Tämä oli
Rakkautta ensi silmäyksellä - heti kun viime vuoden tammikuussa näin kuvan täältä
Kihniön Pyhäniemestä, tajusin:
Tuo on oleva minun mestani!
Pyhäniemeen, Lakarinjärven rannalle on päästävä!
Kelomökki kivenheiton päässä kirkasvetisestä suomalaisesta järvestä, hiekkaranta, mäntymetsä - mitä muuta ihminen voi toivoa?
Perjantaina 2.8.2013 koitti odotettu päivä!
Kun heräsin Paunun klo 16.55. Seinäjoen -pikavuorossa Tampereen jälkeen, oli selvää, että
Härmässä on perjantai-ilta. Hämäläiset sinkkutytöt bussissa matkalla Hämeenkyröön ja Ylöjärvelle
siiderivetoisesti. Ja suomalaiselle naisellehan on aivan välttämätön
pakko säännöllisin väliajoin julkisilla paikoilla kailottaa, jotta
"mää meen ny vessaan!". Ettei vaan kellekään jäisi epäselväksi....
Poistuminen bussista kolmostiellä Parkanon jälkeen Kairokosken pikavuoropysäkillä puoli kympiltä. Siitä etiäppän fillarilla Kihniöön. Muutaman kilsan jälkeen, kun päästiin tie numero 23:lle eli "Järvisuomentielle"
ja liikenne väheni lähes olemattomiin, pääsi Koto-Suomen elokuisesta kesäyöstä oikein nauttimaankin.
Lämmintä, hiljaista, viljapeltojen tuoksua... Tuon lahdenpoukaman ylle nousee sumu...
Perillä Pyhäniemessä yhdentoista jälkeen.
Pyhäniemen vastaanotossa/pubissa Villin Lännen meininki: Ylipainoiset humalaiset Suomi -tytöt hoilottamassa karaokea - aivan hirveää - ja paikalliset Peräkammarin pojat omassa nurkassaan kaljoittelmassa. Pimppa mielessä.
Jos nuokin heput saisivat
pesää jo päivällä/alkuillasta, ei tätäkään pubia tarvittaisi. Ei tätä
teatteria. Toisaalta: Eihän elinkeinoelämä pyörisi, ei ollenkaan, jos
sitä pesää olisi aina ja riittävästi saatavilla.
Puute panee nimittäin
yrittämään...
Äkkiä avaimet käteen ja mökkiin, sekä uimaan.
Humalaisten mökeltely vastaanotosta/pubista kaikuu kauas kesäyössä.
Muuten idylli olisikin täydellinen.
Mökki on täyttä
Luxusta - meikäläisen mittapuun mukaan.
Mukavan pieni kelomökki, saunoineen, keittiöineen, telkkuineen...
Puoli litraa punkkua tekee tehtävänsä, nukahdan taas valot päällä...
Lauantai 3.8.2013
Herääminen kello 11:33. Kertoo jotakin väsymyksen asteesta/univelkojen määrästä. Jos kohta myös mökin ja vuoteen miellyttävyydestä. Mukavan viileä kelomökki, avoimesta ikkunasta ulkoa männiköstä virtaava ilma kevyttä hengittää. Lumivalkoiset lakanat...
Ensimmäiset näkymät kohteesta päivänvalossa - varsin lupaavaa..
Ranta on tosiaan aivan vieressä. Ei muuta kuin aamu-uinnille. Vesi yli 20 -asteista.
Hellepäivä tulossa. Komeat elokuiset poutapilvet.
On viikonloppu, ja rannassa pulikoi lapsia. Heille on vesiliukumamäki, josta riittää riemua.
Lähden tutustumaan Kihniöön.
Ensimmäinen kuvauskohde tulee vastaan parin kilsan päässä - peltonäkymä. Ainoatakaan peltokuvaa mulla ei julkaistuna olekaan, nyt taitaapi syntyä.
Laajis käyttöön ja kuvakulma polvien korkeudelta, keltainen kypsä pelto tähkineen etuallalle, taustalla vihreä metsänreuna ja sininen taivaskaistale poutapilvineen - ihan perusjuttu.
Maa on Voimaa!
Kihniöstä löytyy ensimmäinen asiakas puolen tunnin sisällä.
Kaikki kolme suomalaisvetoista kahvila/lounaspaikkaa ovat viikonloppuna kiinni. Pelastukseksi koituu
hassaneiden Pizzeria Kral, josta saa loppupelissä ihan mukiinmenevän kana/riisisatsin salaatteineen ja kahveineen kasilla.
Kihniö osoittautuu suomalaiseksi pikkukyläksi tyypillisimmillään:
Game over!
Ränsistyneitä, tyhjiä entisiä liikekiinteistöjä, K -kauppa ja Siwa, Osuuspankki ja Säästöpankki, Kunnantalo sekä kirjasto. Kirppiksiä puolisen tusinaa, näin pienessä kylässä. Ympäristössä vielä lisää - yhdessä aittakirppiksessä kävinkin, jättäen myyntituloja teippirullasta
10 sentttiä.
Kotimatkalla lisää peltokuvauksia.
Illalla uintia. Uinnin jälkeen nukahdan hiekkarannalle, pyyhkeen päälle, pariksi tunniksi. Herään, kun aurinko alkaa laskea mäntymetsän taakse ja metsän viileä varjo lankeaa hiekkarannalle.
Mökki on tosiaan upea.. Kelokehikko on jopa noin neljänkymmenen sentin paksuista. Kotoisa tunnelma vallitsee. Kaikki tämä ihanuus, seitsemän yötä, vain
245 egeä! Uskomatonta!
Tietenkin tämäkin kohde oli heinäkuussa täynnä, ja hinnat jopa kolminkertaiset. Kun
härmäläiset nyt kerran aina haluavat sen
loman alkavan juuri Juhannuksen jälkeen, vaikka elokuu on useimmiten paljon lämpimämpi kuukausi.
Vedetkin uintilämpöisiä, ja mökkien hintataso
romahtaa.
Mutta kun eivät opi, eivät. Ei voi auttaa!
Lämmitän saunan.
Kas vaan, iholta löytyy punkki, onneksi vain yksi. Tarrautunut pellolla kyykkiessä.
Punkki taitaa olla tätä nykyä Suomen luonnon vaarallisin eläin.
Punkkirokote -setti tuli kyllä Tallinnassa otettua, mutta sehän suojaa vain
puutiaisaivokuumeelta, ei
borreoliisiltä.
Telkusta
Paul Verhoevenin Basic Instinct. Laatuviihdettä. Hän on taitava ohjaaja -
Starship Troopershan on lajissaan klassikko.
Sunnuntaina 4.8.2013
Ohjelmassa fillariretki
Parkanon metsämuseoon / Savottagalleriaan.
Kas kummaa! Metsämuseolle Järvisuomentieltä johtava tienpätkä on
hiekkatie! Mitä ihmettä? Onko tapahtunut jokin unohdus, kun
asvaltointi on jäänyt pois? Suomessahan rrrakastetaan asvalttia! Jopa Luontokeskukset - esimerkiksi Hetassa - ympäröidään asvaltilla!
Taivas, miten tiukassa leipä on metsureilla Suomenmaassa ollut vielä pitkälle 50 -luvullekin, ennen moottorisahojen tuloa.
Tuokin pokasaha tuossa, jolla tuo yksi mies voitti kilpailuja... Ihan hirveätä rääkkiä, nykyisen mittapuun mukaan.
Ja miten nuo miehet metsäkämpillä elivät. Millaisissa olosuhteissa....
Metsämuseon rannassa, Kaidatvedellä, on hyvä käydä uimassa.
Ainoa mahdollisuus saada lämmin ateria tänään on jatkaa muutama kilsa etiäppäin kolmostien varteen,
Parkanon Hoviin.
Siellä mukava yrittäjäpariskunta nykyisestä asuinmaastani Eestistä pitää lounasruokalaa, missä sunnuntailounas maksaa vain 12 egeä.
Sisältäen salaatin, jälkkärin, kahvin, iltapäivälehdet sekä puolentoista tunnin läppärin käytön. Siis heidän läppärinsä - omaa mulla ei ole.
Faktaksi jää, että nuo haukutut
maahanmuuttajat ovat nyt kaksi päivää pelastaneet muonahuoltoni, kun suomalaisilla
työhaluja ei kerta kaikkiaan ole.
Kotimatka illansuussa fillarilla Pyhäniemeen kestää vain tunnin. Illan viileydessä, hyvin ruokittuna, matkanteko sujuu.
Illalla käynti Pyhäniemen niemenkärjessä.
Upea paikka sekin, ja hyvin kuvauksellinen. Täältä saan jotakin aikaiseksi, kunhan kaikki natsaa. Ennemmin tai myöhemmin.
Illalla uintia, telkkua, punkkua ja lukemista.
Tänään olisi kotona Tallinnassa
Regina Spektorin konsertti.
No, kaikkea ei voi saada!
Teemalta tulee
Taidetutkimuksia -brittisarjan kolmas osa.
Varsinaista salapoliisityötä tuo taideväärennösten kanssa värkkääminen, näköjään.
Hyvä tyyppi tuo mestariväärentäjä
Han Van Meegeren. Oikeudenkäynti sodan jälkeen iso mediatapahtuma. Väärensi Jan Vermeeriä, jymäyttäen kuvioissa
Hermann Göringiä.
Proggiksessa valistetaan, että maailman museoiden taide -aarteista
40 - 50 prossaa suottaapi olla viärennöksiä...
Maanantaina 5.8.2013
Ohjelmassa retki Killinkoskelle.
Ensin aamulla bussilla Virroille.
Virtain Osuuspankista maksetaan käteisenä
osuuspääoman korko vuodelta 2012 -
5 egeä. Se on aivan huipputuottoa, vieläpä
verotonta. Ei tuollaista riskitöntä tuottoa saa juuri mistään muualta.
Harmi vaan, että pääomapanos on niin pieni,
100 egeä...
Tuo vitosen seteli siirtyy lompsasta puolen tunnin sisällä noin sadan metrin päähän, urheiluliikkeeseen. Pieni fillariremppa maksaa juuri saman, ja maksusta saa vielä kuitinkin.
Saan liikkeestä uuden asiakkaan!
Hei, tämähän toimii hyvin! Raha liikkuu, sekä poikii!
Fillarimatka Killinkoskelle kestää minuutilleen tunnin, parisenkymmentä kilsaa.
Killinkosken
Wanha Tehdas osoittautuu käymisen arvoiseksi paikaksi..
Löytyy kameramuseota, VPK -museota, divaria, vanhojen opetustarvikkeiden kokoelmaa, vanhaa parturia kalustoineen, nostalgiset lelut, nauhamuseota jne.
Kameramuseossa paljon tuttua kalustoa, faijan mainosvalokuvaamo -ajoilta. Suurennuskoneita, fonditelineitä, ison koon studiokameroita, Polaroidia jne. Kauko Tanner Ky.n vanhaa esineistöä.
Killinkosken Nauhatehtaan,
P.G. Holm Oy.n, historia osoittautuu varsin kiinnostavaksi.
En tiennytkään, miten mittavaa tuo homma oli. Vielä 1950 -luvullakin satoja työntekijöitä, Pohjoismaiden suurin yritys alallaan. Perustettiin aikanaan vapaana virtaavan Killinkosken varrelle, koski turvasi halvan
energian. Koskessa putousta 26 metriä.
Museosta löytyy paljon nauhamalleja, vanhoja lähetysluetteloita, työtuntilistoja, valokuvia jne...
Omat suosikkini ovat vanhat kudotut etiketit, joita "paremmista vaatteista" löytyi vielä kai joskus 80 -luvullakin. Olen muistavinani jotakin...
Sitten nuo vanhat mekaaniset koneet ovat hauskoja vempaimia.
Virtojen kokoisella paikkakunnalla nauhatehdas on ollut mahtifirma. Yhdistelmä halpa energia ja jonkun
spesiaalialan erikoisosaaminen kantoi pitkään - jopa täällä Sisä-Suomessa. Toista vuosisataa, itse asiassa!
Nykyisin toimii nimellä
Inka Oy tuossa naapuritontilla, työntekijöitä kuulemma muutamia kymmeniä.
Niin muuttuu maailma.
Yläkerran divarista löytyy single -levy vuodelta 1964:
Gigliola Cinguettin "Non ho l'età".Taisi olla Italian Euroviisu -edustaja tuolloin.
Hyvä tavaton sentään, muistan tuon italoiskelmän, koko tuon vuoden!
...
Takaisin Virroilla lounas
Kitusen Kievarissa.
Seiskalla niin paljon lihasoppaa kun haluaa, kotikalja, leipä, voi, salaattipöytä, kahvi ja jälkkäri.
Täytän kanta-asiakastunnuksen anomuksen. Jatkossa tuosta hinnasta saa vielä
15 % alea, eli netoksi muodostuu 5,95.
Se on jo edullista, jopa Tallinnassa vastaava maksaa enemmän!
...
Kihniössä kirjasto on
seiskaan auki, käytämme kunnan ilmaisia palveluja hyväksemme.
Regina Spektor paljastuu
YouTuben perustella juuri niin mainioksi laulaja/lauluntekijäksi, kuten saattoi arvatakin.
Taivaan Vallat, mikä
talentti! Lahjakas oli tietenkin sukunimikaima
Phil Spektorkin aikoinaan, mutta lusinee loppuikänsä nyt sitä murhatuomiotaan.
No, ihmekös tuo,
Reginahan kuuluukin tuohon
Maailman lahjakkaimpaan kansaan... Niin, neidon kansalaisuudeksi mainitaan "venäläis-amerikkalainen", mutta nyt on kysymys aivan muusta
kansasta...
Valitsin hänet kuvan perusteella - kuten Pyhäniemenkin.
Vaiston varassa.
Ei pettänyt,
vaisto, nytkään...
Kas kummaa, YouTubelta löytyy myös tuo
Non ho l'età - vieläpä sekä alkuperäisenä, että Cigliolan muutama vuosi sitten uudelleen esittämänä versiona. Hauskaa!
Kyllä nuo italialaiset ovat sitten tyylikkäitä!
...
Takaisin Pyhäniemessä uimaan sen varsinaisen niemen kärkeen. Kesän toistaiseksi nautinnollisin uintireissu.
Mitä hemmettiä, valkoinen pyyhe muuttuu kuivausvaiheessa
ruskeaksi - vedessä on runsaasti humusta!
Outoa kun sitä niemen tällä puolella esiintyy, mökkirannassa sitävastoin ei.
Illalla paperitöitä. Kesäkuun alvi -tilitystä.
Tiistai 6.8.2013
Aamukahvi Kihniön keskustan
Soljan Pakarissa, taas.
Tänne tulee - "pakollisen" hämäläisen Aamulehden ohella - Hesarikin, ollen paikalla heti aamutuimaan.
Aamulehti sentään vielä jatkaa kunnollisen kokoisena, mutta Hesarihan muuttui talvella tuollaiseksi onnetomaksi
läpyskäksi, tabloid -kokoon.
Ei silti, eipä tuossa
Suomen johtavassa feministilehdessä sisältöäkään juuri ole. Etupäässä nuo naiskolumnistit päästelevät
aivopierujaan. Sitten ihmetellään, kun levikki laskee laskemistaan, ja firma taloudellisesti kuralla muutenkin.
No, sitä saa, mitä
tilaa - koskee myös Hesaria.
Kyseistä lehdykkää en ole koskaan tilannut, enkä tilaa. Osinkoja kylläkin nostanut, mutta taitavat loppua nekin, tätä menoa....
Vähän sama kuin tuon SDP:n romahtaneen kannatuksen kanssa:
Heivasivat duunarimiehet puolueesta ulos, ja fokusoivat toimihenkilönaisiin. Luokanopettaja Urpilaisen johdolla.
Sitten ihmetellään, kun kannatusluvut matelevat historiallisen alhaalla... Sitä
naisenergiaa, vissiin...
Asiakaskäynti Kihniössä, ja kirjaston ilmaisen nettipisteen hyväksikäyttöä. Kiitos!
Lounas uudessa paikassa, Puuvilassa.
Tämän kesän ensimmäiset
uudet perunat! Aaaah!
"Kotimatkalla" takaisin Pyhäniemeen peltokuvausten jatkoa. Nyt käytössä sveitsiläisen asiakkaan lainaama 24 -millinen. Kohtalaiset pilvet, mutta petraamisen varaa vielä on.
Puoli viideltä uimaan ja pyyhkeen päälle makoilemaan hiekkarannalle. Herään tunnin kuluttua. Missään ei nuku niin hyvin kuin
ulkona!
Iltakuvauksiin Pyhäniemen niemenkärkeen.
Saan idean, jonka sommittelu alkaa heti.
Väärät pilvet, väärä valo.
Palataan asiaan!
...
Illalla bastun jälkeen vielä tsimmaamaan, ja telkun pariin.
Teemalta tulee
Uri Geller -proggis vuodelta 1974. Missasin sen tuolloin.
Uskomaton heppu! Sehän tosiaan taivutti sen lusikan, lopulta mursikin! Ja arvasi oikein Anneli Bjöklingin piirroksen!
Mitä tuosta pitäisi ajatella?
Keskiviikko 7.8.2013
Aamukahvi taas Soljan Pakarissa. Olen tälläkin kertaa ainoa asiakas. Joskus täällä näkee noita riuskoja virolaisia duunareita, mutta sekin tietenkin tulee loppumaan, kun Suomen talouden syöksykierre tästä vielä pääsee vielä parempaan vauhtiin. Kuten se vääjäämättä tekee.
Pari asiakaskäyntiä Virroilla. Jälleen yksi asiakas lopettaa toiminnan kannattamattomana - tänä vuonna Suomessa on tuhansia pienkauppoja lopettanut, eikä loppua näy.
Tunnin sisällä sama korttiständi on löytänyt jo uuden tiskin, jolla seistä.
Lounas
Kitusen Kievarissa. Lihapullat, muusi + lisukkeet. Jälkkäriksi kahvi ja semmoinen rahkaherkku.
Saan nyt ensimmäisen kanta-asiakas -alen sieltä, 22% eli
2,40! Tämä on
ihanaa!
Kihniössä
K -market Maurintorilla myynnissä rahkavälipaloja. Uutuus! Tuota täytyy kokeilla!
Ostan yhden, hinta 0,59.
Kuten oli arvattavissa, kyse on aivan samasta
"kohuke" -tuotteesta, joita kotona Eestissä löytyy jokaisen kaupan maitohyllystä. Sekä eestiläisinä että latvialaisina variantteina. Maksavat parinkymmenen sentin molemmin puolin.
Nyt nämä ovat vain paketoitu suomenkielisiin kääreisiin, ja hinta lähes kolminkertaistunut. On tämä hurjaa!
En ikinä osta noita enää - siis Härmästä.
Mökille fillaroidessa sateen jälkeiset viljapellot tuoksuvat voimallisesti.
Väkevät aromit! Tuntuu, että vilja oikein
muhii tässä elokuun lämmössä ja kosteudessa.
Mökillä saunomista ja uintia. Vaikuttaa siltä, että näin elokuussa vesi lämpenee vielä lämpenemistään. Se on kuitenkin vieläkin sopivan viileää, virkistävää.
Lämmitän ensimmäistä kerta mökin liuskekivitakan. Polttopuutkin kuuluvat mökin vuokrahintaan!
Telkusta
Teemalta Ville Haapasalon mukana
Silkkitielle. Sarjan päätösjakso, ollaan Mongoliassa.
Kyllä on
väsyneen oloinen kaveri - nuoreksi mieheksi - tuo Ville. Raskasta, tuo
show-bisnes.
Säälittää kattoa tuollaista resuamista. Jurtassa pitää väkisin ladella kohteliaisuuksia paimentolaisten kanssa - enkuksi! - ja naama irvessä litkiä jotakin lämmintä vuohenmaitoa. Kun kaverilla on laktoosi-intolerassi!
Tuntuu ylelliseltä, että Silkkitien asemasta saa vain fillaroida täällä Suomen Suvessa, saunoa ja uida.
Toivottavasti tolle Villelle maksetaan kunnollinen korvaus kärsimyksistään.
Luigi Pirandellon romaani
"Mennyttä miestä" alkaa olla loppusuoralla. Nautittavaa tarinointia tässä aivan loppuvaiheessa, kun "kuollut mies" palaa kotikyläänsä ihmisten järkytykseksi. Vaimokin on sillä välin mennyt naimisiin ja tekaissut skidin jonkun tomppelin kanssa. Hauskaa dramaa!
Torstai, 8.8.2013
Aamukahvilla Kihniössä, vakimestassa Soljan Pakarissa, päivän Hesarissa Sammon toimitusjohtaja
Kari Stadigh sen uskalsi todeta:
Poliitikot ovat suuria pelkureita, eivät uskalla kertoa
Kansalle totuutta:
Suomella on edessään vähintäin kymmenen
(10) vuoden talouskurimus. Elintason lasku on
väistämätöntä.
Juuri niin!
Vihdoinkin joku, joka asian selväsanaisesti toteaa.
Kiitos!
Sitäpaitsi mitäpä ongelmaa tuossa muka olisi? Elintasoahan voikin mainiosti laskea, esimerkiksi
puolella. Lopusta sitten katsotaan, että mitä kannatta jättää jäljelle...
Päivän proggiksena kuvausretki Torisevalle ja Jäähdyspohjaan.
Jäähdyspohjan "Alamyllyn" Rantasen talon pihalla seisoo auto. Ahaa, omistajat ovat tulleet Tampereelta käymään "mökillään", en viitsi mennä häiritsemään.
Tänä kesänä jää nyt sitten uimatta tuossa samassa Torisevalta tulevassa purossa, jossa uin jo 50 -luvulla.
Muutama vuosi sitten paikasta syntyi tämä kuva, jota on postikorttina menossa jo toinenkin painos:
Käydään sensijaan uimassa tuossa parinsadan metrin päässä, entisen Jäähdyspohjan koulun rannassa.
Kas vaan, tuossahan on ihan sadan metrin päässä tuo sama luoto, jonka kiville soudimme silloin yli puolivuosisataa sitten Juhannuskokon polttoon. Makkarankäristykseen.
Rantasen täysihoitolan teini-ikäinen Leena -tytär nousi uimasta, ja ihmettelin ensimmäistä kertaa naisen povea. Nuoren tytön kiinteätä sellaista.
Nyt kuitenkin kesken uintiretken joutsenet lentävät yli, Pohjoisesta. Alkavatko ne jo nyt muuttonsa Lapista
Etelän maille?
Matka jatkuu
Torisevalle, Jäähdyspohjan kylän läpi.
Täältä on kotoisin tuo surullisen hahmon ritari,
I.K.Inha. Yliarvostettu valokuvaaja, mutta sitäkin aliarvostetumpi kirjoittaja.
Torisevalla vielä uimaan, vesi paljon kylmempää kuin Jäähdyspohjassa. Onhan järvi syvä.
Aurinkokin välillä pilkistelee, vaikka alkuviikon hellejakso onkin jo ohi. Kyllä tässä syksyn makua jo on...
Pari asiakaskäyntiä Virroilla.
"Kotona" Pyhäniemessä kurssi suoraan niemenkärkeen. Auriko näyttäytyy illalla täydeltä terältä.
Ensimmäinen kuvaussessio niemenkärjessä.
Kahlaan kirjaimellisesti kaulaan asti vedessä, pidätellen geneveläisen asiakkaan M. Pastoren Canon
A 1 - lainakameraa sekä 24 -millin objektiiviä.
Kuvia syntyy, mutta pilvet eivät ole parhaat mahdolliset.
No, onpahan kuitenkin tarjottavaksi matskua, jos joku paikallinen intoutuu tilaamaan vaikka käyntikorttia...
Viimeinen saunominen ja uinti Pyhäniemessä - tällä erää.
Tänne palaan!
Teemalta Richard Dawkinsin tarinointia
synnin käsitteestä ohjelmasarjassa
Dawkinsin maailma.
Saamme tutkittua tietoa mm. siitä, että uskovaisten ja ei-uskovaisten käyttäytyminen on about samanlaista esimerkiksi seksin saralla - paitsi että uskovaisten täytyy
valehdella/teeskennellä enempi. Sekä kaupan päälle he saavat tuon
syyllisyyden taakan niskaansa.
Hyvä diili?
Mukava on kuulla ohjelmassa eri tiedemiesten suulla tuokin, kuinka huimaavasti ihmiskunta on kaikesta huolimatta edistynyt. Esimerkiksi
sotia on nykyisin paljon vähemmän kuin aikaisemmin - huippuesimerkkinä tästä tietenkin Eurooppa.
Aivan oikein,
Euroopan Unionin aiheuttamat vaikeudet ja hölmöydet voisivat saman tien olla vaikka satakertaisia -
Unionihan kuitenkin loppupelissä on ollut Euroopan rauhantilan yksi avaintekijöistä.
Perjantai 9.8.2013
Aamulla Kihniöstä muutama päivä siten löydetty uusi asiakas tekee lopullisen tilauksensa. Tästä on hyvä jatkaa.
Bussilla Kankaanpään ja Porin kautta Raumalle.
Lounas Kankaanpäässä hinta/laatusuhteeltaan ehkä Suomen paras:
Ravintola Oivassa, aivan siinä torin varrella, monenmoista herkkua hintan 7,70. Tarjolla on jopa poronlihakääryleitä!
Fillarista menee etukumi puhki tuntia ennen Porin -bussin lähtöä, kello
15:05.
Ihme tapahtuu, Kankaanpäästä löytyy fillarikorjaaja eräästä urheiluliikkeestä perjantaina näin myöhään, kesällä. Kaveri on liikkeen omistaja, ja saan hänestä samalla asiakkaan! Todellista, yllättävää
ExtraBonusta!
Kävipä tuuri, että tuo kumi puhkesi!
Porissa pari asiakaskäyntiä, ja päivän viimeinen matkaosuus, Satakunnan Liikenteen vakiovuorolla Raumalle.
Huone odottaa kesähotelli Hostel Raumassa.
Ei muuta kun Tallinnasta kannettu huurteinen pakkaseen, ja valmistautumaan illan tv -iltaan: Englantilainen laatusarja
"Maailma vailla loppua". Niin, englantilaisilla ja ranskalaisilla on satojen vuosien
vihanpidon historia takanaan, tämä käy proggiksesta täysin selväksi.
Lauantai 10.8.2013
Aamu-uinti Raumalla ja pari asiakaskäyntiä.
Lounas vakipaikassa Wähä-Tallbossa. Siellä on aina runsas salaattipöytä, mm. lohisalaattia. Pääruuaksi manteliforellia valkosipulipottujen kanssa. Pöytääntarjoilu. Tutut, kivat, vanhanaikaisissa hameissa esiintyvät tarjoilijat. Kahvia ja keksejä. Molemmat iltapäivälehdet. Koko lysti 10,90.
Illansuussa alkaa pyöräretki
Vuojoen kartanoon Eurajoelle. Matkaa vajaat 20 kilsaa per siivu.
Menomatkalla Lapijoella nähtävyys: Vanha kivinen silta, vuodelta 1883. Taidokkaasti kivistä ladottu.
Aihe on kiinnostava, kunnollista kuvaa tuosta teemasta mulla ei olekaan.
Eikä sitä synny nytkään. Silta pilallistettu turvakaiteilla, vesi joessa vähissä, rannat pusikoituneet.
Pari kilsaa ennen Vuojokea vielä komeita
ruispeltoja. Kuvaussessio.
Vuojoen kartano on kuin koru. Maamme komein kartanolinna. EU -rahoilla kunnostettu joskus toistakymmentä vuotta sitten.
Kappas vaan, tämä nykyinen päärakennus on
itsensä Engelin suunnittelema, vuosi oli 1830. Uskomatonta, miten tuotelias heppu hän oli! Rakennuksia Suomenmaasta löytyy Eckeröstä Kittilään saakka!
Kartano oli Björkenheim -suvun (aateloitiin tsaarin toimesta) omistuksessa aikoinaan, ja alueella sijaitsi jopa
"Orangeria", jossa kasvatettiin
ananasta ja persikkaa.
'
Hulppeata on ollut,
aatelin elämä täällä. Talonpojilla ja torppareilla tuskin oli niin
kivaa...
Vuojoen kartano on sikälikin kiintoisa paikka, että monen mutkan ja yritysjärjestelyn kautta tämän kartanon metsäomaisuus / metsäteollisuus on nykyisin osa
UPM:ää. Kiinnostavaa, näin pienosakkaan kannaltakin...
Nautin ravintolasalissa kupin kahvia, hintaan 2,80. Olen hövelillä päällä, ja jätän 20 senttiä tippiä. Eka tippi Suomessa varmaan neljännesvuosisataan.
Hyvä että Vuojoki tuli tutuksi. Joskus Porista arkipäivisin Raumalle kulkiessa täytyykin jäädä tuossa Eurajoella kyydistä pois ja tulla tänne lounaalle. Arkilounas 17,-.
Raumalla vielä tsimmaamaan samaan aamuiseen paikkaan, lähelle Villa Tallboa.
Teemalta tulee Risto Jarvan
Työmiehen Päiväkirja vuodelta 1967. Näin sen silloin. Katsotaan nyt uudestaan - oikeastaan muutakaan tekemistä ei illalla ole.
Turku 11.8.2013
Eipä ole ikuna ennen nähty niin komeita
ruusunpunaisia cumulus -pilviä, kuin eilen illalla Raumalla, Petäjäkseltä uintireissulta palatessa. Aivan uskomattomat, kaupungin päällä, puoli kymmenen aikoihin.
Olisi pitänyt olla jossakin korkeassa paikassa, niin olisi syntynyt
maailmanhistoriallisia Rauma -kuvia.
Ei onnistunut illalla
Työmiehen päiväkirjan katselu loppuun asti. Puoli litraa
Staropramenia ja sama määrä
J.P. Chenetin punaista tekivät tehtävänsä.
Sen verran ehti käymään selväksi, etä
Paul Osipow puhui
Kotkan murretta.
Matkalla aamu-uinnille tänään Petäjäksen hiekkatiellä
metsäkauris loikkasi tien poikki.
Mielenkiintoinen kuvio raumalaisilla, kun Petäjäksen/Otalahden/Fåfängan metsäinen ulkoilu- mökki- ja ranta-alue sijaitsee aivan laajan rahtisataman vieressä. Kapea salmi erottaa nämä. Heti sataman takana sitten alkavat UPM:n isot tehtaat.
Ennen Turun -bussin lähtöä aikaa käydä Rauman vesitornin näköalakahviossa, ekaa kertaa kai puoleentoista vuosikymmeneen. Komeat näkymät. Todella metsäistä aluetta, sisämaan puoli. Näkötornissa on nykyisiin hyviä kiikareitakin. Näkee
Kylmäpihlajalle asti.
Turussa leffaan, iltapäivänäytökseen, ja pari asiakaskäyntiä. Illalla neuvottelu
Samin kanssa.
Illalla viimeisiä sivuja
Luigi Pirandellon kirjaa
"Mennyttä miestä".
Loppua kohti alkoi kirja miellyttämään yhä enemmän ja enemmän.
Tämäkin ajatus on hyvä:
"Pysyttelen visusti tekemisissä asioiden kanssa joita kutsutaan sieluttomiksi, etsiydyn kauniiden näkymien luo viehättäviin paikkoihin". - Perfetto!
Hanko 12.8.2013
Aamulla sateista Turussa.
Hangosta tulee soitto, jotta Bengtskärin risteily tänään on peruttu. Siis ei mitään kiirettä Hankoon.
Bengtskärin majakka
Lounas
Radisson Blu Hotel Marina Palacessa. Salaattipöytä, juustokeitto, kahvi ja suklaatipalat 9,70. Ja tämä on sentään hieno hotelli! Jopa
Englannin Kuningatar on yöpynyt täällä.
Niin ne ajat muuttuu - tämän tasoisetkin hotellit tarjoavat nykyisin arkilounaita. Lounastajia kuitenkin vain kourallinen...
Tuttu kalakauppias Turun torilla myy neljä kookasta savuahventa vitosella. Iltapalaa Hankoon.
Hangossa uimaan, ihan siihen Bulevardin päähän, patsaan viereen. Olen ainoa uimari, tietenkin.
Vesi täällä tuntuu monta astetta kylmemmältä kuin Raumalla, ja muutenkin
tuntuu aivan erilaiselta. Raumaan verrattunahan olemme "ulkomerellä".
Todella hienot pilvet ja valot. Kuvaussessio.
Pari asiakaskäyntiä.
Illalla vielä uudestaan uimaan, tällä kertaa sinne pitkälle rannalle, lähelle
Neljän Tuulen Tupaa. Aurinko paistaa nyt iltasellakin, kunnon tuuli... Hienoa on. Voi kun tätä ihanuutta -
kesää! - kestäisi vielä pitkään!
Hangon Majatalossa, lämpimässä huoneessa, puhtaitten lakanoiden välissä iltasella Teemaa katsellessa tuntuu elämä
hetken elämisen arvoiselta. Ei hassumpaa hommaa, tämä kiertävän korttikuvaajan jobi.
Parhaimmillaan.
Ikkuna on auki,
illan viimeine stoge saapuu tien toiselle puolelle,
Hangon asemalle. Näky tuo mieleen jonkun Bob Dylanin...
maalauksen, ei laulun.
Tallinna 13.8.2013
Aamu-uinti Hangossa, siinä Bulevardin päässä taas, rankkasateessa. Vettä tulee solkenaan, ukkonen jyrisee.
Meren pinta aivan röpelöinen, kun isot sadepisarat pompahtavat ylös.
Horisontissa kirkkaampaa, tästäkin tulee hieno päivä!
Rannan pukukopit ovat siistit, mutta niistä puuttuvat vaateripustimet. Ei löydy edes nauloja!
Erään asiakkaan kanssa vielä jubailut, ja aika lähteä
Stadiin.
Bussissa nukahdan, kuten lähes joka päivä.
Kännykkä herättää yhdeltä, ja 13.20 olemmekin
Westendin liittymässä.
Siitä kilsan verran eteenpäin, pieni polku, lähes huomaamaton, oikealle, meren rantaan...
Karhusaaren uimaranta on taaskin tyhjä. Sataa.
Päinvastoin kuin Hangossa, täällä on - ihmeen siisteinä säilyneissä - pukukopeissa
naulatkin vaatteille.
Uiminen
tuntuu täälläkin erilaiselta. Vesi on monta astetta Hankoa lämpöisempää.
Perkele, kun tämä kesä ei loppuisi koskaan!
Mutta ei auta, on noustava vedestä. "Velvollisuudet" Stadissa kutsuvat.
Ensin kuitenkin Kampin Pippurissa lounas. Salaatti, piirakat, turkkilainen kanakeitto (kaksi lautasta), kakkupala ja kahvi seiskalla. Todennäköisesti Stadin keskustan parata hinta/laatusuhdetta.
Seuraavaksi fillarilla Arabiaan, reproon. Jaska tekee hyvää työtä, tällä kertaa saamme valmiiksi yhden hepokattikuvan.
Juuri sopivasti 16.30 alkaa aivan naapurissa, Fiskarsin edustustiloissa, Osakesäästäjien tilaisuus.
Pientä purtavaa, kahvia, ja toimitusjohtaja Kari Kauniskankaan katsaus. Pätevän oloinen johtaja, firmalla tuntuu pyyhkivän hyvin. Saas nähdä, tuleeko tänä vuonna lisäosinkoa, kuten viime vuonna tuli.
Kiintoisinta oli saada tietää, että Fiskarsin johto suhtautuu Fiskarsin kylään käsityöpajoineen kaikkineen ikäänkuin "edustustilana". Mitään suurempaa taloudellista merkitystä sillä ei melkein miljardin vaihtoa tahkoavalle Fisulle kuulu olevan. - No, nuo taiteilijat ja käsityöläiset siellä kovasti pullikoivat mm. vuokrista...Ja se yrittäjä Olli Muurainen on hänkin saanut suksensa ristiin asian tiimoilta Fiskarsin kanssa...
Toinen kiintoisa pointti Kauniskankaan katsauksessa on tieto, että firmalle on tullut tuhansia uusia osakkeenomistajia. Ihmekös tuo, kun talletuskorot ovat mitä ovat, ja inflaatio kuitenkin parin prossan pintaan.
Illalla vielä pari asiakaskäyntiä, ja 21.30 Viikkarille.
Kohta olen kotona Tallinnassa.
Oli hieno reissu.
Tuli muutama uusia asiakas, kuviakin.
Ja uintia, uintia, uintia!
(Tallinna 13.8.2013)
www.ArcticParadise.fi
Todennäköisesti Stadin keskustan paras hinta/laatusuhde.
(Keskeneräinen)
