Olipas siinä Mukava Mies.
Itse miellyttävyys.
Ehdotti jo vuosia sitten, että toimisi oppaana eräässä kuvauskohteessa. Lupasi opastaa aivan uusille mestoille, joista - nähtyjen kuvien perusteellakin - aukeaisi aivan uutta perspektiiviä kyseiselle alueelle.
Alueelle, jossa on tullut käytyä kuvaamassa jo yli 20 vuoden ajan. Paljolti samoilta jalansijoilta, kerta toisensa jälkeen.
Ilman muuta kiinnostava ehdotus! Vaihtelua tässä todellakin tarvittaisiin!
-
No, männä kesänä tuo hetki sitten koitti.
Kaveri oli autoineen sovitussa paikassa odottamassa.
Kuskasi kohteen lähelle. Tarjosi mehut.
Sitten lähdettiin nousemaan ylös, pientä rämeikköistä polkua.Välillä vetisessä rinnesuossa tarpoen. Perkele kun oli paljon hirvikärpäsiä. Ne pirulaiset meinasivat viedä hermot!
-
Ylhäällä vaaran huipulla kahvistelut ja makkaranpaistot - jälleen herra järjesti kaiken. Muutenhan tässä olisikin oltu banaanin ja vesipullon varassa.
-
Toden totta, upea mesta!
Valo ei ollut paras mahdollinen, ei viitsinyt turhaan filmiä valottaa. Mitäpä noilla keskinkertaisilla fotoilla olisi käyttöä ollutkaan.
Mutta nyt tuli paikka, sekä reitti sinne tutuksi. Tänne on helppo palata - kiitos oppaani! Mukavan Miehen.
-
Niin, kaveri oli joskus aikoinaan asiakkaanikin.
Tulimme erinomaisen hyvin juttuun, hän teki isoja tilauksia. Käytännössä aivan ratkaisevan tärkeitä, aikoinaan.
-
Sitten Mukava Mies katosi.
Sain kuulla, että oli "sairaseläkkeellä", minua nuorempi mies. Tuskin oli viittäkymmentäkään, työelämästä poistuessaan. Paikkakunnalla kuiskittiin, jotta "henkisistä syistä". Mitä ikinä ne sitten lienevätkään...
-
Kuitenkin heppu näkyy olevan riskissä kunnossa.
Ainoana miinuksena kiinnittyy huomio lievään ylipainoon.
-
Meni naimisiin vanhana poikana, lähes 40 -vuotiaana.
Rakensi talon.
Vaimo työelämässä. Yksi lapsi jo kohta aikuinen.
-
Muutama vuosi sitten kävi ilmi, että "sairaseläkkeestään" huolimatta mies käy töissä ainakin toisinaan.
Kuinka laillisesta järjestelystä on kysymys, ei ole tiedossa.
Vaaran laelle patikoidessa käy niinikään ilmi, että reitti käy pitkin hänen maitaan.
Ties kuinka monta kymmentä hehtaaria mehtää miehellä mahtaa olla. Voi vain arvailla.
Ainakin kertoo saavansa tervetullutta liikuntaa metsänparannustöistä...
Jutustelussa käy ilmi, että hän myy polttopuitakin metsästään.
-
Jossakin vaiheessa päivää, korvessa peräkanaa patikoidessamme, Mukavalta Mieheltä singahtaa yllättävä kysymys:
Alkaa tiedustella mielipidettäni osakehommista!
Niin, niin...
Raha kiinnostaa. Erityisesti se, olisiko meikäläisellä mahdollisesti sitä.
Melko todennäköisesti on käynyt kotisivuiltani lukemassa osakkeisiin liittyviä tekstejä. Liian liero mainitakseen asiasta suoraan.
Miksi ihmeessä hän muuten asiasta tiedustelisi?
No, onnistun luikertelmaan selvästä vastauksesta pois...
Mukavan Miehen kuvio alkaa selkiytyä.
-
Ovela tyyppi.
Kiemurteli nuorena työelämästä pois, "henkisiin syihin" vedoten.
Vielä joitakin vuosia sitten lääkärit varmaankin herkemmin tuollaiset paperit kirjoittivat. Nythän on toisin.
-
Lisätuloja useammasta lähteestä.
Maata ja mehtää.
Vaimo töissä.
-
Kuinka jumalattomasti tuonkin tyypin elättäminen yhteiskunnalle vuosikymmenien saatossa tulee maksamaan?
-
Sitten kun jutustelemme jostakin yhteisistä tuttavista tuossa käpykylässä, tulee Mukavaan Mieheen eloa aina kun jollekulle on sattunut jotakin ikävää.
Sellaistahan elämä härmäläisissä pikkukylissä on. Naapurikateudella ja -pahansuopaisuudella ei ole rajoja. Ei ihme, että nuoret haluavat pois, pois, pois...
-
Lasse Pöysti kirjoitti muistelmissaan aika hyvin.
Meni vuosikymmeniä ennenkuin hän tajusi, ettei mörköjä kannata peljätä. Heidäthän tunnistaa jo kaukaa.
Mutta annas olla, kun joku tulee oikein lähelle, ja on ystävällinen.
Silloin pitää hälytyskellojen soida. Ja lujasti!
-
Seuraavana päivänä deletoin limanuljaskan numban kännykästä.
Olisi se niin maar perkeleen Mukava Mies.
Ähtärin kirjasto, 19.9.2013
www.ArcticParadise.fi
