Eläkeiäksi 69 - 74 vuotta

Hienoa!

Vihdoinkin realistista juttua jo lähiaikoina pakollisena kuviona varmuudella koittavasta eläkeiän suuresta nostosta:


"Keva:

Suomen ikärakenne vaatiaa rajua nostoa eläkeikään". (HS 29.10.2013)


Kysymys on oleskeluyhteiskunnan  nk. huoltosuhteen dramaattisesta heikkenemisestä.


Pähkinänkuoressa:

Nykyinen taso: Sataa työikäistä kohden 50 - 60 lasta tai vanhusta.

Taso nykymenolla vuonna 2030: Sataa työikäistä kohden jo noin 75 huollettavaa.


Keva päätyy sisäisissä laskelmissaan tulokseen, jotta nykyisten kolmikymppisten eläkeikä tulee nostaa noin 69 - 74  vuoteen.

Varsin todennäköiseltä skenariolta kuulostaa.

Elinaika-odotteen kasvukin nousee paljon, paljon odotettua nopeammin... Kiitos mm. lääketieteen, -teollisuuden ja hygienian kehityksen.


Eilen aamulla Köpiksessä eräässä tanskalaisessa lehdessä oli samasta teemasta juttua.

Artikkelin mukaan tyypillinen nyt 25 vuotias tanskalainen sairaanhoitaja elää keskimäärin 90 -vuotiaaksi.

Sillä lailla!

...

Nii-in...

Kaikki tulee muuttumaan...

...

Voi jos nuo nykyiset nuoret arvaisivatkaan, mikä heitä odottaa... Sitten työuran (if any) lopussa..

Paitsi että duunia (pätkätöitä) tosiaankin oli paiskittava reilusti yli 70 -vuotiaaksi, minkälainen eläke siellä sitten tunnelin päässä häämöttää?

Valistunut arvaus:

About nykyisen jonkin kansaneläkkeen/kaavaillun "perustulon" suuruinen.

700 euroa kuussa?

...

Mutta eiväthän nuoret tämmöisiä ajattele.

Sehän olisi luonnonlakien vastaista. 

...

Eivätkä poliitikot ja virkamiehet ja eläkepomot tilanteen koko karmeutta tuo esiin.

Liian epämukava aihe.

Eikä se sitäpaitsi heitä edes koske.

Oman selustansa ovat jo turvanneet, tietty.

...

Eipä ole millään toisella ryhmällä asiat niin hyvin kuin nykyisillä eläkeläisillä. Eritoten naisilla, hehän elävätkin 7 - 8 vuotta kauemmin. Kiitos mm. helpohkon työ-uran. Muiden syiden ohella.

Melkein kymmenen vuotta enemmän eläkkeennautintaa, plus kaikki muut edut joita heille ammennetaan: Leskeneläkkeet, oikeudet asua kuolinpesien kämpissä, avioerojen ja puolisoiden kuolemien johdosta kertynyt varallisuus jne.

Mutta kuten sanottu... Kaikki tulee muuttumaan.

Väliaikaista kaikki on vaan...


(Berlin 7.11.2013)

www.ArcticParadise.fi


Jalkikirjoitus:

Ai miten niin "turvanneet selustansa"?

No, vaikkapa tuo samaisen Kevan Merja Ailus...

Tämänaamuisen Hesarin mukaan asustellut vuosia yli miljoonien eurojen kämpissä Jugend -taloissa Skattalla, "työsuhdeasunnoissa".

Verotusarvolla vähän yli tonnin per kuukausi.

Sillä lailla!


Heviz, Unkari 10.11.2013

(www.ArcticParadise.fi)


  



 

 

 

Mikä Prkl siinä on? (Eesti - Suomi 100 - 0)

Posio -käpykylässä, syyskuussa 2013.

Perjantai -iltapäivä. Jään tänne yöksi, Lomakeskus Himmerkiin. 

Pitäisi taas saada se jokasyksyinen flunssapiikki. Pienyrittäjällä ei ole varaa olla poissa rivistä muutamaa päivää.


Suomessa asuessa proseduuri oli, vuosien ajan,  seuraava:

- Ensin terveyskeskukseen  jonottamaan reseptiä.

- Sitten hommaamaan lääke apteekista. Maksoi yli tai alle kympin.

- Sitten uudestaan terveyskeskukseen piikitykseen.Vaati ajanvarausta. Rokotteen piikittäminen taisi maksaa jotakin. Ei tule mieleen, paljonko se "terveyskeskusmaksu" tarkalleen oli. Ehkä 15 euroa?

Ei tätäkään sitten yhtään vaikeammaksi voi tehdä?


En kerkiä tätä vaivalloista kuviota tänä vuonna Stadissa hoitaa.

No kokeillaan "oikotietä" täällä Posiolla. Käsityksessä, perustellussa sellaisessa, että Suomen kansalaiselle, KELA -kortin haltijalle, on sama mitä terveyskeskusta käyttää...

...  

Posion terveyskeskukseen astuessamme kello on noin puoli neljä. 

Ainoatakaan asiakasta, mitään näkyvää toimintaa ei ole.

Resepsuunin nainen närkästyy selvästi, kun asiakas astuu luukulle.

Tietenkin, sehän merkitsee hänelle - kauhistus' - "työtä".


Alkaa setviminen.   

- Asian esittely. Lisää närkästynyttä epäluuloa resepsuuninaisen taholta

- Henkkarin esittäminen (ilman sitähän Härmässä ei selviä viittätoista minuuttia)

- Henkkarin tsekkaus, jotakin kirjaamista tms. 

- Sitten alkaa tivaaminen, miksi asia pitää juuri nyt, täällä hoitaa?

- "Kun ei se nyt oikein käy"...

- Lääkäreitä/vastaavaa hoitajaa ei kuulemma ole, he ovat varattuja tms... 

- Ylipäätään totaalisen negatiivinen asenne terveyskeskuksessa heti kättelyssä.

- Kaikesta käy ilmi, että ollaan valmiita moninveroin enemman aikaa uhraamaan sen perustelemiseen, "miksi se ei nyt ole mahdollista"...


Nyt tuli kuitenkin Onni avuksi: Lekuri vilahti käytävällä!

Semmoinen harmaatukkainen, eläke-ikää lähestyvä herra. Maalaislääkärin oloinen.

Ei kun esittämään asia miehelle.

Hää: "Mihin teillä on kiire?".


Eli kuvio on aivan täydellinen: Näiden ajatusmaailma ja "kulttuuri" perustuu täydellisesti asiakkaan häiriköinti -olettamaan. 

Vastaan doktorille: "En tiedä onko minulla "kiire", mutta nyt minulla on aikaa".

Äijältä loksahtaa monttu auki. Jää vastauksen velkaa.   


No, loppujen lopuksi se resepti sitten loppujen lopuksi kuitenkin irtosi.

Hapannaamainen vastaanotovirkailija sen joutui sittenkin lääkärin määräyksestä kirjoittamaan, vaikka ei millään olisi halunnut.

Tosin mitään paperireseptiä ei käteen annettu, vain lupaus siitä, että "e-resepti" olisi Posion apteekissa muutaman minuutin kuluttua. 

-

Ei kun Posion apteekkiin lääkettä noutamaan.  

Kauhea selkkaus sielläkin. 

Olen apteekissakin ainoa asiakas - anteeksi että häiritsen!

Mitään "e-reseptiä" ei tietenkään ollutkaan tullut. Pitihän se arvata.

Apteekin huuhkaja on tavattoman närkästynyt uteluistani, koska se resepti sitten tulee.

Ettäs kehtasinkin!

Nainen tekee kaikkensa, että menisin nurkkaan istumaan ja odottamaan, että jotakin joskus alkaisi tapahtua. Näinhän Posiolla on iät ja ajat toimittu.

Ilmoitan ettei se käy. Terveyskeskuksestahan sitäpaitsi juuri ilmoitettiin, että "e-resepti" olisi saman tien apteekissa.

Tarjoan apteekin rouvalle käyntikorttiani ja pyydän soittamaan, kun asia on selvä ja voin tulla lääkkeen noutamaan. Olen sillä aikaa asioillani siinä ympäristössä, takaisin apteekissa viidessä minuutissa.

Voi hyvä tavaton sentään, että menee naisen naama happamaksi!

Vastentahtoista vastentahtoisemminkin suvaitsee sitten viimein ottaa käyntikortin vastaan.  

Tuskinpa ikinä onkaan Posio -käpykylässä moista röyhkeyttä esiintynyt: Kehtaakin hallintoalam... anteeksi: "asiakas" - olla noudattamatta kehoitusta mennä kiltisti nurkkaan odottamaan. Asian epävarmaa lopputulosta. 

-


Ihme ja kumma, vartin kuluttua puhelin tosiaankin soi!

Apteekin nainen ilmoittaa, että kyseisen reseptin lääkettä ei ole.

Sitä ovat kuulemma viranomaiset tilanneet maahan määrätyn määrän, jakaneet sen erissä arvionsa mukaan eri kohteisiin Suomessa, ja se on kaikkialta loppu. Siis samalla työllistäen itsensä eli byrokratian.

Kaunista!

Asia tuli selväksi!

Pitäkää terveyskeskuksenne, "e-reseptinne", apteekkilaitoksenne, terveyshallintonne!  

Eppäilemättä ne ovat Maailman Parhaat, kuten Suomessa kaikki!

Ongelma vaan siinä, että - eivät toimi!

-

Seuraavalla viikolla kotona Tallinnassa:

Perinteisellä lounaalla sataman Euroopa -hotellissa.

Soppaa saa äyskäröidä mielin määrin, kaksi eri vaihtoehtoa. 

Leipä, voi, vesi, kahvi, ja päivän Hesari : Kaikki yhteensä 2,55. 

Viime viikkoinen hässäkkä Posion terveyskeskuksessa ja apteekissa muistuu mieleen.

Kyllä se flunssarokote olisi kuitenkin hyvä olla. 

Soitto muutaman sadan metrin päähän, Innomedica -arstikeskukseen, josta apua pikkuvaivoihin on ennenkin saanut. Muun muassa punkkirokotteet.

Esitän asiani.

"Üks hetk!",  lausuu respan tyttö. Alle minuutin kuluttua hän ilmoittaa, että homma onnistuu heillä saman tien.

Fillarilla paikalle, alle puolen tunnin kuluttua koko tilanne on jo ohi. Hyppään Narva maanteellä taas pyörän selkään ja lähden kotiin.

Mitään odottamista ei ollut. Mitään ongelmia ei ollut. Mitään byrokratiaa ei ollut.

Koko operaatio maksoi - siis rokote ja toimenpide: Kymmenen euroa. 

-

Just joo.   

Muuten hyvä, tuo Suomen "Maailman Paras" systeemi.

Se ei vaan toimi!  

Siis asiakkaan kannalta.

Noiden terveyshallinnon paperinpyörittelijöiden kannalta systeemi on sitävastoin suorastaan nerokas! 

Onnittelut noin tuottoisan leipäpuun ylläpitämisestä! 

///

 
Jälkikirjoitus: 

Gran Canaria, tammikuu 2014:

Jo lentokenttäbussissa jaetaan retki-esitteitä.

Houkuttelevat ilmaisille retkille. Ei tarvitsisi kuin osallistua johonkin tuote -esittelyyn, niin retki olisi sitten maksuton. Vieläpä aamiainen luvataan tarjota.

Hemmetti vieköön! Tuonne!

Parin Kanarian -päivän jälkeen soittamaan esitteen puhelinnumeroon. 

Ihme ja kumma, puheluun vastataan heti. Suomalainen numba. 

Sitten alkaa värkkääminen.

Tyypillistä tyypillisempääkin suomalaista jähnäämistä.

Kysymyksiä, kysymyksiä, kysymyksiä...

Jokaisen annetun vastauksen jälkeen parin minuutin hiljaisuus. Tyttö duunailee jotakin päätteellään! Työskentelee kuumeisesti!

Siinä kirjaillaan ylös "tietoja". Että kaikki menee hyvin! "Ettei vaan mitään satu"!

Maailman hitain kansa taas oikein pääsee loistamaan! 

Kun jotain välillä yrittää kysyä - tyyliin "Tuliko sulle ongelmia?"- saa vastaukseksi:  "Ei kun mun täytyy kirjata nämä. Älä hätäile!".

Voi herran tähden sentään!

Aikaa kuluu... Ja kuluu... Yli viisitoista minsaa on jo kestänyt operaatio, jonka olisi voinut hoitaa minuutissa!

Sitten loppuhuipennus:

Kun kaikki "tiedot" vihdoinkiin on "rekisteröity", ilmoittaa tyttö, että se tuote-esittely on sitten aamulla kello 06.30. Sen jälkeen tarjottaisiin sitten se kuuluisa "ilmainen aamiainen". 

A vot!

Ei sitten voinut tuota etukäteen kertoa? Jo esitteessä?

"Perutaan koko homma!".

-

No, jokapuollella Puerto Ricossa on jakelussa myös erään toisen retkijärjestäjän brosyyrejä.

Näkyy olevan skandinaavinen kuvio. Soitetaan sinne.

Ilmoitautuminen på svenska otetaan vastaan alle minuutissa.

Joku pakollinen tuote-esittely kuvioon kuuluu tässäkin tapauksessa, mutta se järjestetään lounaan yhteydessä. Ja lounaalla tarjotaan viiniäkin. 

-

Ei voi kuin ihmetellä.

Mikä perkele siinä oikein on, ettei niin pientä asiaa olekaan, etteikö siitä Suomessa kyettäisi aikaansaamaan onkelmaa?



www.ArcticParadise.fi


Postikorttien verkkomyyntiä - saitin etusivulta sisään. 
  

 

Miten minusta tuli Seppo Huhta -fani

Se kävi nopeasti, Sepon faniksi alkaminen:


Iltalehti 19.10.2013:

Raju tilitys eroriidasta

(...) Sepolla ja ex -vaimolla oli 0 -avioehto, jonka mukaan kumpikaan erossa ei saa mitään. Nyt Huhta oikeusteitse vaatii avioehdon kohtuullista kohtuullistamista.

- Asuimme 250 neliön talossa. Nykyisin teen freelancerina politiikan juttuja Perussuomalainen -lehteen. Niillä tuloilla ei pysty ylläpitämään kuin kaksiota. Minun olisi pakko saada tilavampi asunto, jotta isoihin tiloihin tottuneet ihanat mukulani mahtuisivat luokseni, sanoo espoolainen kaupunginvaltuutettu Seppo Huhta.

...

Kerta kaikkiaan!

Mahtavaa logiikkaa!

Juuri tuota - täsmälleen tuota - "logiikkaahan" naiset ovat aina käyttäneet, varsin onnistuneesti.

Ensinnäkin avioehdon solmiminen on miehelle lähtökohtaisesti vaikeaa, usein mahdotonta. 

Tuossa vaiheessahan pillu on jo kaverilla nousut päähän, ja aivot senmukaisesti sumeat. Tarvittava tieto ja ymmärryskin ovat nuorilla hepuilla hakusessa. Voidaan puhua "puolustuskyvyttömyydestä". 

Jos tuo avioehto onnistutaan kuitenkin kirjaamaan  - hyvin vaikeaa, erittäin epätodennäköistä -  sitten onkin lainsäädäntövalta (lue: naissukupuoli) onnistunut viime vuosina lisäämään tämän "avioehdon kohtuullistamispykälän".  Siis että nainen kaikista sopimuksista huolimatta pääsee miehen kukkarolle. 

Kaunista! 

...

Eikä suomalainen mies taaskaan ole inahtanutkaan, tuskin edes huomannut koko asiaa. Siis ennenkuin se on liian myöhäistä.

...

Hyvä, Seppo!

Taistele!   

Menestystä hankkeelle!

...

Ai niin...

Huhdan pariskunnalla ikä-eroa oli 28 vuotta.

Muistuupi mieleen, kun kerran kesällä 90 -luvun lopussa Skattalla fillaroin pariskunnan ohi. Parkkeerasivat siina juuri bilikaa sen venäläisen raflan, Bellevuen, eteen.

Aika tiukka pakkaus, tuo lyyli. Tuolloin. Huhta on about ikäiseni.

Juuri silloin, pienen ohikiitävän hetken, tunsin sydänalassa outoa tunnetta... Perkele, ei kai vaan tuo kateuden paholainen nosta päätään?

Itsellä oli juuri tuolloin kierroksessa vain 14 vuotta nuorempi... Vanha luuska, näin jälkeenpäin ajateltuna.

Onneksi tilanne Skattalla meni nopeasti ohi... Elämä jatkui...

No, nyt on tilanne siis tämä:

"Raju tilitys eroriidasta".

...

Tarinan opetus: 

Ei kannata kadehtia. Koskaan. Ketään. 

Kylla Elämä tasaa!  

   

  
(Keszthely, Hungary, Apetito Etterem, 11.11.2013)

www.ArcticParadise.fi 

 

Postikortteja netistä.

 

Miälipitteillä sekä iliman.

 

Vastuullisesti, tottakai!  

Oliko Sini Saarelan pakko lahteä Venäjälle riekkumaan?

No nyt ovat sitten Sini Saarela ja muu Greenpeace -porukka "shokissa" kun venäläisen "tjurman" kalterit sulkeutuivat takana. Vuosikausien kakku on luvassa.

Mutta oliko ihan pakko lähteä Venäjälle riekkumaan?

Siis nämäkö ovat aikuisia ihmisiä?

Jotka kuvittelevat, että tuollaisesta pääsee Venäjällä samanlaisella päänsilityksellä, mihin he ovat Lännessä tottuneet?

Eikös tuolle Sinillekin voisi saman tien mätkäistä - Suomen valtion toimesta - muutaman vuoden istumista extraa: Suomen ja Venäjän suhteitten tärvelemisestä!

(Keszthely, Unkari 4.10.2013)

www.ArcticParadise.fi

Höpsismi -kortti kayttőőn - kun muu ei enää auta: Case Kristiina Isola

"En tullut ajatelleeksi tekijänoikeuksia tai sitä, että omisin jonkun toisen luovaa tyőtä. Metsänväki tuntui niin läheiseltä, ja halusin jakaa metsätunnelman mahdollisimman monien kanssa". - Kristiina Isola

Näin siis vuosikymmeniä alalla toiminut ammattitaiteilija, kun jäi rysän päältä kiinni.

..

Mutta varmaan kivaa noilla naisilla, kun tiukan paikan tullen voi aina vedota tuohon - hőpsismiin...

(Keszthely, Unkari 4.10.2013)



Jälkikirjoitus:

Eikä Härmä olisi Härmä, ellei kaikkein suurinta huolta tunnettaisi pahantekijän mielentilan suhteen. Näin tekivät mm. kylddyyri-alan vaikuttajat telkussa.

Marimekon toimitusjohtaja Mika Ihamuotila pistää vielä paremmaksi:

"Olen tehnyt Kristiinan kanssa töitä ja oppinut tuntemaan hänet rehellisenä ja ihastuttavana ihmisenä. Arvostan häntä ja uskon tämän olleen hänelle todella vaikea paikka. Toivon hänelle pelkkää hyvää."

Näin siis Ihamuotila, jolle viimekuukausien plagiointikohut ovat omien sanojensa mukaan oleet "todella rankkaa aikaa".

Niin, ja Marimekkohan jo ilmoittikin "yhteistyön" Kristiina Isolan kanssa päättyvän.

Siis tämän "rehellisen ja ihastuttavan" Kristiina Isolan.

Ei oo helppoo olla naisvaltaisen ja oikukkaista naiskuluttajista elävän pörssiyhtiön toimitusjohtaja! Tarvii näköjään pitää kieltä keskellä suuta!

Ei puutu kuin Marimekon puolesta esitettävä lämmin kiitos Kristiina Isolalle.

Sittenhän tämä olisi täydellistä!  

(Tampere 8.10.2013) 



 


www.ArcticParadise.fi