Posio -käpykylässä, syyskuussa 2013.
Perjantai -iltapäivä. Jään tänne yöksi, Lomakeskus Himmerkiin.
Pitäisi taas saada se jokasyksyinen flunssapiikki. Pienyrittäjällä ei ole varaa olla poissa rivistä muutamaa päivää.
Suomessa asuessa proseduuri oli, vuosien ajan, seuraava:
- Ensin terveyskeskukseen jonottamaan reseptiä.
- Sitten hommaamaan lääke apteekista. Maksoi yli tai alle kympin.
- Sitten uudestaan terveyskeskukseen piikitykseen.Vaati ajanvarausta. Rokotteen piikittäminen taisi maksaa jotakin. Ei tule mieleen, paljonko se "terveyskeskusmaksu" tarkalleen oli. Ehkä 15 euroa?
Ei tätäkään sitten yhtään vaikeammaksi voi tehdä?
En kerkiä tätä vaivalloista kuviota tänä vuonna Stadissa hoitaa.
No kokeillaan "oikotietä" täällä Posiolla. Käsityksessä, perustellussa sellaisessa, että Suomen kansalaiselle, KELA -kortin haltijalle, on sama mitä terveyskeskusta käyttää...
...
Posion terveyskeskukseen astuessamme kello on noin puoli neljä.
Ainoatakaan asiakasta, mitään näkyvää toimintaa ei ole.
Resepsuunin nainen närkästyy selvästi, kun asiakas astuu luukulle.
Tietenkin, sehän merkitsee hänelle - kauhistus' - "työtä".
Alkaa setviminen.
- Asian esittely. Lisää närkästynyttä epäluuloa resepsuuninaisen taholta
- Henkkarin esittäminen (ilman sitähän Härmässä ei selviä viittätoista minuuttia)
- Henkkarin tsekkaus, jotakin kirjaamista tms.
- Sitten alkaa tivaaminen, miksi asia pitää juuri nyt, täällä hoitaa?
- "Kun ei se nyt oikein käy"...
- Lääkäreitä/vastaavaa hoitajaa ei kuulemma ole, he ovat varattuja tms...
- Ylipäätään totaalisen negatiivinen asenne terveyskeskuksessa heti kättelyssä.
- Kaikesta käy ilmi, että ollaan valmiita moninveroin enemman aikaa uhraamaan sen perustelemiseen, "miksi se ei nyt ole mahdollista"...
Nyt tuli kuitenkin Onni avuksi: Lekuri vilahti käytävällä!
Semmoinen harmaatukkainen, eläke-ikää lähestyvä herra. Maalaislääkärin oloinen.
Ei kun esittämään asia miehelle.
Hää: "Mihin teillä on kiire?".
Eli kuvio on aivan täydellinen: Näiden ajatusmaailma ja "kulttuuri" perustuu täydellisesti asiakkaan häiriköinti -olettamaan.
Vastaan doktorille: "En tiedä onko minulla "kiire", mutta nyt minulla on aikaa".
Äijältä loksahtaa monttu auki. Jää vastauksen velkaa.
No, loppujen lopuksi se resepti sitten loppujen lopuksi kuitenkin irtosi.
Hapannaamainen vastaanotovirkailija sen joutui sittenkin lääkärin määräyksestä kirjoittamaan, vaikka ei millään olisi halunnut.
Tosin mitään paperireseptiä ei käteen annettu, vain lupaus siitä, että "e-resepti" olisi Posion apteekissa muutaman minuutin kuluttua.
-
Ei kun Posion apteekkiin lääkettä noutamaan.
Kauhea selkkaus sielläkin.
Olen apteekissakin ainoa asiakas - anteeksi että häiritsen!
Mitään "e-reseptiä" ei tietenkään ollutkaan tullut. Pitihän se arvata.
Apteekin huuhkaja on tavattoman närkästynyt uteluistani, koska se resepti sitten tulee.
Ettäs kehtasinkin!
Nainen tekee kaikkensa, että menisin nurkkaan istumaan ja odottamaan, että jotakin joskus alkaisi tapahtua. Näinhän Posiolla on iät ja ajat toimittu.
Ilmoitan ettei se käy. Terveyskeskuksestahan sitäpaitsi juuri ilmoitettiin, että "e-resepti" olisi saman tien apteekissa.
Tarjoan apteekin rouvalle käyntikorttiani ja pyydän soittamaan, kun asia on selvä ja voin tulla lääkkeen noutamaan. Olen sillä aikaa asioillani siinä ympäristössä, takaisin apteekissa viidessä minuutissa.
Voi hyvä tavaton sentään, että menee naisen naama happamaksi!
Vastentahtoista vastentahtoisemminkin suvaitsee sitten viimein ottaa käyntikortin vastaan.
Tuskinpa ikinä onkaan Posio -käpykylässä moista röyhkeyttä esiintynyt: Kehtaakin hallintoalam... anteeksi: "asiakas" - olla noudattamatta kehoitusta mennä kiltisti nurkkaan odottamaan. Asian epävarmaa lopputulosta.
-
Ihme ja kumma, vartin kuluttua puhelin tosiaankin soi!
Apteekin nainen ilmoittaa, että kyseisen reseptin lääkettä ei ole.
Sitä ovat kuulemma viranomaiset tilanneet maahan määrätyn määrän, jakaneet sen erissä arvionsa mukaan eri kohteisiin Suomessa, ja se on kaikkialta loppu. Siis samalla työllistäen itsensä eli byrokratian.
Kaunista!
Asia tuli selväksi!
Pitäkää terveyskeskuksenne, "e-reseptinne", apteekkilaitoksenne, terveyshallintonne!
Eppäilemättä ne ovat Maailman Parhaat, kuten Suomessa kaikki!
Ongelma vaan siinä, että - eivät toimi!
-
Seuraavalla viikolla kotona Tallinnassa:
Perinteisellä lounaalla sataman Euroopa -hotellissa.
Soppaa saa äyskäröidä mielin määrin, kaksi eri vaihtoehtoa.
Leipä, voi, vesi, kahvi, ja päivän Hesari : Kaikki yhteensä 2,55.
Viime viikkoinen hässäkkä Posion terveyskeskuksessa ja apteekissa muistuu mieleen.
Kyllä se flunssarokote olisi kuitenkin hyvä olla.
Soitto muutaman sadan metrin päähän, Innomedica -arstikeskukseen, josta apua pikkuvaivoihin on ennenkin saanut. Muun muassa punkkirokotteet.
Esitän asiani.
"Üks hetk!", lausuu respan tyttö. Alle minuutin kuluttua hän ilmoittaa, että homma onnistuu heillä saman tien.
Fillarilla paikalle, alle puolen tunnin kuluttua koko tilanne on jo ohi. Hyppään Narva maanteellä taas pyörän selkään ja lähden kotiin.
Mitään odottamista ei ollut. Mitään ongelmia ei ollut. Mitään byrokratiaa ei ollut.
Koko operaatio maksoi - siis rokote ja toimenpide: Kymmenen euroa.
-
Just joo.
Muuten hyvä, tuo Suomen "Maailman Paras" systeemi.
Se ei vaan toimi!
Siis asiakkaan kannalta.
Noiden terveyshallinnon paperinpyörittelijöiden kannalta systeemi on sitävastoin suorastaan nerokas!
Onnittelut noin tuottoisan leipäpuun ylläpitämisestä!
///
Jälkikirjoitus:
Gran Canaria, tammikuu 2014:
Jo lentokenttäbussissa jaetaan retki-esitteitä.
Houkuttelevat ilmaisille retkille. Ei tarvitsisi kuin osallistua johonkin tuote -esittelyyn, niin retki olisi sitten maksuton. Vieläpä aamiainen luvataan tarjota.
Hemmetti vieköön! Tuonne!
Parin Kanarian -päivän jälkeen soittamaan esitteen puhelinnumeroon.
Ihme ja kumma, puheluun vastataan heti. Suomalainen numba.
Sitten alkaa värkkääminen.
Tyypillistä tyypillisempääkin suomalaista jähnäämistä.
Kysymyksiä, kysymyksiä, kysymyksiä...
Jokaisen annetun vastauksen jälkeen parin minuutin hiljaisuus. Tyttö duunailee jotakin päätteellään! Työskentelee kuumeisesti!
Siinä kirjaillaan ylös "tietoja". Että kaikki menee hyvin! "Ettei vaan mitään satu"!
Maailman hitain kansa taas oikein pääsee loistamaan!
Kun jotain välillä yrittää kysyä - tyyliin "Tuliko sulle ongelmia?"- saa vastaukseksi: "Ei kun mun täytyy kirjata nämä. Älä hätäile!".
Voi herran tähden sentään!
Aikaa kuluu... Ja kuluu... Yli viisitoista minsaa on jo kestänyt operaatio, jonka olisi voinut hoitaa minuutissa!
Sitten loppuhuipennus:
Kun kaikki "tiedot" vihdoinkiin on "rekisteröity", ilmoittaa tyttö, että se tuote-esittely on sitten aamulla kello 06.30. Sen jälkeen tarjottaisiin sitten se kuuluisa "ilmainen aamiainen".
A vot!
Ei sitten voinut tuota etukäteen kertoa? Jo esitteessä?
"Perutaan koko homma!".
-
No, jokapuollella Puerto Ricossa on jakelussa myös erään toisen retkijärjestäjän brosyyrejä.
Näkyy olevan skandinaavinen kuvio. Soitetaan sinne.
Ilmoitautuminen på svenska otetaan vastaan alle minuutissa.
Joku pakollinen tuote-esittely kuvioon kuuluu tässäkin tapauksessa, mutta se järjestetään lounaan yhteydessä. Ja lounaalla tarjotaan viiniäkin.
-
Ei voi kuin ihmetellä.
Mikä perkele siinä oikein on, ettei niin pientä asiaa olekaan, etteikö siitä Suomessa kyettäisi aikaansaamaan onkelmaa?
www.ArcticParadise.fi
Postikorttien verkkomyyntiä - saitin etusivulta sisään.
