Miten kertoa kaikki nämä tarinat,
jotka mulla on hallussani?
Olipa hirvittävä käynti tuolla Punaisen Ristin Sanomatalon Veripalvelutoimistossa.
Aivan kammottavaa.
Tonne mua ei saa enää kilon kappaleinakaan!
Pakko oli kuitenkin mennä, kun jostakin syystä ei koko kesänä kerinnyt Tampereella, Turussa tai Kuopiossa käydessä noihin paikallisiin verenluovutuspaikkoihin.
"Paha veri" eli "vanha veri" oli saatava pois. Jotta verenkierto"systeemi" uusiutuu.
Se Kultainen Sääntöhän kuuluu:
Älä vaan Herran tähden missään tapauksessa mene nyky -Helsingissä tekemään mitään sellaista, jonka voit tehdä jossakin muualla.
Missä vaan muualla!
No, tämä oli taas hyvä esimerkki em. säännöstä.
Heti ovella ilmeni, että paikassa on aivan kauhea jono.
Päätimme siitäkin huolimatta mennä - lehtiä oli mukana luettavaksi.
Siinä kahvia juodessa olisi aikaa ajatella, ja suunnitella asioita...
Heti vastaanottotiskillä pyyhälsi tuskaisen näköinen heppu pois salista, kohti ulko-ovea.
Todeten, että jonotus on niin toivottoman tuntuista, ettei enää pysty jäämään venttailemaan.
Kyllä sitä odotusta sitten piisasikin!
Joskus ehkä 25 minsan jälkeen kutsuttiin koppiiin hemoglobiinin mittaukseen ja siihen "haastatteluun".
"Haastattelu" noudatti tuota nyky -Suomessa varsin tutuksi tullutta kaavaa:
Toistoa toiston perään.
Jankuttaminen jättää asiakkaan ihmettelemään, kuka tässä oikein on se hölmö?
Pidetäänkö asiakasta ihan torvelona, kun jo vastattuja kysymyksiä uudestaan ja uudestaan tivataan.
Vaiko nuo kyselijätkö niitä tomppeleita ovat?
Ilmapiiri kiristyi entisestään - ei se karsean odottamisen jälkeen mikään hyvä ollut "haastattelun" alussakaan.
Tuolilta noustessa oli pakko kysyä tuosta tässä verenluovutuspisteessä käytössä olevasta "kahden kaistan" systeemistä.
Että onko tosiaankin niin, että tämmöisen tolkuttoman jonotuksen välttämiseksi olisi tilattava aika?
Ajan varanneille tuolla tosiaan on "ohituskaista".
Tähän hoitaja alkoi sopertelemaan juuri kuten jokaisessa suomalaisessa organisaatiossa on moninkertaisin koulutuksin ja kurssituksin opetettu:
"Niin, niin, ei meillä yleensä ole jonoa, mutta joskus näin työajan päättyessä... Pientä ruuhkaa...".
Höpö-höpö.
Niin, nykyäänhän usein tyontekijöille opetetaan jopa vuorosanat.
Sitten vielä about parinkymmenen minsan jonotus ennenkuin varsinaiseen pikku operaatioon pääsi.
Sama hoitaja seurasi, kireän tunnelman vallitessa.
Kysymykseen, kummasta kädestä otetaan, sai hoitaja vastauksen:
"Aivan samantekevää".
Naama meni hänelle mutruun, entistäkin enemmän.
Hoitsu alkoi värkkäilemään "suonen etsinnän" kanssa.
Vaikeaksi meni. Taas tuokin.
Paineli ja paineli käsivartta.
Mutisi jotakin. Otsa kurtussa.
Ja - Suomessa kun ollaan - säntäsi hakemaan "apua".
Kaksi hoitajaa siinä sitten hääräsi ympärilla, ja alkoivat tekemään "tikusta asiaa".
Kysyivat, kummasta kädestä asiakas on "yleensä" luovuttanut?
Vastaus kuului:
"En osaa sanoa. Olen ollut luovuttaja yli 40 vuotta, enkä ole pitänyt asiasta kirjaa".
Vaivautunut hiljaisuus.
Ensimmäinen, avuttoman oloinen hoitaja häipyi, piti varmaan asiakasta "liian vaikeana".
Seuraavalla hoitajalla ei sitten lopulta ollut minkäänlaisia vaikeuksia tuon yksinkertaisen toimenpitteen kanssa. Tuo ensimmäinen hoitaja vaan teki kaikesta niin vaikeata, niin vaikeata.
Lepotuolista noustessa oli Punaisen Ristin Sanomatalon verenluovutustoimistoon saapumisesta kulunut melkein tunti.
Sillä lailla!
Entäs sitten ne kuuluisat "tarjoilut"...?
Täyttä farssia.
Itsepalvelu, tietty - sehän on selviö.
Jääkaapissa erilaisia sellofaaniin käärittyjä känttyjä.
Valitsin kalkkuna-eräänlaisen-"Reissumies"-tyyppisen.
Kylmä oli siis, ja muutenkin aivan onneton esitys.
Kahvi, sitten...
Semmoinen "hieno" automaatti.
Varmaankin maksanut maltaita ja - jos laitetoimittaja on fiksu, mitä ei ole syytä eppäillä - härvelistä koituu säännöllisiä hoito/huolto/ylläpitokuluja.
Kahvi huonointa mitä on miesmuistiin saatu. Kahvin IRVIKUVA.
Lisäksi - kylmää!
"To add insult to injury...".
Kokonaisarvosana "tarjoiluille": Nolla!
Miten tuollaista "tarjoilua" kehdataan edes pitää esillä?
Miljuunien voittoa takovasssa monopoli -organisaatiossa?
Ei enää ikinä SPR:n Sanomatalon verenluovutuspisteeseen!
Mainittakoon, että useissa muun Suomen veripalvelupisteissä tarjoilut ovat olleet aivan toista luokkaa.
Tosin häätyy rehellisyyden nimissä myöntää, että kirjoittajan kokemuksiin em. teeemasta tuli välillä vuosien tauko.
Suomesta poismuuton jälkeen, keväälla 2011 SPR:n Veripalvelusta nimittäin suvaittiin ilmoittaa, ettei herran palveluja enää kaivata.
Syy: Suomalaisen osoitteen puuttuminen.
Perusteluksi mainittiin edelleen, että "Kun Teitä on niin vaikea tavoittaa...".
Jaaha.
Sitten kuluvan vuoden keväällä Tampereen veripalvelupisteen ohi kulkiessa juolahti mieleen tarkistaa, onko kyseisessa jäykkäniskaisessa linjassa tapahtunut muutoksia.
Olihan niitä.
Nyt ulkolaisenkin osoitteen omaava kelpasi luovuttajaksi.
Kuulemma EU -säännöt edellyttävät tätä. Riittää, kunhan on EU:n kansalainen.
Hyvä, EU!
Malliesimerkki siitä, miten joskus omat uppiniskaiset viranomaisemme saadaan ylikansallisen lainsäädännön avulla ruotuun.
Tuosta tulikin mieleen, että täytyypä käydä Tukholmissa tsekkaamassa, onnistuisiko verenluovutus taas sielläkin.
80 - luvulla tuli Karolinskassa käytyä vuosia, sieltä sai hyvät kaffeet ja jopa hieman fyffeäkin.
Homma loppui sitten AIDS -hässäkän johdosta.
Olisi pitänyt kuulemma olla ruåttalainen henkilőtunnus.
Kun Suomessa ovat EU -säännőkset nyt saaneet muutoksen verenluovutuksen kuvioissa aikaan, niin miksei Sveduissakin?
Palataan asiaan.
Tampereella oli keväällä mainiot tarjoilut.
Helsinkiin verrattuna ihan toista luokkaa.
Jonottamisaika luovutukseen noin viisi minsaa.
Rupattelu tärkeilemättömien manselaisten hoitajien kanssa mukavaa - kysehän siis EI ollut syntymäkaupungistani Helsingistä, missä kaikki ovat nykyään niin olevinaan, niin olevinaan.
Ja hirrrveä kiire!
Olevinaan, ainakin.
Jonnekin!
Mieleen jäi takavuosina - ennen em. tilapäiseksi osoittautunutta Mustalle Listalle joutumista - monet hyvät tarjoilut ympäri Suomea.
Hapankorppuja, juustoa, metvurstia. pullaa - hyvää kahvia!
Siis kunnollista, pannussa keitettyä, pannusta itse kaadettavaa - ei mitään tuollaista Sanomatalon veripalvelupisteen moskaa. Kahvin irvikuvaa!
Kerran Mikkelissä kesälla oli tarjolla jopa jäätelöa.
Vieläkin on vesi kielellä!
x
Mielenkiintoista googlata tuota Suomen Punaista Ristiä, ja sen Veripalvelua.
Veripalvelussahan paljastui isot epäselvyydet muutama vuosi sitten.
Kiitos kähminnän julkitulosta kuului - taas kerran - MTV:n 45 Minuuttia -ohjelmalle.
Kalustohankinnoissa oli suhmuroitu BIG TIME.
Oikeus päätti jättää teot tuomitsematta.
Syytekynnys kuitenkin ylittyi, ja sotkusta koitui suurta imagohaittaa.
Veripalvelun silloinen johtaja Jukka Rautonen irtisanottiin.
"Hallitus teki johtopäätökset sisäisestä tarkastuksesta". Lähde: Yle Uutiset 9.11.2010
Toisaalta emo -SPR:n toisissa sotkuissa edettiin tuomioonkin asti.
Taloussihteeri (nainen, tietenkin) tuomittiin yli kahden vuoden ehdottomaan tuomioon lähes puolen miltsin kavaltamisesta.
Kyseessä oli vuosikymmeniä rahaliikennettä hoitanut "luottotyöntekijä".
Rahat eivät kuulemma olleet menneet "mihinkään erikoiseen" - kulutukseen vaan.
Rahapeliautomaatteihin? Kenkäostoksiin?
Nainen tuomittiin lisäksi "palauttamaan fyffet".
Uskottavaa, että palautti? Että mitään löytyi?
Vitsi-vitsi!
Kuvaavaa, että kavallusta ei vuosikymmeniin edes huomattu.
Mitäpä sitä pikkusummista - muutamista sadoista tonneista - kun rahaa SPR:llä on niin että ranteita pakottaa!
Aivan viimeisimmät tiedot kertovat, että ehkäpä "pinnan alla kytee" kuitenkin ja jonkinlaista kilpailua Punaisen Ristin verenluovutus -monopolille sittenkin olisi ilmaantumassa.
Tämä olisi hienoa.
Myös siksi, ettei meidän, jotka emme SPR:n toimintaa muutoin kaikilta osin hyväksy, tarvitsisi verenluovutuksessa olla tekemisissä järjestön kanssa.
Järjestön, joka - paitsi että tekee niljakasta bisnestä ilmaiseksi saamallaan verellä - hyysää maahanmuut... siis maahantunkeutujia.
Lahde: Satakunnan Kansa 28.3.2018
Niin...
Silkkihansikkain SPR:aa on mediassa käsitelty, enimmäkseen.
Googlaamalla löytyy harvoja poikkeuksia:
Veripalvelu - vampyyri hyväntekijän vaatteissa
Varsin ansiokas kirjoitus Uuden Suomen Mielipide -osastolla Martti Asikaiselta 11.12.2015
Martin jutusta käy ilmi, että em. kalustohankinta -skandaalin jälkeen tullut uusi toimitusjohtaja Martti Syrjälä nautti tuolloin 268 058 euron vuosiansioita.
Sillä lailla!
Tässä tyylinäyte tästä kirjoituksesta:
"Suomen Punainen Risti on aina nauttinut median koskemattomuutta, ja sillä on erityisasema muihin hyväntekevyysjärjestöihin nähden. Ihmisten hyväntahtoisuuden väärinkäytöksiä on tullut esiin muutamia, vaikka asiaa ei varsinaisesti koskaan ole pengottu läpikotaisin. Kukaan ei tunnu tietävan, mihin järjestön käyttöön luovutetut varat loppujen lopuksi menevät. Ei se tosin tunnu ketään kiinnostavankaan. SPR myy ihmisille puhdasta omaatuntoa, ja monelle tämä riittää. Tärkeintä on ajatus".
Hyvää settiä. Kiitos, Martti!
Edelleen samasta kirjoituksesta:
"... johtajan ystäväksi paljastunut konsultti oli merkinnyt joululounaasta työtunteja 5.400,- euron edestä..."
Reipasta meininkiä!
Martti Asikaisen tekstistä vuodelta 2015 ilmenee, että Veripalvelun liikevaihto oli ollut n. 66 miltsiä.
Veripalveluhan myy noita verivalmisteita sairaaloille, ja ilmeisesti vientiinkin. Vaikea sanua tarkemmin, kun touhua ei ainakaan "läpinäkyvyydestä" voi syyttää.
Voittoa/"ylijäämää" oli jäänyt ruhtinaalliset 6.160.230,- euroa.
Aika rajua hommaa "yleishyödylliseltä" toiminnalta.
Sitten tätä SPR - Pyhää Lehmää on käsitellyt sankarini Pauli Vahtera kirjoituksessaan joka puolestaan löytyy Google -haulla
Pauli Vahtera: Kun raha kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa
Kyseessä Paulin Iltalehden blogi 29.7.2018.
KHT -tilintarkastajamme tuo esille Suomen Punaisen Ristin henkilökunnan ansiotason:
SPR:n henkilökunnan palkkataso ylittää esim. vastaavanlaisissa tehtävissä kuntasektorilla toimivien tienestit rajusti, useilla sadoilla euroilla kuukaudessa.
Valistunut arvaus on, että ylivoimainen enemmistö SPR:n henkilökunnasta tietenkin on naisia.
Kuten toisenkin möhkäleen, nimittäin Alkon.
Juuri tuollaisiin instituutioihin naiset niin mielellään hakeutuvat.
Siisteihin, turvallisiin sisätöihin.
Aina alkaa ulkosuomalaista naurattamaan, kun kulkee ALKON myymälän ohi arkipäivänä.
Hienot, isot, hyvinvalaistut ja tip-top siistit myymälätilat - eikä ainoatakaan asiakasta!
Henkilökunta - ja sitä riittää - tekee parhaansa näytelläkseen työntekoa.
Hyllyjen "järjestäminen" on ihan klassikko!
Ilmankos tuo naisvoittoinen (ylivoimaisesti) henkilökunta taannoin äänestikin työnantajansa "Suomen parhaaksi työpaikaksi".
Tottahan toki!
Näistä naisten rakastamista jonkinlaisista "yleishyödyllisistä" tai monopoliasemassa olevista "työ"paikoista pitää tietenkin mainita kaksi kukkasta lissää:
Veikkaus ja Unicef.
Varsinaisia suojatyőpaikkoja - kuten koko tuo hyväntekeväisyyssektori ylipäätään.
Auttamisbisnestä!
"Työ"paikkojen naisvaltaisuus luokkaa 95%? Enemmän?
Unicefin Suomen pääsihteerin palkka on Vahteran kirjoituksen 11.7.2019 mukaan 6.840,- euroa kuussa. Melko mukavaa tieninkiä!
Henkilőkunnan keskipalkka Suomen Unicefissa saman kirjoituksen mukaan eur. 3.395,- / kk!
Rajua touhua!
Kuten yksi Paulin artikkelin väliotsikoista kuuluu:
Rahaa riittää!
Google -haku:
Maapallon pelastaminen kävelemällä Pauli Vahtera
Unicefissa "työskentelee" 98 henkilöä. (Montako miestä? Voipiko laskea yhden käden sormilla?).
"Työ" on kuulemma "rahankeruuta, viestintää ja hallintoa".
Anteeksi, rakas lukija, sanan "työ" käyttö tässä yhteydessä!
Pauli Vahteran artikkelin mukaan SPR:n pääsihteeri Kristiina Kumpulaisen palkka on n. 9.000,- euroa /kk!
"Auttaminen on yhä enemmän liiketoimintaa ja ammatti", kuuluu eräs toinen jutun väliotsikko.
Hyvä, Pauli!
Lämmin kiitos!
Mein Hertz brennt
(Tallinn, 24.10.2019)
ArcticParadise.fi
Postikortit netistä
Tampere 6.2.2020
Tänään Tampeerella tuli tilaisuus käydä verenluovutuksessa.
Toimipiste oli muuttanut - Holiday Innin talosta Koskikeskuksen alakertaan.
"Lähemmäksi asiakasvirtoja", kai - kysehän on siis liiketoiminnasta.
"Hyväntekeväisyyteen" verhotusta sellaisesta.
Ei ongelmia Tampereella, taaskaan, tietenkään.
Päinvastoin kuin tuolla Helsingin Sanomatalossa.
Tampereella jonotusaika sekä hemoglobiinin mittaamiseen että varsinaiseen luovutukseen oli käytännössä olematon.
Eikä tuollaista Sanomatalon tyyppistä paskantärkeää kuulustelua, jankuttamista ja yleistä takakireyttä.
Ihan miellyttävä käynti - siis niissä rajoissa, joissa se tuollaisessa kovaa bisnestä tekevässä, toimintansa "hyväntekeväisyyteen" piilottavassa monopolissa ylipäätään on mahdollista.
Mustaa leipää, voita, juustoa ja meetvurstiakin oli tarjolla.
Päinvastoin kuin Sanomatalossa.
Samoin sain vuoden ensimmäisen ja viimeisen Ruuneperintorttuni!
No, kahvi tosin oli sitä ihan hirveää automaatti -litkua.
(Tampere 6.2.2020)
ArcticParadise.fi
Tommi Pitkäsen postikortit
jotka mulla on hallussani?
Olipa hirvittävä käynti tuolla Punaisen Ristin Sanomatalon Veripalvelutoimistossa.
Aivan kammottavaa.
Tonne mua ei saa enää kilon kappaleinakaan!
Pakko oli kuitenkin mennä, kun jostakin syystä ei koko kesänä kerinnyt Tampereella, Turussa tai Kuopiossa käydessä noihin paikallisiin verenluovutuspaikkoihin.
"Paha veri" eli "vanha veri" oli saatava pois. Jotta verenkierto"systeemi" uusiutuu.
Se Kultainen Sääntöhän kuuluu:
Älä vaan Herran tähden missään tapauksessa mene nyky -Helsingissä tekemään mitään sellaista, jonka voit tehdä jossakin muualla.
Missä vaan muualla!
No, tämä oli taas hyvä esimerkki em. säännöstä.
Heti ovella ilmeni, että paikassa on aivan kauhea jono.
Päätimme siitäkin huolimatta mennä - lehtiä oli mukana luettavaksi.
Siinä kahvia juodessa olisi aikaa ajatella, ja suunnitella asioita...
Heti vastaanottotiskillä pyyhälsi tuskaisen näköinen heppu pois salista, kohti ulko-ovea.
Todeten, että jonotus on niin toivottoman tuntuista, ettei enää pysty jäämään venttailemaan.
Kyllä sitä odotusta sitten piisasikin!
Joskus ehkä 25 minsan jälkeen kutsuttiin koppiiin hemoglobiinin mittaukseen ja siihen "haastatteluun".
"Haastattelu" noudatti tuota nyky -Suomessa varsin tutuksi tullutta kaavaa:
Toistoa toiston perään.
Jankuttaminen jättää asiakkaan ihmettelemään, kuka tässä oikein on se hölmö?
Pidetäänkö asiakasta ihan torvelona, kun jo vastattuja kysymyksiä uudestaan ja uudestaan tivataan.
Vaiko nuo kyselijätkö niitä tomppeleita ovat?
Ilmapiiri kiristyi entisestään - ei se karsean odottamisen jälkeen mikään hyvä ollut "haastattelun" alussakaan.
Tuolilta noustessa oli pakko kysyä tuosta tässä verenluovutuspisteessä käytössä olevasta "kahden kaistan" systeemistä.
Että onko tosiaankin niin, että tämmöisen tolkuttoman jonotuksen välttämiseksi olisi tilattava aika?
Ajan varanneille tuolla tosiaan on "ohituskaista".
Tähän hoitaja alkoi sopertelemaan juuri kuten jokaisessa suomalaisessa organisaatiossa on moninkertaisin koulutuksin ja kurssituksin opetettu:
"Niin, niin, ei meillä yleensä ole jonoa, mutta joskus näin työajan päättyessä... Pientä ruuhkaa...".
Höpö-höpö.
Niin, nykyäänhän usein tyontekijöille opetetaan jopa vuorosanat.
Sitten vielä about parinkymmenen minsan jonotus ennenkuin varsinaiseen pikku operaatioon pääsi.
Sama hoitaja seurasi, kireän tunnelman vallitessa.
Kysymykseen, kummasta kädestä otetaan, sai hoitaja vastauksen:
"Aivan samantekevää".
Naama meni hänelle mutruun, entistäkin enemmän.
Hoitsu alkoi värkkäilemään "suonen etsinnän" kanssa.
Vaikeaksi meni. Taas tuokin.
Paineli ja paineli käsivartta.
Mutisi jotakin. Otsa kurtussa.
Ja - Suomessa kun ollaan - säntäsi hakemaan "apua".
Kaksi hoitajaa siinä sitten hääräsi ympärilla, ja alkoivat tekemään "tikusta asiaa".
Kysyivat, kummasta kädestä asiakas on "yleensä" luovuttanut?
Vastaus kuului:
"En osaa sanoa. Olen ollut luovuttaja yli 40 vuotta, enkä ole pitänyt asiasta kirjaa".
Vaivautunut hiljaisuus.
Ensimmäinen, avuttoman oloinen hoitaja häipyi, piti varmaan asiakasta "liian vaikeana".
Seuraavalla hoitajalla ei sitten lopulta ollut minkäänlaisia vaikeuksia tuon yksinkertaisen toimenpitteen kanssa. Tuo ensimmäinen hoitaja vaan teki kaikesta niin vaikeata, niin vaikeata.
Lepotuolista noustessa oli Punaisen Ristin Sanomatalon verenluovutustoimistoon saapumisesta kulunut melkein tunti.
Sillä lailla!
Entäs sitten ne kuuluisat "tarjoilut"...?
Täyttä farssia.
Itsepalvelu, tietty - sehän on selviö.
Jääkaapissa erilaisia sellofaaniin käärittyjä känttyjä.
Valitsin kalkkuna-eräänlaisen-"Reissumies"-tyyppisen.
Kylmä oli siis, ja muutenkin aivan onneton esitys.
Kahvi, sitten...
Semmoinen "hieno" automaatti.
Varmaankin maksanut maltaita ja - jos laitetoimittaja on fiksu, mitä ei ole syytä eppäillä - härvelistä koituu säännöllisiä hoito/huolto/ylläpitokuluja.
Kahvi huonointa mitä on miesmuistiin saatu. Kahvin IRVIKUVA.
Lisäksi - kylmää!
"To add insult to injury...".
Kokonaisarvosana "tarjoiluille": Nolla!
Miten tuollaista "tarjoilua" kehdataan edes pitää esillä?
Miljuunien voittoa takovasssa monopoli -organisaatiossa?
Ei enää ikinä SPR:n Sanomatalon verenluovutuspisteeseen!
Mainittakoon, että useissa muun Suomen veripalvelupisteissä tarjoilut ovat olleet aivan toista luokkaa.
Tosin häätyy rehellisyyden nimissä myöntää, että kirjoittajan kokemuksiin em. teeemasta tuli välillä vuosien tauko.
Suomesta poismuuton jälkeen, keväälla 2011 SPR:n Veripalvelusta nimittäin suvaittiin ilmoittaa, ettei herran palveluja enää kaivata.
Syy: Suomalaisen osoitteen puuttuminen.
Perusteluksi mainittiin edelleen, että "Kun Teitä on niin vaikea tavoittaa...".
Jaaha.
Sitten kuluvan vuoden keväällä Tampereen veripalvelupisteen ohi kulkiessa juolahti mieleen tarkistaa, onko kyseisessa jäykkäniskaisessa linjassa tapahtunut muutoksia.
Olihan niitä.
Nyt ulkolaisenkin osoitteen omaava kelpasi luovuttajaksi.
Kuulemma EU -säännöt edellyttävät tätä. Riittää, kunhan on EU:n kansalainen.
Hyvä, EU!
Malliesimerkki siitä, miten joskus omat uppiniskaiset viranomaisemme saadaan ylikansallisen lainsäädännön avulla ruotuun.
Tuosta tulikin mieleen, että täytyypä käydä Tukholmissa tsekkaamassa, onnistuisiko verenluovutus taas sielläkin.
80 - luvulla tuli Karolinskassa käytyä vuosia, sieltä sai hyvät kaffeet ja jopa hieman fyffeäkin.
Homma loppui sitten AIDS -hässäkän johdosta.
Olisi pitänyt kuulemma olla ruåttalainen henkilőtunnus.
Kun Suomessa ovat EU -säännőkset nyt saaneet muutoksen verenluovutuksen kuvioissa aikaan, niin miksei Sveduissakin?
Palataan asiaan.
Tampereella oli keväällä mainiot tarjoilut.
Helsinkiin verrattuna ihan toista luokkaa.
Jonottamisaika luovutukseen noin viisi minsaa.
Rupattelu tärkeilemättömien manselaisten hoitajien kanssa mukavaa - kysehän siis EI ollut syntymäkaupungistani Helsingistä, missä kaikki ovat nykyään niin olevinaan, niin olevinaan.
Ja hirrrveä kiire!
Olevinaan, ainakin.
Jonnekin!
Mieleen jäi takavuosina - ennen em. tilapäiseksi osoittautunutta Mustalle Listalle joutumista - monet hyvät tarjoilut ympäri Suomea.
Hapankorppuja, juustoa, metvurstia. pullaa - hyvää kahvia!
Siis kunnollista, pannussa keitettyä, pannusta itse kaadettavaa - ei mitään tuollaista Sanomatalon veripalvelupisteen moskaa. Kahvin irvikuvaa!
Kerran Mikkelissä kesälla oli tarjolla jopa jäätelöa.
Vieläkin on vesi kielellä!
x
Mielenkiintoista googlata tuota Suomen Punaista Ristiä, ja sen Veripalvelua.
Veripalvelussahan paljastui isot epäselvyydet muutama vuosi sitten.
Kiitos kähminnän julkitulosta kuului - taas kerran - MTV:n 45 Minuuttia -ohjelmalle.
Kalustohankinnoissa oli suhmuroitu BIG TIME.
Oikeus päätti jättää teot tuomitsematta.
Syytekynnys kuitenkin ylittyi, ja sotkusta koitui suurta imagohaittaa.
Veripalvelun silloinen johtaja Jukka Rautonen irtisanottiin.
"Hallitus teki johtopäätökset sisäisestä tarkastuksesta". Lähde: Yle Uutiset 9.11.2010
Toisaalta emo -SPR:n toisissa sotkuissa edettiin tuomioonkin asti.
Taloussihteeri (nainen, tietenkin) tuomittiin yli kahden vuoden ehdottomaan tuomioon lähes puolen miltsin kavaltamisesta.
Kyseessä oli vuosikymmeniä rahaliikennettä hoitanut "luottotyöntekijä".
Rahat eivät kuulemma olleet menneet "mihinkään erikoiseen" - kulutukseen vaan.
Rahapeliautomaatteihin? Kenkäostoksiin?
Nainen tuomittiin lisäksi "palauttamaan fyffet".
Uskottavaa, että palautti? Että mitään löytyi?
Vitsi-vitsi!
Kuvaavaa, että kavallusta ei vuosikymmeniin edes huomattu.
Mitäpä sitä pikkusummista - muutamista sadoista tonneista - kun rahaa SPR:llä on niin että ranteita pakottaa!
Aivan viimeisimmät tiedot kertovat, että ehkäpä "pinnan alla kytee" kuitenkin ja jonkinlaista kilpailua Punaisen Ristin verenluovutus -monopolille sittenkin olisi ilmaantumassa.
Tämä olisi hienoa.
Myös siksi, ettei meidän, jotka emme SPR:n toimintaa muutoin kaikilta osin hyväksy, tarvitsisi verenluovutuksessa olla tekemisissä järjestön kanssa.
Järjestön, joka - paitsi että tekee niljakasta bisnestä ilmaiseksi saamallaan verellä - hyysää maahanmuut... siis maahantunkeutujia.
Lahde: Satakunnan Kansa 28.3.2018
Niin...
Silkkihansikkain SPR:aa on mediassa käsitelty, enimmäkseen.
Googlaamalla löytyy harvoja poikkeuksia:
Veripalvelu - vampyyri hyväntekijän vaatteissa
Varsin ansiokas kirjoitus Uuden Suomen Mielipide -osastolla Martti Asikaiselta 11.12.2015
Martin jutusta käy ilmi, että em. kalustohankinta -skandaalin jälkeen tullut uusi toimitusjohtaja Martti Syrjälä nautti tuolloin 268 058 euron vuosiansioita.
Sillä lailla!
Tässä tyylinäyte tästä kirjoituksesta:
"Suomen Punainen Risti on aina nauttinut median koskemattomuutta, ja sillä on erityisasema muihin hyväntekevyysjärjestöihin nähden. Ihmisten hyväntahtoisuuden väärinkäytöksiä on tullut esiin muutamia, vaikka asiaa ei varsinaisesti koskaan ole pengottu läpikotaisin. Kukaan ei tunnu tietävan, mihin järjestön käyttöön luovutetut varat loppujen lopuksi menevät. Ei se tosin tunnu ketään kiinnostavankaan. SPR myy ihmisille puhdasta omaatuntoa, ja monelle tämä riittää. Tärkeintä on ajatus".
Hyvää settiä. Kiitos, Martti!
Edelleen samasta kirjoituksesta:
"... johtajan ystäväksi paljastunut konsultti oli merkinnyt joululounaasta työtunteja 5.400,- euron edestä..."
Reipasta meininkiä!
Martti Asikaisen tekstistä vuodelta 2015 ilmenee, että Veripalvelun liikevaihto oli ollut n. 66 miltsiä.
Veripalveluhan myy noita verivalmisteita sairaaloille, ja ilmeisesti vientiinkin. Vaikea sanua tarkemmin, kun touhua ei ainakaan "läpinäkyvyydestä" voi syyttää.
Voittoa/"ylijäämää" oli jäänyt ruhtinaalliset 6.160.230,- euroa.
Aika rajua hommaa "yleishyödylliseltä" toiminnalta.
Sitten tätä SPR - Pyhää Lehmää on käsitellyt sankarini Pauli Vahtera kirjoituksessaan joka puolestaan löytyy Google -haulla
Pauli Vahtera: Kun raha kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa
Kyseessä Paulin Iltalehden blogi 29.7.2018.
KHT -tilintarkastajamme tuo esille Suomen Punaisen Ristin henkilökunnan ansiotason:
SPR:n henkilökunnan palkkataso ylittää esim. vastaavanlaisissa tehtävissä kuntasektorilla toimivien tienestit rajusti, useilla sadoilla euroilla kuukaudessa.
Valistunut arvaus on, että ylivoimainen enemmistö SPR:n henkilökunnasta tietenkin on naisia.
Kuten toisenkin möhkäleen, nimittäin Alkon.
Juuri tuollaisiin instituutioihin naiset niin mielellään hakeutuvat.
Siisteihin, turvallisiin sisätöihin.
Aina alkaa ulkosuomalaista naurattamaan, kun kulkee ALKON myymälän ohi arkipäivänä.
Hienot, isot, hyvinvalaistut ja tip-top siistit myymälätilat - eikä ainoatakaan asiakasta!
Henkilökunta - ja sitä riittää - tekee parhaansa näytelläkseen työntekoa.
Hyllyjen "järjestäminen" on ihan klassikko!
Ilmankos tuo naisvoittoinen (ylivoimaisesti) henkilökunta taannoin äänestikin työnantajansa "Suomen parhaaksi työpaikaksi".
Tottahan toki!
Näistä naisten rakastamista jonkinlaisista "yleishyödyllisistä" tai monopoliasemassa olevista "työ"paikoista pitää tietenkin mainita kaksi kukkasta lissää:
Veikkaus ja Unicef.
Varsinaisia suojatyőpaikkoja - kuten koko tuo hyväntekeväisyyssektori ylipäätään.
Auttamisbisnestä!
"Työ"paikkojen naisvaltaisuus luokkaa 95%? Enemmän?
Unicefin Suomen pääsihteerin palkka on Vahteran kirjoituksen 11.7.2019 mukaan 6.840,- euroa kuussa. Melko mukavaa tieninkiä!
Henkilőkunnan keskipalkka Suomen Unicefissa saman kirjoituksen mukaan eur. 3.395,- / kk!
Rajua touhua!
Kuten yksi Paulin artikkelin väliotsikoista kuuluu:
Rahaa riittää!
Google -haku:
Maapallon pelastaminen kävelemällä Pauli Vahtera
Unicefissa "työskentelee" 98 henkilöä. (Montako miestä? Voipiko laskea yhden käden sormilla?).
"Työ" on kuulemma "rahankeruuta, viestintää ja hallintoa".
Anteeksi, rakas lukija, sanan "työ" käyttö tässä yhteydessä!
Pauli Vahteran artikkelin mukaan SPR:n pääsihteeri Kristiina Kumpulaisen palkka on n. 9.000,- euroa /kk!
"Auttaminen on yhä enemmän liiketoimintaa ja ammatti", kuuluu eräs toinen jutun väliotsikko.
Hyvä, Pauli!
Lämmin kiitos!
Mein Hertz brennt
(Tallinn, 24.10.2019)
ArcticParadise.fi
Postikortit netistä
Tampere 6.2.2020
Tänään Tampeerella tuli tilaisuus käydä verenluovutuksessa.
Toimipiste oli muuttanut - Holiday Innin talosta Koskikeskuksen alakertaan.
"Lähemmäksi asiakasvirtoja", kai - kysehän on siis liiketoiminnasta.
"Hyväntekeväisyyteen" verhotusta sellaisesta.
Ei ongelmia Tampereella, taaskaan, tietenkään.
Päinvastoin kuin tuolla Helsingin Sanomatalossa.
Tampereella jonotusaika sekä hemoglobiinin mittaamiseen että varsinaiseen luovutukseen oli käytännössä olematon.
Eikä tuollaista Sanomatalon tyyppistä paskantärkeää kuulustelua, jankuttamista ja yleistä takakireyttä.
Ihan miellyttävä käynti - siis niissä rajoissa, joissa se tuollaisessa kovaa bisnestä tekevässä, toimintansa "hyväntekeväisyyteen" piilottavassa monopolissa ylipäätään on mahdollista.
Mustaa leipää, voita, juustoa ja meetvurstiakin oli tarjolla.
Päinvastoin kuin Sanomatalossa.
Samoin sain vuoden ensimmäisen ja viimeisen Ruuneperintorttuni!
No, kahvi tosin oli sitä ihan hirveää automaatti -litkua.
(Tampere 6.2.2020)
ArcticParadise.fi
Tommi Pitkäsen postikortit