Tähän kirjailijaan tutustuin sattumoisin eräällä Marokon -reissulla, olisiko ollut 1994.
Kyse oli päiväretkestä Agadirista Marrakeshiin.
Oli helmikuu, ja kylmä, sateinen päivä.
Aikainen retkibussi, puolillaan, oli vetoinen.
Huonoa torkkumista märkää ikkunaa vasten.
Parin tunnin ajomatkan päästä nuori naisopas alkoi kuulutuksensa.
Unenpöpperön läpi alkoi sen tavanomaisen maatkanjohtaja -litanian tarinointi kuulostaa oudolta...
Opas, jolla oli mitä miellyttävin ääni, luki otteita Elias Canettin Marrakeshin -kuvauksista.
Ihan maagista tekstiä.
Tuonne menossa!
Sitten joku vuosi sitten sattui käteen novellikoelma, jossa oli Canettilta mitä mainioin kuvaus Marrakeshin prosti -baarin kuvioista.
Näinollen herätti viime keväänä Scandic Rukahovin vapaasti otettavien kirjojen hyllyssä huomiota tämä Pelastunut kieli.
Lukisiko juppi -Rukalla joku hiihtoturisti sen?
Vitsi-vitsi!😏
Hyllyssä oli muuten metritolkulla uudenveroista Tammen Keltaisen Kirjaston laatukirjallisuutta.
Aulan somisteena.
Voi hyvänen aikaa sentään minkälainen vaeltava juutalainen tuo Canetti olikaan!
Sefardi -juutalasen (siis espanjalaislähtöisen) taustan omaavan Canettin stoorissa vilahtavat maat, kansat ja kielet hurjaa vauhtia.
Jonkunlaisena "ankkuripisteenä" sitten juuri tämä - kieli.
Joka Bulgariassa syntyneelle juutalaiselle sattui olemaan Saksan kieli - kuuluihan Tonavan varrella oleva Bulgariakin vielä 1900 -luvun alussa Itävalta-Unkarin vaikutuspiiriin.
Voi hyvä tavaton sentään, mitä lukeneisuutta, sivistystä.
Sehän hänen "rodullaan" - vaiko kansastako onkin kysymys, ainakin enmmän kuin uskonnosta? - aina onkin tarjonnut turvapaikan.
Kieli, oppiminen. Sivistys.
Tuhatvuotiset perinteet - tietty samalla muun maailman kateuden kohteena olemisesta.
Ja kyllä Canetti totta vie kieltä käyttää osaakin.
Kas näin:
"Herra Aftalion tiedusteli äidin aikeita, kuunteli tätä hyvin tarkkaavaisesti, mutta yhä hymyillen ja antoi hyväksymisensä Wieniin muutolle satumaisin sanoin:
- "Sinä kuulut Wieniin, Mathilde", hän sanoi, "Se kaupunki rakastaa sinua, Wienissä sinä olit aina eloisimmilasi ja kauneimmillasi."
Minä en ollut vähääkään mustasukkainen, en herra Aftalionille nekä Wienille, sain tietää jotakin mitä en ollut tiennyt ja mistä ei puhuttu yhdessäkään minun kirjoistani, nimittäin että kaupunki saattoi rakastaa ihmistä, ja se miellytti minua".
Voilà!
Edelleen:
"Hän oli rikas mies, mutta hän ei ollut korskea, vaan puheli kaikkien tuntemiensa kanssa, ja aina hänellä oli kerrottavana jotakin uutta ja yllättävää. Hänen tarinansa kiertelivät maailmalla; koska hän matkusteli paljon ja tarkkaili kaikkea mitä vaan ymmärsi, varsinkin ihmisiä, ja kun hän ei koskaan kertonut samaa juttua samalle ihmiselle uudelleen, vaan korkeaan ikään saakka tiesi aina tarkalleen, mitä oli kenellekin kertonut, hän oli kaltaisilleen aina hauska. Naisille hän oli vaarallinen; hän ei koskaan unohtanut ainuttakaan jota oli silmiin katsonut, ja kohteliaisuudet, jota hän osasi sanoa - jokaiselle kauneuden lajille hän keksi aina uusia erikoisia kohteliaisuuksia - ikäänkuin tarttuivat kohteseensa ja vaikuttivat edelleen. Niin iäkkääksi kuin hän elikin, hän vanheni tuskin lainkaan, hänen intohimonsa kaikkeen uuteen ja merkittävään, hänen nopeat reaktionsa, hallitseva ja silti mairitteleva käytöstapansa, hänen naissilmänsä, kaikki pysyi aina yhtä elävänä".
Mikä tyyppi!
Oma lukunsa ovat sitten nuo kirjan nimet.
Canettin "spanjooli" sukulaiset ovat Arditteja, Eljakimeja, Aftalioneja...
Elikkä ei espanjalaisia nimiä, mutta ikäänkuin "sinne päin".
Juutalaiset ovat aina olleet mestareita keksimään noita nimiään, missä maassa he sitten ovatkin asustelleet.
Suomessa Jaari ja Kuusakoski (Kuschakoff), Kamras. Parmet, Pergament. Sella, Vardi ( Besprosvanni). Stiller. Bensow. Belinki, Scheinin.
Nimet ikäänkuin voisivat olla alkuperäisiä suomalaisia, tai ainakin suomenruotsalaisia - mutta ei kuitenkaan.
Erna Tauro!
"Höstvisanin" säveltäjä (alkujaan viipurilaista Pergament -sukua).
Tanskalainen näyttelijä Kim Bodnia...
Vakuuttava roolisuoritus Nicolas Winding Refnin filkassa "Pusher" vuodelta 1996.
Kim Bodnia...
Taas sama juttu: Melkein tanskalaiselta kuulostava sukunimi, mutta pientä hajurakoa sentään.
Aivan samoin kuten filmin ohjaajalla, juutalaisella Nicolas Winding Refnillä tuo sukunimi.
"Muka -tanskalainen".
Elokuvaohjaaja Refnin kunniaksi on todettava, että filkkansa "The Neon Demon" alkutekstit olivat niin upeat - neonväreissä, tietenkin - että niitä olisi voinut tsiigailla koko filkan ajan!
Edelleen Tanskasta:
Nobel -tiedemies Niels Bohr - juutalainen, tietty.
Vaikka jälleen - nimi kuulosta tanskalaiselta.
Nerokas hassuttelija Victor Borge?
Oikea sukunimi Rosenbaum.
Maailmalta: Axelrod. Oxenburg, Rapaport. Shafronov...
Ruåttista Bonnier ja Hjörne -suvut, suurkustantajia.
Esimerkiksi tuo jälkimmäinen nimi kuulostaa ikäänkuin hitusen "väännetyltä" ruotsilta.
Kuin myös Nordnet -pankin omistajasuku Dinkelspiel.
Siis spelttipeli.
Kummallinen yhdyssana.
Etuosa viittaa maanviljelykseen - ei -tyypillinen juutalaisammatti.
Jälkimmäinen osa taas... peliin. Monella lailla tyypillinen juutalaistoiminto.
Kiintoisaa, että Dinkelspielit ovat aatelissuku.
Miten se on mahdollista?
Jotenkin ei sovi kuvaan, jos miettii viikinkejä ja vaikkapa Ruåttin sotilasmahtia Kustaa Vaasasta alkaen.
Mutta kyllä, Sveduissa kaikki on mahdollista, näköjään...
Vielä:
Josef Sachs, Nordiska Kompanietin perustaja - juutalainen, tietty.
Nimellä Sachs varmaankin helppo operoida ruotsinkielisessä ympäristössä - sekin kuulostaa melkein kotoperäiseltä.
Mainitun Sachsin eräs jälkeläinen on - ylläri! - sukulaissuhteessa Dinkelspielien kanssa, sekä naimisissa Wallenberg - dynastian pomon Marcus Wallenbergin kanssa.
Nimi Wallenberg on niinikään keksitty - suvun kantaisät olivat Herzbergejä.
Siis tyypillinen juutalaisnimi.
Norjasta jättikustantamo Schibstedtin juuret ovat juutalaiset.
Jälleen: "Melkein" norjalainen nimi.
Englannin ulkoministeri Dominic Raab.
Isä Tsekkoslovakian juutalaisia, sukunimi niin "neutraali", ettei se varmaankaan Enkuissa liiemmin huomiota ole herättänyt, juutalaisuudellaan.
Maineikas brittipopin valokuvaaja ja graafikko Simon Halfon.
Nimestä kuultaa juutalaisuus - sefardijuutalaisuus - läpi välittömästi.
Tsekkaus Wikipediasta varmistaa asian sekunneissa.
Edelleen Enkuista: Huippupoliitikot Ed ja David Miliband.
Puolalaista perua, nuo veljekset.
Kuuluisa brittiläinen leffa- ja teatterimies Harold Pinter.
Herra piti pitkään itseään sefardijuutalaisena, kunnes keski-iässä saikin tietää olevansa taustaltaan askenasijuutalainen, lähinnä puolalaislähtöinen.
"Pinter" - jälleen nerokas melkein-englantilainen nimikeksintö.
Kaikenlaiset Gold-, Silver-, Green-, Blau-, Rot-, ja Stein -alkuiset tai päätteiset nimet.
Samoin kuin son-, stein-, ja sohn -päätteiset.
Venäjältä Shostakovits ja Moskovits - tyyppiset.
Puolasta cinsky- päätteiset.
Jne jne.
Jenkkilästä:
Nykyinen ulkoministeri Anthony Blinken.
Sijoittaja Bill Bowder.
Noista nimen valinnoista voi päätellä, että he ikäänkuin ovat olleet assimiloituvinaan aina kuhunkin yhteiskuntaan, mutta viimeistään nimen tietynlaisen, hienovaraisen erilaisuuden kautta selviää, ettei sentään.
Ruben Stiller kertoi kerran, että hänellä oli lapsena isänsä kanssa tapana amerikkalaisten elokuvien ja sarjojen jälkeen nimilistoja tutkiessaan päätellä, kuka oli jjuutalinen.
Todellakin, aika usein se käy sukunimestä ilmi.
Paitsi tietenkin asiayhteydestä:
Juridiikka, tiede, politiikka, media, taide...
Sitten kun lisää vielä etunimen mukaan - David, Ben, Daniel, Aron, Simon, Ester, Rachel ja vastaavat eri muodoisssaan. ..
Kuvio alkaa selvitä.
Entä oliko Georges Simenon juutalainen?
Ajatusmaailmaltaan ja elämäntyyliltään kyllä.
Belgian natsihallinnon kuulustelijan mukaan kyllä.
Sukunimi viittaa juutalaisuuteen.
Kasvojenpiirteidensä perusteella ehkä.
Jotakin hämäräperäistähän tuossa miehessä oli.
Kuten hänen elämäkerrastaan selviää.
Paljn aukkoja, tyhjiä kohtia - kuten tuo kummallinen vuosiksi venynyt Amerikan -reissu sodan jälkeen.
Pakomatka?
Entä Charles Chaplin?
Tausta epäselvä.
Kuten FBI:n "failista" käy ilmi.
No, ainakin natsit pitivät häntä juutalaisena.
Asenne ainakin oli kohillaan, Tsapella.
Mielenkiintoista, että ranskalainen levy- moguli ja musiikki -impressaari Jacques Canetti oli Eliaksen veli.
Ai niin...
Onko juutalaisuus siis rotu, kansa, uskonto, vai mikä?
Kerran Keuruulla erään majatalon uskovainen emäntä väitti kiven kovaan, että nimenomaan suomalaiset olisivat juutalaisia, se kadonnut heimo.
Ovatko suomalaiset polveutuneet Isaskarin heimosta?
!700 -luvun teologi-professori Daniel Juslenniuksen mukaan kyllä.
Vaikea sanua.
Meidänkin, joille juutalaisuus on vain - asenne ja elänmäntapa.
Vaikka supisuomalainen nimi sattaakin olla jopa nen -päätteinen.
(Kuusamossa 14.7.2021)
ArcticParadise.fi
Tommi Pitkäsen postikortit netistä
Yhdenvertaisuutta ja huomisen ympäristötekoja!
Investoidaan kaikkien hyvinvointiin!
Ehdoton ei eriarvoisuudelle!
