Ohjelma:
Rakkaustarina?
Claude Debussy: Syrinx
Livia Schweitzer, huilu
Tan Dun: Seven Desires For Guitar
Teuvo Taimioja, kitara
Robert Schumann: Pianokvartetti Op. 47
Allegro non troppo - Molto vivace - Andante cantabile - Vivace
Elias Nyman, viulu
Aida Hadzajlic, alttoviulu
Laura Martin, sello
Martin Malmgren, piano
Käydäänpä nyt ajankuluksi tsekkaamassa tuo tarjolla oleva ohjelma, kun kerran ollaan "huudeilla" täällä Pyhätunturilla.
Lipunosto:
Taas hyvä esimekrkki tuosta digi -hömpötyksestä.
Kovasti painostetaan koko ajan ja joka paikassa digi -itsepalveluun.
Mutta loppupelissä taaskin koko kuvio on ihan plus / miinus nolla.
Se pieni "alennus" minkä netistä ostetusta lipusta "saa" hupenee sitten saman tien johonkin "palvelumaksuun".
Jolloin hinta on tasan sama kuin paikan päältä ostettuna.
Paitsi että etukäteen netistä ostettaessa tarvii nettipankin, luottokortin, kännykän...
Mitä järkee?
Luontokeskus Naavassa ennen konserttia päivystää sitten lipunmyyjiä ja muuta järjestäjä -porukkaa runsaasti.
Kaikki nuita kypsässä keski-iässä olevia höppänä -naisia, todennäköisesti "vapaa-ehtoisia".
Hehän ne Suomen kulttuurielämää pyörittävät.
Sekä järjestäjinä että yleisönä.
Sen virheen jos tekee, että jos jotakin kysyy, seuraa valtaisa selvittely. Monen naisen voimin.
Selvää on, että heillä on aikaa.
Avioliitot ovat jo ohi ja lapset lentäneet pesistä.
Tätä Luosto Soi! - konserttisarjaahan jäjestää nykyisin uusi yhdistys. Kuusikko soi! ry.
Kas kun edellinen järjestäjä, Luosto Classic ry., meni konkkaaan.
Jättäen jälkeensä useiden kymmenien tuhansien eurojen velat.
Mm. esiintyjille.
Sekä tietty hotelleille ja ravintoloille.
Motkottaen loppupelissä "saamatta jääneistä avustuksista".
Jaahas - avustuksiinko tämä perustuikin?
Yrittävätkö nuo järjestäjät nyt samaa, uuden yhdistyksen varjolla?
Eipä oo paljon porukkaa Luontokeskus Naavan salissa.
Olisiko parisen tusinaa, vähän yli.
Nopea laskutoimitus:
Myyntituloja konsertilla alle tonni.
Siis jos kaikki olisivat maksaneet täyden hinnan - käytännössä näin ei ole
Vapaalippulaisia taitaa olla aika monta.
Ensimmäinen biisi:
Kas kummaa, musisointi alkaa ikäänkuin "varkain".
Estradille ei saavu ketään - sivusta, verhon takaa alkaa kuulua huilun soittoa.
Alussa on epäselvää, onko tuo vain jotain "lämmittelymusaa", ja esiintyjä kohta astuu esiin.
Mutta ei.
Biisi on lyhyt, ja pian huilisti -nainen ilmestyy naama virneessä verhon takaa ja ottaa paikansa katsomossa.
Mikäköhän idea tuossa mahtoi olla?
Seuraavaksi ohjelmassa kitaran näppäilyä.
Nuori perisuomalainen heppu yrittää loihtia säveliä esiin etelämaalaisperäisestä soittimesta, joka sopii mainiosti esimerkiksi espanjalaisiin käsiin.
Mieleen tulee takavuosien flamencokitaristi Paco de Lucia.
Kaveri taisi olla Andaluciasta, ja vieläpä mustalaisverinen.
Ja sen kuuli!
Tämä Teppo Taimioja sensijaan on kotoisin Härmästä, ja senkin kuulee.
Ihan toivotonta yritystä - kun ei suomalaisilla tuota rytmitajuakaan yksinkertaisesti ole.
Enempi semmottista mollivoittoista meininkiä sensijaan riittää...
Esiintyjä yrittää pariin otteeseen saada vauhtia soitantoonsa naputtelemalla kitaransa koteloa, kuten nuo flamencokitaristitkin tekevät.
Ei onnistu.
Lopputulos kököhkö.
Tilulilulei - osastoa.
Tuokin on vuosia uhrannut elämästään musiikkinsa opiskelulle!
Kitara on instrumentti, joka vaatii soittajaltaan temperamenttia.
Tällä kaverilla sitä ei ole.
Lavakarismakin suorastaan loistaa poissaolollaan.
Sitten konsertin "pääsetti", tuo Robert Schumannin Pianokvartetti Opus 47.
Osittain dingeli-dongeli -osastoa.
En voi sanoa pitäneeni musasta.
Mitä tuolla yritettiin sanua?
Sitäkö että instrumentit ovat hallinnassa?
Arvoitukseksi jäi.
Istuskellessa tulee mieleen kaikenlaisia. Tilaisuuteen liittyviä talousasioita.
Myyntitulot proggiksella siis joitakin satasia.
Nämä muusikot sitten...
Kaikki vuosia soittotaitoaan opiskelleita.
Heidän matkansa, majoituksensa, esiintymisvaatteensa, syömisensä...
Isoista summista on kysymys!
Tämmöisillä myyntituloilla kuvioita ei voi pyörittää!
Ihan toivoton yritys.
Meinaakohan tämä uusi järjestävä seura "Kuusikko soi!" että vaikka tuo Luosto Classic konkkaan menikin, uusi yhdistys onnistuu?
Vaikka Luosto Classicille pantiinkin rahahanat kiinni sekä Sodankylän kunnan että Suomen Kulttuurirahaston taholta, "Tällä kertaa kaikki on toisin"...?
😋
Tsorry vaan.
Ei muuten tule onnistumaan.
Toivottavasti ennen seuraavaa konkkaa ainakin nuille taiteilijoille keritään maksamaan "päältä pois"!
Ongelman ydin:
Suomessa on aivan liikaa kaikenmoista "huvitukset ja humbuugi" -osaston touhuskelua.
Maan väkiluvun ollessa n. 5,5 miljuunaa on "taiteen" ja kylddyyrin" tarjonta viritetty kymmenkertaiselle väkiluvulle.
Koskee tilaisuuksia, laitoksia, esityksiä, näyttelyitä, konsertteja, julkaisuja, kylddyyri -puuhastelijoiden määrää - kaikkea.
Poistuessa, kun salin ovi avataan:
Turvamies tarkkailee tilaisuudesta poistuvia!
HÄH?
Mitä sekoilua tämäkin nyt on?
Turvamies vahtii kourallista klassisen musan konsertista Pyhätunturilla valoisaan yöttömään yöhön poistuvia?
Onkohan nyt joku kattellu vähän liikaa amerikkalaisia elokuvia?
Mitä tuokin turvamies -höpsötys maksaa?
Takaisin mökille fillaroidessa ihmetyttää, miksi konsertin nimeksi oli lätkäisty "Rakkaustarina?".
Mikä kumma veto tuokin on?
Mitä ihmeen tekemistä "Rakkaudella" oli äsken kuullun musiikin kanssa?
Vastaus:
Ei yhtikäs mittään!
Oli vaan saatu aikaan kivalta näyttävä otsikko.
(Pelkosenniemen kirjaston yleisöpäättellä 29.7.2022)
ArcticParadise.fi
"Kun otan suomalaiset sanat suuhuni tietoisena niiden vaiheista, soivat puheessani kaikki äänet kivikaudelta atomiaikaan. Samalla kuulen ääneni nousevan varjoista ja liittyvän menneisyyden äärettömään kuoroon".
Janne Saarikivi HS Kuukausiliite 07/2022: "Keitä me olemme".
