Tämä kirja oli varsinainen löytö.
Toki kirjoittajasta oli joku muistikuva jostakin 60- ja 70 -luvuilta.
Naama näkyi silloin tällöin telkussa, oli pitkään Yleisradion apulaisjohtaja sekä telkkarin ohjelmajohtaja.
Varmaan vuosikymmeniä noissa kuvioissa.
Mutta että hän samalla "kaikessa hiljaisuudessa" oli näinkin laadukas esseisti?
Tämäpä yllätys!
Tulee väkisinkin mieleen se legendaarisen Linnanvoudin, Arimo Raesteen muistelmien viisaus.
Jotenkin näin:
"Kannattaa aina kaikissa organisaatioissa pyrkiä nimenomaan Kakkoseksi.
Ykkösen paikka on liian tuulinen, pitää kantaa tuota viheliäistä vastuuta.
Kakkoselle koituvat melkein kaikki samat edut - samat ateriat ja juomatkin, pääsääntöisesti.
Se on sitten sen Ykkösen pää, jota vaaditaan vadille.
Kakkonen saa jatkaa".
Google -haku:
Arctic Paradise Arimo Raeste
Täsmälleen näinhan asia näyttää menneen Ville Zilliacuksenkin tapauksessa.
Muistamme esimerkiksi sen yhden esimiehensä, Eino S. Revon tapauksen.
YLEn Pääjohtajuus kesti neljä (4) vuotta.
Repo -jahti oli raivoisaa.
Zilliacus osoittautuu varsinaiseksi tietoniekaksi.
Tuntuu, että hänellä on pohjattomat "varastot" mistä ammentaa hyviä juttuja Ruotsi-Suomen yhteisestä historiasta, varsinkin kulttuurihistoriasta ja tapakultttuurista.
Ja millä tyylillä!
Mikä "helppous" tekstissä!
Valtaisasta tietolaaristaan jakaa Ville Z. tarinoitaan ja anekdoottejaan Ruotsi-Suomen historiasta.
Lukija saa tutustua mm. Pyhän Olavin legendaan.
Eipäs ollutkaan tiedossa, mikä merkkihenkilö oli kyseesssä. Kautta vuosisatojen vaikuttanut yksilö. Olavin killat, Olavinlinna, Olevisten kirkko Tallinnassa kivenheiton päässä kämpiltä jne. jne. Kiinnostavaa, että olut näytteli killoissa merkittävää roolia!
Lohenkalastuksen käytäntöihin ja säädöstöihin Pohjois-Suomessa.
Nykyihmisen on vaikea käsittää, miten merkittävä rooli lohella aikoinaan oli. Todellista arvotavaraa!
"Vero oli maksettava luonnon antimina, kalana ja turkiksina. Kun tunturit ja erämaat olivat asumattomia, kanssakäyminen keskittyi jokilaaksoihin ja niiden pääelinkeinoon, kalastukseen".
Olaus Magnus vieraili Tornion seudulla Keskiajan lopulla, vuonna 1518. Kirjassaan "Historia de gentibus septentrionalibus" kuvailee kyseinen herra lohielinkeinoa:
"Tuskin missään koko Euroopassa pyydetään lohta runsaammin kuin Pohjanlahdessa lähellä Lapinmaata, joiden tuntureilta ja tasangoilta mahtavat virrat vyöryttävät alas makeita vesiään: on mitä kaunein näky. kun lohet hehkuvan auringoin alla kuin sotamiehet välkkyvissä varustuksissaan nousevat vastavirtaan, jopa niin suurin parvin että ylimmät tunturivedetkin tarjoavat runsaan saaliin siellä kalastaville".
Juurikin näin! Ja vielä kuluvan vuosikymmenen alussa sai kulkija kerran Tornion rantatöyräällä nähdä omia aikojaan puiston nurmikolle hypänneen lohenvonkaleen!
Suomalaisten talonpoikien valtiopäivämies -elämään Tukholmissa.
Kiinnostavaa tuokin, että rahahuolet painoivat, puuttellisen tai kokonaan puuttuvan kielitaidon sekä keskinäisen eripuraisuuden sekä monenlaisten huhujen ohella.
"Valtuutetuille maksettaisiin vain yksi taalari päivää kohti ennakkoa. Lupaus, että loput maksettaisiin kotipitäjissä, tuskin auttoi hädänalaisia valtionpäivämiehiä Tukholmassa".
Aurora -seuraan toimintaan.
"Aurora -seuran tapaisia salaseuiroja oli Kustaa Kolmannen Tukholmassa useita ja niitä tuli jatkuvasti lisää, koska kustavilaisten hyviin tapoihin kuului seurustelu suljettujen ovien takana, juhlallisin menoin vapaamuurareiden tapaan.
"Mitä ihanaa saakaan korva kuulla
Puhetaidon, Musiiikin ja Runouden alalta,
sellaista mitä kukaan muu kuin me ei tiedä...".
"Haarakonttori" ilmestyi tietty valtakunnan kakkoskaupunkiin, Turkuun.
Niin, ja Aurora -seura oli samalla kuuluisan Ruotsin Akatemian alku.
Riimukirjoituksen saloihin.
Siis ennen kirjapainotaitoa... Ilmeisesti näitä riimusauvoja - joita pidettiin nimenomaan ruotsalaisena keksintönä - käytettiin eräänlaisina kalentereiden edeltäjinä.. "Vuotuinen ajantieto".
Ruotsalaiset olivat keksinnöstään ylpeitä.
Kustaas II Adolf käski keräämään niitä talteen, todistivathan riimusauvat "kaiken sivistyksen kehdon" sijainneen nimenomaan Ruotsissa.
Olof Rudbeck (vanhempi) , Ruotsin suuruuden ajan suurimpia edustajia, komppasi: Ihmiskunnan sivistys oli peräisin Ruotsista; tiedon valo oli sytytetty jossakin Pohjantähden alla, ja ainoa mahdollinen paikka oli Lapin kynnyksellä, Tornion ja Kemin eli "kimmiläisten" seudulla.
Huh-huh! Huimaavaa settiä!
Sivistyksen kehto Kemissä?
Satoja kertoja Kemissä vuosikymmenien ajan vierailleena ehkä "pikkuisen" vaikea uskoa teoriaa todeksi.
Kulahtanut Kemihän on nykyään junttiloista pahimpia, jopa Härmän mittakaavassa...
Wikipedia Rudbeckistä:
"Teoksessaan "Atlantica" Rudbeck yritti todistaa, että Ruotsi on ollut muinainen Atlantis, sivistyksen kehto, ja että ruotsin kieli on ihmiskunnan alkuperäinen kieli, josta mm. latina ja heprea ovat kehittyneet".
Viinan kauhistuksen kiroukseen Suomen historiassa.
"1600 -luvulla olut puolusti hyvin sitkeästi kunniakkaita perinteitään eniten käytettynä juomana. Ottaen huomioon kuinka suolaista arkioloissa nautittu ruoka oli tuskin ketään voi syyttää juoppoudesta; muistettakoon vain että Kustaa Vaasan vartijat olivat tyytymättömiä viiden litran päiväannokseen".
Suomalaisen "ihannemaiseman" etsintään orastavan itsenäistymisen aikoihin.
"Satusetä" Zacharias Topeliushan sen aloitti: Rakentamaan Suomesta kuvaa ihan mukavana matkailumaana.
Aikaisemmin: "Suomi oli hirviöiden luvattu maa, matka sinne vaati erityistä urhoollisuutta. Siksi Hänen Majesteettinsa Adolf Fredrik matkallaan valtakuntansa itäisiin osiin 1750 -luvun puolivälissä pitikin loistovaunujensa ikkunat suljettuina, niin kerrotaan, ajaessaan Suomen maanteillä. Näin oli varminta myrkyllisten hyttystenkin takia".
Sitten alkoi "brändääminen".
Tunnettua on, että historian proferssori Z. Topelius (puolijuutalainen, muuten, kiinostavaa sinänsä) oli sillä kannalla, ettei Suomella edes ollut mitään historiaa. Vasta kun autonomian ajalla vieraat kulissit olivat kaatuneet, tuli aika maalata niiden tilalle kotoisia maisemia.
Kansallisromanttinen ihannekuva tuhansien järvien maasta.
"Kotomaamme koko kuva - sen ystävälliseti hymyilevät äidinkasvot...".
Tai Johan Ludvig Runebergin riimein, löytyvät sieltä Punkaharjun muistokivestäkin:
"Rannoilta tältä palasen
maat' ihanaista isien
sa näet, nuorukainen
Ville Z. ottaa kantaa Suomen eri osien rooliin, verraten niistä käytyä keskustelua Ruotsin vastaavaan.
Hän tulee tulokseen, jotta sinivalkoisimmiksi valittaisiin "tuhansien järvien maakunnat".
Yhtenä pointtina tulee esiin Lapin kaukaisuus:
Verrattuna Ruotsin ja Norjankin maantieteeseen, Suomen Lappihan on kaukana, todella kaukana.
Isommista asutuskeskuksista, nimittäin.
Ovathan Ruotsinkin monet suurtunturit Vaasamme korkeudella, ja vastaavasti Oslostakin pääsee vuorille lyhyehkön matkan päähän.
Harva tulee tätäkään ajatelleeksi.
Summa summarum:
Mainio kirja.
Helppolukuinen, mutta kuitenkin tietorikas.
Eipä olisi joskus jo 60 -luvulla Ville Zillicuksen telkussa jotain virallista juttua selittäessä arvannut, että samasta miehestä kehittyi tälläinen erinomaisen laadukas esseisti.
Sallan kirjastossa 7.7.2022
shop.ArcticParadise.fi
Postikorttikauppa netissä
Toiminnan keskiössä kestävän kehityksen Teemat: Taloudellinen, ekologinen ja kestävä elämäntapa!
