Olıpa surkea kırja tämäkın.
Sekava juonı, kırjoıttajan typerähkö maaılmankatsomus.
Tulı valkattua tämä pokkari mukaan lähınnä nımen ja kannen kelta-vihreän värityksen perusteella...
Matkan varrella, jonkun kirjaston poistohyllystä.
Takakannen tarran mukaan tämä olisi Virtain Kaupunginkirjastosta,
(skannimine Virrat)
Calvados!
Vanhat Hyvat Ajat...
Joskus vuosikymmenia sitten, kun tuli joskus kahvin kanssa napattua jotakin...
Konkkaa, jallua - ja calvadosta!
Mutta kuka ihmeen Sakari Montonen?
Netti kertoo henkilön olleen pitkän linjan ay -tiedottaja, kuollut jo pian tämän kirjan ilmestymisen jälkeen 1990.
Kuoleman -aavistukset tulevat toki tässäkin pokkarissa esiin...
Armotonta Pariisi -kliseilyä.
Keskinkertaita, osin aivan kökköä kirjoitusta.
Banaliteetit seuraavat toisiaan.
Tyyliin:
"Vain autot ajoivat näkymättömissä olevien liikennevalojen pätkiminä kiiltävinä jonoina levittäen pölyiseen kuumuuteen pakokaasujen kitkerää tuoksua".
"Mielikuvani juoksivat kuin sprintterit..."
"(...) hulluja ja humalaisia ei pidä jututtaa, maailma on muutenkin täynnä kaikenlaista ajatuksen saastetta."
"Rauhotuin vasta Erottajalla, jonka ihmisten, bussien ja raitiovaunujen sekamelska olisi saanut istanbulilaisen liikenne-ekspertin viheltämään ihastusta".
"Keskustassa tuhannet mainosvalot kiilsivät kaduilla, lehmusten ja tammien lehdet kyyristelivät tuulenpuuskien pelossa".
Jne. jne.
Hoh-hoijaa!
Hapanta kirjan päähenkilö kiskoo aivan yhtä syöttöä.
Useita kertoja päiväsässä, vuorokauden ajasta riippumatta.
Kaikki raportoidaan teksitssa, säntillisesti.
"(...) kaadoin lentokoneesta ostamastani Cuttu Sark -viskipullosta lorauksen lasiin, (...)
Aivan loputtomasti.
Kirjoittaja on jäänyt koukkuun amerikkalaisten "kovaksikeitettyjen" dekkareiden Humphrey Bogart -maailmaan.
Eikä raporointi koske ainoastaa juomisia, vaan myös ikävä kyllä myös syömisiä.
Tyyliin:
"Söin alakerran ruokalassa makkarakastiketta ja perunamuhennosta, join piimää".
" Kävin alakerran pienestä kaupasta ostamassa lihakaalilaatikkoa, jonka lämmitin uunissa. Söin sen suoraan alumiinifoliosta ja join kevytmaitoa.".
Jaahas.
Kiitos tiedosta!
Kirjoitusvirheitäkin löytyy:
"Finlines". "Stockman".
Tämä siis pitkän uran tehneeltä toimittaja/tiedottajalta.
Huono kirja.
Paıtsı että vıımeısellä sıvulla odottaa yllärı!
"Oliko täälla poika?
Ehkä ei poikaa ollutkaan...".
Olisi sama näköjään löytynyt heti kirjan alustakin, mutta tuli epähuomiossa sivuutettua.
Tuohan mietehän on hyvää settiä!
Juuri noinhan tämä meneekin - kaikki tämähän onkin vain unta...
Ehkä sitä poikaa ei ollutkaan...
Ai niin...
Sinänsä erikoista, että tuon ajan Suomessa joku Montosen tapaan oli noin Ranska -orientoitunut.
Vinkki löytyy kirjan sivuilta:
"Kävelin entisen kouluni Norssin ohi...".
Niinpä tietenkin!
Suuri osa siitä vähälukuisesta joukosta, joka Ranskaa Suomessa harrasti, oli oppinut pohjaksi latinan.
Mika Waltarikin, samaisessa Norssissa.
(Kusadasi, Turkey 9.11.2022)
ArctıcParadıse.fı
Arvot kohillaan!
