Helsingissä sataa.
Menossa Sinebrychoffin Taidemuseoon, siellä on VESI -aiheinen näyttely.
Eka piipahdus täällä takavuosien kantamestassa, Sokos Hotel Albertissa, varmaan yli viiteen vuoteen.
Aikoinaan tämä Annan- ja Uudenmaankatujen kulmassa sijaitseva, entiseen Veikkaus Oy:n pääkonttoriin perustettu hotelli aulabaareineen ja ravintoloineen oli mitä viihtyisin paikka.
Lukemattomia kertoja tuli täällä hengailtua. Vuosi, vuosia...
Kahvilla, lasillisella, lounaallakin.
Lehtiä lukemassa.
Täällä oli asiakaspäätekin - olin tuolloin vielä läppäritön...
Hotelli avattiin vuonna 2007.
Alkuvuosina tuli tehtyä tilauksesta tänne pari postikorttiakin, isoja painoksia.
Tärkeitä tilauksia.
Kuvastona tämä talo, toisessa taisi mallissa olla mukana tuota läheistä Koffin puistoa...
Useammatkin alkuvuosien johtajat olivat tuttuja.
Hotellissa oli vuosia meikäläisen oma korttitelinekin: Helsinkiä ja luontoa.
Täällä samassa resepsuunin olohuoneenomaisessa kahvila/baarissa oli aina jonkinlainen hyvä pöhinä päällä.
Joskus joku tuttukin paikalla.
Muutamia julkkiksia sai bongattua.
Lounas oli tuolloin ihan mallikelpoinen kotiruoka -sellainen.
Kun keräsi "leimoja", joka kymmenes kerta ilmainen!
Lehdistä jäi mieleen, että tänne tuli Kauppalehti sekä yhteen aikaan jopa Financial Times!
Varsinkin FT:n "Weekend Editionista" löytyi joskus hyvää matskua.
Feature -juttuja.
Bing- ja Google -haut:
Matkamiehen mietteitä Ranskan eliitti eksyksissä
Nyt...
Kauan piti oikein tihrustella sisään, onko paikka edes aukikaan.
Talo (70 -luvulta?) on jo ulkoapäin kulahtanut.
Kovin on hämärä ja kuluneen oloinen myös tämä oleskelutila.
Ja tyhjä!
Yksi vanhahko nainen tuolla nurkassa juttelee kännykässä jostakin lapsenlapsi -teemasta.
Respassa, missä aina ennen päivysti 2 - 3 virkailijaa, nyt vain yksi.
Taustamusiikki tilassa täysin tyylitöntä.
Halvinta mahdollista "soittolistaa".
Respan heppu tarjoaa kuitenkin kahvit, kun kuulee että viime käynnistä on vierähtänyt vuosia.
Alkaa heti selittämään, että ravintolapalveluista on jäljellä vain aamupala.
Jassoo.
Toiminnan alasajo siis hyvässä vauhdissa täälläkin.
Asiakaspäätettä ei enää tietenkään ole.
Lehdistä jäljellä vain i.p -lehdet sekä Hesari. No, monessa paikassa ei enää niitäkään.
Hiljaista on.
Nk. "korona" sekä talouslama ovat tehneet tehtävänsä.
Kaikki "ylimääräinen" karsitaan pois, on jo pitkälle karsittukin.
Ihmisten välinen face-to-face -kommunikaatio alkaa olla ihan katoavaa kansanperinnettä.
Kuten seksikin.
Jaa-a.
Surullista.
Olikohan tämä viimeinen käynti paikassa...?
Miksi tulisinkaan enää tänne?
Valistunut arvaus on, ettei tätä hotellia enää kauaa pidetä edes auki.
"Etätyöt" tappoivat lounaspalvelun. Täälläkin.
Liikematkustus vähentynyt BIG TIME - "kiitos" videokokousten jne-
Niin...
Aikaisemmin, vuosikymmenien ajan, nämä hotellien aulat kahviloineen ja baareineen olivat vilkkaita, eloisia kohtaamispaikkoja.
Lajinsa ykkösenä tietenkin Hotelli Seurahuone - Socis!
Jonka puheena olevan tyyppiset palvelut ajettiin alas jo joskus vuosituhannen vaihteessa.
Väkeä kävi runsaasti, mutta toiminta ei kuulemma ollut "kannattavaa".
Mikä sitten olisi, nykyisten laskuoppien mukaan?
Toisaalta on se niinkin, että Helsingissäkin on elämäntyyli muuttunut.
1980 -luvulla, kun uudentyyppinen kahvilakulttuuri Stadiin saapui, löytyi ihmisiltä paljon enemmän löysää, joutilasta aikaa istuskeltavaksi.
Irtorahaakin.
Meininki on nykyään mennyt niin tolkuttoman kireäksi!
Ei saatana...
Ei tätä nyky -Albertin surkeutta kestä katsella.
Paras siirtyä vaan tuonne Bulevardille, Koffin Museon VESI -näyttelyyn.
Onneksi lompsasta löytyy Museokortti.
Nerokas tuote.
Helsingissä sataa...
X
Vaikea sanua, onko tarkoitus tälläinen, mutta käytäntö on:
Monasti tulee kuvataidenäyttelyt valkattua nimenomaan näyttelyrakennuksen, ja sijainnin takia.
Ilmankos Kiasmassa ei ole koskaan tullutkaan vierailtua...
😏
Tosin tietäähän sen käymättäkin, minkälaista sontaa siellä olisi tarjolla...
Koffin museo...
Millainen talo, ja millainen sijanti, Bulevardilla!
Mutta vastaanotto on tällä kertaa tyrmäävä.
Mueohan toimii nykyisin KansallisGallerian alaisuudessa, ja meininki sitten sen mukaista.
Koska kysymys on yhteiskunnan - viime kädessä VALTION - toiminnasta, on tännekin haalittu jos jonkinlaisia tyyppejä virkailijoiksi.
Huoneissa seisoskele noita joutilaita friikkejä.
Eikä ainoastaan virkailijoita, vaan paikalla patsastelee myös tärkeileviä turvamiehiä.
Hyvä kuitenkin, että miehiä - naisethan olisivat vielä mahdottomampia.
Teen erehdyksen.
Yhdeltä laiskanpulskealta "nyky-mieheltä" tulen kysyneeksi mahdollisista opastetuista kierroksista.
BAD MISTAKE!
Seuraa - nykytyylin mukaisesti - vimmattua selittelyä.
Tyypin selityksistä ei saa mitään tolkkua.
Sille pitää kerrata ja kerrata:
"Niin niin, mutta koska teillä on niitä yleisöopastuksia?".
Vastausta ei edelleenkään tule.
Alkaa lässyttämään jotakin tyyliin "niin mutta kun meillä on nykyisin tämmöisiä johdatus -opastuksia" jne.
Vai "intro -opastuksiksiko" hän niitä nimitti. Vai olisiko termi ollut "pika -opastus"?
Ei, se uusi nimihän olikin "Tuokio -opastus".
On siinä nimessä ollut keksimistä!
Työryhmän aikaansaannos?
"Brainstorming" -tuotos?
Seuraavaksi nuoriherra pakenee naapurisaliin, jossa toden totta olikin juuri jonkinlainen opastus menossa.
Tarkoituksenaan ilmeisesti tiedustella asiaa.
Eihän Suomessa kukaan enää osaa vastata mihinkään - aina juostaan hankkimaan "apua".
Tyypin hanke tyssää siihen, että hän pysähtyy em. naapurihuoneeessa seinän viereen seuraamaan, koska arvoisalta naisoppaalta voisi asiaa kysyä.
Minuutit kuluvat.
Heppu vaan jökötää siinä seinustalla.
Ei tule valmista!
Menen antamaan tyypille "palautetta".
"Okei, jos tähän kysymykseen vastaaminen on sinulle ylivoimaista, niin antaa olla!".
Nuori mies hätääntyy.
Alkaa kaivamaan taskustaan paperilappuja, pieniä Post-it -sellaisia.
Täyttää pari, joihin paniikissa tuhertaa - siis nimenomaan tuhertaa - joitakin päivämääriä:
16.4. klo 16 - 18
7.5. klo 16 - 19
18.5. klo 12 - 14
21.5. klo 16 - 18
5..6. klo 16 - 18
18.6. klo 16 - 18
Mitäköhän ihme päivämääriä nuo olivat?
Siis heppu meinasi, että Koffin museossa olisi tarjolla lukuisia KOLMEN TUNNIN OPASTUKSIA?
Ei tietenkään ole.
Nuoriherra sössi kaiken.
Kuten asiaan nyky .Suomessa kuuluu, oli tässä vaiheessa joku naapurisalin "turvamies" herännyt.
Saapuu epäluuloisesti kurkkimaan, mitä tapahtuu...
No, poistuin hepun antamine lappuineni ja jatkoin näyttelyn taulujen pariin.
Turvamiehen pälyilyjen seuraamana.
Varmaankin tulin "loukanneeksi turvallista tilaa", kun erehdyin kysymään puhtaasti nolla -tason museovirkailija -seisoskelijalta jotakin.
"Vaikeaa".
Toisaalta:
Ei mitenkään yllättävää.
Ihan normi -touhua nylky -Suomessa.
Juuri tuon tasoista sakkiahan nuihin yhteiskunta -rahoitteisiin oleskelu -"töihin" toisaalta hakeutuu, toisaalta haalitaankin.
Uusavuttomuus levinnyt kulovalkean tavoin.
Jokaiselle norkoilijalle pitää tietenkin maksaa palkkaa.
Lomarahoineen, sotuineen, sairauspäivärahoineen jne, "sivukuineen".
X
"Veden elämää" osoittautuu kelpo näyttelyksi, mitä tuohon vanhaan, klassiseen maalaustaiteeseen tulee.
Kyllä nuissa tauluissa silmä lepäsi, monessakin.
Esimerkiksi Albert Edelfeltin "Leikkiviä poikia rannalla" (eräs versio) vuodelta 1884.
Toisaalta Akseli Gallen - Kallelan "Kaislikko" vuodelta 1884 yllättävän heikkotasoinen.
Tuskin se näyttelyssä olisikaan, ellei olisi Akselin taulu.
Ja tietenkin:
Koska museoala on lähes kokonaisudessaan naisvaltainen, on tottakai tähänkin näytelyyn väkisin ympätty jokunen naistaiteilijakin.
Muutama harva - eihän merkittäviä juurikaan ole.
Esimerkiksi Venny Soldan-Brofeldtin "Saaristomaisema" vuodelta 1900 on kököhkö.
Sitä ei vaan saa ääneen lausua, koska kyseessä on nimenomaan naistaitelija.
Kaikkein kauheinta ovat kuitenkin kahden nyky -suomalaisen "naistaitelijan" "teosta".
Heli Rekula ja joku Tuula Närhinen.
Videota ja valokuvaa.
Täyttä sontaa!
Ihan sitä itteään!
Sama vanha stoori:
Keisarinnoilla ei ole vaateita!
Aivan turha tuollaista roskaa on vängätä näytelyyn, jossa esitellään sentään muutamia jopa erittäin hyviä klassisen maalaustaiteen teoksia.
Kuraattorin tyyylitaju pettää tältä osin totaalisesti.
Ihan totaalisesti.
Mutta Suomihan on - Suomi.
Tsuhnalandia.
x
Muuten nuista "opastuksista" vielä.
Koffin museon saittia kun katselee, muodostuu käsitys että "opastuksista" on tehty osin maksullisia.
115,- euroa tunti plus pääsylippu. Ryhmäkoko 1 - 15 henkilöä.
Vaikutelmaksi jää, että ainakin tässä näyttelyssä ilmaiset yleisöopastukset olivat "kortilla", ja asiakkaita yritetään painostaa tuonne maksulliselle puolelle.
(Sokos Hotel Albert, Helsinki 2.4.2024)
ArcticParadise.fi
Suomi tänään:
"Keskustelemme projektien ja ideoiden mahdollisuuksista, vahvuuksista ja heikkouksista sekä siitä, miten nämä ideat voisivat muuntautua luoviksi prosesseiksi ja tuotteiksi". 😏
