14.12.2024

Yö Scandic Koskipuistossa Tampereella: "A Room with a View!".


""Uusi päivä, uudet voimat!".


Pakko tunnustaa, että eilen Tallinnasta Tampereelle yöksi taivaltaessa voimat olivat totaalisen loppu.

Vaikea muistaa, koska väsymys olisi ollut niin syvää.

Päällimmäisenä syynä toissailtainen aivan liiallinen vinkun lipitys.

Vinkkuhan on hyvää ja kivaa - mutta jossakin menee se raja, jolloin seuraavana päivänä koittava "maksu" tulee todella kovaksi.

No, eilen oli sitten se laskun maksamisen hetki.


Torstaina ensin viisi (5) lasia valkkista Ms Finlandian Loungessa.

Osakaskortilla Lounge -25%.

Sitten kämpillä, illalla pakkaamisen yhteydessä, solahti kokonainen flinda gruusialaista kuivaa punkkua.

Aivan överiksi meni!


Stogessa Manseen katkesi filkka jossakin Hämeenlinnan kohdalla.

Juuri ja juuri voimat riittivät fillarin kanssa, raskaine kantamuksine, rautatieasemalta Scandic Koskipuistoon.


Mutta millainen huone ja millainen yö siellä odottikaan!


Jo respassa alkoi tuntua, että nyt ollaan ISON ÄÄRELLÄ.

Tyttö nimittäin katsoi varausta ja totesi että "Sut on näköjään up-greidattu".

Olin että Häh?

Tyttö siihen, että joku on ehkä tunnistanut nimesi ja päättänyt näin...


Ohhoh!

Huone 718 osoittautui isoksi seitsemännen kerroksen kulmahuoneeksi!

Premium!


Tampereen paras näköala!

Suoraan Koskipuiston yli Keskustorille.

Iso joulukuusi Keskustorilla, valaistuna.


Nukuin ikkuna auki, kahden täkin alla.

Leveä vuode.


Tarvii nakata ensi viikolla Kuusamosta kiitoskortti respaan.


Tämä nyt alla oleva juna Ouluun (sieltä bussilla illaksi vielä Kuusamoon) lähti vasta 10.02.

Joten kerkisi rauhassa aamiaiselle.

No, toki siellä kauhea ryysis, kuten odotettavissakin.

Taktiikkana ottaa pöytä sieltä ihmisvilinästä mahdollisimman kaukaa, läheltä respaa.

Toimi.

Hesarikin oli saatavilla.

Kuten tässä hotellissa (toistaiseksi) aina on ollutkin.

Niin moni hotellihan on jo printistä luopunut...


Mukava uusi löytö aamiaisella:

Hei! Täällähän on tarjolla myös katkarapu -salaattia!

Tuolla yhdessä nurkassa.

Eipä ole aiemmin tullut huomanneeksikaan!

Loistavaa - nyt voi sen perinteisen juusto -paahtoleivän sitten kuorruttaa tällä mössöllä.

Kun täällä Mansen Scandicissa on tarjolla vain nakkeja, "Mustaa makkaraa" sekä pekonia...

Mitään niistä ei voi laittaa suuhunsa...


Aamupalan jälkeen huoneessa ikkunan ääressä vähän aikaa kelata menneitä vuosikymmeniä tässä talossa.

Postikorttiasiakas 80 -luvulta alkaen, parin johtajan väliaikaisia pestejä lukuunottamatta.

Nyt menee taas hyvin.

On mennyt jo vuosia.


Tampere -kortit alakerran ständissä melkein loppu.

Tosin kaikenlainen turha värkkäily ja hermostuneisuus on nykyään sitä luokkaa, ettei koskaan tiedä milloinka joku "brändijohtaja" saa päähänsä että "postikortit eivät sovi heidän konseptiinsa".

Hoh - hoijaa...


(skannimine Tampere)


Ai niin...

Postikortti -alan menneinä "hulluina vuosina" tuli tälle hotellille kuvattua ja tehtyä useita "omiakin" postikortteja.

Ne olivat tärkeitä tilauksia.

Nuista "hyvistä vuosista" muisto vain jäljellä.

Pelikenttä on muuttunut niin rajusti.

Joka suhteessa.


Heräsi mielenkiinto tsekata, miten nykyinen hintataso tässä hotellissa suhteutuu ensimmäisiin muistikuviin.

Joskus 1985 - 1986 tuli useinkin yövyttyä juuri täällä.

Hintataso parin satkun molemmin puolin.

Tuolloinen 200 markkaa vuoden1986 rahassa tekee nykyrahaa noin 78,- euroa.

Tämä huone (hyvissä ajoin etukäteen maksettuna) maksoi 99,- euroa. 

Mutta siihen sisältyvät nuo Scandic Clubista saatavat "pisteet".

Jos/kun ne otetaan huomioon, kuten pitää ottaakin, tulee huoneen nettohinnaksi noin ehkä 80 - 81 euroa.

 

Eli vaikka hintojen nousu tuntuu äkkiseltään rajulta, ei se loppupelissä sitä numeroiden valossa ole.


Niin...

Aivan uskomatonta, että tässäkin talossa on voinut niin monta vuosikymmentä jatkaa...

Nyt vielä tällainen huone!


Vuosikymmeniä tuli käytettyä alakerran asiakaspäätettäkin - nyt mukana ekaa kertaa oma läppäri!

Miten vaivatonta!

(Paitsi että kantaminen käy työstä...).

Eikä sitäpaitsi asiakaspäätteitä löydy enää melkein mistään.


Ja kaiken huippu!

Salkusta löytyy Scandic Hotels Groupin lappuja!

Monien huonojen vuosien jälkeen firmalla menee nyt vähän paremmin.

Jopa niin hyvin, että ensi viikolla on tiedossa harvinaista herkkua pitkästä aikaa:

Osinkoja kilahtaa tilille 18.12.!

SEK 1.505,-!

Heja Sverige!


Nuo dividendid tulevat siis emoyhtiöltä Ruåttista.

Suomen Scandic on ollu tappiolla jo monta vuotta.

Yhteenlasketut tappiot 2020 - 2023 noin 150 miljoonaa euroa.

Hyvä Suomi!


x


Juna kiitää kohti Pohjoista.

Aamun "herätysmusana" You Tubelta:

Eminemin "Lose Yourself".

Hepulla uskomaton draivi.

"Net Worthia" artistilla tollaset 250 miltsiä - suotakoon se hänelle.

Eminemin biisin teemana "Once in a Lifetime" -tilanne.


Mulle se oli postikorttituotannon käynnistyminen 80 -luvulla.

"One shot!".


Hyvän elämän antoivat postikortit.

Pitkän uran, joka jatkuu vaan - seitsemättä vuotta lakisääteiselle Työeläkkeelle siirtymisen jälkeen.


Tosin tuolla alakerran respassa 80 -luvulla häärännyt silloinen hotellinjohtaja Pekka Kleemola oli sitä mieltä, ettei mitään olisi kannattanut alkaakaan.

Toisin kävi...

😏

 

x


Ehkä lopetteleiksemme...

Juna kiitää pitkin Pohjanmaan lakeuksia.

Vakipaikka tässä nelosvaunun (eli polkupyörävaunun) yläkerrassa, ikkunan vieressä.

Lippu Tampere - Oulu hyvissä ajoin etukäteen ostettuna alle 20,-.

Normihinta 60 - 70 euroa,


Nk. "oma viikko" Holiday Club Kuusamon "Ropiikissa" alkaa tänään.

Luvassa on lunta, lepoa, mukava "oma huone", asiakkaita...

Huomenna aurinkoinen kuvauspäivä Rukalla.

"Yksi laukaus!".


Täytyy herätä aikaisin ehtiäkseen Rukan -bussiin.

Muutenkin tarvii huomenna olla "tikissä" siellä vakituisilla kuvauspaikoilla Rukan itä-puolella.

Pakkasta tiedossa 15 - 20 graadia.

Sopii!


Siis tänä iltana häätyy säännöstellä punkun litkimistä.

Kaksi lasia max!

😏



Ai niin...

Ylivieskan jälkeen pitää käydä junan ravintolavaunussa hotkaisemassa se perinteinen lohisoppa.

Eräs tuttu itä-suomalainen kondari lahjoitti etukupongin 8,- euroa.

Eli sopasta ja kahvista jää maksettavaksi vain muutama ege!


Kikka:

Tilaa vaikka tuon lohisopan, tai kanamunakkaan KAHVILLA.

Ei tarvii ottaa kallista vesiputelia, 3 - 4 euroa.

Tässä tapauksssa veloittavat kahvista vain yhden euron!

Kulkee nimikkeellä "jälkiruokakahvi".

Syö ripeästi, ja poistuu kahvin kera omaan vaunuun, siis neloseen.

Ravitolavaunu on kolmosvaunussa,

Näin saa sitten kaikessa rauhassa, omalla paikalla, nauttia euron kahvin!


No, virallisestihan näin ei tietenkään saisi tehdä.

Olemmehan Härmässä.


Mutta onhan tässä tullut "sääntöjä ja määräyksiä" rikottua tuhansia, tuhansia kertoja.

Joten tämä mennee samaan piikkiin.

I'm guilty!


" I must be guilty of something - you just whisper it to my ear!". - Bob Dylan


Jaahas.

Olemmekin jo Oulussa.

Täällä olen pyörinyt yli 40 vuotta...


Täysikuu.

Tuossa rautatieasemaa vastapäätä uudehkon tylsän betonilaatikko -talon paikalla sijaitsi kauan se legendaarinen Matkustajakoti Turisti -vakipaikka.

Siellä näin telkusta Twin Peaksiä ekan kerran.

Oli tuohon aikaan ihan vallankumouksellista proggista.

Maaginen tunnelma. Musa.

Turistissa meni korttejakin hyvin, varmaan yli 20 vuotta.

 

Molemmin puolin junarataa sijaitsevat Oulun R -kioskit olivat muinoin isoja asiakkaita nekin.

Ainakin toiselle (vaiko miolemmille?) tuli tehtyä tilauksesta omatkin postikortit.

Tärkeitä tilauksia, mahdollistivat toiminnan jatkumisen tuohon aikaan,


Tuossa kadunkulmassa sijainnut Aseman Herkku -ruokakauppa oli niinikään postikorttiasiakas parisenkymmentä vuotta.

Siitä pari taloa Pohjoiseen päin, siinä sijaitsi Pete M.:n kukkakauppa.

Korttiständi sielläkin aikoinaan.


Kolmekymmentä yksi ja kolmekymmentä vuotta sitten, juuri nyt Joulun alla molemmilla kerroilla, työskentelin Petelle kukkalähettinä.

Se oli mukavaa hommaa, ja tienasi hyvin.

Fillarilla vaan kuskata niitä kukkalähetyksiä ihan tähän Oulun ydinkeskustan alueelle.

Ansioilla sai monen päivän matkakulut hoidettua matkalla Joulun viettoon Lappiin...


Kaikki tuo on poissa.

Ihmiset ovat kadonneet.

R -kioskit vielä jäljellä, muut liikkeet lopettaneet..

Samoin legendaarinen, mainio ruokapaikka Oskarin Kellari, sekin sijaitsi aivan asemaa vastapäätä.


Puoli tuntia aikaa Oulussa ennen Kuusamon -bussin lähtöä.

Asemalla, aivan varsinaisen asemarakennuksen vieressä, on hyvin valaistu käsityöliike -kahvila.

Sinne.

Poistuessani puolen tunnin kuluttua olen saanut paitsi sen kahvin, myös uuden asiakkaan.

Tänne voi tuoda ensi kerralla, jo ensi kuussa, Pitkäsen postikorttitelineen.


(skannimine Oulu)


Bussissa unten maille.


Kuusamossa raikas pakkanen, kai yli 20 graadia.

Vielä viimoinen huikonen, autiota Kitkantietä pitkin muutama kilsa Holiday Club Kuusamon Tropiikkiin.

Lunta.

Hiljainen lauantai-ilta.

Ennen niin vilkkaalla Kitkantiellä pitkiä rivejä tyhjiä liikehuoneistoja.

Ei Kitkantie tuosta tule virkoamaan enää koskaan.

Game over.


Poikkeuksena kurjuudesta Kuusamon merkittävimmän teollisuuslaitoksen, Pölkky Oy:n neonvalot loistavat pimeydessä.

Pieleen meni tuokin Pölkky -kuvio.

Myytiin toista vuotta sitten itävaltalaisille.

Kaiken "piti" olla hyvin.

Joo, joo...

 

Koko kauppa on nyt riitautettu nuiden itävaltalaisten toimesta.

IS 18.9.2024:

"Kaupasta tuli riita ja myyjäsuvun, Virranniemien, miljoonien omaisuus määrättiin takavarikkoon".

 

Itävaltalaiset ovat toimittaneet oikeuteen todisteena jopa kuvia Virranniemien miljuuna -hankinnasta,  luxus -jahdista.

Erillisessä oikeudenkäynnissä Pölkky Oy vaatii toimitusjohtajanaan toimineelta Virranniemeltä, Petteriltä, niinikään omaisuutta takavarikkoon miljoonien arvosta.

Lähde: IS.18.11.2024


Hyvä, Kuusamo!

Ja Onnea!


Puhumattakaan siitä, minkälaiset suunnitelmat jatkoa silmällä pitäen Pölkky Oy:lla - kuka seuraava omistaja tuleekaan olemaan - sitten onkaan...

Kuusamon sporttibrändi -ylpeys, naisten menestyksekäs lentisseura "Pölkky Kuusamo"...?

Uskooko joku tosissaan, että lentisseura saa jatkaa?

😅


Toinen poikkeus Kitkantien liikehuoneisto -surkeudessa.

R -kioski kirkkaaksi valaistu!¨

Kaiken tämän aavemaisen pimeiden liikehuoneistojen surkeuden keskellä!


Miten on mahdollista?

Tässä kuihtuvassa käpykylässä - vieläpä kylän "väärässä" päässä.

Täällä hiljaistakin hiljaisemmassa Pohjoispäässä.

Kun luokkaa puolet Härmänkin R -kioskeista on kadonnut.


Vielä kolmisen kilsaa taivaltamista jäljellä...

Nyt alkaa jo olla mehtää molemmin puolin tietä...


Vielä tuo viimeinen risteys, ja käännös oikeaan...

Olen perillä!


Pienet rupattelut respan hauskan nuoren maalaistytön kanssa.

Avainkortti käteen.

Hissillä kolmanteen kerrokseen...

Huone 330.

"Oma huone" - tämän viikon.

Ikkuna antaa talviseen metsään.


Tätä ihanuutta riittää nyt sitten kokonaisen viikon!

 


(skannimine talve -vaade)



Bing-, Yahoo-, ja ​​Google -haut:

 

Matkamiehen mietteitä hotellinjohtaja Pekka Kleemola

Matkamiehen mietteitä  Kuusamo

Matkamiehen mietteitä Ruka

 


(14.12.2024 IC -juna 23 Tampere -Oulu) 

ArcticParadise.fi


"Look, if you had one 

 shot or one opportunity

To seize everything you 

 ever wanted in one moment

Would you seize it 

 or just let it slip away? Yo


You only get one shot!

 This opportunity comes once in a lifetime".


- Eminem: Lose yourself







5.12.2024

Kirja-arvio: Liisa Kulhia "Itse teossa" (Santisen saaren kadonneet hiekat)

 

Kävipä tuuri että jostakin hylättyjen, ilmaisten kirjojen hyllystä sattui löytymään tämä Liisa Kulhian kirja (Lehtimiehet Yhtymä 1984).

Kulhiahan ilmestyi Stadin ja sittemmin  kansanedustajana koko Härmänkin poliittista skeneä hämmentämään 70/80 -lukujen vaihteessa kuin jostakin ulko-avaruudesta. 

Rouva suorasuu.

Ei pelännyt mitään, eikä ketään.

Säilytti kuitenkin naisellisuutensa.

Aikaansa vuosikymmeniä edellä, monissa suhteissa.


Heti kirjan melko alkuvaiheissa Liisa selostaa Kallahdenharjun ja Helsingin itäsaariston hiekkaskandaalia.

Miten Lohja Oy rohmusi vedenalaisen harjunkin hiekkaa, sumeilematta.

Pitkälti Liisan ansiosta tuolle ympäristö -sikailulle saatiin stoppi.

Lohja Oy:lta jotakin korvauksiakin - jotka tietenkin hupenivat asiantuntijalausuntoihin, kaikuluotauksiin jne. 

Tottahan toki.

Mutta pääasia että touhu saatiin loppumaan, ennenkuin oli liian myöhäisä.


Kauheaa luettavaa mitenkä tässä hiekka -keississä - kuten kaikissa muissakin kirjassa selostetuissa - oli jonkinlainen virkamafia/hyväveliverkosto/"maan tapa" Kulhiaa vastassa.

Kirjassa  mainitaan myös vapaamuurari -veljeskunta,

Yllätys, yllätys!


Helsingin Kaupungin lainopillinen osasto teki parhaansa oikeuttaakseen omalla juristeriallaan hiekan pumppaamisen, jonka tulkinnan Oikeuskansleri murskasi.

Kun muu ei enää auttanut, käräjille menoa torpedoitiin Stadin taholta argumentilla "ettei kanteella olisi menestymisen mahdollisuuksia".

Perustelu:

(Pitkäkestoinen) "Asioihin puuttumattomuus kaupungin taholta voidaan katsoa hiljaiseksi suostumukseksi".

Sillä lailla!

Kulhia:

"Harvoin ovat kaupungin lakimiehet tulleet näin lähelle totuutta, suorastaan vaarallisen lähelle. Lohja Oy:n luvaton hiekannosto oli todellakin tapahtunut Helsingin johtavien virkamiesten hiljaisella suostumuksella. Tällaista menettelyä kutsutaan rikoslaissa omaisuuden hukkaamiseksi."


Entä mitä löydänkään kirjan kuvaliitteestä?

Koko aukeaman kuvapari:

Tuossahan on meidän vanha mökkirantamme Santisen saaressa, Vuosaaren edustalla!

Maarekisterin kiinteistö "Näkki", rek. nr 91-435-1-158.

Lapsuuteni ihana uimaranta.


Vasemman puoleisessa kuvassa Äiti joskus 60 -luvun alussa tuolla fantastisella hiekkarannalla Tuula Ignatiuksen kanssa.

Foto: Matti A. Pitkänen.


Aivan oikein!

Nyt muistuukin mieleen, että Liisa Kulhiahan kävi meillä joskus 80 -luvun alussa..

Juurikin hakemassa Santisen 60-luvun kuvia dokumentoimaan hiekan solahtamista mereen.

Tässä se kuva nyt sitten on!


Oikeanpuoleisessa kuvassa sama entinen rantamme vuonna 1977.

Pelkkää kivikkoa. 

Karmeaa!


x


Hienosti kiteyttää kupletin juonen Liisa Kulhia luvun "Pääsy kielletty" alkukappaleessa.


PÄÄSY KIELLETTY

Isännätön työmaa on houkutteleva paikka. Sinne on helppo myydä kelvotonta tavaraa. Siltä on myös helppo saada tavarasta ylihintaa ja korvauksia tekemättömästä työstä. Valtion ja kuntien kohdalla on käynyt juuri näin ja lähes jokainen julkinen rakennushanke on muutettu yksityisen eduntavoittelun temmellyskentäksi.


Vuosikymmenet ovat vierineet, eikä Stadin kuvioissa mikään ole muuttunut. Tuskin muuttuukaan.

Onhan näitä "projekteja" riittänyt näihinkin päiviin asti.


Satojen tuhansien eurojen absurdi keinu  Loviseholmin puistossa;


Virkahenkilön selittely -koreografiaa:

"Keinu -sana on yksinkertaistava sille rakenteelle. Se on uniikki.

Siinä on väriteema, muotokieli ja keinumisen variaatiot.

Se on paljon muutakin kuin keinu.

Kysymys on asuinalueen identiteettiä muodostavasta erikoisuudesta". 

- Helsingin kaupungin puisto- ja vihersuunnitteluyksikön päällikkö Katriina Arrakoski, IL 26.7.2024


Mielitautinen pyöräilysilta -projekti  Taivallahden kalliot pilaamaan.


Kreisi suunnitelma Hietalahden altaan  täytöstä - ja tottakai joku "ravintolamaailma" sinnekin...

Ikäänkuin niitä ei Stadissa olisi jo yllin kyllin - asiakkaat vain puuttuvat.


Epäilemättä sitten tuonnekin ränttätänttä-"musiikkia" pauhaamaan pikkutunneille asti.


Espan "uudistus" -fiasco mukaanlukien osan katukiveyksestä asvaltointi, ja sittemmin asvaltin uudelleen auki repiminen.

"Kokeilun" kalliit kalusteet ja kasvithan löytyivät sittemmin kaatopaikalta.

Kukaan ei tiennyt mitään, kenelläkään ei ollut vastuuta.


Näitähän piisaa.

Poliitikot ja virkakoneiston värkkäilijät keksivät kokoajan uutta ja uutta. 

Sörkkimistä.

Ja selittelyjen suoltamisessahan ne ovat aivan ilmiömäisiä.

Ovat kehittäneet selittelyn TAITEEKSI.

Vai TIEDETTÄKÖ se on?

No, ainakin jonkinlaista ihmeellistä kapulakieltä, kummallisine "logiikkoineen".

Hallinnollis-juridisine kiemurteluineen.

Muistuttaa balettia.

Joutsenlampi vai Pähkinänsärkijä?


Kirjan alkuosan Kallahdenharjun (siitä on siis osa merenalaista) / Lohja Oy -keissin jälkeen Liisa selostaa monia muitakin mätäpaiseita, joita oli puhkomassa.

Metro -sotkut tietty päällimmäisenä.


Ihmetellä täytyy, miten hän jaksoi ja viitsi.

Alkuvuodet-  ennen kansanedustajuutta ja omaa ohjelmaa telkussa - aivan minimitoimeentulolla.

Tulot alussa jopa niin vähäiset, että verottaja otti yhteyttä kysyäkseen millä nainen oikein eli.


Merkillepantavaa, että kansalaisaktivisti Liisa oli säännönmukaisesti ainoa nainen taistelussaan mahtavaa hyväveli-herrakööriä vastaan.

Tuon on täytynyt olla raskasta, vaikkei se ulospäin iloisesta henkilöstä näkynytkään.


Varhainen poismeno.

Vain 67 -vuotiaana - siis suomalaiselle naiselle tilastollisesti aikaisin..

Luokkaa 15 vee etuajassa.


Niin, Liisa Kulhia oli edelläkävijä.

Nyt meillä on some, ja persut.

Ennen kaikkea fantastinen Twitter (nykyinen X).

Elon musk pelasti sananvapauden.


Tuohon aikaan, nelisenkymmentä vuotta sitten, Liisa Kulhian tapaisia ei ollut kuin aivan muutamia.

Liisa teki pioneerityötä.


Bing-, Yahoo- ja Google -haut (Microsoft Edge -selain toimii parhaiten):

Matkamiehen mietteitä Santinen (postaus tässä blogissa 20.7.2020)


(Kihniön Pyhäniemessä, 5.12.2024)

ArcticParadise.fi

Elämä on puolellamme! - Kansanedustaja Kimmo Kiljunen