25.2.2025

Kirja-arvio: Kauko Röyhkä: Kesä Kannaksella



Ai kun on positiivinen ensivaikutelma tästä Madridista!


Eilen illalla junalla Almeriasta tänne.

Kuutisen tuntia, lippu jotain vähän yli pari kybää.

Ensimmäiset tunnit Andalucian kauniita erämaamaisemia.


Heti Madrid Atochan steissillä tuli paikallisen metron virkailija tarjoamaan apua!

Tuollaista ei ole koskaan tapahtunut missään muualla.


Täällä on myös tavanomaista, että ihmiset metrossa pitävät ovea auki jälkeen tulijoille.


Ensimmäinen, mitä kadulle päästyäni näin, olivat - tähdet!

Aivan ainutlaatuista - miljoonakaupungissa.

Kaikkialla muualla on aina suurkaupungin valosaasta estänyt tähtien näkymisen.


Ja miten siistiä täällä on - miljoonametropoliksi!

Melkein Budapestin tasoista.


Metrossa bongattua:


Sokea nainen tunnustelukeppinsä kanssa.

Hyvin pärjäsi.

Vaikea kuvitella sokeaa tunnustelukeppeineen Pariisin metrossa - ei siitä mitään tulisi.


Vaunussa vieressä seisoi albiino.

Vitivalkoinen teinityttö.

Lumivalkoinen jopa kulmakarvoja myöten.

Eipä ole moista ennen nähtykään.


Minua pitempi, ehkä n. 185 -senttinen nuori nainen.

Oli komea ilmestys.


Kummallista kyllä, arabit ja neegerit loistavat poissaolollaan - noin suurin piirtein.

Vaikka Afrikka sotkumaineen ja "kulttuureineen" on aivan naapurissa.

Sen sijaan etelä-amerikkalaisten inkkarien läsnäolo on silmiinpistävää.

Kioskin tyttökin kertoi olevansa kotoisin Columbiasta.


Miten ihmeessä espanjalaiset ovatkaan onnistuneet säilyttämään maansa näin "puhtaana"?

Vastakohta karmeassa kunnossa olevaan naapurimaa Ranskaan on raju.


Täällä esimerkiksi pienikin hipaisu metrossa - ne ovat kyllä ruuhka-aikaan ihan täysiä - saa aikaan "Perdone!" - pahoittelut. Toisin kuin jälleen esimerkiksi likatunkio -Pariisissa.


Junassa sain Kauko Röyhkän kirjan "Kesä Kannaksella" finisssiin.

Lopultakin.


Voi hyvä tavaton sentään miten koville otti tämän kirjan lukeminen loppuun saakka!

185 -sivuiseen pokkariin tuhraantui parisen kuukautta.

Koville otti!

Onneksi tekele oli jaettu lyhyisiin, monasti vain sivun mittaisiin kappaleisiin.

Ennen nukahtamista saattoi tuollaisen kappaleen tai pari lukaista.

Sitten uni voitti.


Ehdottomasti parasta kirjassa oli sivulta 185 vihdoin löytynyt, kauan odotettu ilmoitus:

Loppu.


Miksi sitten tämä jonkun hotellin ilmaisten, jätettyjen kirjojen hyllystä löytynyt kirja alunperin tuli edes avattua?

Kyllä, Röyhkän uraa on tullut vuosikymmenet sivusilmin seurattua.

Aloitimme samoihin aikoihin, 80 -luvun alussa.

Tuolloin oli tämä uusi tulokas jotakin aivan uutta, erilaista.

Mitään vastaavaa ei Härmän musa -skenessä ollut. 

Aivan oma tyyppinsä.

Nythän Kauko alkaa olla jo niitä aivan pitkäaikaisimpia vielä alalla jatkavia muusikoita.

Uraan on mahtunut - paitsi runsain mitoin aivan turhaa sälää ja renkutusta - myös muutama hyvä, jopa aivan mainio biisi:


"OnnenPoika" (Lauralle).

"Maa on voimaa"

"Paha maa"

"50 -luvun kerrostalot" - suursuosikkini.

 

Pakko oli ikäänkin tsekata, jotta minkälaista proosaa syntyy lauluntekijältä?

Joka monikymmenvuotisen, 97 -prossasesti turhan renkuttelun ohessa on kyennyt tuottamaan muutaman aivan huippukipaleen.

Minkälaisen sotakirjan kykenee kirjoittamaan kohta puoli vuosisataa muusikkopiireissä pyörinyt armeijaa käymätön?

 

HYMY 15.7.2010:

Kauko Röyhkä muusikko vapautettu asepalveluksesta psyykkisistä syistä.

 

Yhtä tervanjuontia oli tämän pokkarin kanssa tahkoaminen. 

Sotilasporukan eri henkilöitä ei pystynyt erottamaan.

Murre -yritelmät keinotekoisia, eivät toiminet.

Hyppelehtivä stoori.

Välillä oltiin rintamalinjan takana sissihommissa, välillä kummallisia takautumia lomareissuille ympäri Suomea. 

 

Käsittämättömästi tarinaan oli ollut pakko ympätä mukaan jopa homostelua.

Miksi?

Vastenmielistä ja turhaa. 

 

Samoin jonkun nais-immeisen itsepalvelu -session kuvailua.

Aivan joutavaa, tuokin.


Samoin loppuvaiheissa kertomukseen - jos tätä silppua nyt kertomukseksi voi kutsua - ängetty irrallinen, käsittämätön "Leif Mannerheim" -hahmo.

Mitäköhän ihmettä tuolla oli haluttu sanua?

Mysteeriksi jäi.


Mitä "tyyliin" tulee, näkyy kirjoittajalle olleen tärkeää tavoitella jonkinlaista "rajuutta".

Vittu -sana toistuu.

Hoh-hoijaa.


Tai tämmöistä:

"Metsissä hiipiessä pitää olla tarkkana, ettei törmää paskalle kyykistyneeseen ryssään".

Hoh-hoijaa.


Sitten:

Totaalisen asiantuntematonta tuo Kauko Ryöhkän sotilas -tietäminen.

Kirjassa tämä suomalainen sissipartio hiippailee vihollisen selustassa.

Kertoman mukaan keskellä aluetta, jolla on "satoja" miehistötelttoja pystyssä.

Kukaan ei herää, suomalaisten hipsiessä läpi.

Just joo....


Ja yhdessä kohtaa sankarimme lymysivät jossakin ojan pohjalla.

Siinä piileskellessä katselivat, kun lukuisat venäläiset kävivät kusemassa samaan ojaan, metrien päässä.

Just joo...


Jokainen intin metsäkeikoilla ja kertausharjoituksissa ollut tietää, että tuo on ihan fantasiaa.

Jos on "satoja telttoja", on myöskin vähintään kymmeniä vartiomiehiä. 

Läpi yönkin.

Kuinka Jukka-Pekka Välimaa kehtaa suoltaa moista potaskaa?


Vähän jotakin hyvääkin kirjassa:

Muutamia Röyhkän biisien sanoituksista tutulla tekniikalla suoritettuja "heittoja".


Tyyliin:

Kesken jonkun tapahtumakuvauksen, äkkiä:

"Päivänvalo tulee isoista ikkunoista ja saa metalliset nupit ja lusikat kiiltelemään kuin jalokivet".

Tai:

"Pelloilla leijuu usvaa. Kuovi huutaa. Jossain kaukana käynnistetään moottoria".

Vastaavanlaisia "heittoja" löytyy useampia.

Vähän niin kuin valokuvia kesken kaiken.

Elokuvallista.


Tekniikka on tuttu Kaukon parhaista biiseistäkin.

Biisistä "50 -luvun kerrostalot":


Joku poika potkii tyhjään maaliin

  sillä ei oo pelikaveria

 onneksi mulla on sinut, vielä.


50 -luvun kerrostalot

 niiden rappukäytävien viileys

 kivilaattojen pienet kolot

 ja ovien puiset paneelit 

- miksi mä lähtisin täältä?".


Siis ihan samaa tekniikkaa kuin Mestari Bob Dylanilla:

"You're A Big Girl Now":


Bird on the horizon, sittin' on a fence 

He's singin' his own song for me

 At his own expence.


Kaukon Facebook -sivuilla on päivityksissä vaki -teemana artistin rahapula.

Sikäli outoa, että herrahan on jo eläke-ikäinen.

Jos vaikka - kuten "taiteilija" -piireissä on sääntönä - olisikin eläketurvansa maksamisen laiminlyönyt...

Kai hänelle sentään jo ainakin kansaneläke juoksee? 


Sitäpaitsi...

 

Kaukon ikäpolven rokkareistahan on tuon käytännössä lähes jokaisen suomalaisen "artistin" himoitun lottovoiton eli Valtion elinikäisen "taiteilija-eläkkeen" saanut niin moni:

Remu - häipyi heti Espanjaan

Andy McCoylle (Antti Hulkko) kaljarahat

Rokki -rääkyjä Muska (anoi usein, vetosi loppupelissä jopa etnisyyteensä)

Jukka Orma 

Jne.

(Suurtuhlari Kojolle ei, ainakaan vielä)

Miksei siis "taiteilijaeläkettä" Kauko Röyhkällekin?

 

Ei haittaa, että Valtio käytännössä on konkurssissa!

Rahaa on jaossa - tyhmä se joka ei ota!

Ottavathan toisetkin! 

 

Uusia eläkkeitä myönnetään - siis anomuksesta - Suomi -Tsuhnalandiassa kymmeniä vuosittain.

Valtaosin sellaisille, joiden nimiä kohtuullisestikin "kulttuuria" seuraava ei koskaan ole kuullutkaan.

 

Niin, ja edelleen keikkaileva, valtaosin Floridassa golffaava vapaamuurari -tangolaulaja Eino "Eikka" Grön on nauttinut Valtion "taiteilijaeläkettä" ties kuinka kauan...

Neljännesvuosisadan? Kauemmin?

 

 

(Madrid 25.2.2025)

ArcticParadise.fi

 

Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtaja Ville Hytönen on suvainnut ilmoittaa tämän blogitekstin kirjoittajan olevan "suomalaisen kirjallisuuden vihaaja".😏

Bing-, Yahoo- ja Google -haut:

Matkamiehen mietteitä kohtaamiani Ville Hytönen 

 





 


23.2.2025

Almeria, España 1975- 2025: Viisi vuosikymmentä baanalla.

 (aihio)



(Hotel AM Almeria, Almeria, España 23.2.2025)

ArcticParadise.fi

Aina matkalla. (Lähes) kaikkialla kuin kotonaan. Aina ikävä kotiin.

 

7.2.2025

Kohtaamiani: Entinen hotelliyrittäjä Esa Aarnio, Hanko

Henkilökuvaa muistista, Matti Kurjensaaren hengessä.


Eilen soitin Hankoon Esa Aarniolle.

Yksinkertainen kysymys:

Mie: "Olen huomenna Hangossa. Voinko hakea korttitelineeni pois Hotelli Bulevardistasi?".

E.A.: "Juu, selvä. En vaan tiedä saanko sen ulos sieltä. Hotellin toiminta on loppunut ja talossa on remontti".

Mie: "Voinko soittaa huomenna asiasta?".

E.A.: "Kyllä, palataan asiaan huomenna".


Tänään:

Mie: "Terve Esa. Puhuimme eilen siitä korttitelineeni noudosta huomenna Hangossa".

E.A.: "Kävin siellä. Telinettä ei löytynyt. Se on remontin yhteydessä heitetty roskikseen".

Mie: "Anteeksi kuinka".

E.A.: "Niin, se on heitetty roskikseen".

Mie: "Kuule Esa. Ei tämä mitään roskis -asiaa ole. Tämä on ollut elinkeinoni yli 40 vuotta. Miljoonat ihmiset ovat äänestänet toimintani jatkoon. Ensimmäinen miljoonan kortin raja meni rikki vuonna 1987. Sen jälkeen en ole yhteismäärää viitsinyt tarkemmin laskeakaan.

Eikö tullut mieleen nostaa telinettä remontin jaloista pois?".

E.A.: "Asiassa oli silloin epäselvyyksiä".

Mie: "Mitä asiassa oli epäselvää".

Aarnio ei osaa vastata.

E.A:. "Mitä ehdotat?".

Mie: "Olen kirjanpitovelvollinen. Kaikki kulkee kirjanpidon kautta. Kortteja oli 159 kpl, joten laskua tulee 79,50.".

E.A::"En ole nähnyt mitään sopimusta. Kenen kanssa olet tehnyt sopimuksen?".

Mie: "Minulla on viimeksi kuitattu lähetysluettelo tässä edessäni. Mihin osoitteeseen lähetän laskun?".

E.A.:"Sinne hotelliin".

Mie: "Hotellihan on lopettanut. Juuri kerroit, Lähetän tuon pienen laskun sinun osoitteeseesi".

E.A:;"En voi ottaa vastuuta hotellin asioista enää".

Mie: "Vedä kätees!".

Lopetin puhelun.


Näin loppui siis melkein kaksi vuosikymmentä kestänyt tuttavuuteni ja "liikesuhteeni" Esa Aarnion kanssa.

Korttiteline seisoi alussa herran Park Inn -majatalossa, sittemmin Hotelli Bulevardissa respassa myyntitilillä.

Kortit laskettiin pari kertaa vuodessa.

Esa, tai loppuvuosina tyttärensä Henna, maksoi myynnit käteisellä kuitattuja laskuja vastaan.

Kaikista lähetysluetteloista, siis myös varaston lisäyksistä, tehtiin kuitatut lähetysluettelot.

Ei olisi yksinkertaisempaa voinut olla.


Lopussa: Roskikseen nakkasivat koko korttitelineen, kiitos Esan ja toimitusjohtaja Henna Strömin os. Aarnio, välinpitämättömyyden.

Jota Esa Aarnio tosin yritti sepittää "epäselvyyksiksi".


x


Esa -herraan minulla oli nk. "kunnia" tutustua joskus 2000 -luvun alkuvuosina.

Kaikki alkoi siitä kun monivuotinen edullinen ja mukava yöpymispaikka Hangossa, Park Inn, sai uuden isännän tästä Esa Aarniosta.

Se kiva Petrahan Park Inniä piti vuosia, mutta siirtyi jonnekin palkannauttijaksi.

Samalla katosi Park Innistä lounaskin.

Se oli sääli.

Kerran siellä oli tarjolla jopa poronkäristystä - ainutlaatuista Hangossa! 


Park Innissäkin mulla oli korttiständi vuosia.

Taisin tehdä Petralle käyntikortinkin, vai oliko se postikortti...

Iltaisin - usein ainoana asiakkaana - oli aikaa harjoitella tietokoneen käyttöä Petran läppärillä alakerran respassa.

Paljon tuli iltaisin ajankuluksi skrivailtua, pari blogia perustettua silloin heti vuosituhannen alussa


Ne ovat vieläkin toiminnassa.


Tuolloisessa Park Innissä vallitsi erikoislaatuinen tunnelma.

Kulahtanut talo radan varressa,

Hangon kauniisti ajan patinoima rautatieasema aivan vieressä.

Iltaisin hiirenhiljaista tienoota.

Ikkunasta kun kurkisteli aseman suuntaan oli tunnelma - joskus auringonlaskun aikaan väritkin - aivan kuin eräästä Bob Dylanin maalauksesta.

Rujosta maalauksesta. 

Aihe ehkä jostakin miehen lapsuuden Ylä-Michiganista, hiljentyneestä kaivoskaupungista. 

Maalaus yhtä rosoinen kuin monet Mestarin lauluista.


Se vanha tunnelmallinen Park Innin talo on tietenkin purettu.

Tilalla joku uusi hirvitys.

Rautatieaseman tienoo pilattu turhilla ja kalliilla "uudistuksilla".

Massiivinen alikulkukäytävä rakennettu radan ali.

Piti taas mennä sörkkimään!

Niin aina.

Ihminen pilaa kaiken.


Ensimmäinen tapaaminen uuden Esa Aarnio -yrittäjän kanssa:

Kampin kauppakeskuksen yläkerran kahvilassa.

Katselimme jotakin Hanko -kuvia.

Sovimme korttiständini pysyvän Park Innissä, majatalon omistajanvaihdoksesta huolimatta.

Vaikka Esahan oli vain operaattori, itse rakennus oli Kalpaloiden.

Googlasin herran heti tapaamisen jälkeen.

Vuosi lienee ollut ehkä 2008 tai 2009.


Kävi netistä ilmi, että heppu oli tosiaankin entinen liikkeenjohtaja, joka oli "nostanut kytkintä".

Siis kukaanhan EI Härmässä koskaan saa potkuja - kaikkihan on aina niin "vapaa-ehtoista".

Eikös niin?

No, tuolta tasolta kun lähtee, lienee mukana vähintäin kohtuullisen tuhti eläke.

Voipi alkaa vaikka matkailuyrittäjäksi Hankoon.

Pikkukaupunkiin, jossa kyllä parisen kuukautta vuodessa on vilkaskin pöhinä.

Mutta loput noin kymmenen kuukautta sitte lähinnä kylmä viima Suomenlahdelta puhaltaa pitkin sitä Bulevardiakin. 


Ensi tapaamisen jälkeen jäin aprikoimaan, miten pitkä-ikäiseksi herran matkailuhankkeet osoittautuisivat.

No, joitakin vuosia sinnitteli, mutta nyt on siis hotellinpito Finaalissa.

Netistä löytyvät seuraavat karut luvut viimeisiltä viideltä vuodelta:


Hotelli Bulevardin / Hanko (eli "NorPol Export Oy") taloustiedot viideltä (5) viimeiseltä vuodelta:

 

2020: tappiota 6.000,-

2021: tulos plussalla 2.000,-

2022: tulos plussalla  7.000,-

2023: tappiota 32.000,-

2024: tappiota 32.000,-

 Tää korutont' on kertomaa...

😏 

 

Lähde: www.Finder.fi 7.2.2025 


x


Hotellinpidon surkeasti lopahdettua näkyy Esa alkaneen satsaamaan "ajatustensa" jakamiseen X:ssä.

Kas näin:

 

Esan twiitti 14.12.2024:

"Minun mielestäni valtion ohjauksen merkitys ei ole koskaan ollut määrittelemässä innovatiivisia yrityksiä niiden kasvussa. Jossain määrin olen kuitenkin sitä mieltä, että suuryritykset ovat olleet määrittelemässä ja ehdollisamassa (!) valtion liikkeitä".


Että tämän tasoinen ajattelija, tämä Aarnion Esa.

"edollistaja"


Tai pikemminkin hajattelija. 

Varsinainen filosoofi.


Jari Sarasvuon vastaus Esalle samana päivänä:

"Käsittämätöntä, Esa.

????

Minä katsos hätkähdin. Pidän sinua tarkkana, analyyttisenä ajattelijana".


Mie vastasin Esa -filosofille twiitillä samana päivänä:

"Moikka Esa! Tervehdys Kuusamosta! Kiitos hyvistä nauruista! Monen kertaan luin twiittisi, enkä silti käsittänyt. Meni yli hilseen. Mutta miehän oonki vain Hangon -hotellisi entinen postikortti- ja suihkutossutoimittaja (in cash), joten liikaa ei voine vaatiakaan! 😏


Nyt herää tietenkin kysymys, miten Jari Sarasvuo on voinut höynähtää pitämään Esa Aarniota jotenkin "fiksuna ajattelijana"? 

Ei voi ymmärtää!


Niin...

Jouduinhan pari kertaa vuosien saatossa itsekin Esan "filosoofia -hyökkäysten" kohteeksi.

Ihan siinä aulan kahvilassa istuskellessani ilmestyi tyyppi selittämään.

"Vakuuttavasti" esiintyen tarinoi jotakin markkinointi-liikeenjohto -jargonia.

Luennoi tärkeän oloisena.

Halusi antaa ymmärtää, että NYT hän on omalla osaamisalueellaan,😏

Kuuntelin oudoksuen, samalla ihmetellen, että jos herralla liikeenjohdon "filosofia" nuin hyvin on hallussa, miksi sitten henkilöstä jo vuosia aikaisemmin tukli entinen liikeenjohtaja?

Mikä meni pieleen?

Pääseekö nuin mitättömällä "substanssilla" tosiaankin liikkeenjohtajaksi ja Jaguar -mieheksi? Ainakin joksikin aikaa?

Nyt pyörittää kituvaa pikkuhotellia n. 10 kuukautta vuodessa tyhjässä Hangossa

Niin...

Kylmä tuuli vaan Suomenlahdelta puhaltaa pitkin tätä samaa Hangon autiota nk. "Bulevardia"...


Ilta.Sanomat 2.5.2006:

Samsungin Suomen maajohtaja Esa Aarnio on jättänyt tehtävänsä.

Nähtävästi Aarnio kyllästyi...

"Nyt on oikea aika katsoa mitä uusia haasteita löytyisi", sanoo Aarnio.

Aarnio jatkaa: "Päätös on parin viime vuoden aikana kypsynyt arvovalinta.

Toisaalta Aarniolla ei ole mitään valmiita suunnitelmia.

"Katselen ympärilleni, jos mitään mielenkiintoista löytyisi. En ole ronkeli hommien suhteen. Tiedän pärjääväni, vaikka myymällä koivuhalkoja Savonlinnan Shellillä".


Juu. 

Tyypillistä Esaa tuossakin jutussa.

Nuita oman jargoninsa eräitä lempisanojaan "haaste" ja "arvovalinta" piti tuupata tähänkin yhteyteen.

Höpsistä vaan. 


Mutta ei tullutkaan halkokauppiasta Savonlinnaan. Tuli kahdenkin eri kituvan majoitusliikeen suhteellisen lyhytaikainen yrittäjä - siis nimenoman yrittäjä! - uinuvaan Hankoon.


Eräs mieleenpainuva - suorastaan ikimuistoinen - muistikuva Esan Hotelli Bulevardi - yrityksestä.

Se oli silloin joskus alussa, yli kymmenisen vuotta sitten

Liikkeenjohtajamme oli katsonut "asialliseksi" rekrytoida mahdollisimman vastenmielisen tädin  hotellinsa respaan.

Voiko puisevampaa tyyppiä edes kuvitella... Hyytävää.

Sitten kesällä tälle"Experienced Travel Managerillemme" juolahtihe mieleen pykätä siihen Hotelli Bulevardin (eli siis Hangon entisen poliisilaitoksen) eteen katukäytävälle "pubi".

Semmoinen kakkosnelosista asvaltille kyhätty kehikko - oikeastaan pitäisi käyttää ilmaisua karsina.

Kertaakaan - ei yhden yhtä ainukaistakaan kertaa - tuossa "pubissa" ei näkynyt ketään asiakasta.

Ryystämässä muovituopeista suomalaista tolkuttoman kallista bulkki -kaljaa.

Sen sijaan tuo alati vihainen, iäkäs täti kökötti siellä ilta illan perään.

Mulkoillen epäluuuloisena ympärilleen.

Varsinainen asiakkaiden - if any - karkotin!

😏

 

Kaikessa surrealistisuudessaan todella unhoittumaton näky!

Todellista Extremeä!


(skannimine saateleht) 


(Tähän skannataan Hotelli Bulevardin toimitusjohtaja Henna Strömin, os. Aarnio eli Esan tytär, allekirjoittama lähetysluettelo 7.5.2024.

 Asiassa ei ole mitään epäselvää, päinvastoin kuin Esa yritti selittää.


Ei maksanut sitten Hotelli Bulevardi ja Esa Aarnio muutaman kympin loppulaskuaan, melkein kaksikymmentä vuotta kestäneen "liikesuhteen" jälkeen.

Ei maksanut sitten Hotelli Bulevardi ja Esa Aarnio muutaman kympin loppulaskuaan, luokaa kahden vuosikymmenen tuttavuuden jälkeen.

Vieläpä asiakkuuden molempiin suuntiin.

Kymmeniä öitä sillä yövyin - useimmiten Erik Bruun -huoneessa.

Siis siinä kadunpuoleisessa, missä oli ne hauskat  Jaffa -julisteet seinällä.

Kerran hotellin ollessa täysi minut majoitettiin jopa Esan kotiin!


Esa Aarnio se sitten jatkaa Jaguar- ja Mersu -miehenä.

Vaikka edes pieni liikunta ei noilla vuosilla ja noilla kiloilla tekisi pahasta.

Esa Aarnio se sitten jatkaa nuiden teko -nokkelien suvakki -twiittiensä suoltamista.

Hoh-hoijaa.

Mulle tuli nyt arvoisalta "Experienced General Managerilta" luottotappio. 


Mutta hei!

Esallahan onkin "Arvoja".

Niinhän tyyppi ainakin em. Iltiksen jutussa tarinoi lähdöstään liikkeenjohtajan hommista:

"parin viime vuoden aikana kypsynyt arvovalinta...".


Just joo.

"Arvoja", "arvojapa" hyvinkin.

Aarnion Esalla.

"Arvoja" piisaa. 

😏  😏  😏


(Hotel Socis, Karis 7.2.2025)

ArcticParadise.fi

"The most underused life hack is that people look what they are.

I can tell who's smart,who's stupid, who's honest, who's a liar at a glance.

It's etched into their face by God himself. 

I judge people instantly by what I see.

I've never been wrong".

- Andrew Tate: The Truth Is In Your Face


Niin...

Andrew Tate on tässäkin oikeassa, kuten niin paljossa (ei kaikessa).

Ulkonäkö ei petä.

Esahan on suvainnut jopa julkistaa kuviaan nettiin.

Kuvahaulla ilmestyy heti ekaksi foto herrasta kesätamineissaan poseeraamassa Hangon biitsillä.

Siitä ihan vierestä, kioskista ostettu muhkea ja kallis jäätelöannos kädessään...

Very Sexy Man!

😏


Epilogue 8.2.2025:


Esan twiitti 8.2.2025:

Miksi mulla on ollu 10 Jaguaaria ja sitten hankin sähkömersun? No ihan sen takia että naapuria viruttas (!). Se on kaikessa kaupassa niin, että viis järjestä, kun halu määrää".

Aha.

Että sen tasoinen ihminen kyseessä.

"Pääasia että naapuria viruttaa"(!)...

Twiitissä lienee Esan markkinointi- ja yritysjohto -"filosoofia" noin niin kuin pähkinänkuoressa.

Ehkäpä jopa kokonaisuudessaankin.

Vaikea sanua.


x


Tänään lauantaina 8.2. fillaroin Hangossa entisen Hotelli Bulevardin ohi.

Siis fillaroin, en esamaisesti ajellut Jaguarilla tahi Mersulla.

Ovesta astui juuri remonttimies ulos, matkalla viemään rojua roskikseen.

Juttelimme.


Mies kertoi tuntevansa talon pitkältä ajalta.

Korttitelineenikin hän muisti - eihän sitä vuosiin hotelliin respassa voinut ollakaan näkemättä.


Läksimme yhdessä alakerrasta korttitelinettäni etsimään.

Alakerta täynnä sekalaista irtaimistoa, remontin johdosta alas raahattua.


Kaveri osoitti kiitettävää aktiivisuutta, penkoen roinakasoja.

Kertoi johtaja Aarnionkin käyneen ständiä kyselemässä.

Ei löytynyt ständiäni.


Seuraavaksi mies antoi ilmeisesti veljensä puhelinnumeron, tämä ehkä tuntisi asian...?

Tämä herra "Tomakaan" ei soitettaessa kuitenkaan voinut auttaa


Ai jaaha.

Telineeni kortteineen olikin sitten mersumies Esa Aarnion Hotelli Bulevardissa loppupelissä niin kysyttyä tavaraa, että koko paketti "katosi"

Haihtui vissiin ilmaan?

 

Ohari-Esa.

 

Bing-, Yahoo- ja Google -haut:

Matkamiehen mietteitä Bosse Grahn

Matkamiehen mietteitä luottotappio Kim Grönberg