Ai kun on positiivinen ensivaikutelma tästä Madridista!
Eilen illalla junalla Almeriasta tänne.
Kuutisen tuntia, lippu jotain vähän yli pari kybää.
Ensimmäiset tunnit Andalucian kauniita erämaamaisemia.
Heti Madrid Atochan steissillä tuli paikallisen metron virkailija tarjoamaan apua!
Tuollaista ei ole koskaan tapahtunut missään muualla.
Täällä on myös tavanomaista, että ihmiset metrossa pitävät ovea auki jälkeen tulijoille.
Ensimmäinen, mitä kadulle päästyäni näin, olivat - tähdet!
Aivan ainutlaatuista - miljoonakaupungissa.
Kaikkialla muualla on aina suurkaupungin valosaasta estänyt tähtien näkymisen.
Ja miten siistiä täällä on - miljoonametropoliksi!
Melkein Budapestin tasoista.
Metrossa bongattua:
Sokea nainen tunnustelukeppinsä kanssa.
Hyvin pärjäsi.
Vaikea kuvitella sokeaa tunnustelukeppeineen Pariisin metrossa - ei siitä mitään tulisi.
Vaunussa vieressä seisoi albiino.
Vitivalkoinen teinityttö.
Lumivalkoinen jopa kulmakarvoja myöten.
Eipä ole moista ennen nähtykään.
Minua pitempi, ehkä n. 185 -senttinen nuori nainen.
Oli komea ilmestys.
Kummallista kyllä, arabit ja neegerit loistavat poissaolollaan - noin suurin piirtein.
Vaikka Afrikka sotkumaineen ja "kulttuureineen" on aivan naapurissa.
Sen sijaan etelä-amerikkalaisten inkkarien läsnäolo on silmiinpistävää.
Kioskin tyttökin kertoi olevansa kotoisin Columbiasta.
Miten ihmeessä espanjalaiset ovatkaan onnistuneet säilyttämään maansa näin "puhtaana"?
Vastakohta karmeassa kunnossa olevaan naapurimaa Ranskaan on raju.
Täällä esimerkiksi pienikin hipaisu metrossa - ne ovat kyllä ruuhka-aikaan ihan täysiä - saa aikaan "Perdone!" - pahoittelut. Toisin kuin jälleen esimerkiksi likatunkio -Pariisissa.
Junassa sain Kauko Röyhkän kirjan "Kesä Kannaksella" finisssiin.
Lopultakin.
Voi hyvä tavaton sentään miten koville otti tämän kirjan lukeminen loppuun saakka!
185 -sivuiseen pokkariin tuhraantui parisen kuukautta.
Koville otti!
Onneksi tekele oli jaettu lyhyisiin, monasti vain sivun mittaisiin kappaleisiin.
Ennen nukahtamista saattoi tuollaisen kappaleen tai pari lukaista.
Sitten uni voitti.
Ehdottomasti parasta kirjassa oli sivulta 185 vihdoin löytynyt, kauan odotettu ilmoitus:
Loppu.
Miksi sitten tämä jonkun hotellin ilmaisten, jätettyjen kirjojen hyllystä löytynyt kirja alunperin tuli edes avattua?
Kyllä, Röyhkän uraa on tullut vuosikymmenet sivusilmin seurattua.
Aloitimme samoihin aikoihin, 80 -luvun alussa.
Tuolloin oli tämä uusi tulokas jotakin aivan uutta, erilaista.
Mitään vastaavaa ei Härmän musa -skenessä ollut.
Aivan oma tyyppinsä.
Nythän Kauko alkaa olla jo niitä aivan pitkäaikaisimpia vielä alalla jatkavia muusikoita.
Uraan on mahtunut - paitsi runsain mitoin aivan turhaa sälää ja renkutusta - myös muutama hyvä, jopa aivan mainio biisi:
"OnnenPoika" (Lauralle).
"Maa on voimaa"
"Paha maa"
"50 -luvun kerrostalot" - suursuosikkini.
Pakko oli ikäänkin tsekata, jotta minkälaista proosaa syntyy lauluntekijältä?
Joka monikymmenvuotisen, 97 -prossasesti turhan renkuttelun ohessa on kyennyt tuottamaan muutaman aivan huippukipaleen.
Minkälaisen sotakirjan kykenee kirjoittamaan kohta puoli vuosisataa muusikkopiireissä pyörinyt armeijaa käymätön?
HYMY 15.7.2010:
Kauko Röyhkä muusikko vapautettu asepalveluksesta psyykkisistä syistä.
Yhtä tervanjuontia oli tämän pokkarin kanssa tahkoaminen.
Sotilasporukan eri henkilöitä ei pystynyt erottamaan.
Murre -yritelmät keinotekoisia, eivät toiminet.
Hyppelehtivä stoori.
Välillä oltiin rintamalinjan takana sissihommissa, välillä kummallisia takautumia lomareissuille ympäri Suomea.
Käsittämättömästi tarinaan oli ollut pakko ympätä mukaan jopa homostelua.
Miksi?
Vastenmielistä ja turhaa.
Samoin jonkun nais-immeisen itsepalvelu -session kuvailua.
Aivan joutavaa, tuokin.
Samoin loppuvaiheissa kertomukseen - jos tätä silppua nyt kertomukseksi voi kutsua - ängetty irrallinen, käsittämätön "Leif Mannerheim" -hahmo.
Mitäköhän ihmettä tuolla oli haluttu sanua?
Mysteeriksi jäi.
Mitä "tyyliin" tulee, näkyy kirjoittajalle olleen tärkeää tavoitella jonkinlaista "rajuutta".
Vittu -sana toistuu.
Hoh-hoijaa.
Tai tämmöistä:
"Metsissä hiipiessä pitää olla tarkkana, ettei törmää paskalle kyykistyneeseen ryssään".
Hoh-hoijaa.
Sitten:
Totaalisen asiantuntematonta tuo Kauko Ryöhkän sotilas -tietäminen.
Kirjassa tämä suomalainen sissipartio hiippailee vihollisen selustassa.
Kertoman mukaan keskellä aluetta, jolla on "satoja" miehistötelttoja pystyssä.
Kukaan ei herää, suomalaisten hipsiessä läpi.
Just joo....
Ja yhdessä kohtaa sankarimme lymysivät jossakin ojan pohjalla.
Siinä piileskellessä katselivat, kun lukuisat venäläiset kävivät kusemassa samaan ojaan, metrien päässä.
Just joo...
Jokainen intin metsäkeikoilla ja kertausharjoituksissa ollut tietää, että tuo on ihan fantasiaa.
Jos on "satoja telttoja", on myöskin vähintään kymmeniä vartiomiehiä.
Läpi yönkin.
Kuinka Jukka-Pekka Välimaa kehtaa suoltaa moista potaskaa?
Vähän jotakin hyvääkin kirjassa:
Muutamia Röyhkän biisien sanoituksista tutulla tekniikalla suoritettuja "heittoja".
Tyyliin:
Kesken jonkun tapahtumakuvauksen, äkkiä:
"Päivänvalo tulee isoista ikkunoista ja saa metalliset nupit ja lusikat kiiltelemään kuin jalokivet".
Tai:
"Pelloilla leijuu usvaa. Kuovi huutaa. Jossain kaukana käynnistetään moottoria".
Vastaavanlaisia "heittoja" löytyy useampia.
Vähän niin kuin valokuvia kesken kaiken.
Elokuvallista.
Tekniikka on tuttu Kaukon parhaista biiseistäkin.
Biisistä "50 -luvun kerrostalot":
Joku poika potkii tyhjään maaliin
sillä ei oo pelikaveria
onneksi mulla on sinut, vielä.
50 -luvun kerrostalot
niiden rappukäytävien viileys
kivilaattojen pienet kolot
ja ovien puiset paneelit
- miksi mä lähtisin täältä?".
Siis ihan samaa tekniikkaa kuin Mestari Bob Dylanilla:
"You're A Big Girl Now":
Bird on the horizon, sittin' on a fence
He's singin' his own song for me
At his own expence.
Kaukon Facebook -sivuilla on päivityksissä vaki -teemana artistin rahapula.
Sikäli outoa, että herrahan on jo eläke-ikäinen.
Jos vaikka - kuten "taiteilija" -piireissä on sääntönä - olisikin eläketurvansa maksamisen laiminlyönyt...
Kai hänelle sentään jo ainakin kansaneläke juoksee?
Sitäpaitsi...
Kaukon ikäpolven rokkareistahan on tuon käytännössä lähes jokaisen suomalaisen "artistin" himoitun lottovoiton eli Valtion elinikäisen "taiteilija-eläkkeen" saanut niin moni:
Remu - häipyi heti Espanjaan
Andy McCoylle (Antti Hulkko) kaljarahat
Rokki -rääkyjä Muska (anoi usein, vetosi loppupelissä jopa etnisyyteensä)
Jukka Orma
Jne.
(Suurtuhlari Kojolle ei, ainakaan vielä)
Miksei siis "taiteilijaeläkettä" Kauko Röyhkällekin?
Ei haittaa, että Valtio käytännössä on konkurssissa!
Rahaa on jaossa - tyhmä se joka ei ota!
Ottavathan toisetkin!
Uusia eläkkeitä myönnetään - siis anomuksesta - Suomi -Tsuhnalandiassa kymmeniä vuosittain.
Valtaosin sellaisille, joiden nimiä kohtuullisestikin "kulttuuria" seuraava ei koskaan ole kuullutkaan.
Niin, ja edelleen keikkaileva, valtaosin Floridassa golffaava vapaamuurari -tangolaulaja Eino "Eikka" Grön on nauttinut Valtion "taiteilijaeläkettä" ties kuinka kauan...
Neljännesvuosisadan? Kauemmin?
(Madrid 25.2.2025)
ArcticParadise.fi
Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtaja Ville Hytönen on suvainnut ilmoittaa tämän blogitekstin kirjoittajan olevan "suomalaisen kirjallisuuden vihaaja".😏
Bing-, Yahoo- ja Google -haut:
Matkamiehen mietteitä kohtaamiani Ville Hytönen
