(KESKEN)
Jatketaan juttua, Rakas Lukija, ja korjataan kirjoitusvirheet kunhan keritään...
Mikä kaunis, aurinkoinen kevätpäivä!
"Päiväretkellä" asuinkaupunki Tallinnasta synnyinkaupunki Stadiin.
Sunnuntai. Töölön kirjasto auki.
Nyt on tilaisuus käydä vilkaisemassa monikymmenvuotisen asuintalon, Asunto Oy. Topeliuksenkatu 15.:n historiikkiä.
Talolla on uusi nimikin: Tilia Töölö.
Odotinkin jotakin sontaa.
Mielenkiintoista kyllä, talon 90 -vuotishistoriikissa sontaa suoltanut entinen seinänaapuri, Pekka Ruokolahti -niminen tyyppi, näyttää tällä kertaa rauhoittuneen.
Onko mies väsynyt?
Toistaa edellisen "historiikin" sepustustaan lyhennetyssä muodossa, mutta on jättänyt meikäläisen morkkaamisen muisteluistaan tällä kertaa pois. Oho!
En kuulemma ollut tuolle pikkusieluiselle pikkuporvarille "tarpeeksi ystävällinen", kuului Ruokolahden talon 90 -vuotishistoriikissä esittämä moite.
Lisäksi herra paheksui, kuin en tilittänyt sille tietoja "bisneksistäni".
Miksi ihmeessä olisinkaan, mokomalle?
Sensijaan nyt pääsee vauhtiin toinen hahmo muinaisuudesta, jo kohta parikymmentä vuotta siten talosta pois muuttanut hovioikeudenneuvos Ilkka Sinisalo.
Herra aloittaa vuodatuksensa jeesustelemalla ettei koskaan edes halunnut Tilia Töölö Topeliuksenkatu 15 -taloyhtiön hallituksen puheenjohtajaksi silloin 80 -luvulla.
"Mutta kuin niin kovasti pyydettiin...",.
😏
Kosto -kirjoitelmassaan Sinisalo jurnutta sitä, että järkkäsin hänelle tuolloin 80 -luvulla huomautuksen silloiselta Oikeusasiamieheltä, ensiseltä Oikeusministeri Jacob Södermanilta.
Sitä Sinisalo vaikeroi vieläkin.
Lakimieskoulutuksen saanut henkilö, tuomarina vuosikymmenet toiminut, tekee parhaansa vähätelläkseen moitittavaa menttelyään,
Ilmeisesti toimi silloin 80 -luvulla oikeuslaitoksessa "oikeusneuvosmiehenä" eli tuomarina.
Mutta nytpä haluttiinkin tuomari edesvastuuseen.
Siinä onnistuen.
Sinisalolle näyttää muodostuneen vuosikymmenien mittainen henkinen trauma Oikeusasiamieheltä saamastaan huomautuksesta.
Oli vissiin tuudittautunut siihen ajatukseen, että hänpä tässä vaan tuomaroi, ja jakaa Oikeutta - toisille.
Enpäs arvannutkaan, että tuo Oikeusasiamieheltä saamansa huomautus moitittavan menettelynsä takia Ilkalle nuin koville otti.
Ottaa näköjään vieläkin - tapaus jostain vuodelta 1988, kai.
Tuo kohta neljänkymmenenvuoden takainen revohka sai alkunsa siitä, että Ilkka Sinisalo hermostui tähän vaatimattomaan persoonaani.
Tapaus liuittyi talon tuolloiseen nolla -tason isännöitsijään, Charlie nimeltään.
Oli niin, että vaadin aktiisempaa otetta tältä eläkeläis -isännöitsijältä.
Juttu liittyi naapurini, Ruokolahden kämpän (Pekka Ruokolahti ei vielä itse asunut huoneistossa) toistuviin järjestyshäiriöihin.
Ilkka Sinisalo erosi hallituksen puheenjohtajan paikalta dramaattisesti, ilmoittaen "saaneensa tarpeekseen".
Meikäläisestä, nimittäin.
Pudottaen postiluukusta ero-ilmoituksensa Helsingin Raastubvanoikeuden kirjekuorissa!
Eikä Ilkka olisi Ilkka, ellei hän jonkinlaisella "kielipelillä" yrittäisi lieventää dramaattista, ¨
yhtä hallituksen jäsenträ (minua) osoittavaa erokirjettään nimittämällä sitä "tiedotteeksi".
Just joo.
Hyvä. Ilkka!
On sulla varmaan tuota juristerian koulimaa "ossaamista", mutta nyt se ei riitä.
Tsorry, Ilkka!
No jokainen voi kuvitella minkälainen vaikutus Toepeliuksenkadun kaltaisessa pikkuporvaristalossa syntyy, kuin hallitruksen jäsenet yllättäen saavat yhtä hallituksen jäsentä - meikäläistä - koskevaa postia Oikeuslaitokselta.
Etenkin Märta Kuokkaseen oli teho erittäin voimakas.
Sittemmin Sinisalo kylläkin perui eronsa, Kuinkas ollakaan.
Oli kertomansa mukaan "saanut niin paljin yhteydenottoja että jatkaisi".
Niinpä tietenkin.
😏
Oikeusasiamies Jacob Södermanille antamassaan vastineessa Sinisalo kertoi, "ettei muita kirjekuoria tuohon hätään ollut saatavilla".
Aha.
Siis kovin vähästäpä "hätääntyi" tuolloinen virkatuomari, tuleva hovioikeudenneuvoksemme.
Täytyy vain toivoa ette Sinisalo sen jälkeen, monikymmenvuotisen uransa Oikeuslaitoksessa aikana, "hätääntynyt" yhtä herkästi.
😏
Kirjoitelmassaan Ilkka Sinisalo vaikeroi, jotta hän koki "mielipahaa" PYÖRÄVARASTO -ASIAN johdosta.
Höpsistä, Ilkka!
Onko sinun Ilkka kaiken lisäksi vielä vääristeltävä talon historiaa?
On siinä meillä "oikeudenpalvelija".
Sinisalon hermostuminen ja dramaattinen eroilmoituksensa Helsingin käräjäoikeuden virallisessa kirjekuoressa postiluukusta henk. koht. toimitettuna EI liittynyt autotalli -asiaan.
Toisin kuin Hovioikeudenneuvoksemme tökerösti yrittää vääristellä.
Sinisalon "kilahtaminen" ja moitteet/huomautuksen Eduskunnan Oikeusasiamieheltä saanut menettely liittyi aivan toiseen asiaan.
Nimittäin A -rapussamme Ruokolahden asunnon liepeillä toistuneisiin järjestyshäiriöihin.
Joihin tuo silloinen nolla -isännöitsijämme "Charlie" kaikessa flegmaattisuudessaan oli haluton puuttumaan.
Toistuvista pyynnöistäni huolimatta.
Tai ehkä niiden johdosta...
😙
'
Hallituskaan ei sitten MILLÄÄN ollut valmis alkamaan toimenpiteisiin.
Kunnes lopulta - järjestyshäiriöiden jatkuessa - sain aikaiseksi hallituksen Ruokolahden kämpälle antaman huomautuksen.
Koville otti!
Nuista Ruokolahden asunnon liepeillä toistuvasti ilmenneistä järjestyshäiriöistä infoa linkeissä aikaisempiin kirjoituksiin.
Löytyvät tämän postauksen lopusta.
Kyseessä väkivaltatilanteet.
Väkivallan kohteina AINAKIN asuntoon sisääntunkeutuja -yrittäjän veriseksi pahoinpitelemä, rapusta löytynyt kissa.
Sekä Ruokolahden asunnon ovi.
Jonka potkimiseen jouduin useamman kerran heräämään.
Allekirjoittanuttakin uhkailtiin, kun en kyseistä vonkaajaa päästänyt rappuumme.
Ensin Sinisalo toimii törkeästi.
Käyttää virka-asemaansa väärin, yksityisiasiassa.
Sitten saa muistutuksen/huomautuksen/moitteet Eduskunnan Oikeusasiamieheltä.
Sitten nillittää "kokeneensa mielipahaa".
Vääristellen taloyhtiön historiaa, väittäen "mielipahansa" liittyneen aivan muuhun asiaan.
Muuten nopealla googletuksella näyttäisi siltä, että samainen Mielensäpahoittaja - Tuomarimme sittemmin Hovioikeudessa toimiessaan satsasi seksuaalirikos- ja intimiteettisuoja -keisseihin.
Edelleen nopean googletuksen perusteella ollen useissa tapauksissa "eri mieltä" kollegojensa kanssa...
Ottakaamme esimerkki:
"YLE -syyttäjä 6 - 0"
Tapauksessa kyse käräjäoikeuden ratkaisun (tuomion) kumoamisesta. Syytös koski MOT -ohjelman väitettyä intimiteetin loukkausta eräässä seksuaalirikos -asiassa.
"Hovioikeudenneuvos Ilkka Sinisalo olisi (aínoana) halunnut pitää voimassa käräjäoikeuden ratkaisun, jopa hieman korottaa vahingonkorvauksia".
LÄHDE: YLE MOT 20.7.2007 / Ohjelman tuottaja Matti Virtanen
Paitsi että vääristelee ja vähättelee tapahtumien kulkua, osoittautuu Ilkka Sinisalo myös varsin röyhkeäksi häntä ylemmän laillisuusviranomaisen antaman moitteen/huomautuksen halveksujaksi.
Sinisalo loihee lausuman:
"Sääliksi käy virkamiehiä, kun he joutuvat käsittelemään tällaisia asioita, vaikka tärkeämpiäkin on olemassa"
Ja minä kun olin luullut, että Oikeusasiamies -instituutio olisi olemassa juuri esim, nuiden oikeuslaitoksen viranomaisten kontrolloimiseksi.
Kansalaisten oikeusturvan kannalta tuiki tarpeellinen, perinteikäs osa Suomen oikeusjärjestelmää.
Näin ei kuitenkaan Ilkka Sinisalon tekstin mukaan ole asian laita.
Sinisalon kirjoitelmasta huokuu hovioikeudenneuvoksemme käsitys Oikeusasiamieheltä saamastaan huomautuksesta/moitteesta aivan jonninjoutavana puuhasteluna.
Vielä:
Sinisalo kirjoittaa "me" -muodossa tarinoidessaan Oikeusasiamiehelle antamastaan vastineesta.
"Päätimme vastata..."
Ketkä ihmeen "me"?
Kenen "meidän" selän taakse Sinisalo siltä osin yrittää vuosikymmenien jälkeen piiloutua?
Sepustuksensa Sinisalo lopettaa valitukseen, miten juuri hänen kohdalleen sattui "hankala osakasasukas".
Eduskunnan Oikeusasiamies oli kuitenkin sillä kannalla, ettei kyse ollut "hankalasta osakasasukkaasta" vaan tuomari Ilkka Sinisalon moitittavasta menettelystä.
Kumpaakohan pitäisi uskoa?
😏
Kirjassa on kelpo kuva rapusta.
Niin, tuo rappu...
Jotain ehkä olen siellä kokenut minäkin...
Esimerkiksi ne ajat, jolloin avasin ylimmän kerroksen yksiöni oven minuutilleen sovittuun aikaan.
Ja alakerran rouvan sipsuttelun äänet alkoivat kuulua, kun hän saapui "kylään".
Kiitos käynnistä!
Milloin en sitten itse hiippaillut myöhään illalla, perheen lasten nukkuessa, saman rouvan tykö.
Mukavaa vapaa-ajan viettoa avioparin vesisängyssä, matkatöissä olleen isukin 12 -vuotta vanhaa skottiviskiä naukkaillen.
Kuunnellen samaisen rouvan stooria herran henkivakuutuksen suuruudesta.
Ja toivetta siitä, että juuri tänä yönä sattuisi se kuolemaan johtava onnettomuus...
"Sitähän se kaikki on - Rakkautta, Rakkautta vaan!". (Dave Lindholm)
Topeliuksenkatu 15:n A -rappu tarjosi tältä osin minulle siis eräänlaista "avioliittokoulutusta"...
Kiitos!
Luullakseni olin hyvä oppilas!
Parhaani ainakin yritin!
😏
80 -luvun lopulla olin juuri alkanut yksityisyrittäjäksi, ja työpäivät venyivät keskiyöhön.
Taloyhtiön hallituksessa tavattu sinkkutyttö asusti pari kerrosta alempana.
Pitkän työpäivän jälkeen oli tapana hiippailla nuo kaksi kerrosta alaspäin, siellä odotti avattu ovi.
Helppoa ja vaivatonta. Nopeaa ja tehokasta.
Siisti kämppä, alle 30 -vee pitkäkinttuinen blondi...
Tuolloisen suosikkini Rick Jamesin musaa ämyreistä.
"Super Freak!
MTV eli tuolloin kukoistuskauttaan.
Rick Astley, Mel & Kim, Madonna... Princen kulta-kausi. Nick Kershawn "The Riddle".
Se oli upeaa aikaa - niin kauan kuin sitä kesti.
Ja kesti ainakin seuraavaan kesään saakka.
Organisoin meille elokuussa yhteisen Kökarin -viikon.
Romanssi alkoi olla jo finaalivaiheessa, mutta tilalle tuli paljon muuta!
Kökar, muutkin Ahvenanmaan saaret, sekä YKSI IDEA, joka "kantoi" elämää ja yritystoimintaa isolta osin vuosikymmenien ajan.
Kiitos, Topeliuksenkatu 15!
Kiitos, Topeliuksenkatu 15:n silloinen hallitus!
Ettehän toki tätä tarkoittanut, mutta näin kävi:
Tuli sekä toosaa että fyffeä. 😏
Lahjoititte mulle lisäksi Ahvenanmaan - luokkaa 5% tuloista vuosikymmenien ajan.
Kaksi elämän parasta osakesijoitustakin - kaksi eri Oolannin firmaa.
Kymmeniä reissuja saaristoon.
Hienoa elämää - mahtavia kokemuksia.
Ilman kautta Topeliuksenkatu 15.:n hallituksessa 80 -luvulla olisin jäänyt kaikesta paitsi!
Elämässä tuppaa menemään niin, että kun "tilanne on päällä", ei kaikkia seurausvaikutuksia millään pysty ennakoimaan.
Ne selviävät vasta jälkeenpäin, joskus vasta vuosikymmenienkin kuluttua.
Niinkuin nyt.
Muutakin mieleen painunutta rapustamme, sen hissistä.
Tuolloinen rapun asukas rouva Melkas sattui samaan hissiin.
Mukava nainen, pilke silmäkulmassa, juttelimme paljon.
Tuli jotakin puhetta hänen statuksestaan, oli eronnut nainen.
Rouva Melkas hymyili vinosti, todeten...
"Niin, avioliitto tuhoaa hyvänkin ihmissuhteen!".
Kiitos, rouva Melkas!
Panin visusti mieleeni!
Edelleen rapusta:
Vuodenvaihteessa 2010/2011 kävi selväksi, että se putkiremppa todella alkaa, ja kämppä on tyhjennettävä kuukausiksi.
Kauhea tilanne.
Sattumoisin neljännessä kerroksessa oli myytävän yksiön asuntonäyttö.
Sattumoisin poikkesin sisään.
Sattumoisin oli varsin tuttu luukku - sama, johon 80 -luvun lopulla hipsin myöhään iltaisin "kuuntelemaan Rick Jamesiä".
Sattumoisin tutustuimme erään saksalaisen Wernerin -herran kanssa.
Tulos:
Hän osti kämppäni.
Mikä tuuri!
Satumainen onni, tosiaan.
Sain Werneristä samalla muuttomiehen.
Neljänä eri päivänä tyhjensimme varastoa yksiöstäni.
Aloitimme aikaisin aamuisin.
Minä pakkasin ylhäällä.
Werner roudasi hissillä tavaroita alhaalla odottavaan laina -pakuun.
Kun auto olit saatu täyteen joskus iltapäivällä, pidimme tauon.
Iltalautalla Tallinnaan.
Talskussa keskiyöllä siten lastin purkaminen.
Valmista joskus kolmen maissa aamuisin.
Maksoin Wernerin yöksi läheiseen hotelliin.
Itse goisin jo uudessa kämpässä.
Neljä reissua vaati muutto.
Wernerin apu oli korvaamaton.
En ymmärrä miten muuten olisin pärjännytkään - eihän mulla ole edes ajokorttia ollut koskaan.
Sitä paitsi jonkun tuntemattoman muuttofirman kanssa asiointi olisi ollut täyttä tuskaa.
Ja monin verroin kalliimpaa.
Häätyy sanua, että kyseinen Werner oli kyllä erikoinen heppu.
Ilmeni miehen olevan työtön.
Taustaltaan inssi.
Ennen asunto -projektiamme kuluttanut aikaansa lähinnä kirppiksiä kierrellen.
Yrittäen jonkin euron tienata ostamalla ja myymällä rihkamaa.
Selvisi, että miekkosella oli "perhe" isossa asunnossa Eino Leinon kadulla, ihan muutaman sadan metrin päässä.
Pieni tytär.
Välit suomalaisen rouvaan finaalissa.
Werner itse asusteli muutaman sadan metrin päässä, Walhallankadulla.
Nyt siis ostamassa tavallaan kolmatta kämppää nuiden kahden välistä.
Melko kimuranttia!
Tämmöisen kanssa siis olin tekemässä elämäni siihen asti tärkeintä asuntokauppaa.
Työttömän kirppiksillä -kiertelijän.
Ainoa selitys, jonka tyypin touhuille keksin, oli ilmeisesti joku Sakuista tulossa oleva perintö.
Jonka hän ehkä jotenkin yritti keplotella turvaan tuolta Eino Leinon kadun naiselta?
Vai koittiko hän saada Saksan -perinnön junailtua Topeliuksenkadun -asunnon kautta sille pienelle tytölleen?
Jotakin tällaista, ehkä...
Joka tapauksessa kauppa solmittiin mukavan tunnelman vallitessa Aleksilla Nordean arvokkaan talon tiloissa.
Saavuin paikalle fillarilla, viimeiset Topeliuksenkadun -romppeet muovikasseissa.
Viimeinen Pitkänen oli poistunut Topparilta!
Ennen iltalautan lähtöä uuteen asuinkaupunki Tallinnaan nautin eräässä keskustan baarissa tarjouskupongilla kahden euron skumppa -lasin.
Jo samana yönä kello 01.30 kauppasumma kilahti nettipankkiin.
Alkoi uusi elämänvaihe. Ulkomailla.
56 -vuotiaana.
Viimeisin tieto Werneristä:
Kouluttautunut Japanissa jonkinlaisen aasialaisen hierontatekniikan osaajaksi.
Ilmoittelee ottavansa vastaan asiakkaita jossakin Saksassa,
Kirjan toimituskunta:
Maarit Tyrkkö (ent. Huovinen) , Urho Kaleva Kekkosen rakastajatar
Ilkka Niiniluoto, ratikkakiskofilosoofi
Märta Gartz-Kuokkanen, talon aktivistirouva
Pekka Ruokolahti, entinen pikkusieluinen seinänaapurini
Erkki Myllylä, eläkkeellä oleva konttorikone/IT -kauppias
Maarit Tyrkön (ent. Huovinen) tunsin hyvin.
Siis tämän Urho Kaleva Kekkosen viimeisen rakastajattaren.
Ikäeroa oli 47 vuotta, ja Urkki jo eturauhashoidoista toipuva vanhus, mutta se ei tahtia haitannut.
Maarit tosin kiisti intiimisuhteen kauan, kauan.
Kun hyvää hyvvyytäni small talkin -omaisesti otin Urkki -teeman hississä framille, seurasi sihinää:
"Se oli työsuhde".
Just joo.
Työsuhdepa hyvinkin!
Tottahan toki!
Mitäpä muutakaan!
Jäi mieleen esim. kerran Töölöntorin K -kaupassa naistenlehden kannesta Maaritin lausunto:
"Mielestäni on epäkorrektia udella presidentin yksityiselämää!".
Ajattelutapa siis niin 70 -luvun kekkoslovakialainen, niin kekkoslovakialainen, että!
Maarit kiisti Urkki -suhteensa vuosikymmenet, kunnes sitten:
"Rakastin Urkkia!".
Tulihan se sieltä lopulta, vaikka koville ottikin!
(IL 24.8.2016)
Aviomiehensä Pentti Huovisen kuoltua innostui tilittämään.
Kirjoitti parikin kirjaakin Urkki -suhteestaan.
Nk. "Kiss and Tell" -kirjallisuutta.
Varmaankin tienasi hyvät massit.
Pääsi markkinointikierroksille ympäri maan Martta -kerhoihin, kirjastoihin rouvien lukupiireihin jne.
Ja ennen kaikkea:
Sai "kirjoihin ja kansiin" oman versionsa tapahtumista.
Kekkosen suvun päämies Timo Kekkonen lienee kommentoinut Maaritin kirjoja vain kerran:
"Olisi voinut jäädä kirjoittamatta".
"Isoisä ei Tyrkön kuvailemina loppuvuosinaan ollut terävimmillään".
"Tyrkkö on tässä vienyt mediaa kuin pässiä narussa".
(Seura 29.8.2016)
Mulle tämä Urkki/Maarit kuvio oli täysin selvä jo vuosia aikaisemmin.
Viimeistään silloin kun luin Presidentinlinnan entisen linnanvoudin, sankarini Arimo Raesteen muistelmat "Paroni von Raesteen ihmeelliset seikkailut".
Mitä Urkin "lämpimille" ilmestyneeseen Maaritin seuraavan mieheen, aviomies Pentti Huovisen rooliin tulee...
Hänkin Maaritia huomattavasti vanhempi, vakavarainen mies...
Arimon kirjasta latinankielinen ilmaisu:
"Vestigia terrent!".
😏
Kerrotaan, että Tyrkkö/Huovinen -huushollissa ei nimeä Urho Kekkonen saanut lausua.
Aihe oli tabu.
Ilmankos Maarit tuon Huovisensa kuoltua alkoikin suoltaa nuita Urkki -muisteluitaan.
Oli muuten ihme äijä tuo sotkamolainen Huovinen
Oli muuttanut piäkaupunniin joskus 50 -luvulla, mutta hississä ei edelleenkään osannut käyttäytyä.
"Ensin ulos, sitten sisään" -sääntö oli tyypille tuntematon..
Pari kertaa jouduin Pentti Huovista tuuppaamaankin.
Tuo Maaritin pitkäaikainen Urkki -rakas...
Osin 60 -luku, koko 70 -luku ja pätkä vielä 80 -luikuakin piti Suomen Kansan elää Valheessa.
Tuli Urkin johdolla teeskennellä "Ystävyyttä" Neuvostoliiton kanssa.
Urkki kaappasi koko Ulkopolitiikan, ja niine avuineen haali käytännössä lähes yksinvaltaisen roolin sisäpolitiikassakin.
Eräänlaisen huipentumana se "poikkeuslailla" masinoitu pressanvaali 1974.
Oli se etovaa touhua!
Suomen virka- talous- ja poliittisen eliitin nöyristelyllä ja ruskeakielisyydellä ei ollut rajaa, ei määrää.
Oksettavaa katsoa vanhoja filmipätkiä esim. Neuvostoliiton suurlähetystön vastaanotoilta.
Mikä häpeä!
Kansakunta rähmällään!
Vain -muutama suoraselkäinen löytyi koko valtakunnasta Urkkia ja hänen perässähiihtäjä -jengiään vastustamaan:
Kauko Kare
Tuure Junnila
Ahti M. Salonen
Georg C. Ehrnrooth
sekä tietysti Veikko Vennamo.
Isänmaallisia tyyppejä, joiden jokaisen elämän Urkki -mafia pyrki ja monasti onnistukin tekemään vaikeaksi.
Jo 70 -luvun alussa, kai 73 - 74, tuli usein Topeliuksenkadulta käytyä Meilahdessa luudaamassa.
Monasti lenkiltä palatessa siinä nk, "Meikun mäessä" lipui vastaan mäkeä alaspäin Urkin Cadillac.
Iso Päällikkö palasi iltaisin Linnasta Tamminiemeen.
"Jaaha, tuossa menee itse pääpiru!", tuumasin.
No, ei mennyt montaakaan vuotta, niin Urkki sairastui ja luopui presidenttiydestä.
Eleli eristyksissä Tamminiemessä.
Turvamiehet ulkoiluttivat pipopäistä ex -presidenttiä Seurasaaressa.
Kerrotaan että Urkki oli niin itsepäinen ja agressiivinenkin, että turvamies oli joutuinut käyttämään sairasta vanhusta vastaan "karate-iskua".
Eräs Tamminiemen aidan takana kytännyt lehtivalokuvaaja näki.
Muistuu mieleen myös Urkin 74 -vuotispäivä 3.9.1974.
Juuri pahimpaan suomettumisen aikaan.
Keskellä pimeintä 70 -lukua.
Oli ihmeellinen, trooppisen lämmin Helsinki -ilta.
Vielä illalla suht' myöhään, kun Tuulikin kanssa ulkoilutimme Tunski -samojedia Sibelius -monumentin tykönä, lämpöä ihan hellelukemat.
Jotain 25 graadia.
Lintsin kauden päättymispäivä, ja ilotulitus.
Koska oli myös Maaritin Urkki -rakkaan 75-vee -päivä, oli ilotulitukseen laitettu extra -voimaa.
Unohtumaton ilta.
Unohtumaton hetki, kun kirkkaasti oivalsin:
"Hei, tää koko sirkushan perustuu VALHEELLE!".
Niin, ja tuota VALHETTAHAN piisasi sitten ihan Urkin surkeaan loppuun asti.
Seuraavaksi alettin "perässähiihtäjien" taholta valehtelemaan ja pimittämään Ison Päällikön kondista.
Eli juuri kuten "Sleepy Joe" Bidenin tapauksessakin viime vuodet.
Mitäköhän Tuulikille muuten kuuluu?
Elääkö?
Tuolloin 1974 "työskenteli" alastonmallina Vapaassa Taidekoulussa.
Anteeksi, Rakas Lukija, sanan "työ" käytöstä tässä yhteydessä.
Häipyi Ruåttiin jo puolisen vuosisataa sitten.
Tytön taipumukset ja edellytykset viittasivat vahvasti nk. "Rakkauden Ammattilaisen" uraan.
Toimiko Sveduissa "alalla"...
Jos, niin ainakin eläkekertymä heikko.
Ei vaan olematon.
Ilkka Niiniluoto
Tämä professori ilmestyi taloon kai joskus vuosituhannen vaihteessa.
Häneen mulla oli nolla -kontakti.
En edes yrittänyt mitään - mitäpä yhteistä meillä olisi saattanut olla?
Vaikutelmaksi jäi, että kyseessä oli arvonsa tunteva herra.
Nyt vasta viime aikioina ovat miehen aivoitukset käyneet tutummiksi.
On ponnekkaasti lobannut mm. Helsingin Sanomissa yhdessä osakas Erkki Myllylän kanssa Topeliuksenkadulle suunnitteilla olevia raitioliikenne -kiskoja vastaan.
Tämähän on tuttua, normaalia suomalaista porvaris -käyttäytymistä:
1) Päivitellään ongelmaa.Vaikkapa asunnottomuutta, huumeidenkäyttäjiä tms.
2) Kun ehdotettu ratkaisu jollakin tavalla koskee omia todellisia tai kuvieteltuja etuja, pillastutaan.
Esimerkiski omien asuntojen arvon laskuun vedoten.
Nyt näkyy filoosoofillamme ja konttorikone/IT -kauppias Erkillä olevan yhteinen huoli:
Ei ratikkakiskoja MEIDÄN talomme eteen!
Siis näennäisen vastakkaiset henkilöt yhdistävätkin nopeasti voimavatransa,kuin OMISTA EDUISTA on kysymys.
Avot!
Mutta onhan meillä Suomessa toki kunniakkaat perinteet filosoofian saralla:
Akateemikko G.H, von Wright: "Unohti" harhautuksia ja puolitotuuksia vilisevissä muistelmissaan kätevästi natsisympatiansa. Häntä pidettiin maan "johtavana intellektuellina".
VIITE: Yle MOT 11.11.2002
Muuten von Wrightin feikki -muisteloiden ilmestyttyä tätä "Älyn Jättiläistä" haastatteli myötäsukaisesti Helsingin Kirjamessuilla 2002 - kukas muu kuin Ilkka Niiniluoto!
😏
Pekka Himanen: Sai tuolloiselta nolla -pääministeri Käteiseltä 700.000,- johonkin "maan tilaa" koskevaan selvitykseen, joka sekin oli nolla -tasoa.
Kunnostautui "kalsarikänni" -rimpuilussaan poliisia vastaan. Nyt kadonnut kuvioista. Eikä ihme.
Esa Saarinen: Nautiskeli julkisuudesta vuosikymmenet, päällimmäisenä aiheena ylistys "Kuningattarelle", eli Pipsa -rouvalle.
Muilta osin herran "sanoma", if any, jäi arvoitukseksi.
"Omaan piikkiinsä" järjesteli yksityisyrittäjänä hintavia seminaareja Kreikassa. Vuositulot hulppeat.
Niin että kuin Härmän "filosoofinen perinne" on tätä tasoa, kyllähän joukkoon hyvin mahtuu yksi Niiniluodon tyyppinen ratikkakisko -filosoofikin.
Vallan mainiosti.
Pekka Ruokolahti
Seinänaapurini viime vuodet talossa.
Yhdessä tuon selittäjä -Sinisalon kanssa aivan omaa luokkaansa.
Ilmestyi taloon joskus 90 -luvulla - kuulemma "paluumuuttajana".
Tietyllä tavalla hyvä että tuli - Ruokolahden kämppä hiljeni samalla.
Kysehän on asunnosta, jossa ennen Ruokolahden itsensä muuttoa taloon ilmenneiden toistuvien järjestyshäiriöiden takia huoneistolle piti taloyhtiön hallituksen antaa huomautus.
Nämä järjestyshäiriöt on kuvailtu toisaalla tässä postauksessa, samoin kuin alimpana olevien linkkien takana olevissa teksteissä.
Lisäksi ennen Ruokolhden asuntoonsa muutto aamut viikonloppuisin hänen asuntonsa naapurina olivat... hmmmm... "haastavia".
Nimittäin alle kahden metrin päässä sängystäni, heti ohuehkon seinän takana, harrastettiin seksiä, vieklä... hmmmmm... varsin "erikoista" sellaista.
Olisi ollut mukavaa viikonloppu -aamuisin goisiavähän pitempään, mutta nuissaolosuhteissamseoli mahdotonta.
Nuoren naisen kannustushuutojenkin kuuluessa aivan "korvan juuresta".
Taas toisaalta 80 -luvun vuokralaisita jäi mieleen eräs Saara -neitonen, jonka kanssa tapailimmekin.
Mm. hänen kotiseudullaan Pohjois-Karjalassa.
Kiitos tästä järjestämästäsi tuttavuudesta, Pekka Ruokolahti!
Ruokolahden katkeruus - jopa talon historioihin viemänsä - juontaa juurensa asuntonsa 80 -luvun järjestyshäiriöistä, joihin puutuin.
Talon 90 -vuotishistoriikissa Ruokolahti jaksaa vielä morkata allekirjoittanutta, mutta tästä 100 -vuotishistoriikista tuo tyypin raapustama sonta näkyy tipahtaneen pois.
Syystä tai toisesta.
No, ehtihän mitättömyys jo tehdä itsestään naurunalaisen.
Talon HenkilöGalleriaa
Merja Ailus nyk. Kasoi, os. Kasanen on tyystin sivuutettu talon 100 -vuotishistoriikissä.
Miksi?
Merjahan oli merkkihenkilö, valtaisan KEVA-korruptioskandaalinsa vuoksi.
Suomalainen ahneus sai naisessa kasvot - tosin VTT:n poispotkittu ja tuomittu pääjohtaja Tytti Yli-Viikari sitemmin syrjäytti tämän talomme asukkaan.
Mitä etujen kahmimiseen ja rahankäytön holtittomuuteen tulee.
Merjalla piti olla työsuhde -Bemaria, hulppeata virka -asuntoa Skattalla, viimeisen poäälle remppaa keittiössä, kodinkoneet uusinta huutoa...
Siis eläkevakuuttajalla.
Alunperin Merja tuli taloomme Ailuksen pojan vaimoksi.
Sitten tuon eronsa jälkeen kuvioihin ilmestyi se entinen ammattipyöräilijä, mukava Tomi Kanto jonka kanssa usein fillarivarastolla jutskailtiin.
Jotenkin tämänkin pariskunnan välit kärjistyivät sitten siihen pisteesen, että Seiska alkoi uutisoimaan jostakin epäselvistä kiinteistökaupoista tms,
KEVA -hässäkässäei kai koskaan edetty oikeuteen asti.
Sensijaan Merjan keissi perstettomasti Norjasta nostetuista lapsilisistä kuivui oikeudessa kokoon.
Lapsilisä -jupakka oli yksi syy Merjan luottamuspulaan, jonka mm. KEVAn silloinen hallituksen puheenjohtaja Leena Räty toi ilmi.
Merjan mukaan kyse olikin ex -miehen (kenen niistä?) perusteettomasta ilmiannosta.
Vaati ex-mieheltään oikeudessa korvauksia henkisestä kärsimyksestä:
"Virheetön virkaurani lakaistiin roskiin".
Vaikeita noi ihmissuhteet!
Toisaalta:
Rakkaushan on ikuista - vain sen kohteet vaihtelevat...
😏
Muuten Merjahan toimi ennen KEVA -jaksoaan ay -johtajana.
Vaati ponnekkaasti "naisille parempia palkkoja".
Eli niinkuin opetti!
KEVAssa nautiskeli yli 21k liksaa - ja haalitut edut päälle!
Aikansa...
😙
Kohun - ja satojen tonnien erorahan - jälkeen nimi taas vaihtui, samoin asuinpaikka.
Lakiasiaintoimisto Lappeenrannassa.
Nyt ei löydy netistä enää,,,
Onkohan nimi taas vaihtunut?
Toisaalta raskaita tuollaiset prosessit.
Muistuu mieleen,kun kerran 90 -luvulla törmäsimme Töölön terveysasemalla.
Oli mukavat rupattelut silloin nätin, vilkkusilmäisen nuoren naisen kanssa.
Juttelimme mm. Rovaniemestä, jossa hän oli asunut ja opiskellut, muistaakseni.
Nyt ei vuosiin ole netistä löytynyt henkilöstä uutta kuvamaterialia.
Ja nuo viimeisimmat, kohta vuosikymmenen vanhat kuvat...
Raskaita prosesseja.
Totisesti,
Jukka Kuoppamäki
Entinen naapurini Haukilahden Nunnanpoluilta. 1970 -luvun ihan alku.
Mukava mies.
Vuosien varrella olemme useampaan otteeseen törmänneet "baanalla".
Kerran Tampereen Cumulus Koskipuiston aamiaisella.
Sirpa ei pitänyt minusta.
Kerran Joensuun Kimmelin aulassa, missä hän istui nurkassa yksin kirjoitushommisssa.
Jotenkin tuntui muistavan miut, vaikka naapuruudesta on vuosikymmeniä.
Heillä oli rivitalossamme muistaakseni kuusi muksua, meilläkin kolme.
Joensuussa juttu meni siihen, että Kuoppis alkoi selittämään jotakin Atlantis -teoriaansa.
Ennenkuin Sirpa pyyhälsi paikalle ja tilanne oli ohi,
Viimeksi kohtasimme Jukan kanssa laajasalolaisessa hoitokodissa muutama vuosi sitten.
Antoi siellä ilmaiskeikan.
Yritin taas jutella, mutta sitten Sirpa alkoi mulkoilla vihaisesti.
Kiiniostava tyyppi tuo Kuoppis.
Zacharias Topeöiuksen jälkeläinenkin.
Aniharva muuten tietää, että Topelius, kansalliskirjailijamme, oli puoli -juutalainen.
Mikä näkyi naamastaankin.
Oma suosikkini Jukan biiseistä: "Väinämöinen".
Unohdettu helmi.
Jukan kanssa olisi ollut mielenkiintoista rupatella enemmänkin.
Mutta kun Sirpa...
Meillä oli Jedan Melsteninrannassa legendaarinen talkkari Pave.
Paven kämpässä kokoonrui vsrsin sekalainen seurakunta paikallisa hahmoja.
Tuolloin rakenteilla olevan Etelä-Espoon työmaitten raksaduunareita Pohjois-Karjalasta, meitä teinejä keskikaljan ja röökin perässä, sekä julkkiksia.
Junnu Vainiolla ja Eikka Grönillä keikkojen jälkeen kovat ryyppyputket.
Junnulta opin - hänen soittaessaan jollekin naiselle - käsitteen "alan ammattilainen".
Eikalla spesiaali oli sormikoukku - joka laulajan häviölle joutuessan tuppasi muuttua paini -otteluksi.
Kerran Paven kämpillä istuskeli Kuoppiskin. Pastellinsävyisessä rimpsutakissaan,
Käyttäytyi tosi siististi - koko tuohon muuhun rymy -porukkaan verrattuna.
Hippi -Kuoppamäeksi häntä nimitettiin.
Kuoppiksen legendaarinen "moniosaaja" -broidi Mikko kävi joskus naapurissamme sukulaisissa..
Kerran Mikon kuvankaunis malli -tyttöystävä, myöhemmin vaimo, mallikaunioar Stina N. istuskeli kivellä tupakilla Kuoppamäkien asunnon edessä.
Tunski -samojedia ulkoiluttaessa sain jututettua neitoa.
Oli sympaattinen ihminen.
Olin aivan liekeissä tapaamisesta.
Kaikki nämä vuosikymmenet, yli puoli vuosisataa, olen muistanut Stinan...
Toisaalta olisi kauhistus nähdä hänet nyt, edes valokuvassa.
Joita ei tosin netistä löydykään.
Vain pieni maininta toiminnasta eräässä uskonnollisessa yhteisössä.
Junnu Vainiota lainaten:
"Sillä suoraan sanottuna suurinpiirtein
Sellaista elämä on",
Michael Monroe
Jaahas. Tällekin turhakkeelle on kirjassa uhrattu palstatilaa...
Niinpä tietysti.
Suomihan on turha -julkkujen ja diletanttien luvattu maa.
Kyseessä Suomi -Tsuhnalandian yliarvostetuimman bändin mitätön laulaja.
Bändin, jolla ei ollut yhtään kunnon biisiä, ja joka ei koskaan breikannut.
Ei haitannut Tilia Töölön 100 .vuotishistorian toimituskuntaa.
Mukaan piti vaan ängetä Makkonenkin.
Myönnettiinhän hahmolle vastikään muuten Valtion - Pyhän ValtioVallan - toimesta anomuksestaan elinikäinen "taiteilijaeläke".
Siis "taiteilijaeläke"...
😏
Keikkapalkkiot on tämäkin "artisti" saanut huolettomasti tuhlata.
Mikäpäs siinä...
Rahaa on!
Tosin se on kaikki velkarahaa, ja maa on käytännössä konkurssissa.
Mutta ei nyt olla ilonpilaajia.
"Kaikki ottavat. Tyhmä se joka ei ota!".
- Nikolai Gogol: Kuollet sielut
Koskivaarat
Taidemaalari Pekka Ryynänen
Tämän herran tapasin Topeliuksenkadulla vain kerran.
Yllättäen kodissani - nimittäin entisessä, monikymmenvuotisessa kodissani.
Tapaus jostakin vuodelta 1999, ehkä.
Olin juuri palannut Intian -reissulta -ensimmäiseltä ja samalla viimeiseltä.
Oli noihin aikoihin löydettävä joku uusi matkakohde, kun Kuuban -reissut loppuivat.
Sinne ei ollut enää asiaa, kun pitivät mua "vakoojana".
Riitti, kun kameran kanssa hiippaili syrjäkujia...
Selvä vakooja!
Ei sopinut tuo Intia vartalolleni.
Saunominen on kyllä kivaa - mutta kun sitä Goalla jatkui 24/7 oli se liikaa...
Anyways reissun jälkeen eräänä iltana työskentelin kämpässä kaikessa rauhassa kun ovikello soi.
Se oli uusi naapuri Merja Eronen, joka naapuriasunnon eli entisen kotini oli ostanut.
"Miten olisi raikas olut?", tiedusteli Merja.
No mikäs siinä.
Siirryin siis sen muutaman metrin matkan nuoruudenkotiini.
Siellä odotti pöydän ympärillä seurue.
Merjalla ja puolisollaan YLEn alkoholisoituneella toimittaja Hannu Erosella olivat kylässä - Ryynäset, Raija ja Pekka.
Tuttuja kesältä1975.
Tuona Ylioppilaskirjoitusten jälkeisenä vauhdikkaana kesänä liftasin Topeliuksenkadulta Jyväskylään, jossa taidemaalari Carolus Enckell Pekan avustama työskenteli ison tilaustyön parissa.
Lahdesta Jyväskylään liftin tarjosi muuten sittemmin kuuluisa TV -toimittaja, tosi mukava Jyrki Koulumies.
Sama, joka junaili Victoria Mullovan sitten loikkaamaan Neuvostoliitosta Kuusamon kautta Ruotsiin ja sieltä eteenpäin.
Caroluksen tilaustyönä kirjaston seinä.
Meitä majaili ylioppilaskylän kaksiossa muutaman tyypin porukka.
Carolus, Jussi Rinne, Ryynäset ja minä.
Brenkkua kului. En tajua missä välissä Carolus ja Pekka kerkisivät maalaushommiin sinne kohteeseen.
Jonakin iltana tunnelma tiivistyi siihen pisteeseen asti, että meidän tuli ajankohtaiseksi ottaa Pekan kanssa mittaa toisistamme.
Painiottelu ylioppilaskylän asuntolan takapihalla.
Korkeita rikkaruohoja ja ohdakkeita kasvavalla joutomaalla,
Ottelu päätyi nk. "ratkaisemattomaan".
Samalla loppuivat tappeluhommat meikäläiseltä.
Eipä ole ollut tarvettakaan.
Ja nyt siis törmään samaan tyyppiin vuosikymmenin jälkeen omassa entisessä kodissani!
Jotain siinä juteltiin.
Raijahan oli jo tuolloin sairastunut niin pahasti, että liikkui rullatuolilla.
Raijan kanssa tulimme erinomaisen hyvin toimeen.
Jo Jyväskylässä silloin noin neljännesvuosisata aiemmin, samoin nyt Topeliuksenkadulla.
Ehkäpä liiankin hyvin - Pekan mielestä, nimittäin...
Tarjotun huurteisen nautittuani tiedustelin seurakunnalta, josko intialainen brandy kiinnostaisi?
Kiinnostihan se.
Kipaisin omalta puoleltani hakemassa tuliaisflindan.
Se oli hyvää, kaikkien mielestä.
Paitsi Pekan.
Alkoi nektaria arvostelemaan.
Raija hermostui, alkoi tiuskimaan Pekkaa ojennukseen.
Jaahas, totesin.
Sama vanha Pekka.
Lasillisen jälkeen kiitin seurasta ja palasin taklaisin seinän taakse hommiin.
Toki on ollut tiedossa, että Ryynäset kai jostakin 90 -luvun alusta lähtien asuivat Espanjan Fuengirolassa.
Raija jäi sairaseläkkeelle nuorena.
Aina Fugessa käydessä - viimeiset yli kymmenen vuotta, joskus kaksikin kertaa per vuosi - on tullut aprikoitua:
Missäs Ryynäset?
Ei heitä kertaakaan näkynyt, vaikka Fuge on pienehkö mesta.
Ja käyn aina ajoissakin suomalaispaikoissakin.
Raija kuolikin jo 2015.
Mutta Pekka?
Ei mitään merkkiä miehestä netissäkään.
Kotisivut katosivat jo vuosia sitten, samoin sivua Kuvataiteilijamatrikkelissa ei löydy.
Taiteilijanahan Pekka ei koskaan "breikannut".
Valtaosin tusina -konstruktivismia - joukossa kyllä muutama melko hyväkin työ.
Mutta nekin vuosikymmenien takaa.
Kunne nyt kuluvassa maaliskuussa:
Fuengirola.fi -nettilehdessä juttuja:
Taidemaalari Pekka Ryynänen kadonnut!
Alzheimerin tautia sairastava Pekka oli viety hoitokotiin, josta oli seitsemän tunnin kuluttua ottanut hatkat.
Lähimuistia "korkeintaan neljä minuuttia.
Lompsassa sata euroa.
Osaa sanoa osoitteekseen ainoastaan "Acapulco" - Ryynästen asunto sijaitsi Acapulco -kadulla.
Saattaa tiedustella tietä baariin.
Osaa "jonkin verran" Espanjaa. Siis vuosikymmenien maassa asumisen jälkeen.
Ei takkia mukana, ei puhelinta, ei kaikkia tupakoita.
Kävely on viime aikoina rajoittunut 200 - 400 metriin.
Fugen suomalaispiireissä huoli Pekasta, etsintäpartiota pyritään organisoimaan.
Fuengirola.fi -saitilla pärstäkuva Pekka Ryynäsestä.
Kovin ovat vuodet vanhentaneet - ja mitä ilmeisimmin myös elämäntavat.
Käviköhän tuossakin niin, että Raijan poistuttua kuvioista jöötiä pitämästä repsahti mies samalla.
Monet nuista todella nuorena naimisiin menneistähän ovat sitten yksin jäädessään aivan avuttomia.
Etenkin miehet.
Niin...
Jyväskylä porukasta Carolus, Jussi ja Raija kuolleet. Pekka toistaiseksi kadonnut.
Merja Erosen kutsujen sakista entisessä kodissani ainakin Hannu Eronen sekä Raija Ryynänen ovat kuolleet. Pekka toistaiseksi kadonnut.
On mukavaa olla hengissä. Toistaiseksi.
Leena Brandt
Pienenä yllärinä kirjasta käy ilmi, että aikoinaan hallituksessa - taisi olla puheenjohtajakin? - toimittaja Leena Brandt kertoo "ettei saanut makua" tuohon surulliseen portti -asiaan.
Niin, sitä porttiahan väännettiin kuin käärmettä pyssyyn.
Turhaa, naurettavaa porttia - jonka syyttäjä/tuomari Ilkka Sinisalo kirjoitelmassaan luonteelleen ja tyylilleen uskollisesti toteaa olleen "aivan välttämätön".
Kas kun Ilkka oli kerran jopa "pelästynyt pahanpäiväisesti", kun roskia viedessään havaitsi roskiksessa spurgun.
No jo on aikoihin eletty.
Sattumoisin juuri nyt on "luvun alla" Tampereen puretun, erittäin tutun Hotelli Victorian entisen vastaanottopäällikkö Antti Poikeluksen mainio kirja "Hotellimuistelmat".
Antti oli hieno mies, ja kirjoittaa vetävästi.
Kas näin:
Victorian roskiksesta tuli mieleen muisto. Siellä majaili yhteen aikaan eräs kadun kulkija. Kerran avatessani roskalaatikon luukkua jätesäkillinen roskia kädessäni näin siellä herran istuksimassa silmälasit nenällään Hesaria lukien. "Anteeksi, mutta pitäisi heittää tämä roskapussi sinne." Herra nykäisi takinhelmaansa tieltä pois, "Heitä siihen vaan." Minähän heitin.
No niin.
Tässä tapauksessa stadilaista jouhevaa asennetta piti siis hakea Mansesta saakka. Ainakaan Ilkka Sinisalolta sitä ei - kertomansa mukaan - löytynyt...
Portin - muuten kalliiksi tulleen - ylittäminen kesti multa noin 45 sekkaa.
Stadin äärimmäisen houkuttelevat ja kauniit korttelipihathan on nyt sitten onnistuttu lähes totaalisesti tuhoamaan - juuri ylenpalttisesta portituksesta ja aidoituksesta johtuen.
Osa tätä sairasta, kauan jatkunutta villitystä kaiken - ihan kaiken - lukituksesta, kontrolloinnista, valvomisesta, kieltämisestä.
Kovalla paineella ihmiset ajettu kaikki vaan sinne nettiin. Yksin olemaan,
Onko nyt sitten hyvä?
Talkkari -instituutio on sekin onnistuttua tuhoamaan.
Vielä 80 -luvullakin Topeliuksenkadun talossa oli ihan oikeat, elävät talkkarit, asuivat siinä piharakennuksessa.
Mukava nuori pari.
Heppu kiersi iltaisin raput koiransa kanssa.
Nyt nuo "huoltoyhtiöt" ovat "jossakin", ja veloittavat "hinnaston mukaan" joka ikisestä pikkuasiasta.
Onko nyt sitten hyvä?
Isännöinti
Mutta nyt käy siis ilmi, etten ollutkaan ainoa tuon höpö -portin vastustaja!
Leena Brandtkin oli!
Hauska tietää, että JOSTAKIN olimme samaa mieltä!
Leenahan lähti sittemmin tuolta vastenmielisestä YLEstä - varmaankin henkilökohtaisesti nk. "hyvän sään aikana".
Viime aikoinahan YLEssä on lakkautettu nuita suojatyöpaikkoja ja jaettu potkuja oikein urakalla.
Vihdoinkin!
HIENOA!
Jouduin kerran antamaan tälle YLE -mastodontin silloiselle toimittajalle "palautetta".
Hän nimittäin touhukkaasti raportoi sieltä minulle tuiki tutusta Brysselistä jotain seksikaupan vastaista litaniaa.
Kaikki ne feministien normaalit kliseet.
Olipa poikkeuksellisen etovaa jeesustelua tuo Leena Brandtin "raportti" Brysselistä.
Laitoin siis vähän palautetta seurauksella, että kun henkilö minut seuraavan kerran kadulla näki, meinasi pyörtyä!
😏
Sittemminhän Leena pyrki jopa taksin sinne Brysseliin. Turhaan.
Hän katsoi itsellään olevan "annettavaa" europarlamentaarikkona.
Puolue: Vihreät.
Ei ylläri.
Ei sitten vähimmässäkään määrin.
Pari kivaa tyttöä Leenalla oli.
Tuli usein juteltua.
Ja miten terveitä!
Lapset olivat löytänet "aukon" puskien välistä naapuritalon pihalle.
Reitti lyhensi aamuisinkin heidän koulumatkaansa.
Oli ilo katsella, miten lapsilla oli vielä tervettä järkeä luonnostaan jäljellä.
Päinvastoin kuin taloyhtiön hallituksella, joka sittemmin esti tuon reitin.
Sairasta.
Mutta mitä muuta pikkusieluisilta pikkuporvareilta sitten voisi odottaakaan?
Ai miten niin pikkuporvareilta?
No, riippuu mihin vertaa...
1970 -luvulla, kun silloisen Töölön Kirjan pysäkiltä läksin koulutielle Helsingin Suomalaiseen Yhteiskouluun, Haagaan, odottivat koulu- jopa luokkatovereina moni-moni-miljardööri Herlinit.
Tosin heitä ei käytännössä erottanut nk. "tavallisista pulliaisista" mitenkään.
Tuohon verrattuna Tilia Töölön johtoporukka (kirjan toimituskunta) todellakin on pikkuporvareita.
Olkoonkin, että joku/jotkut heistä voi ehkä olla jopa meikäläistä varakkaampaa sakkia...
En tiedä...
😅
Muuten: Hukkaan heitettyä aikaa, nuo 70 -luvun kouluvuodet SYKissä.
Jotain hyötyä sentään:
Venäjän alkeet.
Niistä on ollut valtaisaa hyötyä itä-Euroopassa, ml. asuinkaupunki Tallinnassa.
Jo koko kuluvan vuosituhannen ajan, paljon ennen kämpän hommaamista Talskusta.
Ai niin...
Poikihan tuo "nerojen SYKissä" ajan tuhlaaminen toki muutaman hyvän pan... anteeksi! "ihmissuhteen".
Tosin nämä realisoituivat vasta 1980 -luvulla.
Kerran kaksikin saman vuorokauden aikana.
Hyvää kannatti odottaa!
Covid
Tilia Töölö 100 vuotta -kirjasta löytyy joku sivu nk. "Covidin" vaikutuksesta talon elämään.
Kyseinen kohta on merkillistä luettavaa.
"Maskit otettiin käyttöön syksyllä 2020 viranomaisten suositusten mukaan".
No kuka otti, kuka ei! 😏
Kerrotaan maski -idiotismista kauppareissulla ja absurdista käsineiden käytöstä rapussa.
Voiko hullumpaa olla?
Sitten taas toisaalta tekstissä - etenkin nk. "rivien välissä" - on aivan järkevää juttua siitä faktasta, että ne vähät nk. "korona -uhrit olivat vanhuksia, joilla oli useita perussairauksia taustalla.
Juuri niin.
Nk. "korona-uhrit" eivät kuolleet koronan takia, vaan koronan kanssa.
Kirjan "Covid" -kohta ristiriitaisuuksineen lienee selitettävissä sukupuoli -erolla.
Kuten "Covid" -hysteria ylipäätään.
Nuo älyvapaat maski -määräykset ja muut rajoitukset, samoin kuin Topeliuksenkadun absurdi käsine -hullutus, olivat nimenenomaan naissukupuolen "rauhoittamiseksi" suunnatut.
Siis aivan kuten portti -hullutuskin.
Yllättävää kyllä, kirjan tekstistä käy ilmi, että joku/jotkut tuolla Topparilakin tajusivat, että "Covidissa" oli kyse massiivisesta huijauksesta.
Vedätyksestä, jonka kuitenkin annettiin kauan jatkua.
Kun joukkopsykoosi oli kerran saanut vallan.
98 % rahvaasta uskoi tuohon propagandaan.
Ainakin aluksi.
Mutta nythän "Covidista" - flunssa flunssien joukossa - ei enää haluta edes puhua.
Varsinkin tuon Suomenkin historian surullisen huijaus -ajanjakson "päättäjät" vaikenevat kuin muuri.
Mutta kävipä tuuri, etten "Covid" -mielisairauden aikana enää asunut talossa.
Voi kuvitella sitä vahtimisen, kyttäämisen ja ilmiantojen määrää, joka talossa tuolloin olisi vallinnut.
Esimerkiksi Pekka Ruokolahden taholta.
Mutta helkkarin hyvä investointi tuo Topparilla asuminen kyllä oli.
Keväällä 2011 kun tuli putkirempan takia siirrettyä kirjat Tallinnaan ja myytyä kämppä, pääsi kivasti arvonnoususta nettoamaan.
Niillä fyffeillä on saanut tuplasti enemmän neliöitä - ja hyvästä talosta - Tallinnassa.
Monta kymppitonnia jäi vielä ylikin käyttörahoiksi.
Kiitos!
Juttuhan menee niin, että Stadin totaalisen sairasta asuntojen hintatasoa pääsee hyödyntämään vain - hyppäämällä ulos.
Jos Stadiin jää, "mitä se hyväjää" mikä sen kämpän arvo on - jos siellä meinaa jatkaa asumista.
Tilanteesta pääsee kyllä nauttimaan muuttamalla muualle Suomeen, tai vaikkapa Eestiin.
Eikä kukaan ole onnistunut selittämään, miksi Stadin asuntohinnat ovat Pariisin, Lontoon ja Nykin luokkaa.
Pretenders
Anna Kontula pikkuporvarillisuudesta
Lopuksi:
Miksi ihmeessä tuo pikkusieluinen pikkuporvarisporukka - siis tämän kirjan toimituskunta - ei pyytänyt MULTA tekstiä tähän kirjaan?
Mielihyvin olisin osallistunut!
😏
No, käyhän tämä toki näinkin...
(kesken)
"Go ahead and talk.
Whatever you got to say to me
Won't come as any shock".
- Bob Dylan: "Tight Connection To My Heart".
'
Bing-, Yahoo- ja Google -haut:
Matkamiehen mietteitä Asunto Oy Topeliuksenkatu 15:n "Historiikki"
Arctic Paradise Kotini
Topeliuksenkatu 15 Pekka Ruokolahti
(Töölössä 23.3.2025)
ArcticParadise.fi
"Lähti ku kuppa Töölöstä".
Sanonta on ironinen, koska hienoston Töölössä kuppa on ollut melko harvinainen. Joten jos joku hyvin vähäinen, esim. turha toivo katoaa, voidaan sanoa että se lähti kuin kuppa Töölöstä.
- Walter de Camp / City -lehti 7.5.2004
