Olipa hienoa eilen illalla pitkästä aikaa käydä - elokuvissa!
Täällä Mansessa - Finnkinon Plevnassa.
Tätä Led Zeppelin -dokkaria oli kyllä meininki mennä katsomaan jo alkuviikolla Stadissa.
Pätkän hinta Finnkinon Tennari -salissa 15,- euroa (miinus ilta-ale Työeläkekortilla 20%).
Mutta kun selvisi, että Tampereen Plevnassa saman ketjun (eihän Härmässä enää muita olekaan) hinta 11,- (miinus samainen ale 20%) oli valinta selvä.
Netoksi jäi siis 8,80. Siedettävää.
Päivänäytöksissä tuo ale on vieläpä 30%, jolloin aletaan lähestyä jo asuinkaupunki Tallinnan tasoa...
Sali melkein puolillaan. Arki-iltana.
Yllättävää.
Onhan Zeppareiden Kulta-Ajasta kulunut jo yli puoli vuosisataa!
Kertoo jotakin - paljon - musan ajattomuudesta.
Outo "välikohtaus" Plevnassa ennen kuin sali pimeni:
Yllättäen heppu joka ovella tarkisti liput ryntää sisään ja alkaa höpöttämään.
Hetken on epäselvää, mitä typpi oikein yrittää - paitsi olla jotenkin "hauska".
Hänellä onkin sitten jotakin arpajais -asiaa.
Pari karkkipussia on arvottu paikkalippujen mukaan.
Kesken miekkosen selittelyjen kuitenkin valot katoavat, ja mainokset alkavat.
Jotakin yrittää vielä lässyttää, mutta ei siitä saa selvää.
Arpajais -sekoilu epäonnistuu täysin.
Aivan omituista tuollainen.
Meneekö tämä siihen, että kaikkein tavallisimmiltakin duunareilta jatkossa edellytetään jotain ihme höpö -puhetta, "stand-up" -komiikkaa?
Voi Herran tähden sentään!
Yllättävän hyväkuntoisen oloisia leffassa nuo kolme orkesterin elossa olevaa jäsentä, vaikka ovat kohta kaikki jo +/- kahdeksankymppisiä.
Robert Plant, laulu
Jimmy Page, skitat
John Paul Jones, basso
Rumpali John Bonhamhan kuoli brenkkuun jo 1980.
Ikääntyneimmän näköinen on Plant.
Vaikea sanua, johtuuko se päihteistä, kauneusleikkauksista, röökistä vai mistä.
"Kulunut" habitus, yhtä kaikki.
Johtuisiko siitä, että hänellä ei ole ollut "instrumenttia" kuten toisilla.
Hän on soittanut - "itseään".
"Ammentanut" - itsestään.
Tosin kyllä Jimmy Pagekin jo vanhalta näyttää.
Hänellähän kuulemma ainakin on ollut päihde -ongelma - tuo muusikkojen ammattitauti.
Leffan alussa kun käsitellään sankarien lapsuutta käy ilmi että Robert Plant on äitinsä peruja puoli -romani!
Tämä on uutta tietoa!
Mikäs siinä - jos oikein tarkkaan katsoo, voi jostakin tuolta kasvojen takaa löytää jotakin piirteitä... Ehkä.
Miehen vaaleudesta huolimatta.
Niin, ja sitten kerrotaan että Robert Plant oli ennen laulajan -uraansa vakavasti suuntautumassa kirjanpito -alalle!
Hillitöntä!
Kirjanpitäjästä tulikin rock-jumala!
Jimmy Page taas...
Hänet muistamme jo 60 -luvun legendaarisesta Yardbirds -bändistä.
Hitteinä mm. "All Your Love".
Vilahtaminen Michelangelo Antonionin kultti -leffassa "Blow-Up".
Starring Vanessa Redgrave ja David Hemmings.
Pätkä, joka erääseenkin 12 -vuotiaaseen munkkivuorelaiseen poppari -kundiin teki lähtemättömän vaikutuksen.
Elokuva, joka sai monet jopa alkamaan alalle - valokuvaukseen...
Toisaalta Jímmy teki vuosien uran studiomuusikkona ennen Zeppareita.
Miehen soittojälki tunnistettavissa mm. monissa Donovanin biiseissä.
Ei vähiten "Sunshine Supermanissä".
Mukavaa katseltavaa tässä "Becoming Led Zeppelin" -dokkarissa nuokin vanhat rakeiset filminpätkät.
Toimivat restauroituina, isolla screenillä vallan mainiosti.
Jos bändistä noin yleisluontoisesti jotain voi sanoa, niin nyt kyllä palapelin osaset loksahtivat kohdalleen.
Pelimannet muistelevat itsekin ensimmäisiä treenejään 60 -luvun lopussa vieläkin ihmeissään:
Heti tuolloin tuli kaikille valtaisa tunne, jotta tää juttu toimii!
Kemiat synkkasivat.
Synkkasivat jopa niin hyvin, että rumpali / rytmikone John Bonhamin siirryttyä Taivaalliseen Soittokuntaan merkitsi se käytännössä samalla bändin loppua.
Jäsen ei ollut korvattavissa.
Vaikka poika Jason Bonham joillakin reunion -keikoilla isäänsä paikkasikin.
Kemiat synkkasivat vieläpä niinkin hyvin, että suuremmilta riidoilta vältyttiin.
Jäsenet eivät toisiaan haukuskele.
Kuullaanpa edesmenneen John Bonhamin vanhaa haastatteluakin, jossa hän kehuu soittokavereitaan.
Vertailukohtana tulee mieleen The Band -dokkari "Once We Were Brothers"...
Robbie Robertson tiivistää riidat:
"The story of The Band was a beautiful thing!
It was so beautiful it went up in flames!".
x
Kiinnostava kymysys tietenkin kuuluu, miten paljion massia Zeppari -pelimannet onnistuivat keräämään.
Valtaosin tietty juuri tuon bändin n. 12 vuotta kestäneen aktiivi -vaiheen ansiosta.
Kaikilla kolmella elossa olevalla jäsenellä Net Worth jossakin 100 - 200 miljuunan taalan välillä.
Aika hyvin, siis.
Vertailukohdaksi voi ottaa vaikkapa elossa olevat Beatlet Maccan ja Ringon, sekä Rollarit Mick Jaggerin sekä Keith Richardsin.
Macca: Yksi miljardi
Ringo: 350 miljuunaa
Mick Jagger: 500 miljuunaa
Keith Richards: 500 miljuunaa
Niin, se keikka Kulttuuritalolla talvella 1970...
Herra paratkoon sentään, puoli vuosisataa sitten!
Aloittelevan Riki Sorsan lauttasaarelaisbändi "The Zoo" esiintyi lämppärinä.
Jotenkin muistuu mieleen, että salissa olisi ollut sen ajan muusikko- ja julkkiskaarti runsaasti edustettuna.
Ainakin "Vauhti-Veikko", legendaarinen Nolla-Kojo sauhusi keikan jälkeen kartsalla "Hei, nyt lähdetään Natsalle!" -tyyliin.
No, nythän heppu on kadonnut julkisuudesta tyystin...
Ehkä puoli vuosisataa biletystä alkoi väsyttämään...
Mielikuva itse keikasta on pönöttävä - siihen aikaanhan keikoilla piti istua nätisti paikoillaan.
Ihmetyttää - nyky -vinkkelistä - että tuon tason maailmantähdet Härmään ylipäätään saapuivat.
Siis talvella.
Alle 1500 -paikkaiselle Kulttikselle.
Nykyäänhän musa -ala on niin Super-Bisnestä.
Lippujen hinnat aivan pilvissä, maailmantähtiä Suomeen lähinnä kesäfestareille.
Joskus joku Stadion -keikka.
Olimme keikalla koulukaverin, H.:n kanssa.
Lippujen hinnatkin olleet 1970 ilmeisesti varsin kohtuulliset - miten muuten olisin tuonne pystynyt menemäänkään?
Sekin jäi mieleen, että H.:lle oli tärkeä vessassa ennen keikan alkua tulla viereen kurkistelemaan, kun asioin pisuaarilla.
Piilo-homo, ilmeisesti.
No, netti kertoo tyypin kyllä olleen "perheenisä" vuosikymmenien ajan.
Mutta niin monet homothan ovatkin perheellisiä.
Elelleen ulkomailla, ja tehneen todella menestyksekkään kansainvälisen uran.
Nyt eläkkeellä, viimeisin kuva golf -harrastuksen parista Hangosta.
Niinpä tietysti...
Oli aikoinaan huipputason urheilija omassa lajissaan, nyt vanhentunut aivan ikäisensä näköiseksi.
Kiloja tullut rutkasti lisää, kuten niin monelle urheilu -uran lopettavalle käy.
Ehkä ruokailutottumukset pysyvät samoina, vaikka elämäntyyli muuttuu?
Lisäksi liike-elämässä tuo edustaminen vaatii veronsa.
Niin tai näin: Vaikea käsittää että joskus on tullut kaveerattua tuonkin kanssa...
x
Summa summarum:
Mainio leffa.
Virkistävä poikkeus elokuvateattereiden nykyisen roska -tarjonnan seassa.
Erinomaista viihdettä meille aikalaisille.
"Infotainmentiä!".
Tosin rehellisyyden nimissä on Led Zeppelinistä todettava:
Ihan sama ilmiö kuin kaikilla artisteilla, alasta riippumatta:
Pitkään uraan mahtuu muutama todellinen Helmi, hyvässä lykyssä.
Loppu sälä on vaan jonkinlaista "fylliä".
Zeppareilla eka ja toka albumi olivat "silkkaa rautaa", tuon ajan ilmaisua käyttääksemme.
Jo kolmannella ja neljännellä älppärillä homma läsähti, paria poikkeusta lukuunottamatta:
"Kashmir".
"Stairway To Heaven".
Yhtä kaikki, kiitos nuista muutamasta parhaasta biisistä!
Niitä on alle kymmenen.
Ne ovat ikuisia.
"Dazed And Confused" on suosikkini!
Myös "Kashmir" ihan huippu!
x
Bing- Yahoo- ja Google -haut:
Matkamiehen mietteitä Pekka Kleemola
Matkamiehen mietteitä A Room With A View
(Tampere, Scandic Hotel Koskipuiston aula, 20.3.2025)
ArcticParadise.fi
Dazed and confused...
