Pienen hetken ehdin jo kuvitella, että tämä sekoilu loppuisi...
Mutta ei!
Eivät nuo hölmöläiset koskaan opi!
MS Finlandia -laiva asuinkaupungista Tallinnasta saapui tänään Helsingin Länsisatamaan tänään 30.12.2017 klo 14.30.
Turkuun 16.37 ehtivään junaan piti ehtiä.
Ajattelin käydä ostamassa InterRail Global -kortin valmiiksi ensi toukokuun lopun Keski-Euroopan -rundille.
Hinta miinus 15 prossaa, kun ostaisi viimeistään kuluvan kuun loppuun mennessä.
Merkittävää säästöä, siis.
Tämä on viimeinen mahdollisuuteni ostaa tuo lippu spesuhintaan.
Helsingin rautatieaseman lipunmyynnissä ensiksi virallinen henkilöllisyystodistus sekä väestörekisteriote (dokumentti asuinpaikasta) tiskille.
Virkailija Olga K. alkoi heti tuon tutuksi, niin tutuksi tulleen jankutuksen passista. Tuota samaa turhaa löpinäähän tässä on viitisentoista vuotta tullut kuunneltua.
Jouduin useampaan kertaan rauhallisesti toistamaan hänelle: "Passia ei tarvita".
Uskoi, ihme kyllä, lopulta.
Jotakin yritti mutista, että "heillä on suositus" jankuttaa tuosta passista.
Yritti vielä jotakin pulista, jotta "Näinä aikoina... Euroopassa..."
Ymmärsi kuitenkin lopettaa, kun en osoittanut minkäänlaisia taipumisen merkkejä.
Miksi olisinkaan.
Sitten kun kysyin ko. lipputuotteen hintaa, antoi väärää tietoa.
Kysyin nimenomaisesti, mitä yli 60 -vuotiaan lippu maksaa. Niihinhän tulee se "seniori-alennus" kymmenen prossaa.
Vastasi, että "valitettavasti sellaista lippua ei ole" - väitti että on olemassa vain lasten- nuorten-, ja aikuisten liput.
Tiesin, että hän on väärässä, mutten alkanut tuossa vaiheessa reagoimaan. Ajattelin, että katsotaan mitä tuleman pitää.
Kun Olga K. oli päässyt etiäppäin, koitti maksun aika.
Mikäs siinä, korttia vaan päätteelle, ja tunnuslukua peliin. Selvä.
Odotin koko ajan, että koskahan ne vaikeudet alkavat. Melkein poikkeuksettahan ainahan niitä on tullut, Vuosikymmenien ajan.
Melkein aina noilta VR:n tyypeiltä menee jotakin pieleen.
Aivan oikein!
Heti lipun käteen saadessani hiffasin, ettei tästä tule mitään.
Virkailija oli kirjoittanut asuimaaksi VIRO. Siis Suomeksi.
Ei onnistu.
Eihän tuolaisella lipulla voi Keski-Euroopassa kuukautta reissata - tuskin kukaan tietää, mistä maasta on kysymys.
Huomautin asiasta.
Olga K. otti heti totaalisen jyrkän asenteen:
"Olemme Suomessa ja käytän suomenkieltä. En ala tuota muuttamaan!".
Totesin hänelle, etten voi käyttää tuota lippua.
Näytin tiskillä olevaa edellistä InterRail One Country (Suomi) -korttiani, tällä hetkellä voimassa olevaa. Jolla reissasin tänne Naantaliinkin. Siinäkin asuinmaana on Estonia, kuten pitää ollakin .
Närkästynyt Olga lähti "kysymään neuvoa" jostakin - niinhän avuttomassa Suomessa tehdään. Normi.
Ankaraa neuvonpitoa näytti olevan jonkun toisen virkailijan kanssa, ja sitten Olga palasi takaisin.
"No niin, ei mitään hätää, vaihdetaan tuo maan nimi Estoniaksi.
Vastasin Olgalle, että tietenkin. Sehän on ainoa vaihtoehto!
Sitten alkoi vimmattu lipun uudestikirjoitaminen. Jo kortilla maksettu hinta piti palauttaa - kovaa värkkäämistä sekin .
Koko ajan ajattelin, ettei tästä tule mitään.
Kuten ei tullutkaan. Sössimiseksi meni. Taas.
Lippu oli viimeinkin uudelleen kirjoitettu ja oikea maan nimi ESTONIA komeili etusivulla - kuten olla pitikin. Olisi pitänyt olla heti alussa!
Sitten alkoi maksurevohka. Siis toinen maksurevohka.
Työnsin korttia taas päätteeseen - ei reaktiota. Tapahtumaa ei hyväksytty.
Siinä vaiheessa muistin, että jotakin vastaavaa tapahtui Pasilan asemalla - sieltäkin on lipunmyynti sittemmin lopetettu - joku vuosi sitten.
Kävi ilmi, että perutun maksun jälkeen kortin kanssa pitää odottaa - oliko se seuraavaan vai sitä seuraavaan päivään - ennenkuin uusi veloitus onnistuu. Kate menee välillä "pakkaselle".
Virkailija Olga hoputti yrittämään uudestaan.
Kerroin hänelle, että hommasta tuskin tulee mitään, ja kerroin syynkin.
Olga alkoi soittelemaan jonnekin "apua" saadakseen.
Niin tietenkin.
Tuohan on Suomessa todellakin sääntö - aina ollaan "apua" vailla, sitä kinuamassa.
Kas kummaa - Olga ei saanut ei vastausta.
Sanoin Olgalle, että arvasinkin, ettei vastausta tule.
Hän mutisi jotakin, että tilanne on "valitettava".
Yksi täti ilmestyi jostain taustalta puuttumaan tilanteeseen.
Ankarasti siinä taas naiset "selvittivät". Ei ratkaisua.
Sitten kuulin että jostakin tälle Olgalle vastattiin.
Kovaa selvittelyä kuului jälleen olevan tilanteesta.
Jostakin lahjakorteista tms. siinä keskusteltiin, josko niistä olisi tilanteen ratkaisijaksi?
Vihelsin pelin poikki, ja kysyin voinko tulla seuraavalla viikolla maksamaan?
Ehdotin että tehdään tilausvahvistus vaan nyt.
InterRail -kortin erikoistarjous loppuisi huomenna 31.12.
Taas ankaraa "selvittelyä", joka päättyi esitettyyn toivomukseen, että saapuisin UudenVuoden -päivänä 1.1. Naantalista "selvittämään" asiaa paikan päälle henkilökohtaisesti.
Kuulemma siihen asti olisi jossakin heidän maksusysteemissään jonkinlaista "armon" - eli viiveaikaa, mihin mennessä maksu pitäisi olla suoritettu.
Tähän minä:
"Hetkinen! Meinaatko, että saapuisin UudenVuoden -päivänä Naantalista tänne Helsinkiin tämän asian takia?
Ei muuten käy!".
Olga uskoi.
Jatkoi "selvittelyjään"...
Kun asiasta ei tahtonut tulla mitään, tein uuden ehdotuksen:
"Tehkää todellakin se tilausvahvistus valmiiksi, niin tulen sitten uudestaan käymään 6.1., kun olen paluumatkalla Naantalista kotiini Tallinnaan".
Taas ilmestyi paikalle joku täti, jonka kanssa "neuvoteltuaan" Olga ilmoitti että se kävisi.
Hän antoi minulle ison nivaskan erilaisia dokumentteja - maksua, maksun peruutusta, tilausvahvistusta jne. jne.
Poistuessani soperteli Olga jonkinlaista anteeksipyyntöä tyyliin "Pahoittelut!".
Vastasin hänelle:
"Ei täs nyt "pahoittelut" auta. Sensijaan haluan saada sen lipun käteeni, kiitos!".
Sinne jäi Olga K. yhdessä kollegansa kanssa tuijottamaan perääni.
Nin, ja nykytyylin mukaisesti kaikki on tietenkin kameralla, ehkä nauhallakin.
Vesi kielellä odottavat, että asiakas syyllistyisi johonkin "sopimattomaan käytökseen", jotta siihen vedoten sitten pääsisivät, sössijät, pälkähästä.
Seuraavalla viikolla oli hetki aikaa Turun rautatieasemalla. Tuli mieleen käydä siellä "selvittämässä" asiaa. Parempi nyt, kuin perjantaina Helsingin läpi kotiin Tallinnaan palatessa. Kiireessä.
Turun rautatieasemalla on tyhjä lipunmyyntitoimisto.
Tapahtuu ihme!
Paikalla sattuu olemaan aivan poikkeuksellisen - VR:n lipunmyyjien yleisen tason huomioiden - osaava lipunmyyjä.
Tulimme rouvan kanssa hyvin juttuun heti ensimmäisestä sekunnista alkaen.
Epäuskoisena pyöritti päätään, kun kerroin edellisen viikon hässäkästä Helsingin rautatieaseman lipunmyynnissä.
Kaikki dokumentit - maksukuitit, maksun peruutuskuitit, tilausnumerot jne. - hänelle näytettyäni kykeni hahmottamaan tilanteen.
Vajaa puolisen tuntia siinä meni.
Jännitys tiivistyi, kun kaiken setvimisen jälkeen koitti H -hetki ja InterRail -kortti piti lopuksi tulostaa.
Rouva totesi, että juuri tässä tulostusvaiheessa homma vielä usein saattaa mennä pieleen: Tulostin ei toimi!
Kerroin hänelle että tuostakin on kokemusta, vuosien varelta. Vieläpä usein.
Mutta kas kummaa!
Tulostus onnistui!
Jossakin vaiheessa tämä mukava turutar jopa ehdotti sinutteluun siirtymistä, joka sopi minulle hyvin.
Jutellessamme mainitsin hänelle, että aivan sattumoisin sain juuri joulukuussa selville, että VR veloitti minulta puolisentoista vuotta ylihintaa käyttämistäni kahdeksan vuorokauden Suomi -InterRail -korteista.
Joulukuussa, kun viimeksi semmoisen ostin, oli hinta yllätäen vain 215,- egeä.
Ostotilanteessa kun tulin kysyneeksi, onko lipun hinta laskenut - ne olivat aina olleet 239,- per lippu - vastasi kyseinen lipunmyyjä, että kyseessä on "kampanja" vuoden loppuun.
Aloin ihmettelmään, miksi alennus siten on 10 prossaa, kun muissa tuon samaisen "kampanjan" InterRail -lipuissa ale on ollut 15 %.
Netistä asiaa tutkiessa selvisi, että mitään "kampanjaa" noille Suomi -korteille ei ollutkaan. Väärää tietoa oli tuokin.
Tuo kymmenen prossaa on yli 60 -vuotiaiden ale.
Jonka lipunmyyjät siis keväästä 2016 lähtien ovat minun kohdallani johdonmukaisesti jättäneet huomioimatta.
Eli satasia tuli maksettu liikaa, yhteensä, noista melkein joka kuukausi käytetyistä lipuista.
Kun nuo Valtionrautateiden lipunmyyjät nyt yksinkertaisesti ovat tuollaisia tomppeleita. Ettei yli puoleentoista vuoteen yhdellekään virkailijalle lamppu syty. Vaikka henkkarit ovat joka kerta olleet heidän edessään.
Turun rouvakin oli sitä mieltä, että virkailijoiden olisi ehdottomasti pitänyt tajuta asian oikea laita - heillehän on joka kerta esitetty paitsi virallinen henkilökortti, myös väestörekisteriote, josta siitäkin syntymäaika selviää.
Mutta kun ammattitaitoa ja oma-aloitteisuutta, hoksnokkaa ei ole.
Kun ei ole, niin ei ole!
Tyhjästä on paha nyhjästä!
Rouva lahjoitti pari etukuponkia junan ravintolavaunuun.
Seisemän (7,-) ja neljän (4,-) euron arvoiset.
Kiva!
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
Tampere perjantai-aamuna 13.1.2017
Kello 11.00 lähtee juna Kokkolaan - ennen sitä ostamaan InterRail -korttia.
Vaikeroinniksi meni. Tietty.
Tämäkin virkailija oli täysin kuutamolla asiasta.
Ensin tietenkin se tavanomainen "Mutta tehän olette suomalainen!" -sekoilu.
Rautalangasta piti tuolelkin tädille vääntää, ettei kansalaisuus ratkaise. Asuinpaikka ratkaisee. Se lukee hänen edessään olevassa Väestörekisteriotteessa.
No, kun asia tädille vihdoin valkeni, alkoi hän sekoilemaan, että tässa oltaisiinkin ostamassa jotakin korttia Eurooppaan.
Ei ymmärtänyt millaan, että oltiin ostamassa InterRail -korttia Suomeen - nk. "One Country Pass".
Jonnekin soitti hädissään. Sitten ryntäsi hakemaan apua.
Joku nuori heppu tuli siihen taustalle neuvomaan arvoisaa rouvaa.
Kovaa vääntöä, ennenkuin joskus parinkymmenen minsan päästä päästiin finaaliin.
Avuton oli tuonkin rouvan esitys.
x
Helsinki 11.2.2017
Tällä kertaa ostamaan InterRail -korttia Helsingin rautatieasemalta.
Ennen junan lähtöä Imatralle. Onneksi aikaa on.
Sitä tarvitaankin!
Söheltämiseksi meni. Taas.Tälläkin kertaa.
Virkailija sinänsä oli kyllä siitä "hereillä olevimmasta päästä", lukuisiin kollegoihinsa verrattuna.
Mutta "ohjelmisto" brakasi. Tai nïn he ainakin selittivät.
Ei edistynyt asia sitten millään.
Apua lähti hakemaan, tietty, tämäkin "palveluneuvoja".
Kaksi rouvaa siinä yli kaksikymmentä minsaa värkkäilivät, ennenkuin lippu oli handussa.
Brakasiko ohjelmisto todella, vai eivätkö he vain osanneet sitä käyttää? Vaikea sanoa.
Mielenkiintoista oli, että tämänkertainen rouva itse oma-aloitteisesti pyyteli anteeksi, "kun tämä kesti näin törkeän kauan".
Ohhoh!
"Törkeän kauan?".
Harvoinpa on noilta VR:n tyypeiltä tämmöistä kuultu!
"Törkeän kauan?".
Ei ole todellista! Henkilöhän käyttää tilanteessa oikea, totuudenmukaista termiä! Jopas jotakin!
Erikoista, todellakin!
shop.ArcticParadise.fi
Pitkäs -korttien verkkomyyntiä
Interrail -kortin ostotapahtuma 4.4.2017
Käymässä Suomessa, ja synnyinkaupunki Helsinki/Helsingforssissa.
Käydäänpä taas ostamassa - tai ainakin yrittämässä ostaa InterRail -kortti.
Nimittäin Suomeen. Semmoinen nk. "One Country Pass". Mikäs on ostaessa, kun kerran olen virallisesti ulkosuomalainen.
Kas kummaa.
Jonottaa pitää vain alle 15 minsaa. Tämäpä erikoista!
Vaikka kaikesta, koko Helsingin rautatieaseman salissa, näkeekin että toiminta ollaan "ajamassa alas".
Ajan kysymys, koska tämä loppuu.
Eivät nuokaan tädit tuossa enää kauaa istu.
...
Marssin luukulle, kun vuoro koittaa.
Annan rouvalle jonotusnumeroni.
Jotenkin tuntuu siltä, että hän tuntee minut.
Varmaankin olen noiden lipunmyyjien piireissä jo julkkis. Kaikkien selkkausten - vuosikausia kestäneiden - jälkeen. Niitä on ollut kymmeniä.
Juoruavat keskenään. Mikäs sen luonnollisempaa.
...
Kas kummaa!
Naapuriluukun nuori tyttö ilahtuu miut nähdessään!
Alkaa heti tervehtimään:
"Moikka! Mitä kuuluu?".
Todellinen ylläri!
Tyttö on kyllä tutun oloinen, mutten mitenkään muista koska ja missä yhteydessä olisin hänet tavannut.
Niin tai näin, tapaaminen lienee ollut mukava, hänen mielestään.
No, muutama vuosi luukun takana istumista vielä, niin samanlainen hapannaama tulee hänestäkin, kuin noista muista. Kollegoistaan.
Ajan kysymys.
Tai sitten meikäläisestä on todellakin tullut VR:n virkailijoiden piirissä julkkis. Kaikkien eri välikohtausten jälkeen.
...
Aloitan esittämään omalle virkailija -tantalleni asiaani.
Ohhoh!
Tämä asiointi onkin kevytversio, ainakin moneen aikaisempaan verrattuna!
Virkailija -nainen syynää ensin tarkasti tiskille laittamani henkkarin ja väestörekisteriotteen. Ei löydä huomauttamista. Miten löytäisikään.
Sitten kun olen jo rouvalle kertonut että lippu tulisi kuluvan viikon perjantaista voimaan, kysyy hän silti:
"Siis tämän viikon perjantaistako?".
Vastaan tädille:
"Kuten sanoin".
Tähän täti:
"Ei kun halusin vain tarkistaa".
Mie: "Ei se mitään. Oon tottunut tähän, Suomessahan kysytään aina samat asiat moneen kertaan".
Täti tiuskaisee:
"Niin, ja vaikka viiteen kertaan, jos on tarvis!".
Mie:
"Toki. Ja eritoten jos ei mitään tarvetta ole. Etenkin silloin!".
Rouva vaikenee. Ei löydä enää sanottavaa. Hää ei ymmärrä.
Asiointi jatkuu jäätävän ilmapiirin vallitessa. Siis rouvan puolelta. Minä olen rauhallinen, tyyni.
Jotenkin pääsemme ostotapahtuman loppuun ja - ihme kyllä - tällä kertaa ei virkailijan tarvii rynniä hakemaan apua jostakin, tai soittaa hätäpuhelua jonnekin. Tulostinkin toimii, outoa sekin.
Otan vielä puheksi, ettäö olisi kiva, jos lipussa olisi oikea hinta. Huomautan olevani yli 60 vee "seniori".
Nainen alkaa heti lievästi kiihtyneenä tilittämään, että nykyisin on käytössä joku erikoisohjelma, joka automaattisesti syntymäajan perusteella antaa oikean hinnan.
Sitten täti ojentaa liput miulle ja pyytää tarkistamaan.
Näinhän he ovelasti siirtävät "vastuun" mahdollista virheistään asiakkaalle.
Kaikki on kuitenkin kunnossa. Syntymäaika, asuinmaa (Eesti) jne.
Mainitsen, että tulin puolisentoista vuotta maksaneeksi ylihintaa. Asianmukaista "seniori-alea" ei myönnetty, "kenelläkään ei kello alkanut päässä soimaan".
Täti hiiltyy lisää. Alkaa kiukkuisesti inttämään, että "he eivät ole koneita" ja vastaavaa soopaa.
Aha.
Siis puolentoista vuoden aikana noin tusinassa lipussa sama virhe, ylihinnoittelu.
Ja sitten selityksenä että "he eivät ole koneita".
Selvä pyy!
Poistuessani lausun kiusallani:
"On se hienoa, että teillä on nykyisin tuo ohjelma, joka "ottaa seniori-alen automaattisesti huomioon. Kun virkailijat nimittäin eivät ole hereillä."
Hän ei taaskaan ymmärrä.
Ei tiedä miten suhtautua.
Olenhan rauhallinen ja kohtelias, sekä lausahdukseni alussa "positiiviseti" totean että "On se hienoa...".
Täti ei kerta kaikkiaan käsitä, miten tulisi suhtautua.
Sinne jää ihmettelemään. Toljottelemaan perääni.
Juoruamaan.
...
Mutta yhtä kaikki:
Moneen, moneen muuhun ostokokemukseen verrattuna helppo keikka.
Tai siis ainakin paljon helpompi, kuin monet aikaisemmat painajaiskokemukset.
Ainahan noilta akoilta jotakin pulinaa tulee, toki.
Eiväthän nyö muuten olisikaan - suomalaisia naisia.
(Jojensuussa perjantaina 7.4.2017)
shop.ArcticParadise.fi
Pitkästen postikorttien verkkomyymälä
"
