Tulihan se sieltä, loppujen lopuksi:
Kohtuullinen "tuotto" salkulle vuonna 2012.
Koville otti. Mutta tuli sittenkin!
Vuosi paransi loppua kohti "kuin sika juoksuaan".
Lõppude lõpuks suhtlise hea tulemus - ihan kelpo arvonnousu. Näissä olosuhteissa.
-
Kevään 2012 yhtiökokouksissa oli kiinnostavaa lähietäisyydeltä tarkkailla parin kriisiyhtiön - Talvivaaran ja Nokian - toimitusjohtajien esiintymisiä.
Nimenomaan toimitusjohtajien henkilöitä.
Ei oo helppoo. Ei todellakaan käy kateeksi!
Muistuu mieleen, kun Noksun yhtiökokouksen (heikot tarjoilut!) jälkeen sai hypätä Pasilassa fillarin selkään ja pyöräillä Töölöseen, Kahvila Regattaan iltapäivän auringossa.
Siellä meren äärellä, kahvikupposen parissa nuotiolla valkeni: "Hei, sullahan menee paremmin kuin Nokian toimitusjohtajalla!".
Ei tarvitse seistä Messukeskuksen "lauteilla" selittelemässä kiukkua pihiseville osakkeenomistajille mitään...
Tai sitten Talviksen huhtikuinen yhtiökokous (Nokiaakin kehnommat tarjoilut!) Vuokatin Katinkullassa...
Sama juttu. Piinatun oloinen, tuo toimari.
Käy sääliksi...
Ei oo kivaa, olla kriisiyhtiön johdossa. Oli palkka ja edut aivan mitkä hyvänsä.
Ja sen näkee naamoista.
-
Muuten Katinkullassa oli seuraavana päivänä siinä samassa salissa, jossa Talviksen yhtiökokous pidettiin, BodyPump -jumppaa.
Yours Truly oli osallistujien joukossa ainoa henkilö, joka edellispäivänä osallistui Talvivaaran yhtiökokoukseen!
Niinpä tietysti...
-
"Sijoituksia" on niin monenlaisia...
"Tuottoa" on niin monenlaista...
Kun tammikuussa 2012 tarjoutui tilaisuus melko edukkaasti (3.700,-) ostaa Holiday Clubin viikko-osake Kuusamon Tropiikista, eipä olisi arvannut, että siitä koituu tällainen BodyPump -seuraus.
Toki LesMills -proggis oli tuttu jo vuosien takaa, nimittäin BodyBalancen muodossa.
Nyt kun kuitenkin Talviksen yhtiökokouksen jälkeen Katinkullassa tuli mentyä "oman mukavuusalueen" ulkopuolelle ja koklattua BodyPumpia, osoittautui se vallan mainioksi treeniksi!
Niin, ja poikiihan tuosta Holiday Clubin osakkeesta monenmoista muutakin hyötyä: Edullisten tarjousten muodossa.
Heinäkuussa satasella Sallassa viikko, lokakuussa sadalla viidelläkympillä Katinkullassa toinen. Ei huono!
Aivan luksusmajoituksia molemmat - meikäläisen mittapuun mukaan. Takat ja kaikki.
Mutta noihin kuvioihin päästäkseen on vaan pakko ostaa se yksi oma viikko-osake. Se on nähtävä eräänlaisena "pääsylippuna" systeemiin.
Paitsi Holiday Club -järjestelmään, myös RCI -kuvioon.
Varsinkin tuo jälkimmäinen avaa uusia majoitusmahdollisuuksia erittäin hyvään hintaan, jos vaan pystyy etukäteen - kuukausia etukäteen! - lyömään matkasuunnitelmat lukkoon.
Kuka pystyy, kuka ei.
Perusperhe tietenkin on pakotettu ostamaan sen kalleimman viikon hiihtoloman tai pääsiäisen ajalta, hintahaarukka 30.000,- - 40.000,- egeä.
Sitten yritetään sumplia koko lössin aikataulut synkkaan. Ahtaudutaan autoon, lähdetään kiireessä reissuun kohti Pohjoista. Autokulut, bensat, muut matkakulut, hissiliput, naisväen shoppailut ym. tuohon huippukalliin viikko-osakkeen päälle...
Hirvittää ajatellakaan suomalaisen normiperheen Pohjoisen -reissun kulupuolta!
Toisaalta...
Sitä saa, mitä tilaa. Yleensä.
-
Ensimmäiset melkein kaksi vuotta Virossa menivät vuokralla. Sinänsä vuokralla-asumisessa on omat hyvät puolensa - jos vaan vuokranantaja ei sairastu ahneuteen.
Mutta kun vuokra nousee noin 11 prossaa vuodessa, ei lopulta jää muuta vaihtoehtoa kun ostaa oma kämppä.
Kaikki meni taas - kuten poismuutto Suomesta ja Stadin kämpän myyntikin - niin monen, monen yhteensattuman kautta. Katastrofin partaalla oltiin jälleen useampaan otteeseen.
Muuttorevohka oli finaalissa kolme tuntia ennen määrä-aikaa 31.12.12 klo 21.00. Kuohariflinda tyhjässä entisessä vuokrakämpässä tuntui ansaitulta.
Nyt on sitten Tallinnassa oma kämppä. Erinomaisella paikalla. Reilusti yli kaksi kertaa enemmän neliöitä kuin Stadissa, melkein puolta halvemmalla.
Samalla tuli 2,6 prossan osuus talon tontistakin - Eestissä kun asunnon omistaminen on kiinteistön omistamista.
Miksi sitten Helsingissä asuntojen hintataso on Pariisin ja Lontoon luokkaa? Mihin se kupla perustuu?
No, samapa tuo. Ei ole enää meikäläisen ongelma.
Päinvastoin. Kiitos, Suomi, asunnon arvonnoususta - niin aiheeton kuin se olikin!
-
Vuosi 2013 näyttää sijoitusmielessä varsin mukavalta.
Merkit ovat hyvät. Osinkotuotto Helsingin pörssissä melkein viiden prossan luokkaa - pankkitilillä rahaa makuuttaessa nykyisellä korkotasolla säästöjen hupeneminen sensijaan on varmaa.
Niin, kyllä pääomalle korvausta on tulossa jatkossakin - työvoiman osalta tilanne ei ole yhtä ruusuinen.
Kuten professori Reima Suomi artikkelissaan Talouselämä -lehdessä nr 1/2013 toteaa, "palkansaajakorvaukset Suomessa ovat valahtaneet vuoden 1992 75 prosentin osuudesta kansantulosta nykyiselle noin 60 prosentin tasolle".
Fakta on, että suomalainen duunari on ylläolevasta huolimatta hinnoiteltu niin taivaallisiin sfääreihin, että yritysten kansainvälistyminen/toimintojen siirto ulkomaille jatkuu nähtävissä olevaan tulevaisuuteen.
Huippu-yksilöillä ei tietenkään ole mitään hätää, etenkään jos heillä on jokin kansainvälisesti markkina-arvoinen osaaminen/tietotaito.
Sensijaan puhtaasti kotimarkkinoilla toimivien väkertäjien suhteellinen elintaso jatkaa laskuaan - keskiluokka on kriisissa, ja pysyy. Eikä ainoastaan Härmässä, vaan koko "Länsimaissa".
Peruskysymys kuuluu:
Teetkö työtä Pääomalle - vai annatko Pääoman tehdä työtä puolestasi?
Onko sinulla jonkinlaista lisä-arvoa tuottavia ideoita/osaamista - vai oletko suoritusportaan jäsen. Alati kurjistuvilla työehdoilla...
-
"Työnteon" lisääminen ei sinänsä ratkaise Vanhan Mantereen talousongelmaa. Kehittyvien Markkinoiden miljardiväestö kykenee joka tapauksessa tekemään "työtä" halvemmalla, enemmän...
Ratkaisevaa on tuottavuus, "arvo". Kysymys on älykkyydestä.
Näin em. professorimme samassa artikkelissa:
"(...) politiikka perustuvat yhä valheelle, jonka nimi on työ. Hokema on, että menestyvässä taloudessa tarvitaan lisää työtä. Tämä on suuri valhe. Työtä ei tarvita, tarvitaan arvoa."
"Mita vähemmällä työllä arvo saadaan aikaan sen parempi. Tehokasta resurssien käyttöä kutsutaan tuottavuudeksi, mika on tavoiteltava asia."
Sillä lailla! Ei mikään turha proffa!
Edelleen:
"Oma lukunsa on täysin tarpeeton työ, jota joka päivä maailmassa ja Suomessakin tehdään tuhansien ihmisten toimesta. Työtä on välttämättä keksitty, vaikka sitä ei tarvittaisikaan. Talous myös kannustaa täysin merkityksettömään kulutukseen, joka ei perustu mihinkään todelliseen tarpeeseen, ja siitä seuraa merkityksetöntä työtä, mitäpä muutakaan.
Miksi tätä kollektiivista valhetta täytyy pitää yllä, tätä työn ihannointia? Työtä jokaisen pitänee tehdä jossain muodossa, se antaa elämään sisaltöä ja merkitystä. Jokaisen pitäisi kuitenkin saada itse päättää paljonko tekee työtä, ja millaista. Merkityksetön työ, jota tehdään vain koska tarvitaan elanto, ei täytä tällaisen hyvän työn kriteeria."
No niin, siinä se tuli:
Tarpeeton työ ja merkityksetön kulutus!
Kaunista!
Tuohon voisi kyllä lisätä vielä niin tavalliset työnteon näyttelemisen ja työn simuloinnin.
Ei tarvitse kuin katsella ympärilleen "sillä silmällä", niin nämä huomaa heti! Päivittäin, ja vieläpä lukuisia kertoja!
-
Vähän niinkuin ei eläkeiän nostostakaan ole varsinaista apua - silloinhan jää vaan nuorille entistäkin vähemmän työtilaisuuksia.
Nuorille jää myös - on jo paljolti jäänytkin - täysin saavutamattomaksi asiaksi pitkä, saati elinikäinen työpaikka.
Fakta, ei mielipide.
Ei hyvältä näytä...
-
Toisaalta..
"Elintaso" on nykyään niin öky -korkea, että se joutaakin laskea.
Vaikkapa puolella. Lopusta sitten katsottaisiin, mitä kannattaa jättää jäljelle.
Korrelaatio "elintason nousun" ja "hyvinvoinnin kasvun" välillä katkesi joskus vuosia sitten.
-
Miten Suomen käy?
Velkaa nykyisen kerska -elintason ylläpitämiseen on toistaiseksi noin sata miljardia euroa.
Uutta otetaan seitsemisen miljardia per vuosi.
-
Se on tietenkin pidettävä mielessä, että kansantalous on yksi asia, yritystalous toinen.
Valtion rajusta velkaantumisesta huolimatta maassa toimii lukuisia huippuyrityksiä, täysin globalisoituneita, joilla monilla valta-osa myynnistä ja tuotannostakin on hajautettu maan rajojen ulkopuolelle.
Pelkästään Helsingin pörssiin sijoittamalla on nykyisin mahdollista saavuttaa hyvä maantieteellinen hajautus salkulle.
-
Mutta juttuhan menee niin, että vaikka ruisleipä on niin hyvää ja terveellistä - muistamme Elannon "Eloleivän", vieläkö sitä jostakin saa? - niin auta armias, jos on välillä päässyt mansikkakun makuun.
Voi sitä valituksen määrää, kun pitäisi taas totuttautua tuohon sinänsä maanmainioon ruisleipään.
-
Tähän liittyy tietenkin eläkejärjestelmän uudelleenarviointi.
Elinaika -odotteen jatkuvasti kasvaessa ei nykyisenkaltaiselle eläkejärjestelmälle ole mitään mahdollisuuksia - matemaattisesti yhtälö ei ole mahdollinen.
Nuoret eivät ymmärrä, mikä heitä muutaman vuosikymmenen kuluttua eläkkeelle siirtyessään odottaa. Jos tietäisivät, löisivät hanskat välittömästi tiskiin. Panisivat lopullisesti ranttaliksi.
Heille on tulossa jotain nykyistä kansaeläkettä/takuueläkettä (vai mikä niiden nimi onkaan) vastaava "eläke", suuruusluokkaa 700 euroa kuussa.
Nykyisiin törky -eläkkeisiin ei jatkossa jää mitään mahdollisuuksia.
Toisaalta, onhan luonnonlakien vastaista, että 25 -vuotiaat miettisivät asioita vaikkapa 40 vuoden perspektiivillä.
Hyvä niin - muutenhan tämä ei toimisikaan.
www.ArcticParadise.fi
Kohtuullinen "tuotto" salkulle vuonna 2012.
Koville otti. Mutta tuli sittenkin!
Vuosi paransi loppua kohti "kuin sika juoksuaan".
Lõppude lõpuks suhtlise hea tulemus - ihan kelpo arvonnousu. Näissä olosuhteissa.
-
Kevään 2012 yhtiökokouksissa oli kiinnostavaa lähietäisyydeltä tarkkailla parin kriisiyhtiön - Talvivaaran ja Nokian - toimitusjohtajien esiintymisiä.
Nimenomaan toimitusjohtajien henkilöitä.
Ei oo helppoo. Ei todellakaan käy kateeksi!
Muistuu mieleen, kun Noksun yhtiökokouksen (heikot tarjoilut!) jälkeen sai hypätä Pasilassa fillarin selkään ja pyöräillä Töölöseen, Kahvila Regattaan iltapäivän auringossa.
Siellä meren äärellä, kahvikupposen parissa nuotiolla valkeni: "Hei, sullahan menee paremmin kuin Nokian toimitusjohtajalla!".
Ei tarvitse seistä Messukeskuksen "lauteilla" selittelemässä kiukkua pihiseville osakkeenomistajille mitään...
Tai sitten Talviksen huhtikuinen yhtiökokous (Nokiaakin kehnommat tarjoilut!) Vuokatin Katinkullassa...
Sama juttu. Piinatun oloinen, tuo toimari.
Käy sääliksi...
Ei oo kivaa, olla kriisiyhtiön johdossa. Oli palkka ja edut aivan mitkä hyvänsä.
Ja sen näkee naamoista.
-
Muuten Katinkullassa oli seuraavana päivänä siinä samassa salissa, jossa Talviksen yhtiökokous pidettiin, BodyPump -jumppaa.
Yours Truly oli osallistujien joukossa ainoa henkilö, joka edellispäivänä osallistui Talvivaaran yhtiökokoukseen!
Niinpä tietysti...
-
"Sijoituksia" on niin monenlaisia...
"Tuottoa" on niin monenlaista...
Kun tammikuussa 2012 tarjoutui tilaisuus melko edukkaasti (3.700,-) ostaa Holiday Clubin viikko-osake Kuusamon Tropiikista, eipä olisi arvannut, että siitä koituu tällainen BodyPump -seuraus.
Toki LesMills -proggis oli tuttu jo vuosien takaa, nimittäin BodyBalancen muodossa.
Nyt kun kuitenkin Talviksen yhtiökokouksen jälkeen Katinkullassa tuli mentyä "oman mukavuusalueen" ulkopuolelle ja koklattua BodyPumpia, osoittautui se vallan mainioksi treeniksi!
Niin, ja poikiihan tuosta Holiday Clubin osakkeesta monenmoista muutakin hyötyä: Edullisten tarjousten muodossa.
Heinäkuussa satasella Sallassa viikko, lokakuussa sadalla viidelläkympillä Katinkullassa toinen. Ei huono!
Aivan luksusmajoituksia molemmat - meikäläisen mittapuun mukaan. Takat ja kaikki.
Mutta noihin kuvioihin päästäkseen on vaan pakko ostaa se yksi oma viikko-osake. Se on nähtävä eräänlaisena "pääsylippuna" systeemiin.
Paitsi Holiday Club -järjestelmään, myös RCI -kuvioon.
Varsinkin tuo jälkimmäinen avaa uusia majoitusmahdollisuuksia erittäin hyvään hintaan, jos vaan pystyy etukäteen - kuukausia etukäteen! - lyömään matkasuunnitelmat lukkoon.
Kuka pystyy, kuka ei.
Perusperhe tietenkin on pakotettu ostamaan sen kalleimman viikon hiihtoloman tai pääsiäisen ajalta, hintahaarukka 30.000,- - 40.000,- egeä.
Sitten yritetään sumplia koko lössin aikataulut synkkaan. Ahtaudutaan autoon, lähdetään kiireessä reissuun kohti Pohjoista. Autokulut, bensat, muut matkakulut, hissiliput, naisväen shoppailut ym. tuohon huippukalliin viikko-osakkeen päälle...
Hirvittää ajatellakaan suomalaisen normiperheen Pohjoisen -reissun kulupuolta!
Toisaalta...
Sitä saa, mitä tilaa. Yleensä.
-
Ensimmäiset melkein kaksi vuotta Virossa menivät vuokralla. Sinänsä vuokralla-asumisessa on omat hyvät puolensa - jos vaan vuokranantaja ei sairastu ahneuteen.
Mutta kun vuokra nousee noin 11 prossaa vuodessa, ei lopulta jää muuta vaihtoehtoa kun ostaa oma kämppä.
Kaikki meni taas - kuten poismuutto Suomesta ja Stadin kämpän myyntikin - niin monen, monen yhteensattuman kautta. Katastrofin partaalla oltiin jälleen useampaan otteeseen.
Muuttorevohka oli finaalissa kolme tuntia ennen määrä-aikaa 31.12.12 klo 21.00. Kuohariflinda tyhjässä entisessä vuokrakämpässä tuntui ansaitulta.
Nyt on sitten Tallinnassa oma kämppä. Erinomaisella paikalla. Reilusti yli kaksi kertaa enemmän neliöitä kuin Stadissa, melkein puolta halvemmalla.
Samalla tuli 2,6 prossan osuus talon tontistakin - Eestissä kun asunnon omistaminen on kiinteistön omistamista.
Miksi sitten Helsingissä asuntojen hintataso on Pariisin ja Lontoon luokkaa? Mihin se kupla perustuu?
No, samapa tuo. Ei ole enää meikäläisen ongelma.
Päinvastoin. Kiitos, Suomi, asunnon arvonnoususta - niin aiheeton kuin se olikin!
-
Vuosi 2013 näyttää sijoitusmielessä varsin mukavalta.
Merkit ovat hyvät. Osinkotuotto Helsingin pörssissä melkein viiden prossan luokkaa - pankkitilillä rahaa makuuttaessa nykyisellä korkotasolla säästöjen hupeneminen sensijaan on varmaa.
Niin, kyllä pääomalle korvausta on tulossa jatkossakin - työvoiman osalta tilanne ei ole yhtä ruusuinen.
Kuten professori Reima Suomi artikkelissaan Talouselämä -lehdessä nr 1/2013 toteaa, "palkansaajakorvaukset Suomessa ovat valahtaneet vuoden 1992 75 prosentin osuudesta kansantulosta nykyiselle noin 60 prosentin tasolle".
Fakta on, että suomalainen duunari on ylläolevasta huolimatta hinnoiteltu niin taivaallisiin sfääreihin, että yritysten kansainvälistyminen/toimintojen siirto ulkomaille jatkuu nähtävissä olevaan tulevaisuuteen.
Huippu-yksilöillä ei tietenkään ole mitään hätää, etenkään jos heillä on jokin kansainvälisesti markkina-arvoinen osaaminen/tietotaito.
Sensijaan puhtaasti kotimarkkinoilla toimivien väkertäjien suhteellinen elintaso jatkaa laskuaan - keskiluokka on kriisissa, ja pysyy. Eikä ainoastaan Härmässä, vaan koko "Länsimaissa".
Peruskysymys kuuluu:
Teetkö työtä Pääomalle - vai annatko Pääoman tehdä työtä puolestasi?
Onko sinulla jonkinlaista lisä-arvoa tuottavia ideoita/osaamista - vai oletko suoritusportaan jäsen. Alati kurjistuvilla työehdoilla...
-
"Työnteon" lisääminen ei sinänsä ratkaise Vanhan Mantereen talousongelmaa. Kehittyvien Markkinoiden miljardiväestö kykenee joka tapauksessa tekemään "työtä" halvemmalla, enemmän...
Ratkaisevaa on tuottavuus, "arvo". Kysymys on älykkyydestä.
Näin em. professorimme samassa artikkelissa:
"(...) politiikka perustuvat yhä valheelle, jonka nimi on työ. Hokema on, että menestyvässä taloudessa tarvitaan lisää työtä. Tämä on suuri valhe. Työtä ei tarvita, tarvitaan arvoa."
"Mita vähemmällä työllä arvo saadaan aikaan sen parempi. Tehokasta resurssien käyttöä kutsutaan tuottavuudeksi, mika on tavoiteltava asia."
Sillä lailla! Ei mikään turha proffa!
Edelleen:
"Oma lukunsa on täysin tarpeeton työ, jota joka päivä maailmassa ja Suomessakin tehdään tuhansien ihmisten toimesta. Työtä on välttämättä keksitty, vaikka sitä ei tarvittaisikaan. Talous myös kannustaa täysin merkityksettömään kulutukseen, joka ei perustu mihinkään todelliseen tarpeeseen, ja siitä seuraa merkityksetöntä työtä, mitäpä muutakaan.
Miksi tätä kollektiivista valhetta täytyy pitää yllä, tätä työn ihannointia? Työtä jokaisen pitänee tehdä jossain muodossa, se antaa elämään sisaltöä ja merkitystä. Jokaisen pitäisi kuitenkin saada itse päättää paljonko tekee työtä, ja millaista. Merkityksetön työ, jota tehdään vain koska tarvitaan elanto, ei täytä tällaisen hyvän työn kriteeria."
No niin, siinä se tuli:
Tarpeeton työ ja merkityksetön kulutus!
Kaunista!
Tuohon voisi kyllä lisätä vielä niin tavalliset työnteon näyttelemisen ja työn simuloinnin.
Ei tarvitse kuin katsella ympärilleen "sillä silmällä", niin nämä huomaa heti! Päivittäin, ja vieläpä lukuisia kertoja!
-
Vähän niinkuin ei eläkeiän nostostakaan ole varsinaista apua - silloinhan jää vaan nuorille entistäkin vähemmän työtilaisuuksia.
Nuorille jää myös - on jo paljolti jäänytkin - täysin saavutamattomaksi asiaksi pitkä, saati elinikäinen työpaikka.
Fakta, ei mielipide.
Ei hyvältä näytä...
-
Toisaalta..
"Elintaso" on nykyään niin öky -korkea, että se joutaakin laskea.
Vaikkapa puolella. Lopusta sitten katsottaisiin, mitä kannattaa jättää jäljelle.
Korrelaatio "elintason nousun" ja "hyvinvoinnin kasvun" välillä katkesi joskus vuosia sitten.
-
Miten Suomen käy?
Velkaa nykyisen kerska -elintason ylläpitämiseen on toistaiseksi noin sata miljardia euroa.
Uutta otetaan seitsemisen miljardia per vuosi.
-
Se on tietenkin pidettävä mielessä, että kansantalous on yksi asia, yritystalous toinen.
Valtion rajusta velkaantumisesta huolimatta maassa toimii lukuisia huippuyrityksiä, täysin globalisoituneita, joilla monilla valta-osa myynnistä ja tuotannostakin on hajautettu maan rajojen ulkopuolelle.
Pelkästään Helsingin pörssiin sijoittamalla on nykyisin mahdollista saavuttaa hyvä maantieteellinen hajautus salkulle.
-
Mutta juttuhan menee niin, että vaikka ruisleipä on niin hyvää ja terveellistä - muistamme Elannon "Eloleivän", vieläkö sitä jostakin saa? - niin auta armias, jos on välillä päässyt mansikkakun makuun.
Voi sitä valituksen määrää, kun pitäisi taas totuttautua tuohon sinänsä maanmainioon ruisleipään.
-
Tähän liittyy tietenkin eläkejärjestelmän uudelleenarviointi.
Elinaika -odotteen jatkuvasti kasvaessa ei nykyisenkaltaiselle eläkejärjestelmälle ole mitään mahdollisuuksia - matemaattisesti yhtälö ei ole mahdollinen.
Nuoret eivät ymmärrä, mikä heitä muutaman vuosikymmenen kuluttua eläkkeelle siirtyessään odottaa. Jos tietäisivät, löisivät hanskat välittömästi tiskiin. Panisivat lopullisesti ranttaliksi.
Heille on tulossa jotain nykyistä kansaeläkettä/takuueläkettä (vai mikä niiden nimi onkaan) vastaava "eläke", suuruusluokkaa 700 euroa kuussa.
Nykyisiin törky -eläkkeisiin ei jatkossa jää mitään mahdollisuuksia.
Toisaalta, onhan luonnonlakien vastaista, että 25 -vuotiaat miettisivät asioita vaikkapa 40 vuoden perspektiivillä.
Hyvä niin - muutenhan tämä ei toimisikaan.
www.ArcticParadise.fi
