Nykyään kuulee usein mainittavan siitä, että olisi joskus hyvä repäistä itsensä pois omalta "mukavuusalueeltaan".
No, yritetty on.
Tänään aamulla klo 00:07 tuli Teemalta Eija-Liisa Ahtilan lyhytelokuva "Lohdutusseremonia".
Henkilö on kuulemma jonkinlainen härmäläisen taide-elämän tähti. Näin olemme ymmärtäneet...
-
Katsotaan...
Ei perkele...
About kaksi minsaa oli proggista kulunut, niin jo alkoi hirvittävä, tuskainen kiroilu ja ihmissuhde-tilitys.
Teemana nuorenparin eroprosessi. Skidi siinä kitisemässä vielä, ja parisuhdeterapeutti värkkäilemässä.
Hoh hoijaa... Tää on taas tätä!
Viiden minsan kuluttua on pakko lopettaa kyseisen taide-elokuvan katsomisyritys.
Ei tota paskaa voi kattella!
Sontaa mikä sontaa.
-
No, ainaski mä siis yritin.
-
Onkohan edes olemassa sellaista suomalaista nyky -draamaa, jossa ei huudettaisi, raivottaisi?
Naiset usein kovimpana äänessä.
Tai siis... Mikä sukupuoli se nyt sitten oikeastaan on... Eivät nuo kyllä oikeesti mitään naisia ole. Härmässä on kehittynyt joku kummallinen uusi mutaatio.
-
Sekin tulee väistämättä mieleen, jotta ovatko näyttelijät tosiaankin huoria?
Tosi on, että heillä on kova työpula.
Mutta että kaikkeen menevät mukaan?
Hyi helevetti!
-
Sen verran alkoi kiinnostamaan, että tuli googlattua Eija-Liisa Ahtila apurahat.
Aivan.
Yhteiskunnan piikki näkyy tämänkin taide-paskan-suoltajan kohdalla olevan iloisesti auki.
Pienempien kohde-apurahojen, myyntitulojen jne. ohella kyseinen taiteilija nauttii Valtion 5 - vuotista taiteilija -apurahaa.
Pitihän se arvata!
Ai miten niin "myyntitulojen ohella"?
No, esimerkiksi niin, että vuonna 2009 Kiasman tukisäätiö osti yhden (1) Eija-Liisa Ahtilan teoksen runsaalla 230.000 eurolla.
Sanattomaksi vetää.
-
Valtion taiteilija-eläke odottaa sitten luonnollisesti loppupelissä...
.
Niin, Härmässä ovat asiat hyvin - erittäin hyvin - pienellä "taitteilijoiden" eliitillä. Sillä ryhmälllä, joka on hyväksytty (kaverien toimesta, "oikeaoppisuuden" johdosta) Valtakunnan Virallisiksi Valtiontaiteilijoiksi.
Sitten toisaalta nuorten tilanne on lohduton.
Heitä valmistuu erilaisista kultturi-alan oppilaitoksista satamäärin vuodessa.
Arviolta 97 prossalle on tiedossa pätkätöitä, hanttihommia muilla aloilla jne.
Lopussa sitten se muutaman satasen eläke, joka valtaosalle nykyisistä nuorista toki muutenkin on tulossa. Kulttuuriporukalle vieläkin vähemmän kuin perusduunareille, tietty.
Eliitti on silloin jo mässäillyt pöydän typötyhjäksi.
-
Mutta toisaalta...
Suomalaiset ovat kilttejä. Etenkin suomalaiset nuoret ovat kilttejä. - Ainakin tiettyyn rajaan asti...
Eivät ymmärrä "isoa kuvaa". Vielä. Se valkenee sitten joskus, kun on jo liian myöhäistä.
Nuoret korkeintaan jupisevat - pelkäävät leimaantumista "häiriköiksi". Etteivät ne vähätkin työtilaisuudet/apurahat katoa.
Sillävälin nuo Eija-Liisa Ahtilan ja Elina Brotheruksen kaltaiset taide-paskan-suoltajat syövät itsensä kylläisiksi.
-
Kreikan ja Espanjan tiellä etiäppäin!
(Kuusamossa 19.12.2012)
www.ArcticParadise.fi
Verba volant, scripta manent
No, yritetty on.
Tänään aamulla klo 00:07 tuli Teemalta Eija-Liisa Ahtilan lyhytelokuva "Lohdutusseremonia".
Henkilö on kuulemma jonkinlainen härmäläisen taide-elämän tähti. Näin olemme ymmärtäneet...
-
Katsotaan...
Ei perkele...
About kaksi minsaa oli proggista kulunut, niin jo alkoi hirvittävä, tuskainen kiroilu ja ihmissuhde-tilitys.
Teemana nuorenparin eroprosessi. Skidi siinä kitisemässä vielä, ja parisuhdeterapeutti värkkäilemässä.
Hoh hoijaa... Tää on taas tätä!
Viiden minsan kuluttua on pakko lopettaa kyseisen taide-elokuvan katsomisyritys.
Ei tota paskaa voi kattella!
Sontaa mikä sontaa.
-
No, ainaski mä siis yritin.
-
Onkohan edes olemassa sellaista suomalaista nyky -draamaa, jossa ei huudettaisi, raivottaisi?
Naiset usein kovimpana äänessä.
Tai siis... Mikä sukupuoli se nyt sitten oikeastaan on... Eivät nuo kyllä oikeesti mitään naisia ole. Härmässä on kehittynyt joku kummallinen uusi mutaatio.
-
Sekin tulee väistämättä mieleen, jotta ovatko näyttelijät tosiaankin huoria?
Tosi on, että heillä on kova työpula.
Mutta että kaikkeen menevät mukaan?
Hyi helevetti!
-
Sen verran alkoi kiinnostamaan, että tuli googlattua Eija-Liisa Ahtila apurahat.
Aivan.
Yhteiskunnan piikki näkyy tämänkin taide-paskan-suoltajan kohdalla olevan iloisesti auki.
Pienempien kohde-apurahojen, myyntitulojen jne. ohella kyseinen taiteilija nauttii Valtion 5 - vuotista taiteilija -apurahaa.
Pitihän se arvata!
Ai miten niin "myyntitulojen ohella"?
No, esimerkiksi niin, että vuonna 2009 Kiasman tukisäätiö osti yhden (1) Eija-Liisa Ahtilan teoksen runsaalla 230.000 eurolla.
Sanattomaksi vetää.
-
Valtion taiteilija-eläke odottaa sitten luonnollisesti loppupelissä...
.
Niin, Härmässä ovat asiat hyvin - erittäin hyvin - pienellä "taitteilijoiden" eliitillä. Sillä ryhmälllä, joka on hyväksytty (kaverien toimesta, "oikeaoppisuuden" johdosta) Valtakunnan Virallisiksi Valtiontaiteilijoiksi.
Sitten toisaalta nuorten tilanne on lohduton.
Heitä valmistuu erilaisista kultturi-alan oppilaitoksista satamäärin vuodessa.
Arviolta 97 prossalle on tiedossa pätkätöitä, hanttihommia muilla aloilla jne.
Lopussa sitten se muutaman satasen eläke, joka valtaosalle nykyisistä nuorista toki muutenkin on tulossa. Kulttuuriporukalle vieläkin vähemmän kuin perusduunareille, tietty.
Eliitti on silloin jo mässäillyt pöydän typötyhjäksi.
-
Mutta toisaalta...
Suomalaiset ovat kilttejä. Etenkin suomalaiset nuoret ovat kilttejä. - Ainakin tiettyyn rajaan asti...
Eivät ymmärrä "isoa kuvaa". Vielä. Se valkenee sitten joskus, kun on jo liian myöhäistä.
Nuoret korkeintaan jupisevat - pelkäävät leimaantumista "häiriköiksi". Etteivät ne vähätkin työtilaisuudet/apurahat katoa.
Sillävälin nuo Eija-Liisa Ahtilan ja Elina Brotheruksen kaltaiset taide-paskan-suoltajat syövät itsensä kylläisiksi.
-
Kreikan ja Espanjan tiellä etiäppäin!
(Kuusamossa 19.12.2012)
www.ArcticParadise.fi
Verba volant, scripta manent
