Jo vain!
Pitihän se arvata... Leviäähän julkista rakentamista koskeva megalomaaninen pöhötystauti Lanta-Suomesta Saamenmaahankin... Miten muuten voisi ollakaan?
"Mitä isot edellä, sitä pienet perässä".
"Meille kans!".
Eilen Inarin keskustasta Kultahovia kohti fillaroidessa ei voinut olla huomaamatta tien vasemmalla puolella pönöttävää uuttaa valtaavaa, latomaista pytinkiä. Mitä ihmettä?
Minkäänlaista kylttiä, tienviittaa tai vastaavaa, josta rakennuksen käyttötarkoitus kävisi ilmi, ei ollut.
Tutut kertoivat sitten, että kysessä on uusi saamelaisten kulttuurikeskus "Sajos".
No, käydäänpä katsastamassa...
Ahaa! Tämä on taas tätä samaa: "Suomalaista nykyarkkitehtuuria". Paljon puuta käytetty, ja muistuttaa muutenkin Punkaharjun Lustoa.
Se hyvä puoli asiassa, että kun on nähnyt yhden kyseisen arkkitehtikoulukunnan pytingin, on nähnyt samalla melkeinpä kaikki.
Ulko-ovesta aulaan astuttaessa hönkii vastaan koleus. Tosi laitosmainen fiilis.
Yrmeän näköinen vastaanottovirkailija kököttää respassa lasin takana.
Vasemmalla pieni matkamuistomyymälä. Niitä iänikuisia, samoja tuttuja Lapin -käsitöitä. Nutukkaita ym. Hinta vaan on Inarin markettien hintatasoon verrattuna paljon, paljon korkeampi. Kyseessähän onkin Sami Duodji.
Hirvittää ajatellakaan, mitä esimerkiksi nutukkaat täällä maksavat. Kun jossakin Ylläksen turistipyydyksessä nutukkaista, lappilaisten valmistamista, pyydetään 330 euroa, täällä Sami Duodji -hinta lienee vähintäin tuplasti? Triplasti? - Niin, niin... Käsityö on Härmässä kallista, mutta vielä kalliimpaa se on Saamenmaassa. Eri asia sitten on, jos ei myynnillä ole niin väliäkään... Mikäli avustukset nimittäin juoksevat...
Oikealla kirjasto. Kiinni! - Yleensähän se meneekin niin, että kun pytinki on valmis, alkaakin toiminnan alasajo. "Määrärahojen puutteessa", kuten vaikkapa Helsingin surullisenkuuluisassa Oopperassa.
Toisaalta toteaahan vanha kiinalainen viisauskin saman: "Kun talo on valmis, astuu onnettomuus sisään".
Sajoksen alakerran käytävää kun jatkaa etiäppäin - ravintola. Lounasaika menossa, asiakkaita kymmenkunta. Kaikki naisia, tietenkin. Todennäköisesti talon omaa väkeä, kaikki. Näissä tämmöisissä kylddyyrilaitoksissa about 98 prossaa virkailijoista on naisia. Jokunen kiintiö -homo yleensä mausteena joukossa.
Niin, ja noilla naisvirkailijoillahan on tämäntyyppisissä kuvioissa yleensä jonkinlainen superedullinen työpaikkaruokailu -diili:
Jos lounas ulkopuoliselle maksaa esimerkiksi kympin, tuo ryhmä maksaa vitosen.
Naiset - silmiinpistävän moni heistä on tumma saamelainen, se lienee yksi valintakriteerikin - ovat varmaankin titteleiltään " projektikoordinaattoreita", "hankesuunnittelijoita" ja vastaavia. Rojektia pukkaa.
Mikäs siinä. Helpohkoa, siistiä sisähommaa. Suhteellisen hyvin palkattua.
Mitä kaikenlaiset viranomaiset ja virkailijat sitten "tekevät", sitä on usein vaikea määritellä.
Jos heiltä kysytään, kuuluu vastaus jotta heitillä on ihan mahoton ressi.
Vaikea sanua.
Muutama päivä sitten kuitenkin Saksassa eräs eläkkeelle jäänyt virkamies kertoili, että hän ei neljääntoista vuoteen tehnyt työpaikallaan mitään.
Paikallinen tuttu Inarissa kertoi, että virkoja pytinkiin tuli noin 40 - siis suuruusluokkaa prosentti Suomen saamelaisväestöstä pyörittelee papereita tässä ladossa.
-
Apropoo tuo ravinteli...
Härmää kiertäessä huomaa pakostakin kupletin juonen tämmöisten Pytinkien ja Pömpeleiden ravintola -kuvioissa.
Tavanomaista on, että kaikki muu on julkisrahoitteista, paitsi juuri ravintola.
Sitä hoitaa joku yksityinen piruparka. Aikansa.
Ennekuin toiminnan ehdot (vuokra!) ja kannattavuus mahdollisen alku -innostuksen jälkeen painuvat vääjäämättä sille tasolle, jotta homma ajautuu finaaliin.
Kunnes sitten taas on seuraavan "yrittäjä" -piruparan vuoro...
-
Käytävän varrella on lukuisia huoneita ja neuvottelutiloja, mitälie. Ovet säpissä.
Kun respan tyypiltä sitten kysyy, mitä yläkerroksesta mahtaa olla, kuuluu vastaus: "Toimistoja". Selvä!
Mitään vähääkään kodikasta rakennuksesta ei löydy. Tuollainen perus -laitos vaan.
Hinta: 15 miljuunaa euroa. Vuosittaiset käyttökulut kuulemma suuruusluokkaa 1,5 miltsiä.
-
Harvinaisen epäviihtyisä, suorastaan luotaantyöntävä "kulttuurikeskus".
Kaikkinainen omaperäisyys suorastaan loistaa poissa-olollaan.
Betonikehikolle bygattu, laudalla päällystetty. Puun käyttö sisätiloissa ei pelasta tilannetta.
Uskallus on rakennusta suunniteltaessa lopahtanut.
Mikä tilaisuus Saamen kansalla olisikaan ollut nyt räväyttää! Viidellätoista miltsillä olisi helposti saanut aikaiseksi maailmanluokan kohteen.
Helppo visioida:
- perusmuodoksi tietenkin kota, tavalla tai toisella, pätevät arkkitehdit olisivat voineet suunnitella jonkin todella uuden ratkaisun
- taloon astuttaessa elävä tuli vastaanottamaan
- savun tuoksu läpi talon
- taustamusiikiksi tyylikästä saamelaista musaa, joikuja unohtamatta
- porontaljojen runsas, suorastaan ylenpalttinen käyttö
- vierailijoille tarjotaan pieni nokare kuivattua poronlihaa heti aulassa
Ylläoleva hahmotelma, jotta vierailijat "imaistaisiin" saamelaiskulttuurin tunnelmaan.
Olisi Saamen kansalla ollut todella hieno tilaisuus tehdä vaikutus:
Me olemme saamelaisia!
Me olemme erilaisia! Alkuperäisväestöä! Luonnonkansaa!
Nyt jos koskaan olisi ollut WOW! -arkkitehtuurin paikka.
Mutta ei! Tusinaratkaisuun on päädytty! Lauta -latoon!
Tulijaa vastaanottaa Sajoksessa todellakin tunne, että virastoon on saavuttu. Vaikka kyseessä pitäisi siis olla kulttuurikeskus.
Yllä olevan kaltaisen vision olisi voinut tilata joltakin mainostoimistolta/konseptisuunnitelijoilta. Olisivat laskuttaneet ehkä miljuuna euroa.
Meikäläiseltä tuon hahmotelman saa siis ilmatteeksi. Sääli vaan, että nyt tilannetta ei enää voi korjata. Useampaan sukupolveen.Vahinko on jo tapahtunut.
-
Muutaman sadan savun Inarin kylässä pönöttävä Sajoksen kaltainen massiivinen, kallis pytinki aiheuttaa tietenkin närää - siis suomalaisten eli lappilaisten keskuudessa. Bussikuskin kitkerät kommentit olivat paljonpuhuvia.
Tuoltakin vastakkainasettelun kärjistämiseltä (entisestään) olisi vältytty, mikäli noin tolkuttomalle törsäyslinjalle ei olisi lähdetty.
Mutta ei.
-
Sisällä Sajoksessa melkein kuulee A nelos -saastan rapinan.
Vaikutelmaksi jää, että tässä pytingissä väsätään anomuksia, hakemuksia, budjetteja...
Eikä tästä ole kuin 3 - 4 sukupolvea, kun saamelaiset asustelivat turvekammeissa ja kodissa...
Toisaaalta voi olla, ettei kaikenlaista EU -rahaa aivan niin irtonaisena enää ole liikkeellä, kuin Suomen liittyessä Unioniin silloin 90 -luvulla.
Tuolloinhan jotkut "tutkijat" Pohjois-Lapissa saivat hillittömät EU -massit "heinäkenkien kulttuurihistorian tutkimiseen 1700 -luvulta alkaen".
Nyt, kun rahoja ovat jakamassa uudet, köyhät Bulgariat, Romaniat ja kumppanit, luulisi että avustusten saanti noin heppoisin perustein ei enää olisi aivan niin helppoa?
Tai mistäpä sen tietää.
Avustusblankettien rustaaminen on kuulemma ihan oma taiteenalansa.
-
Kauanko visiitti Sajoksesa sitten kesti?
Alle kymmenen minsaa.
Tuleehan paikan ja toiminnan luonne toki tuossa ajassa selväksi.
-
Kumma juttu.
Käypä sitten Saariselän hiihtokeskuksessa tai Ivalon tai Inarin jossakin SuperMarketti- helvetissä tai sitten kulttuurikeskus Sajoksessa, eroa ei juuri huomaa.
Samaa ökyilyä kaikki tyyni. Saman kolikon eri puolet.
Samaa suuruudenhulluutta. Samaa pröystäilyä läpi maan: Guggenheim -hankkeesta kauppakeskus -helvettien ja hiihtokeskusten kautta saamelaisten kulttuurikeskukseen.
Velkarahalla, tietenkin. Suomihan ottaa uutta syömävelkaa 7 - 8 miljardia vuodessa. Siis 7000 - 8000 miljoonaa euroa vuodessa.
No nyt ainakin selvisi, minne 15 miltsiä plus vuosittaiset miljoonaluokan käyttökulut siitä hulahtivat.
Maksakoon kuka jaksaa.
Jo vain!
On tämä huimaavaa hommaa...
Varsinkin varsinkin tällaisen Härmästä-pois-muuttaneen, jaloillaan äänestäneen silmin.
-
"Suomi putos puusta, nyt on maito milkkiä...".
Täytyy todeta, että Pohjois-Karjalan Shamaani Ismo Alanko oli aikaansa edellä. Hänhän ennusti kaiken tämän hulluuden jo vuosia sitten. Tarkkavainuinen kaveri!
Juu, ja Saamenmaakin on nyt sitten näköjään pudonnut puusta!
Ai niin... Eihän Tosi Saamenmaalla mitään puita kasvakaan.
Vaivaiskoivuja vain.
(Muonio 20.4.2012)
shop.ArcticParadise.fi
Postikorttikauppaa netissä!
Päivitys 22.4.2016
Asiakaskäynneillä Inarissa, kuten joka huhtikuu.
Kas vain, tuossahan on tuo Sajos! Olin jo melkein unohtanut koko pömpelin!
Mutta hei!
Siellähän saattaa olla yleisönetti!
Sisään!
Kas, täällä kirjastossahan todellakin on ilmainen nettipiste. Hienoa!
Olen kirjaston ainukainen asiakas. Kuten arvata saattoikin.
Yksi virkailija tuossa puuhailee jotakin - nykyäänhän suuri osa nk. työnteosta on työnteon näyttelemistä...
Tuosta kulman takaa rakennuksen alakerrasta löytyypi myöskin vessa.
Hyödyntäkäämme myös sitä!
Kovasti on ruostumatonta terästä käytetty tilavan ja siistin vessan sisustuksessa...
Ison Sajos -rakennuksen käytävät ammottavat tyhjyyttään...
Mutta kiitos!
Kiitos palveluiden ilmaisesta käytöstä!
Saamelaismuseo Siidassa netti on maksullinen!
Fillarin päälle hypättyämme, asiakaskäynnille menossa vilkaisemme vielä taaksemme:
Rakenus on muutamassa vuodessa haalistunut rajusti.
Puinen päällystys alkaa jo näyttää melko kulahtaneelta.
Jokunen vuosi vielä, niin tämäkin suomalaisen arkkitehtuurin suursaavutus alkaa vääjäämättömästi näyttää itseltään:
Poikkeuksellisen suurikokoiselta parakilta.
(Inari 22.4.2016)
shop.ArcticParadise.fi
Postikorttien verkkomyymälä
