(kesken)
Tähän härraan minulla oli kunnia tutustua joskus 2007...
Tuohon aikaan, kun kämppä oli vielä Stadissa, silloinen Skåne Hotel toimi vakihotlanani Tallinnassa.
Edullinen, kulahtanut, tunnelmallinen... Vanha.
Etenkin ne narisevat puuportaat ylös jäivät mieleen.
Tuolla asuin vuosia.
Pomona siellä hääräsi Viron ex -pressan Lennart Meren poika, Kristjan Meri. Hauska veikko.
Soppakin henkilölle maistui, ihan miehekkäästi.
Joskus jopa niin hyvin, ettei hepun mökellyksestä saanut mitään tolkkua.
Ei yhtikäs mittään.
Isäpapan, Lennartin, tapasinkin joskus 80 -luvulla.
Olin palaamasta joltakin riiureissulta Talskusta Georg Otsilla, ja meitä oli laivan buffettipöydässä tasan kaksi asiakasta:
Lennart Meri ja mie.
Henkilö oli jo tunnettu Suomessakin joidenkin telkussa näytettyjen kansatieteellisten dokkareittensa johdosta.
Vastoin, tapojani, heittäydyin juttusille.
Aihe löytyi seisovan pöydän kalavalikoimasta.
Kyselin, mitä fisuja mahtoivat olla.
Seurasi professoritasoinen esitelmä kilohailien eli "sprottien" kulttuurihistoriasta.
Hahmona Meri vanhempi oli tosiaan professorityyppiä.
Ja tuolloin nimenomaan neukkuproffatyyppiä.
Harmaassa puvussaan ja kulahtaneen nahkaisen asuakirjasalkkunsa kanssa..
Sitä on sitten vaikeampi sanua, oliko Lennart Meri KGB:n agentti, kuten isänsäkin.
Aiheestahan väännettiin BIG TIME Meren ollessa ehdolla Viron pressan virkaan.
Emme kommentoi, kun ei ole teemasta tarkempaa tietoa.
Epäilyksiä, toki, riittää.
Onhan niin,ettei kukaan - siis KUKAAN - päässyt Neuvostoliitosta, Neuvosto-Virosta, kapitalistisiin "Länsimaihin" ilman jonkinsorttista KGB -kuviota.
Kuten sanottu, älkäämme kuitenkaan spekuloiko teemalla liikoja!
Mutta takaisin Skåne Hotelliin.
Voi hyvä tavaton noita vuosia Skåne Hotellissa!
Huone 203 taisi olla se vakihuone.
Voi hyvät ihmiset, jos tietäisitte...!
Hah-hah-haa!
Jossakin vaiheessa kuvioihin ilmestyi tuo pitkä, kohtelias kaveri, härra Sten Hiis.
Muistuu vieläkin mieleen, miten tavattoman hermostunut kaveri alussa oli.
Kovasti yritti hermostuneisuuttaan peittää aivan poskettomalla miellyttämisellä.
No, siinä siten tutustuttiin.
Miellyttäväkäytöksinen, pitkä ja hoikka kaveri.
Selvisi, että puhui sujuvaa suomea.
Suostui kuitenkin käyttämään kanssani eestiä - hienoa!
Sehän on aina ollut periaatteeni, etten koskaan ole suomea Eestissä käyttänyt.
Tällä systeemillä maan kieltä on voinut vähän oppiakin.
Käyttämällä sitä!
Meni joitakin vuosia, ja jatkoin asikakkuutta Skånessa.
Yhdessä käänteessä nimi tosin vaihtui hirvittäväksi "Economy Hotelliksi".
No, raha ratkaisee.
Ihan kaiken, nykymaailmassa.
Silloinkin, kun on kyse Tallinnan perinnerikkaasta, tiettävästi kauemmin aikaa hotellina toimineesta talosta.
"Economy Hotel"!
Voi hyvänen aika sentään.
Tyylitajua joko on - tai sitten ei ole.
Vaikka isäpappa olisikin kuuluisa kultuurihenkilö, itse ex -presidentti Lennart Meri.
Vuosien varrella kun Stenin kanssa tarinoitiin, kertoili mies Suomi -suhteestaan.
Tarinoi opiskelleensä filosofiaa Oulun yliopistossa.
Kiinnostavaa!
Tästä teemasta myöhemmin lisää....
No.
Vuodet kuluivat, ja Economy Hotelli toimitti "kodin virkaa" Tallinnassa.
Kymmeniä ja taas kymmeniä yöpymisiä.
Usein illan viimeisellä Viikkarilla Talskuun.
Huone odotti "Economyssa" - samoin jotakin keskiöistä seuraa...
Voi ihmiset, jos tietäisitte!
Ainakaan ei jää jäljelle sitä kuuluisaa "Elämätöntä Elämää"...
Jääkö Sinulta, Rakas Lukija?
Kuitenkin alkuvuonna 2011 tilanne Helsingin -asunnolla, Topeliuksenkatu 15:ssa, kärjistyi lähestyvän putkiremontin vuoksi. Kävi selväksi että lähtö evakkoon tulee.
Kuukausiksi.
Mieli oli pitkään maassa - miten tästä selvittäisiin?
Satojen tuhansien postikorttien ja kaiken muun vaihto-omaisuuden varasto oli - ja on - niin massiivinen, että muutto hirvitti BIG TIME.
Täydellinen helvetti olisi edessä.
Apu ilmesthyi yllättävältä taholta - härra Sten Hiisiltä!
Eräänä aurinkoisena, kauniina, lumisena helmikuun aamuna istuin Economy Hotellin asiakaspäätteellä.
Sten käveli ohi.
Tulin kertoneeksi pulmasta, ja kysyneeksi Tallinnan vuokraasunto -markkinoista.
Sten antoi eestiläisen "kinnisvara" -saitin osoitteen, jonne heti menin.
Ilmarise Kvartalisssa, muutaman sadan metrin päässä Põhja pst:llä, oli kuvista päätellen kiinnostava kämppä vuokrattavana.
Parin tunnin sisällä olin jo paikalla.
Põhja pst. 23 -talon kortteeri nr 201 kolahti heti.
Vuokrasin sen heti.
Ja samalla tiellä olen vieläkin - nyt jo toisessa omistusasunnossa, samassa talossa.
Suur aitäh, kallis Sten!
Mutta älkäämme kiirehtikö tapahtumien edelle.
Vuosia toimi siis Skåne/Economy Hotel tukikohtanani.
Sain sinne sijoitettua korttitelineenkin. Myynti tosin oli vaatimatonta.
Mutta jossakin vaihessa Sten tilasi heille omankin postikortin, omilla logoillaan varustetun.
"Pohjana" käytettiin tätä Tallinna -kuvaa:
Mukava tilaus - vaikka maksun saamisessa tökkikin.
Lopulta maksoivat pienissä osissa.
Kuitenkin saivat homman finaaliin, vaikka aikaa kuluikin. Kuukausia.
Huh!
Sitten, muutettuani omaan asuntoon alkaen keväästä 2011, korttiständi jäi edelleen Economyyn.
Kävin siellä kerran - kaksi kuussa kahvilla, ja samalla nettiä käyttämässä.
Paikka sijaitsi kulkureittien varrella, ihan vastapäätä Balti Jaamaa.
Taas kului muutama vuosi.
Sten vanheni, hänkin.
Viime vuonna miestä alkoi näkyä Economyssa yhä harvemmin.
Kerran kun viime vuonna laskimme kortit, oli homma jo vaivalloiseksi mennyt.
"Hotellin johtaja" Stenin piti mennä takahuoneesta kuikkuiselta kirjanpitäjä -naiselta anomaan jotakin paria - kolmea kymppiä.
Hei!
Tämähän alkaa tuntumaan kotoisalta - ihan kuin koto-Suomessa!
Käynnit Economyssa alkoivat harveta harvenemistaan.
Kahvi siellä oli aina tosi pahaa.
Henkilökunta alkoi olla outoa.
Tietokoneen ohjelma tökki usein.
Tammikuussa tänä vuonna, 2019, koitti lähdön hetki.
Oli aika taas laskea kortit.
Herra Sten Hiittä osoittautui olevan lähes mahdotonta tavoittaa.
Olin päättänyt, että asioisin nimenomaan hänen kanssaan.
Kaikin keinoin yritin välttää tuota takahuoneen kirjanpitäjä -kuvatusta. Varsinainen otus.
Stenhän oli - ainakin nimellisesti - yhä "hotellin johtaja".
Miten väärässä olinkaan!
No, raha
(Helsingissä 11.1.2019)
shop.ArcticParadise.fi
Tommi Pitkäsen korttituotantoa netistä
Tähän härraan minulla oli kunnia tutustua joskus 2007...
Tuohon aikaan, kun kämppä oli vielä Stadissa, silloinen Skåne Hotel toimi vakihotlanani Tallinnassa.
Edullinen, kulahtanut, tunnelmallinen... Vanha.
Etenkin ne narisevat puuportaat ylös jäivät mieleen.
Tuolla asuin vuosia.
Pomona siellä hääräsi Viron ex -pressan Lennart Meren poika, Kristjan Meri. Hauska veikko.
Soppakin henkilölle maistui, ihan miehekkäästi.
Joskus jopa niin hyvin, ettei hepun mökellyksestä saanut mitään tolkkua.
Ei yhtikäs mittään.
Isäpapan, Lennartin, tapasinkin joskus 80 -luvulla.
Olin palaamasta joltakin riiureissulta Talskusta Georg Otsilla, ja meitä oli laivan buffettipöydässä tasan kaksi asiakasta:
Lennart Meri ja mie.
Henkilö oli jo tunnettu Suomessakin joidenkin telkussa näytettyjen kansatieteellisten dokkareittensa johdosta.
Vastoin, tapojani, heittäydyin juttusille.
Aihe löytyi seisovan pöydän kalavalikoimasta.
Kyselin, mitä fisuja mahtoivat olla.
Seurasi professoritasoinen esitelmä kilohailien eli "sprottien" kulttuurihistoriasta.
Hahmona Meri vanhempi oli tosiaan professorityyppiä.
Ja tuolloin nimenomaan neukkuproffatyyppiä.
Harmaassa puvussaan ja kulahtaneen nahkaisen asuakirjasalkkunsa kanssa..
Sitä on sitten vaikeampi sanua, oliko Lennart Meri KGB:n agentti, kuten isänsäkin.
Aiheestahan väännettiin BIG TIME Meren ollessa ehdolla Viron pressan virkaan.
Emme kommentoi, kun ei ole teemasta tarkempaa tietoa.
Epäilyksiä, toki, riittää.
Onhan niin,ettei kukaan - siis KUKAAN - päässyt Neuvostoliitosta, Neuvosto-Virosta, kapitalistisiin "Länsimaihin" ilman jonkinsorttista KGB -kuviota.
Kuten sanottu, älkäämme kuitenkaan spekuloiko teemalla liikoja!
Mutta takaisin Skåne Hotelliin.
Voi hyvä tavaton noita vuosia Skåne Hotellissa!
Huone 203 taisi olla se vakihuone.
Voi hyvät ihmiset, jos tietäisitte...!
Hah-hah-haa!
Jossakin vaiheessa kuvioihin ilmestyi tuo pitkä, kohtelias kaveri, härra Sten Hiis.
Muistuu vieläkin mieleen, miten tavattoman hermostunut kaveri alussa oli.
Kovasti yritti hermostuneisuuttaan peittää aivan poskettomalla miellyttämisellä.
No, siinä siten tutustuttiin.
Miellyttäväkäytöksinen, pitkä ja hoikka kaveri.
Selvisi, että puhui sujuvaa suomea.
Suostui kuitenkin käyttämään kanssani eestiä - hienoa!
Sehän on aina ollut periaatteeni, etten koskaan ole suomea Eestissä käyttänyt.
Tällä systeemillä maan kieltä on voinut vähän oppiakin.
Käyttämällä sitä!
Meni joitakin vuosia, ja jatkoin asikakkuutta Skånessa.
Yhdessä käänteessä nimi tosin vaihtui hirvittäväksi "Economy Hotelliksi".
No, raha ratkaisee.
Ihan kaiken, nykymaailmassa.
Silloinkin, kun on kyse Tallinnan perinnerikkaasta, tiettävästi kauemmin aikaa hotellina toimineesta talosta.
"Economy Hotel"!
Voi hyvänen aika sentään.
Tyylitajua joko on - tai sitten ei ole.
Vaikka isäpappa olisikin kuuluisa kultuurihenkilö, itse ex -presidentti Lennart Meri.
Vuosien varrella kun Stenin kanssa tarinoitiin, kertoili mies Suomi -suhteestaan.
Tarinoi opiskelleensä filosofiaa Oulun yliopistossa.
Kiinnostavaa!
Tästä teemasta myöhemmin lisää....
No.
Vuodet kuluivat, ja Economy Hotelli toimitti "kodin virkaa" Tallinnassa.
Kymmeniä ja taas kymmeniä yöpymisiä.
Usein illan viimeisellä Viikkarilla Talskuun.
Huone odotti "Economyssa" - samoin jotakin keskiöistä seuraa...
Voi ihmiset, jos tietäisitte!
Ainakaan ei jää jäljelle sitä kuuluisaa "Elämätöntä Elämää"...
Jääkö Sinulta, Rakas Lukija?
Kuitenkin alkuvuonna 2011 tilanne Helsingin -asunnolla, Topeliuksenkatu 15:ssa, kärjistyi lähestyvän putkiremontin vuoksi. Kävi selväksi että lähtö evakkoon tulee.
Kuukausiksi.
Mieli oli pitkään maassa - miten tästä selvittäisiin?
Satojen tuhansien postikorttien ja kaiken muun vaihto-omaisuuden varasto oli - ja on - niin massiivinen, että muutto hirvitti BIG TIME.
Täydellinen helvetti olisi edessä.
Apu ilmesthyi yllättävältä taholta - härra Sten Hiisiltä!
Eräänä aurinkoisena, kauniina, lumisena helmikuun aamuna istuin Economy Hotellin asiakaspäätteellä.
Sten käveli ohi.
Tulin kertoneeksi pulmasta, ja kysyneeksi Tallinnan vuokraasunto -markkinoista.
Sten antoi eestiläisen "kinnisvara" -saitin osoitteen, jonne heti menin.
Ilmarise Kvartalisssa, muutaman sadan metrin päässä Põhja pst:llä, oli kuvista päätellen kiinnostava kämppä vuokrattavana.
Parin tunnin sisällä olin jo paikalla.
Põhja pst. 23 -talon kortteeri nr 201 kolahti heti.
Vuokrasin sen heti.
Ja samalla tiellä olen vieläkin - nyt jo toisessa omistusasunnossa, samassa talossa.
Suur aitäh, kallis Sten!
Mutta älkäämme kiirehtikö tapahtumien edelle.
Vuosia toimi siis Skåne/Economy Hotel tukikohtanani.
Sain sinne sijoitettua korttitelineenkin. Myynti tosin oli vaatimatonta.
Mutta jossakin vaihessa Sten tilasi heille omankin postikortin, omilla logoillaan varustetun.
"Pohjana" käytettiin tätä Tallinna -kuvaa:
Mukava tilaus - vaikka maksun saamisessa tökkikin.
Lopulta maksoivat pienissä osissa.
Kuitenkin saivat homman finaaliin, vaikka aikaa kuluikin. Kuukausia.
Huh!
Sitten, muutettuani omaan asuntoon alkaen keväästä 2011, korttiständi jäi edelleen Economyyn.
Kävin siellä kerran - kaksi kuussa kahvilla, ja samalla nettiä käyttämässä.
Paikka sijaitsi kulkureittien varrella, ihan vastapäätä Balti Jaamaa.
Taas kului muutama vuosi.
Sten vanheni, hänkin.
Viime vuonna miestä alkoi näkyä Economyssa yhä harvemmin.
Kerran kun viime vuonna laskimme kortit, oli homma jo vaivalloiseksi mennyt.
"Hotellin johtaja" Stenin piti mennä takahuoneesta kuikkuiselta kirjanpitäjä -naiselta anomaan jotakin paria - kolmea kymppiä.
Hei!
Tämähän alkaa tuntumaan kotoisalta - ihan kuin koto-Suomessa!
Käynnit Economyssa alkoivat harveta harvenemistaan.
Kahvi siellä oli aina tosi pahaa.
Henkilökunta alkoi olla outoa.
Tietokoneen ohjelma tökki usein.
Tammikuussa tänä vuonna, 2019, koitti lähdön hetki.
Oli aika taas laskea kortit.
Herra Sten Hiittä osoittautui olevan lähes mahdotonta tavoittaa.
Olin päättänyt, että asioisin nimenomaan hänen kanssaan.
Kaikin keinoin yritin välttää tuota takahuoneen kirjanpitäjä -kuvatusta. Varsinainen otus.
Stenhän oli - ainakin nimellisesti - yhä "hotellin johtaja".
Miten väärässä olinkaan!
No, raha
(Helsingissä 11.1.2019)
shop.ArcticParadise.fi
Tommi Pitkäsen korttituotantoa netistä
