Konsta Punkan näyttely ¨Luonnon helmet ja hetket¨: Söheröä suttua

On ollut taas tänä vuonna hienoja päiviä täällä Ylläksen maisemissa.

Harmittaa vaan, että Luontokeskus Kellokkaasta on poistettu yleisöpääte. Kuten kohta kaikkialta muualtakin.

Kauhea painostus päällä tuollaisen "äly-härpäkkeen" ostoon.

Ei kiitos. Emme halua tuollaista lelua riesaksemme.

Sinnittelemme ilman, loppuun asti.

Eli siihen saakka, kunnes viimeinenkin asiakaspääte on avainpaikkakunnilta poistettu.

Onneksi Äkäslompolosta löytyy vielä yksi.


Eräänä pilvisenä päivänä kävimme Kellokkaassa - paitsi skruudaamassa ravintola Hallassa, uusi yrittäjä, hyvää kotiruokaa! - myös tämän somejulkkis-luontokuvaaja Konsta Punkan näyttelyssä.

Miksei, kun kaverista on niin paljon kohuttu jonkinlaisena ilmiönä. 

Näyttely oli ilmainen - muuten olisi jäänyt käymättäkin.


Siis mitä?

Tällaistako on hypetetty Konsta Punkan luontokuvaus?

Tämän tasoista?


No ei ole kummoistakaan.

Keskinkertaista, jos sitäkään.

Paljon todella mitätöntä kuvastoa joukossa.

Jopa nk. söheröä suttua -osaston matskua. .


Esimerkiksi: 

- Yksinäinen mökki Ilomantsissa Itä-Suomessa 2017    ( 99,.-)
- Pulkkilanharju usvaisena syysaamuna 2017   ( 99,-)
- Valkoinen poro ruskamaisemassa 2018   ( 317,-)
- Ahma ja korppi 2019   ( 279,-)
- Soutaja auringonnousussa 2017   ( 338,-)
- Sumuisen aamun kulkijat 2018   ( 338,-) 

Mitä järkeä tuollaista on laittaa framille?           



Hyvästi, luonnonvalokuvauksen laatu!



Toisaalta: Ei tämä mikään yllätys ole.

Merkit ovat olleet jo vuosia selvät.

Että tähän tämä menee.

Muutama vuosi sittenhän joku turkulainen lukiolaispoika voitti Vuoden Luontokuvakilpailun aivan surkealla, kai kännykkäkameralla räppäistyllä rantaheinät -kuvallaan.

Suomen Luontokuvaajat ry. on jo vuosia mielistellyt nk. "Suurta Yleisöä". 

Että luontokuvaus olisi jonkinlainen kaiken kansan harraste.

Kun kerran Suomessa ollaan, on mielistely kohdistunut ennen kaikkea naisiin.


Laatu laskenut sitä mukaa.


Vanhan Liiton luontokuvaajat näyttävän jäävän paitsioon yksi toisensa jälkeen:

Huipputason maisemakuvaaja Markku Tano.

Eläinkuvaaja Antti Leinonen. Hänellähän on muutamia ikonisia kuvia.

Työllä ja vaivalla, ajan kanssa syntyneitä.

Monet muut.

Feidaantuneet veks.


Tilalle nostetaan noita nuoria Instagram -kuvaajia.

Ymmärrettävää sinänsä:

Mieluummin Etelän metian tietäväiset naistoimittajat heitä haastattelevat, kuin vanhoja ryppyisiä äijiä.

                               Keskiyön aurinko; Ylläksen Varkaankuru

(Äkäslompolossa 8-7-2019)

www.ArcticParadise.fi

Pitkäs -Tommin postikortteja netistä