31.1.2020

Isohko lahjoitus ei kelvannut Yliopistolle

Juolahtipa mieleen soittaa Yliopistolle.

Ja tiedustella heitiltä, josko kohtuullinen lahjoitus heille kelpaisi. 

Testamenttina, nimittäin.



Se nimittäin on ollut tiedossa jo muutaman vuoden ajan, että lapsettomat kuolemansa jälkeen tulevat yhteiskunnan/valtiovallan taholta ryöstetyiksi.

Jos/kun lapsia ei ole, ja vanhemmat kuolleet, tarkoittaa tämä lain mukaan moninkertaisen perintöverotuksen kohteeksi joutumista.

Siis haudasta.

Kyse on nk. lapsettomien rangaistuverosta.

    
Tämä lienee  yhteiskunnan/valtiovallan "kiitos kaikesta"?

Kiitos siitä, etteivät lapsettomat ole rasittanee yhteiskuntaa juuri millään tavalla:

Eivät lähetä kersoja neuvoloihin, eivät kouluihin jne.

Kaikkinaisesta luonnonvarojen törsäämisestä, minkä kakarat automaattisesti tuovat mukanaan,  puhumattakaan.


Lapsettomat ovat yhteiskunnalle kaikkein halvimmaksi tuleva ryhmä.

Lopussa heidät ryöstetään - kaikkein raskaimmalla kädellä.

Siinäpä yhteiskunnan/valtiovallan "kiitos" siitä ettei heistä (meistä) ollut paljon vaivaa!


Kaunista!    


Kun päinvastoin lapsettomia pitäisi kiittää ja palkita.

Esimerkiksi  elinikäisellä verovapaudella - osoituksena erinomaisesta, esimerkillisestä kansalaiskunnosta.


No, Veromaksajien "Taloustaito" -lehdessä männä syksynä muistutettiin, että lahjoitukset ja testamentit yleishyödyllisille yhteisöille ovat verovapaita.

Haa!

Tuossahan voi piillä ratkaisu!


Mitä tuli ensimmäisenä mieleen?

Yliopisto!

Tuo tieteen ja kulttuurin tyyssija.

Siis soitto Yliopistoon!  


Alussa asian esittäminen keskusrouvalle.

Mahdollisimman lyhyesti ja ytimekkäästi.

Ilmeisesti hän - päinvastoin kuin nuo keskukset niin usein - tajusi, mistä on kysymys.

"Hetkinen, yhdistän yhteiskuntasuhteitten osastolle!".

Tööt. Tööt. Tööt. Tööt...

Minuuttitolkulla.

Sitten puhelu palautuu keskukseen.

"Voi voi kun siellä ei nyt satu olemaan ketään. Yhdistän toiselle henkilölle". 

Tööt. Tööt. Tööt. Tööt....


Taas palautuu puhelu keskukseen.

Tällä kertaa olemme havaitsevinamme keskusrouvan äänessä jo jonkinlaista vaivaantuneisuutta.

Selittelyjä.

"Kyllä siellä yleensä vastataan jne.".

"Voi voi kun tämä on vielä tämmöinen asia".

Yhdistää sitten vielä kolmannen kerran, jonnekin.

Ilmeisesti paniikissa.


Kas! Nyt vastataan puhelimeen!

"Oppilasyhdistys Krista".

"Anteeksi kuinka. Missä tämä puhelu on?".

"Oppilasyhdistyksen toimistossa, Krista puhelimessa".

"Jaaha. Kuulemiin".


Siihen loppui se puhelu - ja samalla yritys testamentata tuolle puljulle yhtikäs mittään.

Jos touhu tuollaista on.

Asia tuli täysin selväksi.

Byrokraattinen mammutti,  jossa hyväpalkkaista naisväkeä nimellisillä vakansseilla suojatyöpaikoissa istumassa.

Paitsi että rouvat näkyivät livahtaneen kopeistaan kaupungille kahvittelemaan, shoppailemaan tms.

En minä tuollaisille jätä killinkiäkään.


Sääli, tavallaan. 

Kyllähän nuo Yliopistot tekevät järkevää ja hyödyllistäkin tutkimusta. 

Lääketiedettä, esimerkiksi.

Kalliiksi tuli tuo suojatyöpaikkalaisten vastaamaton puhelu Yliopistolle.


Toisaalta sittenhän Yliopistoihin on pesiytynyt nuita kaikenkarvaisia lesbo-"naistutkijoita! nolla-"tutkimuksiaan" värkkäilemään.


Oikeastaan hyvä että kävi näin.

Eivät mene vaivalla ansaitut perintörahat huuhaa -naistutkimuksiin ja muihin vedätyksiin   


Mutta eiköhän testamentille verovapaa kohde, "yleishyödyllinen yhteisö", löytyne.

Säännökset koskevat nimittäin koko EU -aluetta! 

Varmaan jossakin vastataan puhelimeenkin...? 





 (Tallinn 31.1.2020)

shop.ArcticParadise.fi

Netin postikorttikauppa