Pieni punainen
Hyviä pointteja tuossa äsken TV Ykkösellä esitetyssä J. Aaltosen dokkarissa.
Nk. "maolaiset" olivat Pysähtyneisyyden Aikana, Kekkoslovakiassa, melkein ainoita suomettumis-kriitikoita.
"Äärioikeiston" - kuten tuolloin sanottiin - Kauko Kareen, Tuure Junnilan ja Georg C. Ehnroothin ohella.
Niin, ja tietysti Veikko Vennamon, joka oli ihan oma lukunsa.
Respektii Veikolle!
Unohtaa ei myöskään sovi vuoden 1978 presidentinvaalien Ahti M. Salosta, Perustuslaillisen Kansanpuolueen ehdokasta. Tannerilainen oikeistodemari.
Erotettiin suomettumis- ja "kekkosvastaisuuden" vuoksi SDP:stä.
Tämän miehen vaalitilaisuudessa Natsalla tuli istuttua samassa pöydässä ehkä kauneimman naisen kanssa mitä elämässä tuli kohdattua.
Vieläkin vapisuttaa, tuo juutalaiskaunottaren muisto.
No, ei hätää.
Ainahan voi vilkaista netistä, minkäläinen huuhkaja tuostakin Kaupungin Kauneimmasta Neidosta sitten tuli.
Hyviä pointteja tuossa äsken TV Ykkösellä esitetyssä J. Aaltosen dokkarissa.
Nk. "maolaiset" olivat Pysähtyneisyyden Aikana, Kekkoslovakiassa, melkein ainoita suomettumis-kriitikoita.
"Äärioikeiston" - kuten tuolloin sanottiin - Kauko Kareen, Tuure Junnilan ja Georg C. Ehnroothin ohella.
Niin, ja tietysti Veikko Vennamon, joka oli ihan oma lukunsa.
Respektii Veikolle!
Unohtaa ei myöskään sovi vuoden 1978 presidentinvaalien Ahti M. Salosta, Perustuslaillisen Kansanpuolueen ehdokasta. Tannerilainen oikeistodemari.
Erotettiin suomettumis- ja "kekkosvastaisuuden" vuoksi SDP:stä.
Tämän miehen vaalitilaisuudessa Natsalla tuli istuttua samassa pöydässä ehkä kauneimman naisen kanssa mitä elämässä tuli kohdattua.
Vieläkin vapisuttaa, tuo juutalaiskaunottaren muisto.
No, ei hätää.
Ainahan voi vilkaista netistä, minkäläinen huuhkaja tuostakin Kaupungin Kauneimmasta Neidosta sitten tuli.
Sekä järkyttyä kyseisen naisen elämäkertaa lukiessa. Miten häiriintynyt hän mieleltään olikaan.
Hän oli säkenöivä kaunotar. Loisti sisäistä valoa.
Itse Ahti M. Salosesta jäipi mieleen että tyylikäs herrasmies käytti rusettia.
Henkilö oli muistaakseni toiminut kauan Etelä-Afrikassa jossakin paperiteollisuuden myyntihommissa.
Niin, ja sinänsä erinomaisen kuvaavaa 1970 -luvun Härmlandian Pysähtyneisyyden Ajalle, että UKK:lle piti hakea vastaehdokasta toisesta maanosasta asti!
Kaikki muut tuon ajan poliitikot olivat suomettuneita. Kekkosen hännystelijöitä.
"Seteliselkärankaisia", ruskeakielisiä oman edun tavoittelijoita.
Säälittävää, häpeällistä aikaa Suomen historiassa.
Säälittävää, häpeällistä aikaa Suomen historiassa.
1970 -luvun Härmä:
Jähmeä ja jäykistynyt.
Toisaalta pikkuinen maolaisporukka haki omaa vaihtoehtoaan Kiinasta asti.
Toisaalta pikkuinen maolaisporukka haki omaa vaihtoehtoaan Kiinasta asti.
Maolaiset osasivat myös ennustaa mädän Neuvostoliiton romahduksen jo vuosikausia etuajassa.
Muiden jankuttaessa papukaijamaisesti tuota YYA -liturgiaansa.
Filmissä vierailtiin myös Kirkkokadun legendaarissa Demossa.
Tuttu paikka.
Kerran syksyllä, taisi olla 1971, eräs ohi fillaroiva teinipoika tupsahti tuonne sisään - ja vastaanotettiin mitä lämpimimmin.
Kellaritiloissa toimi Vietnamin sodan vastainen yhdistys, FNL -komitea.
Myös Tricont, ja muitakin ryhmiä.
Noissa Kirkkokadun porukoissa ja heidän jälkeläistensä parissa pidettiin tuon ajan nk. "taistolaisia" yksinkertaisesti vaan - hölmöinä.
Aivan oikeutetusti.
Näin jälkeenpäin kaikki tuntuu ihan kuin unelta: Olinko se tosiaankin mie, joka satojen muiden kanssa marssi Aleksilla Stokkan edessä Vietnamin sotaa vastaan? 1971?
Mutta kyllä. Näin on.
Muiden jankuttaessa papukaijamaisesti tuota YYA -liturgiaansa.
Filmissä vierailtiin myös Kirkkokadun legendaarissa Demossa.
Tuttu paikka.
Kerran syksyllä, taisi olla 1971, eräs ohi fillaroiva teinipoika tupsahti tuonne sisään - ja vastaanotettiin mitä lämpimimmin.
Kellaritiloissa toimi Vietnamin sodan vastainen yhdistys, FNL -komitea.
Myös Tricont, ja muitakin ryhmiä.
Noissa Kirkkokadun porukoissa ja heidän jälkeläistensä parissa pidettiin tuon ajan nk. "taistolaisia" yksinkertaisesti vaan - hölmöinä.
Aivan oikeutetusti.
Näin jälkeenpäin kaikki tuntuu ihan kuin unelta: Olinko se tosiaankin mie, joka satojen muiden kanssa marssi Aleksilla Stokkan edessä Vietnamin sotaa vastaan? 1971?
Mutta kyllä. Näin on.
Olinhan siellä minäkin!
Hyvä niin - käytännössähän kaikki fiksut - niin koto-Suomessa kuin USA:ssakin - vastustivat tuota USA:lle nolosti päättynyttä sotaa.
Sitten Aaltosen leffassa tuo senaikuisten "marxilais-leninistien" kuuluisa päällikkö, Matti Puolakka...
Kammottavaa nähdä kuvamateriaalia loppuvuonna 2018 edesmenneen lahkolaisjohtajan loppuvaiheen kunnosta.
Jonkun vakavan sairauden runtelema mies.
Kesäkuussa 2016 henkilön viimeksi näin matkalla Eestiin, MS Finlandian loungessa.
Silloin vielä ihan terveen oloinen heppu.
Kovasti yritti killittää ja ottaa kontaktia. Ei kiinnostanut.
Muistokirjoituksessa Helsingin Sanomissa Gurun opetuslapset tituleerasivat Mattia "filosofiksi".
Vai niin.
Parhaiten kuitenkin miehestä jäi mieleen lanseeraamansa nk. "pämppälinja".
Viina virtasi ja rokki raikasi Hakaniemen Svenska Gårdenin bileissä.
Viktor Kalborrek suosittu esiintyjä. Samoin Rauli "Badding" Somerjoki.
Baddingin bravuuri taisi olla "Tiikerihai".
Nimittäin jo 70 -luvun ensimmäisellä puoliskolla Puolakallekin valkeni, ettei hänen agendallaan poliittista tulevaisuutta ole.
Siitä muutama vuosi eteenpäin, niin pesäero marxilaisuuteen oli Matillakin valmis.
Matti Puolakasta tuli jonkinlainen vaihtoehtoliike -profeetta, kommuuneineen ja "Vaihtoehtoliike Itu" -ryhmineen.
Seminaareissa marxismi-leninismin klassikot vaihtuivat Maukka Perusjätkän ja Dan Steinbockin oppeihin.
No, mikäpäs siinä.
Vaihtuivathan Urkillakin vuosikymmenien mittaan ajatukset suuntaan jos toiseenkin.
Hillittömästä ryssävihasta Neuvostoliiton ylimmäksi ystäväksi. Herätys täisi tulla Stalingradin jälkeen, eräänä kosteana iltana Rovaniemen Pohjanhovissa.
Hyvä niin - käytännössähän kaikki fiksut - niin koto-Suomessa kuin USA:ssakin - vastustivat tuota USA:lle nolosti päättynyttä sotaa.
Sitten Aaltosen leffassa tuo senaikuisten "marxilais-leninistien" kuuluisa päällikkö, Matti Puolakka...
Kammottavaa nähdä kuvamateriaalia loppuvuonna 2018 edesmenneen lahkolaisjohtajan loppuvaiheen kunnosta.
Jonkun vakavan sairauden runtelema mies.
Kesäkuussa 2016 henkilön viimeksi näin matkalla Eestiin, MS Finlandian loungessa.
Silloin vielä ihan terveen oloinen heppu.
Kovasti yritti killittää ja ottaa kontaktia. Ei kiinnostanut.
Muistokirjoituksessa Helsingin Sanomissa Gurun opetuslapset tituleerasivat Mattia "filosofiksi".
Vai niin.
Parhaiten kuitenkin miehestä jäi mieleen lanseeraamansa nk. "pämppälinja".
Viina virtasi ja rokki raikasi Hakaniemen Svenska Gårdenin bileissä.
Viktor Kalborrek suosittu esiintyjä. Samoin Rauli "Badding" Somerjoki.
Baddingin bravuuri taisi olla "Tiikerihai".
Nimittäin jo 70 -luvun ensimmäisellä puoliskolla Puolakallekin valkeni, ettei hänen agendallaan poliittista tulevaisuutta ole.
Siitä muutama vuosi eteenpäin, niin pesäero marxilaisuuteen oli Matillakin valmis.
Matti Puolakasta tuli jonkinlainen vaihtoehtoliike -profeetta, kommuuneineen ja "Vaihtoehtoliike Itu" -ryhmineen.
Seminaareissa marxismi-leninismin klassikot vaihtuivat Maukka Perusjätkän ja Dan Steinbockin oppeihin.
No, mikäpäs siinä.
Vaihtuivathan Urkillakin vuosikymmenien mittaan ajatukset suuntaan jos toiseenkin.
Hillittömästä ryssävihasta Neuvostoliiton ylimmäksi ystäväksi. Herätys täisi tulla Stalingradin jälkeen, eräänä kosteana iltana Rovaniemen Pohjanhovissa.
Sittemmin Nikita Hrutsovin sydänystävä.
Saunomisineen ja kaljoitteluineen - mitkä sitten maksoivat Nikitalle hänen asemansa NKP:n pääsihteerinä.
Kremlin herrat eivät hyvällä katsoneet alastomana kekkuloimista ja viinanjuontia kapitalistisen maan Urkki -presidentin kanssa.
Nikitahan olisi voinut vaikka - kauhistus! - mennä kelteisillään ja soossipäissään antamaan Karjalan takasin Suomelle.
Tai ainakin Viipurin.
Samalla avokätisellä tyylillä, millä hän aikanaan antoi Kriminkin Ukrainalle.
Nikita sai mennä.
Saunomisineen ja kaljoitteluineen - mitkä sitten maksoivat Nikitalle hänen asemansa NKP:n pääsihteerinä.
Kremlin herrat eivät hyvällä katsoneet alastomana kekkuloimista ja viinanjuontia kapitalistisen maan Urkki -presidentin kanssa.
Nikitahan olisi voinut vaikka - kauhistus! - mennä kelteisillään ja soossipäissään antamaan Karjalan takasin Suomelle.
Tai ainakin Viipurin.
Samalla avokätisellä tyylillä, millä hän aikanaan antoi Kriminkin Ukrainalle.
Nikita sai mennä.
Loppuvuodet kuluivatkin sitten datsalla Moskovan lähellä, valokuvaushommissa.
Kohteena kukat ja perhoset.
Kalustona tuo kameroiden aatelinen - ruotsalainen Hasselblad.
Annettiin leluksi.
Mielipiteiden vaihto politiikassa takaa pitkän uran.
Mielipiteiden vaihto politiikassa takaa pitkän uran.
Reissu on pitkä - välillä pitää vaihtaa hevosta. Toki!
Noista Urkin saunakavereista muuten:
Erityisen mieluisaa seuraahan Päällikölle oli tuo maankuulu Kittilän homoseksualisti- töhertelijamaalari, Reidar "Reitari" Särestöniemi.
Hauskaa tarinaa dokkarissa Puolakan poppoon Laukaan kommuunista.
Miten Piäkaupunnin älyköt meinasivat alkaa elättämään itsensä perunanviljelyllä.
Filosofi Matti Puolakan johdolla! Yhteiskunnan anteliaitten työttömyyskorvausten suosiollisella avustuksella!
Lopputuloksena fiasko - syksyllä lato täynnä kosteudessa mätäneviä pottuja.
Epätoivoisessa tilanteessa yritettiin jopa saada edes jotain tuloja kaupittelemalla puolukoita Jyväskylän torilla...
Ei muuta kuin makuupussi rullalle ja linja-autokyydissä takaisin Helsinkiin.
Tuli jotenkin Kamputsea mieleen...
Siellähän Sorbonnessa koulutetut runoilija-älyköt tyhjensivät Phnom Penhin yhdessä yössä.
Kaupunkilaisväki komennettin riisipelloille töihin - tuloksena miljoonien kuolema.
Nälkään, kidutuksiin, teurastukseen.
Punaisten Khmerien tavoitteena tietenkin - Paratiisi.
Mikäpäs muukaan.
"Filosofi" -Puolakan pääteokseksi jäi joskus noihin aikoihin, siis vuosikymmeniä sitten, aikaansaatu sekava vihkonen "Mitä ihminen on".
Siinä elämäntyö.
Melko heppoista matskua.
Viärä rohveetta!
Raimo Laakia onkin kirjoituksissaan ansiokkaasi pohtinut ristiriitaa Puolakan paljon mainostetun "elämäntyön" laihojen tulosten ja muistokirjoituksessakin esiintyneen valtaisan hypetyksen välillä.
Otetaanpa esimerkki, "Uusi Historia ry:n" sivuilta:
"Matti Puolakan elämäntyöksi tuli luoda filosofiseen universaalihistoriaan perustuva ihmisen määritelmä. Toisin sanoen, tämän ajan suuri kertomus. Se on sekä rohkein että rehellisin tehtävä, minkä kukaan maailmankatsomuksellinen ajattelija tai liike voi itselleen asettaa". Jne. jne. jne.
Hoh-hoijaa!
Filosofimme suurimpana saavutuksena sitten - julistamansa legendaarinen PÄMPPÄLINJA!
Nyky -puolakkalaiset näkyvät hokevan mantraansa, ettei ketään Suomessa syrjitty, vainottu, kiusattu jne., kuten Puolakan Mattia.
Mutta miten tuo kuulostaa niin tutulta?
Ai niin!
Sehän oli Esko Aho, joka jossakin ero-puheessaan pillahti itkuun ja toisti samaa, lähes samoin sanoin!
Toisaalta...
Filosofimme kommunisti -isähän kuuluu olleen 40 -luvun lopussa Punaisen Valpon leivissä.
Eli urkkijan pojasta tulikin - urkittava!
Historian käsi - Jumalan sormi.
Niin se käy, noissa kuvioissa.
Kuka leikkiin lähtee...
Toisaalta taas...
Kai Matti Puolakka itsekin urkki?
Ihmetellä myös sopii, miten Puolakalla tiettävästi ei ollut sen paremmin vakituista osoitetta kuin tiedossa olevia tulojakaan/työpaikkaa vuosikymmenien aikana.
Fattako miehen elätti?
Filosofi eli sosiaaliavustuksilla? Niinkö?
Raimo Laakialta saamme viitteitä (23.9.2017):
"Arvelen, ettei guru itse usko enää menestykseen. Mutta hän ei voi sanoa sitä ääneen. Hänen velvollisuutensa ja pakkonsa on suojata tiukimmat kannattajansa suurelta järkytykseltä jotta raha- ja palveluvirta elantoon ja vakiintuneeseen elämäntapaan säilyy".
Mahtoiko Puolakalla olla mitään koulutusta - muuta kuin se noissa kuvioissa tyypillinen "keskenjääneet sosiologian opinnot"?
Raimo Laakian sisäpiiri -tekstejä:
Google -haku
www.muistejamaolaisuudesta.fi
Se mitä Jouko Aaltosen Pieni punainen - dokkarista jäi kaipaamaan, olisi ollut stooria noiden Matin vaihtoehtoryhmien Saarenmaan -seikkailuista 90 -luvulla.
Vihreä lanka -lehden kertoman mukaan sekoilut "kulttuuri- ja matkailukeskuksen" rakentamiseksi Eestiin olivat mahtavaa luokkaa.
Jopa niin mahtavaa, että hätiin tarvittiin uudesti itsenäistyneen Eestin Vabariigin viranomaisia - oikeuslaitoksineen.
Eivätkä lahkolaiset olisi lahkolaisia, ellei kyseessä heidän mielestään olisi ollut "näytösoikeudenkäynti".
Sitten nyky -puolakkalaiset tietty syyttävät kriitikkoaan Raimo Laakiaa "juorujen levittämisestä" ja "panettelusta"...
Hmmmm...
The greater the truth, the greater the libel!".
Entäpä tuo "Pieni punainen" -dokumenttielokuvassa esiintuotu Puolakan opetuslasten "valmius väkivaltaiseen vallankumoukseen".
Höpö-höpö.
Vielä vähemmän kuin perunanviljelyyn, löytyi tuolta sakilta kyvykkyyttä minkäänmoiseen väkivaltaiseen, aseelliseen rähinöintiin.
Toivottomia Taivaanrannan Maalareita.
Niinkuin tuokin tuttu, proggiksessa haastateltu heppu, jonka tunsin 70 -luvun alussa Espoon ylemmän keskiluokan Haukilahdessa.
Käveleskeli siellä sateenjälkeisellä hiekkatiellä kesäiltaisin pokkari kädesssään. Avojaloin.
Taisi olla japanilaista haiku -runoutta.
"Sateenjälkeinen hiekkatie..." (J. Karjalainen)
Atrium -tyypisestä rivitalosta, porvariskodista kotoisin oleva sosiologian opiskelija.
Ei nuista ollut mitään vaaraa Suomelle.
Kunhan touhuskelivat.
Viranomaisten valvovan katseen alla.
Hienoa että joitakin Jouko Aaltosen kaltaisia dokkaristeja vieläkin sinnittelee.
Ei varmaankaan ole helppoa, näin hömppäviihteen ylivalta -kaudella.
Aaltosen tuotannosta erikoismaininnan ansaitsee etenkin "Kongon Akseli" -tarina suomalaisista laivamiehistä Kongo -joella 1900 -luvun alussa.
Saiskos lissää tällaista, kiitos!
Google -haku: Matkamiehen mietteitä Veikko Leväaho
(Tampereella 7.5.2020)
shop.ArcticParadise.fi
Postikortit netistä
Vastuullisesti, totta kai!
