Tapaus kesältä 2019.
Perjantai-ilta.
Olin käynyt tervehtimässä melkein 90 -vuotiasta henkilöä ennen Länsilinjojen 19:15 bussin starttia Tampereelle.
Kaunis, lämmin heinäkuinen illansuu.
Laajasalossa oli tullut käytyä uimassakin. Se on hieno ranta.
Mieliala korkealla monestakin eri syystä.
Vierailu oli sujunut hyvin, juuri ja juuri kerkesi Autotalon Mäkkärillä hotkaisemaan jotakin. Ihana viikonloppu Virroilla odotti.
Bussi melkein täynnä.
Oli pakko mennä (183,5 senttiä, 97,5 kg) survoutumaan sinne aivan vihoviimeiselle penkille, vessakopin viereen.
Se penkki, jossa istuimen selkämystä eri saa edes taivutettua lepoasentoon.
Tämä oli ikävä yllätys - juuri 19:15 vuoro kun on useimmiten talvisaikaan ollut melkein tyhjä. Päinvastoin kuin "paunulaiset".
Siksihän tämän valitsinkin.
Mieliala kuitenkin korkealla.
Kassista löytyy kylmä huurteinen.
Helkkari - onhan perjantai-ilta!
Aaaah…! Tätä hetkeä on taas viikko odotettu.
Ja - ajatella! - huomenna polskimisra jo Virtain Toriseva -järvessä! BIG TIME!
Mutta kaikki oli hetken liian hyvin - ollakseen totta.
Juuri kun muutaman huikan oli kerinnyt huurteisesta siemaista, ja soittaa vielä melkein 90 -vee vanhukselle, hyvän tunnelman vallitessa...
Edessäolevan penkin heppu alkoi laittamaan noottia.
Henkilön mielestään "häiritsin".
Samoin yhtyi valitusvirteen toinenkin edessä olevan penkin nuori mies. Ikkunapaikalta.
Olin ansassa. Satimessa.
No, mitäpä siinä muuta kuin - kohteliaana miehenä: "Ai sori, en tiennyt häiritseväni!".
Lopetin puhelun.
Seurasi mulkoilua edessä istuvilta kahdelta herralta.
Synkkä hiljaisuus laskeutui bussin takaosaan.
Siinä ahtaassa loukossa nököttäessä tuli mieleen, jotta mikäköhän viskaali tuo valittaja oikein oli?
Ensimmäinen veikkaus (aavistuksenomainen): Joku korkeampi veroviranomainen.
Otteista kävi ilmi, että on tottunut käskemään.
Ronkkimaan toisten asioita.
No, eipä aikaakaan kun - edessäolevan valittajan penkin selkänoja rojahti syliini!
Arvoisa Herra oli katsonut soveliaaksi yrittää tehdä oloaan hieman mukavammaksi - ja ei muuta kuin rysäyttämään sen oman penkin selkänoja takanaistujan polville.
Ei tullut miekkoselle mieleenkään esimerkiksi kysyä takanaistuvalta kanssamatkustajalta, josko tämmöinen passaisi. Ei!
Jo ennestään tukala olo kävi entistäkin vaikeammaksi.
Huurteinenkin alkoi loppua.
Mutta vielä erikoisempaa oli tulossa...
Jossakin Riihimäen tienoilla...
Ei voi olla totta!
Aivan HIRVITTÄVÄ lemu alkoi levitä edessä istuvan Herran kohdalta.
Se pieraisi!
Kylmän viileästi - täpötäydessä bussissa.
Jumalauta mikä tyyppi!
Mutta - kuten arvata saattaa, kysehän on siis Härmlandista - ei sitten minkäänlaista reaktiota keneltäkään.
Ahtaassa bussissa. Kuin sillit purkissa.
Kukaan ei reagoi. Mitenkään.
Ei tietenkään.
Aivan poikkeuksellisen pahanhajuinen dunkkis tuon tyypin pieraisusta.
Hyi he-le-vetti!
Viimeksi olen joutunut näin karmean hajupommin kohteeksi ammoin, kun Topeliuksenkadun kämpän kellarin varastotilojen ilmanvaihtokanavaan oli delannut rotta!
Silloin - samoinkuin nyt - oli lemu niin karsean etova, että mainasi pyörtyä!
Kohta lähestymme jo Riksua.
Edessäoleva tyyppi alkaa liikuskelemaan, tekemään lähtöä.
Epäselväksi jäi, oliko heppu välillä kenties nukahtanut.
Mutta nyt alkaa siis virota ja koota kamppeitaan.
Vaihtaa jonkun sanan vierustoverinsa kanssa.
Ilmeisen hyvässä hengessä rupattelevat - heillehän löytyi "yhteinen vihollinen" - mie!
Törkimys - nimittäkäämme häntä Vilanderiksi - heittää rinkkansa olkapäille ja häipyy bussin takaovesta.
Vielä moikkailevat sen toisen edessä istuvan hepun kanssa.
Ai että!
Olikohan noi homoja?
Homojahan nuo peräaukko -osaston asiat tunnetusti kiehtovat.
Ehkä nämä kaksi tyyppiä löysivät "yhteisen sävelen" - paitsi meikäläisen lyhyeksi jääneestä perjantai-iltaisesta puhelusta lähes 9 -kymppiselle vanhukselle - myös tuosta etovasta pierusta.
Ehkäpä edessäni istuneen vierustoveri koki naapurinsa BIG TIME -pierun seksikkääksi, Ah! niin seksikkääksi?
Ei voi tietää.
Homojen "sielunelämä" on uskomatonta.
xxx
FFD tähän kuluneeseen syksyyn.
Telkusta tulee kaksikin eri rikos -ohjelmaa.
Haastatellaan - nykytyyliin - korkeita polliisi -viranomaisia.
Hetkinen!
Tuohan telkussa lausuntoa jakava asiantuntijahan on sama piereskelijä -heppu!
Vilander!
Esiintyy haastateltavana niiiiin joviaalisti.
Häneltä kysytään ammatillisessa mielessä jotakin!
Pääsee telkkuun!
Komissaarius Vilander kihertelee mielihyvästä.
Esiintyminen mitä miellyttävintä.
Hymyilee ystävällisesti.
Useampaankiin kysymykseen tosin vastaa: "Se on hyvä kysymys!".
Siis onko tämä telkussa paistatteleva Herra Komisario tosiaankin se sama heppu, joka
- alkoi rähisemään mulle perjantai-illan hyvähenkisestä puhelusta melkein 90 -vuotiaalle vanhukselle
- rojautti kylmän rauhallisesti syliini, kinttujeni päälle penkkinsä selkänojan
- suvaitsi päästää täpötäydessä bussissa ilmoille Mega-Pierunsa, aivan poikkeuksellisen inhottavan hajuisen?
Vastaus:
Kyllä!
Kyllä tämä on se sama Arvoisa Herra Komisario Vilander.
(Piereskelijä-polliisin nimi muokattu, henkilö kyllä itse tietää kenestä on kyse.
Jos ja kun lukee tämän tarinan.
Jutussa on tarpeeksi vinkkejä.
Ainakin pollisille.).
(Kalajoen -väkiluku n. 12.500 - palatsimaisessa, tänäänkin tyhjässä "Merta" -kirjastossa 20.11.2020)
www.ArcticParadise.fi
Pitkäs -postikorttien nettimyyntiä.
Siis ihan mielettömän vastuullisesti sekä ympäristöystävällisesti.
Juuri Sinulle, Nainen...
