Tuhansia, kymmeniä tuhansia kertoja on tullut kuljettua Hotelli Marskin ohi.
Kävellen, fillarilla, ratikalla... Taksilla.
Eilen koitti päivä, jolloin sinne pääsi "nukkumaan"...
Oli nimittäin - harvinaista kyllä - pakko yöpyä syntymäkaupunki Helsingissä.
Ja (tämän sinänsä turhan) koronahässäkän takia hotellihuoneiden hinnat ihan pohjatasoa.
Scandic Hotelleilla oli loppusyksystä edullistakin edullisempi lahjakorttitarjous:
Vain 69,- egeä per kipale, tuli ostettua kaksi.
Sisältäen kympin etusetelin (huoneessa pieni punkku 18,90), saunan, aamiaisen... Lehdet.
Sekä nk. "bonuspisteet"- ihan rahanarvoista tavaraa.
Super!
Kuntosalikin olisi kai sisältynyt, jos olisi tullut ajoissa.
Myöhään illalla ei enää jaksanut.
Autiota on, Mannerheimintiellä illalla, Marskiin satamasta fillaroidessa.
Hiljainen on kylätie...
Hiljainen on, hotelli.
Marski sentään auki - niin monet Helsingin hotellit ovat olleet viikkoja, kuukausia süljettuina.
"Varmuuden vuoksi" (?) on pyöröovi kuitenkin suljettu - sisään pääsee sivuovesta summeria painamalla.
Kadulla jököttävien tuolien välistä jotenkin puikkelehtimalla.
Hetkinen! Tämänhän pitäisi olla matkailijoita vastaanottava hotelli?
Aivan epätodellinen tunnelma vallitsee...
Onneksi täällä on päivän suomalaiset lehdet sentään, monesta paikasta on lehtitilaukset lopetettu.
"Ettei koronavirus pääse leviämään...".
Hoh-hoijaa...
No, eipä muuta kuin lehdet kainalossa hissiin, ja huoneeseen.
Hetkinen!
Huonehan sijaitsee ylimmässä, kahdeksannessa kerroksessa!
Lupaavaa.
Huoneen 812 ovi aukeaa...
Ei oo todellista!
Huone tilava kuin mikä.
Kiva sohva/nojatuolisetti telkun edessä.
Ilmeisesti jostakin 60 -luvulta, herttaisesti kulahtaneet päällykset mööpeleissä.
Hyvä että ovat säilyttäneet tämän retro -kaluston!
Mahtava vuode.
Puolikas punkkupullo odottaa pöydällä - hinta siis 18,90. Josta "etuseteli" kuittaa kympin.
Ihan luxusta!
Ja entäs maisema sitten?
Voiko tämä olla totta?
180 asteen panoraama Stadin ydinkeskustaan:
Uusi Yo -talo, Vanha, Stokka kokonaisuudessaan kivenheiton pässä kadun toisella puolella, upea näkymä iltavalaistua (tyhjää, tietenkin) Pohjois-.Espaa myöten suoraan Uspenskin Katedraalille, Espan puistoa, Ruotsalainen Teatteri, Bensowin talo Erottajalla!
Taivaan Vallat, mikä näkymä!
Stadin parhaita, ellei paras huone tänä iltana on mun - ihan pilkkahintaan!
Maisemaa katsellessa, punkun ääressä - Je suis chez moi!
Lapsuudessa ja nuoruudessa Helsingin ykköshotelleja olivat Torni, Hesari, Fiskis, Klaus Kurki, Seurahuone ja sitten tämä Marski.
Kaikissa nuissa viidessä ekassa on jo tullut yövyttyä - nyt vielä sokerina pohjalla Marski!
Punaista lopetellessa, nukkuvaa Helsinkiä katsellessa, herää eläviä muistikuvia 80 -luvun alusta...
"Pitkästen postikorttien" tuotanto oli juuri aloitettu, ja ihan ensimmäisiä asiakkaita oli juuri tämä samainen Arctia Hotelli Marski.
Meillä oli näyttävä korttiständi tuossa alakerran respassa - joka sijaitsi eri paikassa tietenkin kuin nyt. Ainahan näitä paikkoja myllätään.
Portsarit - kaikki miehiä - olivat lupsakkaa väkeä.
Menekki tuohon aikaan oli hurjaa - ainakin tähän nihkeään nykymenoon verrattuna.
Joka kuukausi sai ständiä tankata.
Lasku perään!
Se oli ihanaa - ja konsepti on kantanut meikäläisen nyt siis ensimmäistä kertaa yöpymään tähän samaan taloon.
Melkein 40 vuotta piti odottaa.
Näissä merkeissä, hyvällä sykkeellä, petiin.
Ai että on mukava vuode!
Alla tiders!
Olen OnnenPoika!
Tai niin ainakin hetken luulin.
Pienen hetken.
Kun telkkari on sammutettu, viini juotu, alkaa totuus vähitellen paljastua.
Totuus, ankara totuus!
Periaatteessa täällä on kaikki hyvin, minulla on kaikki hyvin...
Mutta yksi ongelma:
Täällä ei voi nukkua!
Suoraan yläpuolella, katossa, vain noin puolentoista metrin päässä:
Koneellinen ilmastointi hurisee ja surisee.
BIG TIME!
Sitä ei viiniä juodessa ja telkun päällä ollessa huomannut.
Nyt ei mitään muuta huoneessa huomaakaan.
Täällä ei nukkumisesta tule yhtikäs mittään!
Mutta mitä ihmettä tässä voisi tehdä - ei mitään.
Huoneenvaihto keskellä yötä?
Kauhea revohka - ja kaikki huoneet varmaankin samanlaisia, mitä tuohon idiootti -ilmastointiin tulee.
Ankaraa morkkista - näinkö tässä nyt sitten kävi.
Juuri kun kaikki oli hyvin - paremmin kuin hyvin.
Pari tuntia pyöriskelyä.
Ei tule uni, ei, kun tuo HelvetinKone pauhaa tuossa pään päällä, lähes kosketusetäisyydellä.
Voi saatana - ja huomenna pitäisi heti aamusta olla "iskussa".
Ei tule mitään.
Pakko ottaa pikkutunneilla unilääkettä.
Tulos: Seuraava aamupäivä täysin pilalla.
Että sellainen majoituskokemus.
Muuten ok, mutta "nukkumisen" kanssa oli yhtä tuskaa.
En mene tuonne enää ikinä.
Ai niin.
Kovin olivat ystävällisiä poislähtiessä.
Toivottivat tervetulleeksi uudestaan.
Sen verran armahdin itseäni, etten alkanut "palautteenantoon".
Voi kuvitella sitä setvimisten ja selittelyjen määrää, mikä siitä olisi seurannut.
Ei kiitos!
Niin, ja huomio kiinnittyi ulko-ovelle astellessa receptionissa myynnissä oleviin tuotteisiin:
Jonkun luxux -brändin melko vaatimatonta tekoa olevan kaulahuivin olisi saanut matkaan "erikoistarjouksella".
Silti kolminumeroinen, kakkosella alkanut hinta.
Ei näytä hulluudella olevan rajaa, ei määrää.
Oma kaulahuivi on joskus kymmen vuotta sitten Kauppalehdeltä "tilaajalahjana" saatu.
No, kuukauden pätkätilaus se vaan oli.
Meinasi unohtua:
Aulassa, aamiaishuoneeseen marssiessa, soi Dylanin "Shelter from the Storm"!
HÄH?
Marskissa?
Joka tapauksessa positiivinen yllätys, en muistanutkaan miten raju biisi tuo on.
Lämmin kiitos!
(skannimine Helsingi öö)
(Keskustakirjasto Oodi, 6.4.2021)
www.ArcticParadise.fi
Vastuullisuusarvot keskiössä, tottahan toki!
Tasa-arvo edellä, luonnollisesti!
Postikortit Sinulle, Arvoisa Nainen!
