Kohtaamiani: Seinänaapuri, maailmanmatkaaja Tomi Tölli
Sarjasta "Muotokuvia muistista - Matti Kurjensaaren hengessä".
Kas!
Viikonlopun aikana, kun tuli käväistyä kämpillä Tallinnan Kalamajan "Ilmarisessa", kiinnittyi huomio naapurin, kuuluisan maailmanmatkaaja Tomi Töllin postilaatikosta poistettuun nimikylttiin.
Postiloota repsotti auki.
Ikkunat olleet pimeinä kuukausia - Tomi muutti "vaimokkeineen" (hänen ilmauksensa) pois talostamme jo joskus loppukesällä.
Nyt mies infoaa somessa olevansa taas tien päällä, "matkalla jossakin, jonnekin" - viimeisin postaus Turkista, suuntana Itä.
Valistunut arvaus: On saanut kämppänsä myytyä seinänaapuristani.
Nyt on aika luoda pieni katsaus tähän kohtalokkaaksi meikäläiselle koituneeseen tuttavuuteen
Tutustuin Tomiin jotain vähän yli vuoden talossamme, "Ilmarisessa" asuttuani. Taisi olla 2012.
Vuokralla vielä tuohon aikaan.
Vuokra-asunnon ehtoihin kuului mm. talon alakerran kuntosalin käyttö.
Mulla oli grabbis, punkkua oli tullut lipiteltyä enempi kuin lääkäri määrää...😏
Treenaamisesta ei tullut oikein mitään.
Mutta se jälkeenpäin arvoituna mega-luokan hyöty tuosta oli, että kuntosalilla tutustuin Tomiin.
Hänellä oli jo tuohon aikaan omistusasunto talossamme.
Kyselin häneltä asunnon ostamisesta, hoitokuluista jnpp.
Pelkästään myönteistä oli miehellä kerrottavana.
Kun sitten noihin aikoihin silloinen vuokra-isäntä alkoi ahnehtia vuokrankorotusten kanssa, oli tiellä kohti asunnon ostoa talostamme helppo jatkaa.
Tomin viitoittamalla tiellä...
Ison, monivuotisen mutkan (väliaikainen omistus -murju talon alakerrassa, juuri sen entisen, käytöstä poistetun kuntosalin vieressä) jälkeen on nyt jo pitkälti toista vuotta ollut tilanne mitä mainioin:
Paras kämppä ikinä, nyt Ilmarisen (suojelukohde, muuten) yläkerrassa, pihan puolella.
Vähän pilkistää merikin. Jopa lemmikkisaari Aegna!
Sopii vaikka tässä kämpässä menisi loppuelämä...
En tarvitse muuta. Olen perillä.
Ellei mitään yllättävää satu...
Esimerkiksi muuton Etelä-Helsinkiin mahdollistava lottovoitto.
😏
Viimeinen ajatus joka yö petiin kömpiessä:
Olen Paratiisissa!
Olen Paratiisissa!
Pa-ra-tii-sis-sa!
Kotona!
Kiitos, Herra - ja kiitos Tomi Tölli!
Kaikesta tästä (tosin monien muidenkin sattumien jälkeen) kuuluu suuri osa kiitosta juuri Tomille.
Tuskinpa ilman hänen lausuntoaan olisi (ensimmäistä, tähän nykyiseen johtanutta) kämppää talostamme tullut koskaan ostettua.
Yksi elämän 5 - 10:stä merkittävimmästä kohtaamisesta.
Toinen teema, josta Tomin kanssa heti ensitapaamisellamme juttelimme, oli Eestin verojärjestelmä.
Tomi otti asian puheeksi, kuultuaan että mullakin on firma.
Alkoi heti tuon tyypillistäkin tyypillisemmän arvuuttelun/ehdottamisen "Oot varmaan siirtäny firmasi tänne, edullisen verotuksen takia?". Saman minkä tässä on joutunut kuulemaan satoja kertoja.
Niin tai näin.
Olipa satumainen, kohtalokas onnenpotkaus tutustua Töllin Tomiin sinä krapula -aamuna vajaa kymmenen vuotta sitten kuntosalilla.
Pelastajani!
Kun punttien nostamisesta ei tullut mitään, mutta T.T. johdatti meikäläisen tälle mutkaiselle tielle kohti elämän ensimmäistä kunnon omaa kämppää.
"The long and winding road..."
Hirvittää ajatellakaan, missä meikäläinen olisi ilman tätä sattumien ja onnenpotkausten ketjua, joka nykyiseen hyvään tilanteeseen on johtanut.
Tallinnassa yhtiövastikekin ("kuutasu") on vielä edullinen:
Kun Härmässä kerrostaloasuntojen yhtiövastikkeiden keskiarvo on luokkaa 5,- / kk, on se Talskussa melkein puolta vähempi.
Tosin Virossahan ei ole asunto-osakeyhtiö -lainsäädäntöä, mikä aiheuttaa sitten kyllä tiettyjä ongelmia...
Kerran tuli yritettyäkin (todella huonolla menestyksellä) naapurille selittää juuri tätä: Yhteensattumien merkitystä elämässä.
Eli miten kaikki on Tähtiin Kirjoitettu.
Tarvii vaan esimerkiksi elokuisena kirkkaana saaristoyönä ottaa tuhti annos punkkua (tai jotakin muuta...) ja tsiigailla ylös:
Siellä se käsis on luettavissa!
Be on the watch
The Gods will offer you chances
Know them
Take them
You can't beat Death
But you can beat Death in Life, sometimes... - Charles Bukowski
Voi hyvä tavaton sentään tätä elämää!
Jos tässä rupeaa oikein miettimään kulunutta vähää yli kymmentä vuotta...
Lähtöä - nk. "ajolähtötilanne" putkirempan takia - Stadin kämpästä...
Kaikki ne tolkuttomat kiemurat ja viime hetken pelastumiset sen myynnin kanssa...
Se saksalainen tyyppi, joka Topeliuksenkadun kämpän osti... Ei ole todellista!
Ihmepelastus Stadin kämpän vesivahinko -korvauksilta... Huh!
Muutto "ulkomaille"... Kauhea revohka, isoine varastoineen päivineen.
Ensimmäisen kämpän, vuokra-asunnon löytyminen, sattumalta.
Oma kieltäytyminen sen ostosta, vuokranantajan ehdotus...
Jossakin vaiheessa kadutti, ei enää.
Tuosta asunnosta paljastui sittemmin karmea vesivahinko.
Melkein kuuden vuoden kituuttelu kauheassa väliaikaisessa kämpässä.
Nykyisen fantastisen asunnon löytyminen, kiitos oikea-aikaisen suun avaamisen käytävässä...
Jälleen kauhea muutto, siihen meni puoli vuotta...
Satumainen onni, että vanha moni-ongelmainen mörskä löysi ostajan...
Joka on kohta pari vuotta "tehnyt" tuolla remppaa - ja oman kertomuksensa mukaan vielä 50.000,- egeä olisi satsattava...
Huh - huh!
Karmivaa, mikäli vanhalle kämpälle ei ostajaa olisi löytynyt!
Yhdennellätoista hetkellä - edellisessä kuussa - ennen koronan alkamista!
Niin, ja olihan kaupassa tietenkin yksi sudenkuoppakin - vanhan asunnon takka, jolle ei löytynyt rakennuslupaa mistään arkistoista. Meinasi koko kauppa mennä mönkään, viime metreillä.
Melkoiset kulut ja korvausvelvollisuudet taas uhkaamassa BIG TIME.
Hyi he-le-vet-ti, jos vanha murju olisi jäänyt käteen!
Nyt olisi jo kohta kaksi vuotta yhtiövastikkeetkin juosseet...
Pelastus tuli viime tipassa, aivan vihonviimeisellä hetkellä!
Hiuskarvan varassa oli taas kaikki, jälleen kerran.
Hiuskarvan varassa.
Täytyy kaiken ylläolevan valossa todeta, että menetin ihanteellisen naapurin.
Hiirenhiljaisen, josta oli mega -luokan hyötyä, monessa eri suhteessa.
Mitä tulevaisuus sitten tuo tullessaan?
Minkälainen on oleva seuraava seinänaapuri?
No, nautithaan nyt tilanteesta ainakin toistaiseksi: Tyhjästä naapurikämpästä.
Saapi kaikessa rauhassa pitää telkkua niin kovaa iltaisin, että alakerran työhuoneeseenkin CNN kuuluu...
Eikä tarvii huolehtia muistakaan normaaleista elämisen äänistä - eritoten vosujen raahaamisesta kämpille koituvista.
Kukaan ole rimputtelemassa ovikelloa - ainakaan tällä erää...
😏
(Vuokatti, Katinkulta 16.11.2021)
shop.ArcticParadise.fi
Vastuullista, hiilineutraalia postikorttikauppaa.
Juuri Sinulle, Nainen!
Eettisyys - ekologisuus - ihmisarvojen jakamattomuus!
PÄIVITYS 17.11.2021
No mutta!
Entinen seinänaapuri postasi kuvan uudelta reissultaan: Turkista mies on edennyt jo Irakin puolelle!
Katsoi aiheelliseksi valita matkakohteeksi juuri Irakin...
Sotkumaa Irakin!
Eppäilemättä kiinnostava kohde!
Ei mikään turha heppu!
Ilmeisesti saanut tyhjästä naapurihuoneistostani kunnon massit (?) ja päättänyt nostaa kytkintä...
Pittääpä selevittää, paljonko kämpästä maksettiin..
Tallinnassahan asuntojen hintabuumi viime aikoina on ollut mitä melekoisin...😏
Toisaalta: Eihän se mua koske.
Nykyinen, isolti kiitos maailmanmatkaajamme hankittu kämppä passaa erinomaisen hyvin nähtävissä olevan tulevaisuuden ajan...
Mutta kukin tyylillään.
"Toiset lähtee kuuhun, ja toiset Ruåttiin.."
Toiset lähtee Irakiin ja toiset Katinkultaan.
Täällä huoneistossa on mm. bastu, takka, sekä rajattomasti hyvälaatuista koivuklapia saatavilla.
😏
Paikkakunnan S-marketissa kun käy illalla, saa sieltä helposti jääkaapin täyteen noita - 60% erikoistarjouksia kello 18.00 jälkeen.
Pari pakettia savumuikkujakin tarttui haaviin...
Kappale Kauneinta Suomea - Sotkamo!
(Sotkamon kirjaston asiakaspäätteellä 18.11.21)
shop.ArcticParadise.fi
Päästövappaata postikorttimyyntiä juuri Sinulle, Nainen!
Mitä vastuullisimmin. Eettisyys edellä!
PÄIVITYS 29.11.2021
Katos, katos!
Sankarimatkailijamme käväisikin tekemässä Irakissa vain nk. "sata-kahdeksankymppisen".
Bagdadin ja Mosulin -käynnit jäivät sitten väliin, kun "sinne olisi Kurdistanista pitänyt olla erilainen viisumi"...
Aha.
Ex -naapuri korosti keskusteluissa kyllä useissa yhteyksissä olevansa paitsi "kyyninen", myöskin "hyvä selittäjä".
Nähtävästi mitkään selitykset eivät sitten Irakissa piisanneetkaan...
Niinpä viimeisin Twitter -postaus onkin asuinkaupunkini Tallinnan Raekojaplatsilta!
Joulukuusi näkyy olevan tänä vuonna varsin näyttävä.
Hyvä tietää!
Perjantaina olisi tarkoitus mennä kotiin Tallinnaan muutamaksi päiväksi...
(Kihniön kirjastossa 29.11.2021)
shop.ArcticParadise.fi
Vastuullisesti, tietty!
Jopa niin vähäpäästöisesti, ettei nuita maksullisia viherpesu -höpösertifikaatteja tarvita.
Ja - Kaiken Hyvän Puolella!
Google -haku:
Matkamiehen mietteitä Kihniö
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
Eräs toinen talossamme hetken asustellut kuuluisuus, Wilma Schlizewski ( a.k.a Hantta Krause a.k.a. Hannele Laine ):
Ensin ylisti talomme BIG TIME, sitten - omistusasunnon hommaamisen karahdettua kiville, miksiköhän... 😏 - haukkui rakkaan "Ilmarisemme" pystyyn "hometaloksi"- ja häipyi.
Google -haku:
Matkamiehen mietteitä Kalamajan Kuningatar
PÄIVITYS 5.12.2021
Niin...
Monenmoista tyyppiä on rakkaan Ilmarisemme käytävillä tässä vuosien saatossa hiippaillut...
Yksi mieleenpainuvimmista: Kanadan-eestiläinen paluumuuttaja Homo-John!
Oli asunut uudelleen -itsenäistyneessä Virossa jostain 90 -luvulta saakka, eikä siinä ajassa ollut vaivaantunut oppimaan esi-isiensä maan kieltä.
Kertoo jo sinänsä henkilöstä aika paljon.
Heppuun tuli tutustuttua - missäs muualla kuin - käytävässä.
Melko pian selvisi, että tässäkin oli kyse... noh, sanokaamme "erikoisesta" tyypistä.
Selvästi vainoharhainen.
Tuttavuuden alussa oli kohtelias, kunnes sitten eräänä aamuna postilaatikolla alkoi räyhäämään. Arvattavasti kauheassa grabbiksessa, sen mitä henkilön elämäntapoja tuli seurattua.
Ilmoitti että olen "idiootti, ja kuulemma juoruan hänestä naapuritalon hotellin (missä käyn aamukahvilla) henkilökunnalle.
No, ei siellä hotellissa varmaan henkilökunnasta kukaan edes tiennyt mitään koko tyypistä. Saati ollut kiinnostunut.
Vielä vähemmän sen jälkeen, kun talomme ja hotellin välinen käytävä laitettiin kiinni.
Minä olin ja olen ainoa talomme asukas, joka naapuritalon hotellissa edes käy - kahvilla, siis.
Sitäpaitsi hotellin henkilökunta on vaihtunut moneen kertaan, ja vaihtuu jatkossakin. Koko ajan.
Matkailuala on sellainen.
Hermo-kohtauksen saanut Homo-John jatkoi, "ettei halua olla kanssani missään tekemisissä".
Sopii!
Sekin sopii!
Toki hänellä oli täysi oikeus pitää meikäläistä "idioottina". Kaikin mokomin!
Se vain jäi ihmetyttämään - täysi mysteeri! - että miksi sama tyyppi sitten räksyttämisensä jälkeen vuosien ajan yritti "ottaa kontaktia" - turhaan tietysti.
Se meni jopa niin pitkälle, että ulko-ovelle samaan aikaan sattuessamme alkoi tämä Homo-John pokkuroimaan ja pitämään ovea auki.
Sellaista logiikkaa.
Varmaan jotakin erityistä homojen "logiikkaa". Mene, tiedä.
Homo-Johnin ilmoittama välien poikkaiseminen oli toki helpotus.
Ei tarvinnut enää käytävällä vääntää mitään small-talkia hyypiön kanssa.
Aitäh!
Vuosien mittaan otti Homo-John enenevässä määrin poliisin roolia talossamme.
Puuttui asiaan kuin asiaan.
Joskus noista sörkkimisistä oli jopa hyötyä.
Esimerkiksi juuri häntä on kiittäminen siitä, että talomme edustan parkkipaikka -kuvioon tuli jotakin tolkkua.
Hotelli oli nimittäin omavaltaisesti käyttänyt pikkuista parkkialuettamme turistibussiensa pysäköimiseen.
Tuloksena meteliä, liikennettä sekä bussien pakokaasujen nousu ylös avonaisista ikkunoistamme kesä-aikaan.
Tuohon touhuun tuli sitten stoppi juuri Homo-Johnin ansiosta.
Hän nosti tilanteen tapetille.
Pikkuinen parkkialueemme on nyttemmin vuokrattu pysäköntifirmalle, joka maksaa siitä jopa vuokraa.
Busseja ei ole näkynyt vuosiin.
Aitäh!
Samoin oli Homo-John erittäin aktiivinen talomme erään luvattoman rakennusprojektin suhteen.
Mikä keissi on sittemmin hautaantunut jonnekin Tallinnan oikeuslaitoksen syövereihin.
Kulut toki juoksevat.
Häätyy sanua, jotta harvoin on nähty niin nopeaa vanhenemista kuin Homo-Johnin kohdalla.
Muutamassa vuodessa ikääntyi parikymmentä vuotta.
Mitään tekemistä, työtä hahmolla ei tuntunut olevan.
Soppa sensijaan näkyi maistuvan vallan mainiosti.
Voisi sanoa melkein jopa "miehekkäästi", vaikkei sana tähän asiayhteyteen toki sovikaan.
Oma episodinsa oli sitten tuon erään Härmän tunnetuimman homoseksualistin, herra Tommi Kilposen lyhyaikainen pistäytyminen (muutama kuukausi) talossamme.
Satuin olemaan paikalla kyseisen julkimon muuttopäivänä.
Muutto-auto oli tyhjentänyt tyypin rojut ( niin, rojut, todellakin! ) käytävämme lattialle.
Aivan sikin sokin.
Mediapersoona Kilponen itse säntäili hermostuneesti pitkin korridooria.
Ei hyvältä näyttänyt tuon kuuluisuuden (TV:stä tuttu! ) muuttotouhu!
Ei todellakaan!
Seuraavana aamuna törmäsin käytävässä järkyttyneeseen Kilpos -Tommiin.
Alkoi tilittämään, että "Nyt ovat asiat hullusti!".
Selvitti, että Homo-John oli illalla, kesken muuttopuuhien, rynnännyt vihaisena paikalle, ja alkanut sättimään.
Tyyliin: "Kokoa kimpsusi ja kampsusi ja painu takaisin Suomeen, sinua ei täällä tarvita!".
Sellainen "vastaanotto" talossamme.
No, FFD joku kuukausi etiäppäin...
Vähän kahdeksan jälkeen olin hiippailemassa kohti ulko ovea, matkalla joka-aamuista kahvikuppia naapuritalon hotellin aulassa...
Ei voi olla totta!
Homo-Johnhan se siinä, yritti salaa livahtaa ulos Kilposen luukusta!
Kissansa sillä oli kainalossa.
Olin että HÄH?
Juurihan tuo pariskunta rähisi tässä joku aika sitten - nyt viettävät jo yhteisiä öitä!
Käsittämätöntä tosiaankin on homojen logiikka - if any.
Iljettävää ajatella, mitä puuhasivat.
Toisaalta...
Rakkaudestahan se hevonenkin potkii...
😏
Mutta takaisin Homo-Johniin.
Pari-kolme vuotta sitten tilanne kärjistyi katkeamispisteeseen.
Yhtenä iltana kotiin saapuessa oli pihalla erilaisia hälytysajoneuvoja useampiakin.
Käytävässä lappasi pelastuslaitoksen väkeä, palokuntaa, turvamiestä.
Toisen kerroksen "atriumia" ympäröivien Air B&B -kämppien ovet olivat auki, ja nuo lyhytaikaiset ulkolaiset vuokralaiset katselivat touhua ihmeissään.
Paksu savu tuprusi ulos talomme homo-poliisin kämpästä.
Isäntä itse hortoili sekavana käytävällä hokien:
"What happened? What happened"?
"Mees on täiesti pildist väljä", kuten eräs naapuri eestiksi totesi.
Oli yksinäisenä sopankiskomis -iltanaan sammahtanut keittolevy päälle, jotain sapuskaa levyllä.
Siis sama tyyppi, joka vahti käytännössä pienimpiäkin tapahtumia talossamme.
Aikansa kuluksi, kun ei muutakaan tekemistä varhaiseläkeläisellä ollut.
Itse olikin kaikkein pahin häiriöntekijä, riski koko talolle. BIG TIME!
Tapauksen jälkeen herra piti vähän aikaa nk. "matalaa profiilia", ja muutti sitten pois.
Häipyi vähin äänin.
Takaisin Eestin saarille, mistä Tallinnaan tulikin.
Hänellä oli siellä se sukunsa entinen kiinteistö, joka itsenäistymisen jälkeen palautettiin henkilölle.
Sukulaisuuden perusteella.
Aikoinaan heppu kehuskeli mittavalla omaisuudellaan, kuulemma mm. Canadan öljyfirman Suncorin osakkeita.
Määrää ei kuulemma ollut laskenut.
Vai niin.
Viimeksi tuolla ex -naapurin asumissaarella käydessäni kertoi tuttu bussikuski Homo-Johnin nykyisen residenssin osoitteen.
Meni pitkän aikaa, ennenkuin katuosoite löytyi.
Kyseisessä osoitteessa sijaitsee nimittäin - kookkaiden omakotitalojen keskellä - jonkinlainen matala, vaatimaton autotallirakennus.
Kai se siellä nyt majailee.
Ja taas oli Homo-Johnista hyötyäkin.
Nykyistä autotalli -residenssiä etsiessä kävi ilmi, että ihan vieressä, kadunkulmassa, sijaitsee ilmainen vesipiste.
Pumppukaivo, johtaen joskus ammoin paikkakunnalle iskeneen meteoriitin muodostamaan maanalaiseen lähdevesi -altaaseen.
Erinomaista elävää luonnonvettä!
Ilmaiseksi! Tasuta!
Nyt on jo pari viiden litran tyhjäksi litkittyä kaupan vesihinkkiä odottamassa oven vieressä seuraavaa reissua tuonne Eestin saarille.
Ajatuksena on tuoda sieltä sitä laadukasta lähdevettä lipiteltäväksi.
Many Thanks!
(Tallinn 5.12.2021)
shop.ArcticParadise.fi
Postikortteja juuri Sinulle, Arvoisa Nainen!
Vastuullisuus - päästövapaus - eettisyys.
Arifikian köyhät alati mielen päällä...
Google -haku:
Matkamiehen mietteitä Asunto Kalamajassa
PÄIVITYS 25.12.2021
Joulu Ilmarisessa.
Hienoa päästä aatonaatto -iltana kotiin Ilmariseen Jouluksi - peräti kolmeksi päiväksi.
Luxusta!
Pari ekaa päivää on mennyt lähinnä nukkumisen ja rästitöiden merkeissä. Paperitöitä ja varastonhoitoa.
Mutta mikäs se tuossa käytävällä, postilaatikkorivin päällä onkaan?
Arvopostia eräälle talosta muuttaneelle herralle.
Siinähän tuo useiden satojen eurojen arvoinen kirjekuori nököttää.
Tiedän mitä se sisältää - sainhan itse samanlaisen.
En viitsi enää kyseiselle tyypille tästä samasta asiasta reagoida.
Kuten parina vuonna jo teinkin - kun herran postilaatikkokin repsotti auki.
Ei minkäänlaista kiitoksen sanaa kuulunut.
Lopulta vain jotain selittelyä, miten "paperipostin merkitys alati vähenee"...
Nyt ei heppu sitten talostamme muutettuaan ole vaivautunut edes tekemään postilleen osoitteenmuutosta.
Selvä!
Jos ei tuo kirje monen sadan etuineen kelpaa, niin olkoon kelpaamatta!
Jos alkuvuonna sitten rahapussia kaivellessa alkaakin kaduttaa ja arvokirjeen sisältö muistuukin mieleen, niin jotakin vahinkoa rahallisessa tai ajallisessa muodossa tulee joka tapauksessa.
En voi auttaa!
x
Tänään kauppareissulta palatessa, fillaria ylämäessä taluttaessa, tajusin erään herran juuri käveltyä ohi:
Siinä meni mies, joka minut pelasti!
Ei hämärässä tunnistanut meikäläistä, pipokin kun mulla oli päässä.
Hän ei taida tajuta, minkä mega -luokan palveluksen teki.
Ostaessaan kohta pari vuotta sitten sen entisen kämpän Ilmarisen alakerrasta, sen murjun.
Moni-ongelmaisen mörskän.
Jossa rouvansa kertoman mukaan on vieläkin remppa päällä, ja kuulemma 50K pitäisi vielä satsata.
Ikkunat ja putketkin täysin sököt.
Hirvittää ajatella, minkälaiset kohta kuluneet kaksi vuotta olisivat olleet ilman tuon kaverin väliintuloa.
Olisivat koko korona-ajan yhtiövastikkeetkin juosseet tuosta entisestä luukusta.
Hermot täysin riekaleina.
Toisaalta mysteeri, miksi heppu ylipäätään sen kämpän halusi ostaa?
Välittäjä antoi hänelle avaimet, kävi tarkkaan tutkimassa kämpän, ja silti osti.
Käsittämätöntä.
Hiuskarvan varassa oli taas kaikki.
Ja nyt sitten majailen unelmieni asunnossa, samassa talossa, yläkerrassa.
Kiitos äsken ohi vilahtaneen herran.
Onnistunut Joulupäivän kauppareissu, muuten.
Rimissä oli tarjouksessa Leffen Blonde 6 -prossasta.
Puolen litran tölkki 1,79.
Portugalilaista Vino Verdeä myös, hintaan 5,99 / puteli.
Kyllä Eesti on hieno maa!
x
Niin ja kukapas se JouluPäivänä tuossa naapuritalon seinustalla röökillä onkaan!
Herra R.!
Harvinainen näky korttelissamme - mies tekee kansainvälistä bisnestä, ja suihkii koko ajan. Jossakin.
Edustaa osastoa "ystävälliset suomenruotsalaiset".
Joku vuosi sitten asui vielä talossamme, yhdessä kiukkuistakin kiukkuisemman venakkonsa kanssa.
Hemmo otti soppaa noihin aikoihin varsin miehekkäästi - usein hänet löysi käytävältä aamulla sammuneena makaamasta.
Ei ollut jaksanut raahautua sen "avopuolisonsa" luokse, viimeisiä metrejä.
Semmoinen "parisuhde".
Jututan heppua - hän on ainut mahdollisuuteni treenata svenskaa täällä Talskussa.
Kaveri on palannut "Jouluksi kotiin" joltakin noista lähes non-stop ulkomaanreissuistaan.
Kertoilee olevansa lähdössä ylihuomenna Suomeen.
Erääseen eteläsuomalaiseen pikkukaupunkiin. Siellä asuu nykyään tämä hänen venäläinen "parisuhteensa" heidän yhteisen lapsensa kanssa.
Tai siis... Ainakin lapsi virallisesti on "yhteinen".
Ja sitten jatkuu Suomi -visiitti kuulemma sinne vauraaseen taajamaan. missä hänen Bättre Folk -vanhempansa elävät.
Vastapäätä, tien toisella puolella hotellin edustalla, pari suomalaisnaista niinikään röökillä.
Sitä kaikkien niin hyvin tuntemaa itäsuomalaista nk. "maatiasrotua".
Lyhyenläntiä, mutta sitäkin paksumpia.
Toppatakeissa ja pipoissa.
Imevät röökiä kaksin käsin.
Satuin kuulemaan, kun he eilen olemattomalla enkullaan kyselivät avoinna olevaa ravintolaa.
Suosittelin heille satamana Heseä.
Mutisivat että sellaisia löytyy Suomestakin.
"Niin, mutta täällä on euron halvempaa", kuului vastaukseni.
Heitän R.:lle:
"Titta nu på dom.
Just sådana är skälet till att jag blev en seksuaalne põgenik från Finland!".
Tähän R.:
"Jag visste att tantorna var från Finland.
Nästa veckan skalla jag också vara en seksuaalinen pakolainen, i Bucarest!".
Jaaha.
Just joo.
Näin sanailee siis ukkomies, pienen lapsen (oletettu) isä.
Hyvinpä onnistui tuo ylikiukkuinen venakko kaveria vedättämään!
Järkkäsi "isäksi".
Tottakai halusi pienokaisen kanssa pois Eestistä, Suomeen - lihapatojen ääreen.
Skidillä on tietty oikeus kaikkeen Härmän sosiaaliturvaan - onhan isukki -oletettu suomalainen.
Kiukkuiselle venakollekin tod. näk. paljon, paljon etuuksia tiedossa.
Kyllä Suomi maksaa!
Sitäpaitsi pääsihän nainen nyt "kiinni" varakkaaseen suomenruotsalaiseen sukuun...
R. painelee työasioissa tukka putkella ympäri Eurooppaa.
Haluaa elättää "perheensä", nimittäin.
Jota tapaa ehkä muutaman kerran vuodessa - Suomessa.
Velvollisuudentuntoa riittää.
Maksamista riitää käytännössä koko loppuelämän ajan.
Juttuhan menee niin, että eri arvioiden mukaan n. 20% "isä -oletetuista" makselee jonkun toisen miehen panoa - siis vähintäin sen 18 vuotta.
Kaikkine muine perhe- ja perintöoikeudellisine kiemuroineen.
Niin ja nyt herra R. siis haaveilee jo seuraavasta Bucarestin -reissusta, "tositoimiin" pitäisi näet päästä.
Kunhan nyt ensin käydään katsomassa sitä "perhettä" Suomessa.
Mitä todennäköisimmin sankarimme ostamassa tai vuokraamassa asunnossa.
Ellei sitten Fatta kustanna kämpää.
Niin tai näin...
Taas vedettiin Suomi -poikaa kuin märkää pässiä narussa.
Sekä Suomi -neitoa, koko lystin viimekätistä maksajaa!
Kalliiksi tulee, tuollainen R:lle.
Olla yhtäaikaa "perheenisä" ja turska.
Toisaalta:
Niin makaa, kuin petaa.
Mistä näitä jorsseja oikein piisaa?
(Tallinn 25.12.2021)
shop.ArcticParadise.fi
Postikortteja juuri Sinulle, Nainen!
Terveysturvallisuus itsestäänselvyys.
Arifikian köyhiä alati ajatellen...
