Fantastisen kaunis, aurinkoinen, lämmin kevätpäivä Helsingissä.
Kevät!
Ensimmäinen Interrail -kortin osto VR:n Helsingin päärautatieasemalta kahteen ja puoleen vuoteen.
Tuli tietty se täysin turha koronahysteria -tauko.
Juuri mitään ei ole opittu, sama PASSIN ! -vänkääminen jatkuu pääosin samojen tätien taholta.
Rouvat ovat nyt - jos mahdollista - entistäkin kiukkuisempia.
Kovaa vääntöä, taas.
Juuri kuten oli odotettavissakin.
Täytyy steissillä oikein yrittää muistella ja suunnistaa, jotta missäköhän se lipunmyyntipiste oikein sijaitseekaan. Jos enää sijaitsee.
Aivan oikein, sehän on "piilotettu" sinne pohjoiseen johtavan sivukäytävän laitaan.
Menneet ovat ne ajat, joilloin tässä suomalaisen arkkitehtuurin helmessä, Helsingin päärautatieasemalla, lipputoimistot sijaitsivat kaunissa hallissa, jommassa kummassa niistä.
Markkinameininki, ylihinnoitellut hetken-aikaa-muodikkaat "ravintolamaailmat", ovat upeat tilat valloittaneet.
Se suuri entinen lipputoimistokin on nykyään joku trendikäs ravinteli, tőrkeän kalliine tuotteineen.
Eliel Saarisen rautatieaseman (1919) pilaamisen huippuna tietysti legendaarinen asemaravintola, jossa sijaitsee - Burger King!
Hampurilais -pikaruokalan "palvelupiste" (vuoronumerolla toimiva huutelusysteemi) ihan siinä Koli -maisemafrescon ( Eero Järnefelt, A.W.Finch, Ilmari Aalto 1911) alla.
Hyvä, Suomi!
Kaksi askelta kerkiää lipputoimistoon sisään astua, niin joku alkaa sivusta tivaamaan:
"Tarvitsetteko jotakin apua?".
Otan kurssin suoraan kohti jonotusnumeroautomaattia ja vastaan: En.
Samassa huomaan, että innokas kyselijä on joku vammainen, rampa.
Ahaa!
Nyky -meiningin mukaisesti noita vammaisia tai sitten maahanmuuttajia palkataan tännekin, ja jos niiden tungetteleviin kysymyksiin vastaa "Ei", lienee se varmaankin jotakin vammaisvastaisuutta, rasimia tms.
Hoh - hoijaa.
Valistunut arvaus on, että tuon vammaisen raahamisesta "asiakaspalveluneuvojaksi" (vai mikä sanahirviö kyseinen titteli sitten onkaan) on kyse jostakin modernista nk. "palvelukonseptista".
Veikkaus on, että asialla on ollut joku "design-palvelumuotoilija" -firma, tietysti naisten pyörittämä.
Veikkaus on, että toimeksiantajana on niinikään ollut joku naisporukka - VR:ltä nimittäin.
Kyllä siinä on mahdettu kokoustaa.
Kokoustaa kokoustamisesta päästyäkin!
Jonotusnumban sai heti, eikä jonotusaikaa ollut ollenkaan.
Keskellä vilkasta iltapäiväää.
Eli hyvin on onnistunut tuo asiakkaiden karkottaminen nettiin.
Enempi vähempi pakosta.
Tässä on kuitenkin kyse nk. "erikoistuotteesta", tässä Interrail -lipussa.
VR:.n omilla sivuilla nimenomaan kerrotaan, että tämän lipputuotteen voi hakea kaikilta niiltä asemilta, missä lipputoimistoja vielä on jäljellä.
Hups! Anteeksi sana "kaikilta"!
Eihän näitä lipputoimistoja ole enää jäljellä kuin aivan muutama.
Varmaankin lopuistakin halutaan päästä eroon.
"Palveluvuorossa" oli uusi kasvo. Myöhäiskeski-ikäinen nainen.
Oli heti arvattavissa, että vaikeaksi menee.
Kuten kymmeniä kertoja aikaisemminkin täällä, kuten muillakin VR:n asemilla,
Vuosikymmenien aikana.
Monenmoista farssia ja kohtausta on Interrail -kortin hommamisessa tullut käytyä läpi...
Ja vääntő jatkuu vaan....
Virkailijan naama venähtää pitkäksi välittömästi asian kuultuaan:
"Haluaisin ostaa Interrail -kortin".
Rouva alkaa välittömästi hokemaan tuota samaa mantraa, mitä on vuosikymmenien ajan saanut kuulla tuolta samalta VR:n lipunmyyntipisteeltä, ja muualtakin Suomesta:
"Onko sulla passia?".
Pitihän tämä arvata, ei täällä mitään opita. Koskaan.
Vastaan: "Ei".
Nainen alkaa mutiseman jotakin. Passista!
Mitä ei tarvita, asia on vuosikausia lukenut heidän omissa Interrail -ohjeissaankin.
Lausun naiselle vielä selkosuomeksi:
"Passia ei tarvita".
Laitan hänen eteensä tiskille virallisen suomalaisen ID -kortin.
Nyt se hättääntyy.
Säntää takahuoneeseen hakemaan apua.
Niinpä tietysti.
Niin aina.
Tämän tasoisia "osaajiahan" nämä ovat, nämä muutamat VR:n lipunmyyntivirkailijat, joita ylipäätään on jäljellä.
Eikä heitäkään enää kauaa.
Takahuoneesta ilmestyvä virkailija on tutun näköinen, aikaisemmilta vuosilta.
Vieressä istuu vielä eräs kolmas virkailija, hänkin tutun näköinen.
Muinaisjäänne -osastoa, siis.
Alkuperäinen virkailija ja takahuoneesta ilmestynyt alkavat supisemaan tilanteesta keskenään. Kolmas täti mulkoilee vihaisena.
Takahuoneesta ilmestynyt selvittää jotakin virkailija nr. ykköselle tiuskaisten:
"Kun tää on joka vuosi tällaista!".
Tarkoittaen että tää on joka vuosi tämän asiakkaan kanssa tällaista.
Sillä lailla!
Kaunista!
Olen ollut paikalla ehkä neljä minuuttia, ja vastannut asianmukaisesti ja VR:n omia ohjeita noudattaen, ettei minulla ole passia. (Siis mukana).
Sitä kun ei tarvita!
Tulos:
Kolmen kiukkuisen keski-ikäisen naisen trio!
Hei, täähän menee ihan kaavan mukaan!
Tällaistahan tää on aina ollut, vuosikymmeniä!
Seuraa Interrail -lipun kirjoittelua jäätävän ilmapiirin vallitessa.
Sentään se menee oikein, että asuinmaaksi lippuun merkitään "Estonia".
Kuten pitääkin..
Tuo tarkoittaa samalla sitä, että jos taas tulee palattua Suomeen joitakin päiviä ennen tämän kuukauden lipun määräajan loppumista, voipi samalla lipulla reissata ne loppupäivät Suomessa. "Ilmaiseksi".
Kuten lukuisia kertoja aikaisemminkin.
Tästäkin Estonia -asiasta on nuiden rouvien kanssa vuosien ja vuosikymmenien varrella pitänyt vääntää vaikka kuinka usein.
Seurauksena se, että salkussa on jo vuosien ajan ollut tulostettuna Väestőrekisteriote.
Arvon rouvien kanssa pitää olla varautunut kaikkeen, ihan kaikkeen!
Muistuu mieleen, että muutama vuosi sittenkin koko Interrail -lipun kirjoittaminen meni uusiksi, kun virkailija olikin kirjoittanut - ison rähäkän jälkeen senkin - asuinmaaksi "Viro".
Koko revohka meni tosiaankin uusiksi, vaatimuksestani.
Eihän Keski-Euroopassa kukaan tiedä mistään "Virosta" mitään.
Estoniahan sen olla pittää!
No, virkailija siinä sitten pää sauhuten värkkäilee lipun kirjoittamisen kanssa.
Vielä kerran meinaa rouva yrittää tuota passin -jänkhäämistään.
Alkaa mutista passista jotakin...
Totean:
"Passia ei tarvita. Piste."
Jos mahdollista entistäkin närkästyneempää toljottelua kunnianarvoisilta, pitkän tyőrupeaman näissä hommissa tehneiltä naisvirkailijoilta.
Kaikilla "ura" siinä pisteessä, että eläkäpäätőstä odotellaan...
Mitä pikemmin sen parempi!
Sitten "tyőryhmä" saa "ajatuksen".
Alkavat pontevasti selittämään, jotta "Interrail -kortin voi ostaa myős netistä".
Voi Herran tähden sentään!
Ikäänkuin en sitä tietäisi!
Karmeita kokemuksia todellakin on:
Google -haku:
Matkamiehen mietteitä buying Interrail card
Oli kauheaa säätőä, tuollakin!
Sitäpaitsi netistä tilaamisesta tulee kuluja.
Pitäisi vielä olla kotosallakin juuri oikeaan aikaan, kun kansainvälisen kuljetusliikkeen kuriiri suvaitsee saapua.
Ei kiitos!
Haluan käyttää täta VR:n (tosin vastentahtoisesti ) markkinoimaa "palvelua", niin kauan kuin se on mahdollista (tuskin kovin kauaa...).
Eli nuo kohta viimeiset jäljellä olevat, selvästi tyőhőnsä väsyneet Helsingin lipputoimiston naiset itsekin yrittävät painostaa asiakkaita nettiin.
Kun ei se omaa osaaminen ja ammattitaito heillä riitä.
Jossakin vaiheessa tilanne menee niin kireäksi että suvaitsen lausua:
"Kuulkaapa. Teillähän on mahdollisuus kutsua turvamiehet paikalle, mikäli katsotte käytőkseni olevan jollakin lailla moitittavaa!".
Naisten naamoista näkyy, että heidän on vaikea pidättää raivoaan.
No, jotenkin siinä sitten tarvotaan etiäppäin, mitä jäätävimmän tunnelman edelleen jatkuessa...
Vihdoin koittaa maksun hetki.
Pyydän saada ennen maksamista vielä tarkistaa lipun.
Siihen lienee asiakkaalla oikeus.
Rouvien vihainen tuijotus jatkuu - selvästikin jopa tämä lipun tarkistus on heidän mielestään jonkinsorttista "häirikőintiä". Toki!
Ihme ja kumma, lippu vaikuttaa olevan oikein kirjoitettu.
Paitsi että etunimen tilalla on vain kirjain T.
Näin ei ole koskaan aikaisemmin ollut.
Tiedusteluun tulee Helsingin rautatieaseman VR:n lipputoimiston Virkailija -Ylhäisyyksiltä hyytävään sävyyn vastaus, jotta nykyisin etukirjain kuulemma riittää.
No, se selviää sitten reissun päällä...
Sitten tiedustelen Interrail -opasta sekä Euroopan karttaa.
Vuosikymmenien ajan nämä on aina saanut lipunoston yhteydessä.
Taas tulee - yllätys! yllätys! - vaikerointia.
Tyyliin "nämä ovat oikeasti jo käytőstä poistettuja, mutta teemme nyt sinun kanssasi poikkeuksen"...
Niinpä tietysti.
Vaikea kuvitella ainoatakaan yksityiskohtaa, jossa nuo naiset eivät vaikeroisi.😏
Vuorossa näytelmän Grande Finale.
Välittőmästi lipun hyväksyttyäni livahtaa virkailija, jonka kanssa olen asioinut, takahuoneeseen.
Karkuun!
Sensijaan se naapuritiskin koko tapahtumaketjun ajan vihaisesti tilannetta "seurannut" vaalea, vanhempi, pärstältään entuudestaan tuttu täti jää paikalle.
Loihen lausuman:
"Olette te kyllä aika erikoisia. Viitisentoista vuotta olette nyt minulle tuosta "passista" aivan turhaan jängänneet, ettekä mitään ole oppineet!".
Seuraa se kuuluisa Naisen Kosto:
Virkailija huikkaa perään:
"Oli ilo ja kunnia saada palvella sinua!".
Käännyn vastamaan:
"Niin mutta et sinäkään siinä kauaa enää istu!".
Eipä tietenkään istu.
Kaikin keinoinhan on nuista virkailijoista jo toistakymmentä vuotta pyritty eroon, ympäri Suomea.
Muutamat vielä jäljellä olevat pyritään hekin poistamaan.
Takuuvarmasti.
Sitäpaitsi näillä VR:n Helsíngin lipputoimiston vielä jäljellä olevilla naisvirkailijoillahan tulee ikäkin vastaan..
😉
Google -haku:
Matkamiehen mietteitä Interrail
Matkamiehen mietteitä VR
Matkamiehen mietteitä buying Interrail card
(skannimine raudteejaama)
(Helsinki 20.4.2022)
shop.ArcticParadise.fi
Vastuullista postikorttituotantoa erityisesti Sinulle, Nainen!
