Kas!
Kerrankin tää Tukhloman Scandic Grand Central -hotellin alakerran kuntosalin seinään kiinnitetty musa -härpäke toimii!
Harvinaista sinänsä.
Juuri niin kuin noiden kaikkialla pursuavien elektroonisten härpäkkeiden laita yleensäkin on.
Kohta kai tuota rojua jaetaan ilmatteeksikin, tai jopa maksetaan niille jorsseille, jotka suostuvat jonkinsorttisen elektronisen härpäkkeen vastaanottamaan. Riesakseen.
Sitten alkaapi uuden hankinta, tahi korjausrumba.
Eihän ole tarkoituskaan, että härpäkkeet toimisivat. 😉
No, kun tämä musa -härpäke nyt siis suvaitsee toimia, etsitäänpä Jukka Orman uusi soolo -tuotos.
Siitä mainittiin jossakin lehdessä.
Pitkän linjan muusikko, ollut monesa mukana.
Muistuu kaveri mieleen 70 - luvulta asti, vauhtiveikko Timo "Nolla" Kojon (minne hän katosi?) Madame George -funkkicombosta alkaen.
Pitkä, komea heppu.
Niin ja sitten se tämän kulosaarelaisen lääkäriperheen kitaristi -pojan legendaarinen esiintyminen Levyraadissa... Taisi olla 80 -lukua.
Puolusteli huumeita.
Toimii nykyisin kuulemma "kokemuspohjaisena päihdekuntouttajana" Diakonissalaitoksella.
Nauttii muutama vuosi sitten (anomuksesta!) myőnnettyä valtion elinikäista taiteilija-eläkettä.
Tottahan toki!
Omat eläkemaksut sai täten näppärästi laiminlyőtyä... Fyffet päihteisiin - surutta!
Satojen muiden "taiteilija" -turhakkeiden tavoin.
Kyllä Valtio maksaa!
Velkarahalla, tosin, muuta ei nyt sotkeennuta lillukanvarsiin...
Mukava päästä salille monen viikon jälkeen.
Solisluu räsähti maaliskuun alussa säpäleiksi, joten taukoa tuli.
Nyt täytyy varovaisesti aloittaa.
Ihme kuitenkin, miten keho korjaa itse omat vammansa - aivan ilman ulkopuolisia toimenpitteitä.
Sen ajan, minkä korjaa.
Sitäpaitsi tämä on ilmainen sali - meille Scandic -ketjun "Clubin" kolmannen tason asiakkaille.
Täällä on bastu, veloituksetta hetelmätkin korissa.
Tackar och pockar!
Entäs tuo Jukka Orman uusi musa?
Levyn nimi "Argentiinan pusta".
Heikko esitys!
Epäonnistunut yritys kierrättää noita vanhoja, monen kertaan jo uudelleen veivattuja klassikkoja:
Täysikuu
Siks´ oon mä suruinen
Liljankukka
Tähdet meren yllä
Tango Desirée
Jnpp
Hoh-hoijaa.
Onhan noi jo kuultu - mitä järkeä tuon vanhan sopan lämmittämisessä on?
Orman musasta on tullut "sisäsiistiä".
Varmaan teknisesti hiottua, tuotettua....
Mutta se kuuluisa "särmä" puuttuu.
Ihan kokonaan.
Lőysää, lőysää sähkőkitaran näpelőintiä.
Tilulilulei -osastoa.
No, sitä se raitistuminen ja taiteilija-eläke tekevät! 😉
Entäs laulu?
Kitaristi Jukka Orma todellakin suvaitsee "laulaa"!
Vaikka ei tuota kyllä "laulamiseksi" voi sanua, ei parhaalla tahdollakaan.
Jonkinlaista muminaa, őrinää, jorinaa...
Sama jos mie alkaisin tässä lauleskelemaan... 😉
Mitä en kuitenkaan, tee - kunnioituksesta yleisőä kohtaan.
Sekä valtion elinikäisen "taiteilija"-eläkkeen puuttuessa...😉
Miksikőhän täm levy on ylipäätään tehty?
Ei täa Orman musaa voi kuunnella.
Niin, ja vastaavaahan teki monin verroin sielukkaammin ja rosoisemmin jopa Remu - 80 -luvulla.
x
Sitten tämä toinen hyväkäs, neiti Ariana Grande?
Tätä on paljon hypetetty - tsekataanpa...
Voi, voi.
Tämmőistä sisällyksetőntä piipitystäkő tosiaankin on Ameriikan nyky -R&B?
Huippuunsa sileäksi tuotettua, täysin yhdentekevää matskua!
Genrellä on sentään historiassaan sellaisiakin hienoja laulajattaria kuin Aretha Franklin, Macy Gray, Mary J. Blige... Erykah Badu.
Tähankő on tultu?
Tuo monasti oivaltava skribentti Oskari Onninen kiteytti asian melko hyvin Hesarissa 4.11.2020:
"Levyllinen omaan seksiinsä rakastunutta yllätyksetőntä taustamusiikkia".
"Ketjuvaatekauppojen soundtrack".
Juurikin niin.
Missä on "Soul"?
Vastaus:
Ei missään!
(Stockholm 19.4.2022)
shop.ArcticParadise.fi
Postikortteja mielipitteillä ja ilman
Vastuullisuus ja eco -ystävällisyys itsestäänselvyyksiä
