Jostakin lőytyi, tarttui matkaan tämäkin teos.
Varmaankin jonkun hotellin aulan "jätettyjen" kirjojen hyllystä.
Ilmestynyt 70 -luvulla - siis sillä vuosikymmenellä, kun kirjojen oston lopetin.
Joku vuosi sitten tuli aloitettua tätä, sitten seurasi parin vuoden tauko.
Unohtui erään asiakkaan luokse Etelä-Viroon, jonka jälkeen seurasikin parin vuoden (turha) korona -härdelli..
Keväisellä asiakaskäynnillä samassa paikassa palautettiin - nyt saadaan opus vihdoin "finissiin" (kuten Eestissä sanotaan) asti.
Ensinnäkin tuo nimi "Pieni on kaunista".
Teos sinänsähän on puolessa vuosisadassa paljolti jäänyt jo unholaan, mutta nimi ei.
Tuosta tuli ihan "lentävä lause".
Pieni on kaunista! hokevat monet, jotka kirjasta eivät ole kuulleetkaan.
Saavutus sinänsa, kirjoittajalta.
Teoksen melko alkuvaiheissa, sivulta 46 alkaen miellyttävä yllätys:
Hei, tässähän käsitelläänkin yhdessä luvussa buddhalaista taloustiedettä!
"Oikea toimeentulo" on eräs buddhalaisuuden Jalon kahdeksankertaisen tien vaatimuksista. On selvää näin ollen, että täytyy olla erityinen buddhalainen taloustiede".
Tyőnteon merkityksestä:
"Buddhalaisuuden näkőkulmasta tyőnteolla on ainakin kolme eri tehtävää: se antaa ihmiselle tilaisuuden käyttää ja kehittää kykyjään, se antaa ihmiselle mahdollisuuden olla yhteistyőssä muiden kanssa, jolloin hän oppii voittamaan itsekeskeisyytensä, ja sen avulla tuotetaan olemassaolomme kannalta tarpeellisia tavaroita ja palveluita. Tästä aiheutuvat seuraukset ovat jälleen erittäin kauaskantoisia. Tyőn järjestäminen niin, että siitä tulee tyőntekijän kannalta merkityksetőntä, ikävystyttävää tai hermoja repivää olisi miltei rikollista; se vain osoittaisi suurempaa kiinnostusta tavaroita kuin ihmisiä kohtaan, myőtätunnon puuttumista ja suunnatonta kiintymystä olemassaolon kaikkein alkeellisimpaan puoleen. Samoin vapaa-ajan pitäminen tyőnteon vaihtoehtona merkitsisi sitä, ettei ymmärretä lainkaan ihmisen olemassaolon perustotuuksia. Tyő ja vapaa-aika ovat nimittäin elämän toisiaan täydentäviä osia, eikä niitä voida erottaa tuhoamatta tyőniloa ja vapaa-ajan siunausta.
"On selvää, että buddhalaisen taloustieteen täytyy olla erilaista kuin nykyaikaisen materialistisen taloustieteen, sillä buddhalaisen mielestä sivistyksen tärkein tehtävä ei ole tarpeiden jatkuva lisääminen vaan ihmisen luonteen jalostaminen. Luonteen muokkaa ennen kaikkea ihmisen tyő. Ja tyő, kun se suoritetaan olosuhteissa, joissa kunnioitetaan ihmisarvoa ja vapautta, siunaa ne, jotka sitä tekevät, ja samoin heidän tyőnsä tulokset.
Intialainen filosofi ja taloustieteilijä J.C. Kumarappa:
"Jos tyőn luonnetta arvostetaan oikein, se on samassa suhteessa jalostuneimpiin ominaisuuksiin kuin ruoka suhteessa fyysiseen ruumiiseen. Se ravitsee ja elävőittää jalostunutta ihmistä ja saa hänet ponnistelemaan parhaiden kykyjensä mukaisesti. Se suuntaa hänen vapaan tahtonsa oikealle reitille ja hillitsee hänessä olevat eläimelliset vaistot oikeisiin uomiinsa. Se tarjoaa ihmiselle erinomaisen mahdollisuuden osoitaa arvostuksensa ja kehittää persoonallisuuttaan".
"Tyőn tuottamaa ravitsevaa ja elävőittävää vaikutusta ei mikään voi korvata".
Paranee vaan:
"Naiset eivät yleensä tarvitse "ulkopuolista" tyőpaikkaa, ja naistyővoiman käyttőä tehtaissa ja konttoreissa pidettäisiin merkkinä taloudellisesta epäonnistumisesta. Erityisesti pienten lasten äitien tyőskentely tehtaissa, sillä välin kun heidän lapsensa juoksentelevat vapaina ympäriinsä, olisi buddhalaisen taloustieteilijän silmissä yhtä epätaloudellista kuin on nykyaikaisen taloustieteilijän mielestä ammattitaitoisen tyőläisen palveleminen sotilaana".
Juurikin näin!
Virkistävää suihkua, tämä teksti!
Ihme ettei nykyinen nk. "cancel -kulttuuri" ole jo iskenyt tähän E. F. Schumacherin puoli vuosisataa sitten ilmestyneeseen kirjaan!
Ihme, ettei nykyinen nk. "cancel -kulttuuri" ole iskenyt buddhalaisuuden ajatuksiin!
Otetaanpa valaiseva esimerkki koto -Suomesta:
1960 - luku.
Helsinkiläinen lähiő, vaikkapa Munkkivuori.
Toisin kuin nyt, kerrostalojen (noiden kunnolla 50 -luvulla rakennettujen) pihat täynnä leikkiviä lapsia.
Varsin tavanomaisesti perheissä lapsiluku luokkaa kahdesta neljään.
Monet äideistä nk. "kotirouvia".
Hyvin tavallisesti yhden vanhemman - siis miehen - palkka riitti perheen elatukseen.
Vieläpä hyvin.
(Niin ja tuosta vielä taaksepäin, 40 - ja 50 - luvuille, niin yhden virkamiehen palkalla eli perhe erinomaisen hyvin tyylikkäässä tőőlőläiskodissa jopa kotiapulaisineen.
Kuten Suomisen perhe -elokuvista voi nähdä...😉).
Sitten alkoi tuo meuhkaaminen "naisten vapautusliikkeestä".
Naiset tyőelämään, lähes poikkeuksetta.
Tulos:
Kahdenkaan vanhemman tuloilla eivät perheet meinaa pärjätä.
Aina on rahat loppu.
"Paremmilla" alueilla - kuten juuri Munkkivuoressa ja Tőőlőssä - loistavat lapsiperheet poissaolollaan. Liian kallista!
Mutta tämähän on ihan selvä juttu.
Kun tyőmarkkinoille ryntäsi massiivisesti uutta väkeä - naiset - tottakai palkkataso laski.
Siis suhteellinen palkkataso.
Kysynnän ja tarjonnan laki, nääs!
Puhumattakaan kaikesta muusta ikävästa - eritoten lasten kannalta - mitä naisten tőihin meno toi tullessaan.
UraNaiset kireitä kuin viulunkielet. Miehet sinnittelevät "parisuhde" (mikä hirvä sana!) -kiipeleissään.
Kannattiko?
Mutta takaisin buddhalaiseen talousoppiin...
Keskitie!
"Buddhalaisuus on "Keskitie" ja siksi se ei suhtaudu vihamielisesti fyysiseen hyvinvointiiin.
Varallisuus ei ole vapautumisen tiellä vaan varallisuuteen kiintyminen: ei miellyttävistä asioista nauttiminen vaan niiden himoitseminen".
Kuluttamisesta:
"Päämääränä pitäisi olla mahdollisimman suuri hyvinvointi mahdollisimman pienellä kulutuksella".
Täyttä asiaa, taas!
Schumacher filosofoi kasvun käsitteestä:
"Asian ydin on siinä, että kasvun käsitteelle pitäisi antaa laadullinen sisältö, sillä on paljon sellaista, minkä pitäisi kasvaa ja paljon sellaista, minkä pitäisi vähentyä.
Tärkeintä on määritellä, mitä edistyksellä tarkoitetaan".
Juurikin näin.
BKT sinänsä ei riitä mittariksi!
Kirjasta löytyy myös hyvä viittaus Karl Marxiin:
"Yleisesti halutaan, että pitäisi tuottaaa vain hyödyllisiä tavaroita, mutta samalla unohdetaan, että jos tuotetaan liian paljon hyödyllisiä tavaroita, tuloksena on liian paljon hyödyttömiä ihmisiä".
Hyvä, Kalle! Spot on!
Schumacher lisää:
"Erityisesti kun tuotantoprosessit ovat ilottomia ja ikävystyttäviä".
Juuri näinhän se menee:
Valtava enemmistö ihmisistä puurtaa työtä josta ei pidä, ostaakseen turhaa krääsää tehdäkseen vaikutuksen ihmisiin, joista ei välitä!
Kaunista!
Yksi E.F. Schumacherin mieliteemoista on "väliteknologia".
Tätä hän käsittelee sivutolkulla
Hyvä!
Sopii meille, joiden mielestä maailmanhistorian paras keksintö on polkupyörä.
No, viini, jäätelö sekä tekstiviestit ovat myös aika hyviä... 😉
Niin ja tuli.
Tämäkin on hienoa tässä Schumacherin kirjassa:
"Olen varma, että köyhyyden syiden joukossa aineelliset tekijät - luonnonrikkauksien tai pääoman puute tai kehittymätön infrastruktuuri - ovat täysin toissijaisessa asemassa. Äärimmäisen köyhyyden perimmäiset aiheuttajat ovat aineettomia; ne löytyvät kasvatuksen, organisaation ja kurin tietyistä puutteista".
Naulan kantaan, taas!
Ihan sama, kuinka paljon "kehitysapua" Afrikkaan lapataan.
Afrikan täytyy ottaa itseään niskasta kiinni ja ryhdistäytyä.
Kirjan lopussa luku "Teoria suurista organisaatioista" tarjoaa sekin hyvää settiä:
"Nykykirjallisuus maalaa samanaikaisesti pelottavia kuvia uudesta uljaasta maailmasta, jolle on tyypillistä molemminpuolisten epäilyjen synnyttämä syvä kuilu meidän ja heidän välillä ja johtohenkilöihin kohdistuva viha alhaalta päin sekä tavallisen kansan halveksunta ylhäältä päin. Massat reagoivat johtajiinsa nyrpeän vastuuntunnottomast, kun johtajat yrittävät turhaan pitää koneistoa käynnissä täsmällisellä organisaatiolla ja koordinaatiolla, rahallisilla kiihokkeilla, loputtomilla kehotuksilla ja uhkauksilla.
Mutta ainoa todella tehokas viestintä tapahtuu ihmiseltä ihmiselle, kasvoista kasvoihin. Franz Kafkan painajaismainen romaani "Linna" kuvaa kaukaa tapahtuvan valvonnan tuhoisia vaikutuksia. Herra K:n, maanmittarin, ovat viranomaiset palkanneet palvelukseensa, mutta kukaan ei tiedä miten ja miksi. Hän yrittää saada selvyyttä asemaansa, sillä kaikki hänen kohtaamansa ihmiset sanovat hänelle: "Ikävä kyllä emme tarvitse maanmittaria. Täältä ei löytyisi sellaiselle mitään tekemistä".
Yrittäen näin kaikin tavon kohdata viranomaisia kasvoista kasvoihin herra K. ottaa yhteyttä useihin henkilöihin, jotka ovat ilmeisesti merkittävässä asemassa, mutta muut kertovat hänelle:
"Et ole vielä päässyt todelliseen kosketukseen viranomaistemme kanssa. Kaikki tähänastiset kosketuksesi ovat olleet vain näennäisiä, mutta tietämättömyytesi takia... sinä pidät niitä todellisina".
Hän ei pysty tekemään mitään todellista työtä ja sitten hän saa kirjeen linnasta: "Olen selvillä tähän mennessä suorittamastasi maanmittaustyöstä... Jatka ponnistelujasi! Saata työsi menestykselliseen päätökseen. En pidä mistään keskeytyksistä... En unohda sinua".
Herkullista!
Entä mikä avuksi? Mitä Schumacherilla on tarjota alati suurempien yksiköiden kasvottomian, absurdien hallintojärjestelmien tilalle?
"Perimmäinen päämäärä on saada aikaan pienuutta suurissa organisaatioissa".
No joo...
Tuo on kyllä ihan tuubaa - ei tule onnistumaan.
Mutta Schumacherillahan on agenda, yleisö (myös luennoillaaan) - eihän hän voi vain tylysti ilmoittaa:
Peli on menetetty!
Vaikka se itse asiassa onkin...
😉
Sitten hyvä kohta viranomaisten ja toisaalta yrittäjien erosta:
" Keskittäminen liittyy pääasiassa järjestykseen; hajauttaminen vapauteeen. Tyypillinen järjestyksen mies on kirjanpitäjä ja yleensä hallintovirkailija, kun taas luovaa vapautta edustaa yrittäjä. Järjestys vaatii älyä ja johtaa tehokkuuteen. Sen sijaan vapaus vaatii intuitiota ja johtaa uusiin oivalluksiin".
Näinhän asia juuri on.
Paitsi että sanan "mies" käyttö hallintovirkailijoiden yhteydessä on harhaanjohtava.
Kaikensorttiset alemman- ja keskitason byrokraatithan ovat jo pitkään olleet valtaosin naisia.
Naisethan - nuo kullannuput - rakastavat juuri noita kontrollihommia. Vahtimista!
Turvallisia, siistejä, sushteellisen hyväpalkkaisia virkoja julkisen hallinnon puolella.
Lisää kiinnostavaa juttua Schumacherilta, ihan kirjan loppulehdiltä:
Nyt teemana yritysten saama piilotuki, nimittäin infrastruktuurin muodossa. Kas näin:
"Olen jo aikaisemmin väittänyt, että pitkälle kehittyneessä yhteiskunnassa yksityisyritteliäisyys saa hyvin huomattavia etuja näkyvältä ja näkymättömältä infrastruktuurilta, jonka yhteiskunta on rakentanut julkisilla menoilla. Mutta julkinen valta, vaikka se maksaa huomattavan osan yksityisten yritysten menoista, ei pääse suoraan osalliseksi niiden voittoihin. Kaikki nämä voitot joutuvat ensiksi yritysten käsiin, ja julkisen vallan on sitten yritettävä kattaa menonsa vaatimalla yksityisistä taskuista osa näistä voitoista itselleen. Nykyajan liikemies ei koskaan väsy valittamaan, että hän tekee paljolti työtä valtion hyväksi, että valtio on hänen yhtiötoverinsa sikäli, että voitosta perittävä vero vie suuren osan siitä, mikä hänen mielestään oikeastaan kuuluisi yksin hänelle tai hänen osakkailleen. Tämä viitaisi siihen, että julkisen vallan osuus voittoihin - toisin sanoen yhtiön voitoistaan maksamat verot - voitaisiin yhtä hyvin muuttaa julkisen vallan osuudeksi yritysten osakepääomaan - ainakin suuryritysten osalta.
No, sinänsähän tuo päättelyketju on ihan looginen.
Mutta, mutta...
Tuohan on silkaa sosiaalidemokratiaa - ja sitähän meillä Herra Paratkoon riittää jo ihan riittävästi.
Tiedämme, minkälaiseen yritystoiminnan ja yhteiskunnan halvaantumiseen se johtaa.
Tiedämme, minkälaista tuo yrityselämän ulkopuolelta tuleva kontrollointi käytännössä on...
Viite: valtion yritysten "hallintoneuvostot"... 😉
Kirjan loppusanoista:
" Tieteellisten ja teknisten kykyjensä lumoama nykyihminen on rakentanut tuotantojärjestelmän, joka raiskaa luontoa, ja yhteiskunnan, joka turmelee ihmisen".
Kiitos! Erinomaisesti kiteytetty!
"Kaikkina aikoina ja kaikissa yhteiskunnissa viisaat ja opettajat ovat asettaneet materialismin kyseenalaiseksi ja ovat vaatineet asioille toisenlaista tärkeysjärjestystä.
Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa, niin kaikki muu (kaikki aineellinen, jota myös tarvitsette, annetaan sen lisäksi".
Kylliksi on hyvästä - enemmän kuin kylliksi on pahasta.
Amen!
Muuten vielä tuosta buddhalaisuuden "Keskitien" käsitteestä, liittyen osakemarkkinoihin.
Erilaiset osake -indeksirahastothan ovat tuon "Keskitien" soveltamista osakemarkkinoilla - täydellisesti!
Suuria tuottoja ei tule, jos ei suuria tappioitakaan.
Tylsää toki on.
Mutta tylsäähän osakesijoittamisen (tai ainakin osakesäästämisen) pitääkin olla - sama kuin katselisi maalin kuivumista seinällä!
Se täytyy vielä sanua, että "Pieni on kaunista" -kirjan suomennos on ensiluokkaista työtä.
Melkein koko ajan tuntuu, ettei tämä suomennosta olekaan.
Että kirja olisi kirjoitettu suomeksi.
(skanniminen "kava")
(Keszthely, Balaton, Unkari, 20.5.2022
ArcticParadise.fi
Eco -ystävällistä, mitä vastuullisinta postikorttituotantoa.
Ihmisoikeusten jakamattomuus aina mielen päällä.
