Pakkohan tuokin oli käydä tsekkaamassa.
Mestahan on saanut valtavasti (ilmaista) julkisuutta viime kuukausien aikana.
Melkein yhtä paljon kuin Saimi Hoyer - Nousiainen surullisenkuuluisan, fiascoon päätyneen Punkaharjun Valtionhotelli / Hotelli Punkaharju -hömpötyksensä aikana.
Satuin muuten olemaan paikalla kun Punkaharju -kauppaa hierottiin.
Jo silloin oli tietenkin ennustettavissa, jotta komeaan konkkaan on tämä mannekiini matkalla...
Bing- ja Google -haut:
Matkamiehen mietteitä Punkaharjun Valtionhotelli
Ravintola Kaisaniemi on toki tuttu kohde.
Armeija -aikoina siellä tuli käytyä pari kertaa iltaakin istumassa.
Tuttuja oli, senaikaisessa Helsingin skenessä.
Tuolloinen Ravintola Kaisaniemi jäi mieleen hämyisenä, mukavasti kulahtaneena ravintelina..
Mulla oli se legendaarinen armeijan harmaa villapaita, jonka kotiuttamisen yhteydessä ilmoitin "kadonneeksi".
Korvattavaa taisi kertyä kolme (3) markkaa, ja kyseinen villapaita on vieläkin tikissä.
Pitäisi käyttää useammin.
Niin, nuista ajoista on kulunut noin 45 vuotta...
Siellä punaisessa kabinetissa tuli juteltua Carolus Enckellin kanssa - kuollut.
Baarissa katseemme kohtasivat Virve Hirvensalon kanssa - kuollut.
x
Näissä mietteissä fillarilla Hakaniemestä lehmusten reunustamaa Kaisaniemenrantaa pitkin tutustumaan uudistettuun Kaisaniemeen, nykyiseltä nimeltään siis Cajsan Helmi.
Tuossa vasemmalla legendaarinen Vapaamuurarin hauta.
Tarkoituksella vähän syrjässä, kuten Tampereen Hatanpään kartanon pihallakin. Syrjässä!
"Egno Kyrios tous ontas autou..."
Ja vielä paikallaan:
Juuri vähän ennen ravintola Kaisaniemeä jököttää tuo Helsingin Kaupungin puisto-osaston työmaakoppi, johon joskus lukioaikana yhtenä kesänä ilmoittauduin aamuisin.
Se oli mukava kesätyöpaikka.
Fillarilla pitkin tyhjää keskikesän Manskua piti kyllä aamuvarhaisella polkea oikein tosissaan, että kerkesi seiskaksi "käskynjaolle".
Yksi päivä taisi kulua juuri tämän Kaisaniemenrannan lehmusten runkoja pitkin tikkailla kiipeillessä. Työkaluna puutarhasakset, tehtävänä "oksastaminen".
Olikohan se kesä 1973...?
Mutta mitä ihmettä?
Tuossako se kohuttu "uudistettu" Cajsan Helmi nyt on?
"Koko komeudessaan..." 😏
Nimittäin karmeiden katu/piha/tietöiden keskellä jököttää.
Työmaan metalliaitojen takana, tämä "historiallinen rakennus".
Heti talon vieressä kauhea monttu, jonne on jätetty kaivinkone törröttämään.
Rakennustöiden väliin on armollisesti jätetty semmoinen kapea polku, jota pitkin vieraan sallitaan saapua tähän historian siipien havinaa edustavaan kohteeseen.
Vilkaisu ylös katolle:
Siellä on uusi Cajsan Helmi -kyltti, johon mukaan on ängetty hollantilaisen kura -panimon, Heinekenin logo.
Tulikohan paljon puhuttu, budjettinsa ylittänyt remontti niin kalliiksi, että pakko oli ottaa tuokin monikansallinen kaljasponsori kuvioihin?
Heti oven avatessa:
Nuo ikkunat!
Valtaisat, talon historiaan ja tyyliin täysin sopimattomat ikkunat!
Miksi ihmeessä niitä ei voitu muuttaa samalla historiallisen tyyliin sopiviksi, kun remppaa kerran kuulemma niin perinpohjaiseti suunniteltiin ja värkättiin?
Ikkunat ovat totaalinen tyylirikko.
Olkoonkin, että kyseiset ikkunat lienevät sijainneet talossa jo vuosikymmeniä - nyt olisi ollut hyvä sauma ne vaihtaa alkuperäisemmän tyylisiin.
Paljon muutakin tyylitajutonta tässä "uudistuneessa" Kaisaniemessä.
Ei tarvitse olla museoihminen tai taidehistorioitsija tajutakseen, että vallitseva tyylisuunta "uudistuneessa" Cajsan Helmessä on - kitsch!
Niin juuri - kitsch!
Vilkaisu isoon pyöreään saliin:
Myöhäiskeski-ikäisiä naisia 2 -4 hengen ryhmissä ympäri kolkkoa tilaa.
Juoruamassa.
Ehkä yhteensä 30 asiakasta.
Miehiä - anteksi, "miesoletettuja" - piruparkoja paikalla yksi (1) kappale.
Todennäköisesti väkisin paikalle raahattu.
Ei tunnu houkuttelevalta jäädä tänne kahville.
Mitä hemmetiä tuolla tekisin?
Ei siis edes takkia pois päältä narikkaan - mitä turhaa.
Pieni kävelykierros ympäri paikkaa, kuitenkin.
Pari sivuhuonettakin ovat täyttä tyylien sekamelskaa.
Tiskin takan häärää pari kolme nuorta tyttöä.
Täällä on ilmeisesti pöytiintarjoilu.
Sekin vielä.
Ei kiitos!
Vilkaisu hinnastoon:
Kahvi 4,60!
Ei saatana...
Tuo tieto hinnastosta riittääkin tässä kohtaa - ei mitään syytä alkaa tutkimaan nuita hintoja.
Ne ovat jo arvattavissa.
Yhden nurkan takana tulee kopautettua seinää.
Aivan oikein!
Pitihän sekin arvata!
Lastulevyä!
Niinpä tietenkin.
Kuinkas muutenkaan...
Huonessa, jossa Marksin rintakuva pönöttää (miksi?)...
Monenkirjava matto.
Krumeluuriset tapetit, viher-ruskean eri sävyjä.
Seunustojen keskenään erilaiset istuimet päällystetty vielä jollakin muulla teemalla.
"Kultakehyksinen" kookas peili ikkunoiden välissä..
Sitten vielä viininpunaiset raskaat verhot.
Pyödällä "koristeina" silinterihattuja, kökköjä kynttilikköjä, strutsinsulkia sekä "kristallinen" (aitoa?) juomakalusto.
Tuolit pöydän ympärillä taas jotakin eri tyyliä, raidallisine päällystyksineen.
Eipä oikein mauttomammaksi voi mennä!
Mitä ihmettä on yritetty sanoa?
Eli kuten Hesari arviossaan 17.2.24 kirjoitti.
"Keskeneräisyys näkyy. Eripariset kukkaverhoilut, ripotellut koriste-esineet ja ikkunaviereiset pöydät, jotka näyttävät karanneen 80 -luvun toimistosta, luovat sekavan kokonaisuuden".
Juurikin näin!
Hesarin toimittaja oli ottanut lohileivän hintaan 13,50, plus kahvi 4,60 päälle.
Helsingissä saa kunnollisen lounaan Cajsan pelkän lohileivän hinnalla,
Herää vain kysymys, missä valvovat viranomaiset ovat olleet? Nukkumassa?
Kuitenkin kuvia Ravintola Kaisaniemestä loistonsa päivinä löytyy internetistäkin.
Jopa Cajsan Helmen omassa Facebookissa on yksi hyvä.
Talo on ollut nättiäkin nätimpi - nythän se muistuttaa ulkoa jotakin parakkia.
Ja sisältä sisustus ehtaa kirppis -tyyliä.
Mitä järkeä taloa (1839) oli edes kunnostaa?
Olis annettu vaan menneitten olla menneitä.
Sitäpaitsi sijaintihan on nykyisten kulkureittien kannalta toivottoman syrjäinen.
Vieläpä pääradan välittömässä läheisyydessä.
Kun uutuuden -uteliaisuus kohta on ohi, ja tuo Helsingin pieni joutilas kukkahattutäti -porukka pari kertaa käynyt juoruskelemassa...
Mistä löytyy asiakasvirtoja?
Nuilla hinnoilla?
Sitten vielä monissa yhteyksissä on korostettu, miten kalliiksi remppa tuli.
Vaikea uskoa, että tuo hitaasti mutta varmasti harveneva joutilaitten ikääntyneiden rouvien ryhmä voisi tätä remonttia talon ja kahvilan ylläpitoineen maksaa.
Helsingin Sanomat:'
"Nähtäväksi jää, onko kahvilan konsepti sellainen, että ihmiset palaavat uudelleen".
Poistuessani saapuvat paikalla suunnilleen ainoat alle 50 -vuotiaat:
Ulkoilemassa ollut pariskunta koirineen marssivat sisään.
Tuokin vielä!
Ai tuonne saa viedä koiriakin!
Se nyt vielä puuttui!
Niin tai näin...
Hyvin näkyy nuilla "sorretuilla suomalaisnaisilla" pyyhkivän.
Heille rempataan ja avataan miljuunilla tuollaisia kitsch -kuppiloita, joissa istuskelevat pitkää iltapäivää ystävättäriensä kanssa juoruskelun merkeissä.
Aikaa on.
Nähtävästi rahaakin. Kahvila Cajsan hintatasosta päätellen.
Ainakin tuossa 50 + -iässä, kun miesasiat ovat jo ohi - paitsi että hyvät tilit tuli tietty siinä suhteessa tehtyä.
Olkoonpa kyse sitten miestensä perinnöistä, avioerojen osinko- ja tasinko -kuvioista, puolison elinikäisestä asumisoikeudesta yhdessä omistettuun asuntoon, leskeneläkkeistä tms.
Voi nuita raukkoja, tasa-arvon puutteesta kovasti kärsiviä...
😏
(skannimine Helsingi ilutulestik)
(Virrat, Hotelli Tarjanne 18.2.2024)
Arctic.Paradise.fi
"Kahvi kulta kallis juoma, vaan on kumma kukkarolle!".
