Olipas kovaa värkkäämistä polkupyöräpaikkojen oston suhteen Valtionrautateillä kesällä 2024!
Kun varsinaisena matkalippuna toimi Interrai -kortti, sai se "järjestelmän" sekaisin - vieläpä useaan otteeseen.
Big Time!
No niin.
Euroopan -rundilta Härmään ja kämpille Tallinnaan palatessa kesäkuun 6:s., A.D. 2024 oli tilanne se, että ekan luokan Interrail -kortissa oli vielä noin kaksi kuukautta "peliaikaa" jäljellä.
Kuten oli tarkoituskin.
Interrail -kortti tilattu netistä, toimitus tuli Hollannista. Siellä on Interrail -systeemin pääkonttuuri.
Hintaero sen kymmeniä kertoja aikaisemmin - vuosikymmenien varrella - käytetyn kuukauden kortin ja tämän kolmen kuukauden kortin välillä vain jotain 300 egeä.
Kun osoite (Väestörekisterin mukaan, sekä todellisuudessakin) sijaitsee Tallinnassa, tarkoittaa tämä sitä, että Interrail -korttia voi käyttää myös Härmässä.
Laillista.
Jos osoite sensijaan sijaitsisi Suomessa, ei tämä olisi mahdollista.
Laskin niin, että tästä kuviosta kertyisi säästyä - kuten sitten lopulta kertyikin, Satasia.
Kesällähän kotimaan junaliput ovat kalliita.
Mutta se polkupyöräpaikka.
Sehän pitää hommata erikseen.
Heti ensimmäisellä kerralla, silloin kesäkuun alussa, oli tuloksena ihan täydellinen katastrofi, mitä Valtionrautateiden "palveluihin" tulee.
Täydellinen - siis sataprossanen farssi.
Soitto heidän nk. "palvelunumeroonsa".
Takavuosina näitä fillaripaikkoja tuli sieltä hommattua useinkin.
Tilanne meni nyt juntturaan - välittömästi.
Kuultuaan asian, aloitti nuori "säpäkkä" naisvirkailija giganttisen sekoilun.
Kuultuaan, että varsinaisena matkalippuna käytettiin (netistä suoraan Hollannin -pääkonttorista ostettua) Interrail -korttia, meinasi neito:
"Sun pitää palautta se kortti sinne Hollantiin, mistä olet sen ostanutkin.
Sitten sun pitää ostaa uusi matkalippu täältä Suomesta, ja liittää polkupyöräpaikka siihen!".
Olin että HÄH?
Täytyy myöntää, että monenlaista söhellystä tässä vuosikymmenien varrella on tullu kuultua, Interrail -kortin käytöstäkin, mutta tämän Suomi-Tytön "logiikka" ylitti kyllä kaiken aikaisemman!
Kun arvoisalle neidille yritti jotakin asiasta mainita, oli vastauksena:
"Kuule, sä et nyt oikein käsitä tätä".
Mie:
"Kuule, se olet kyllä sinä, joka et käsitä!".
End of (maksullinen) puhelu.
Minun toimestani.
No, menin sitten Tampereelle, kuten oli suunnitelmissakin - paikallisjunalla.
Pyörämaksu nolla (0,-) euroa.
Tampereella:
Siellähän on Suomen toinen vielä jäljellä oleva lipputoimisto (kuinka kauan?).
Sieltä varmaankin saisi nuita polkupyörälippuja ostettua!
Pari ensimmäistä kertaa sujuikin ihan OK.
Esitin asiani, maksoin ja poistuin.
Vaikeaa?
Kyllä!
Nimittäin kolmannella kerralla oli Armon Rouvilla toinen ääni kellossa.
Nuo kaksi siellä pitkään istunutta - siis nimenomaan istunutta - rouvaa olivat "ajatelleet" asiaa.
Heti luukulle saapuessani alkoi toinen rouvista, toisen kuunnellessa korvat höröllään, selittämään että "viime kerralla oli tapahtunut jokin erehdys".
Kas!
Jaksoin kuunnella alkavaa sepustusta noin 20 sekunttia. Että "olisi pitänyt sitä" tai "olisi pitänyt tätä".
Tilanteen toivottomuus oli selkeää.
Voi vain kuvitella, mitä kummallista, käänteistä "logiikkaa" käyttäen nuo naiset olivat "keskinäisissä keskusteluissaan" vatvoneet asian umpisolmuun.
Niinpä totesin:
"Huomaan ettei tästä tule mitään!".
Käännyin kannoillani ja jatkoin suoraan Helsingin IC -junaan.
Fillaripaikka ostettu etukäteen nuilta samoilta rouvilta, siis. Joku päivä aiemmin.
Sinne jäivät mietiskelemään "tapausta".
Parin tunnin kuluttua ostin Helsingin lipputoimistosta kaikki nuo viisi (5) polkupyöräpaikkaa.
Ei ollut mitään ongelmia.
Asiointia Helsingin lipputoimistossa piti sitten elokuun alkuun saakka jatkaa.
Tamperetta EI voinut käyttää.
Monenlaista sekoilua kyllä Helsinginkin lipputoimistossa.
Kesällä 2024 tuli käytyä läpi kaikki variaatiot ilmaiseksi annetun pyörälipun ja (lähes) väärinkäytösepäilyn (Tampereen lipputoimistotoimisto) välillä.
Kerran hämmästyin lipputoimistosta ulkona "polkupyörälippua" lähemmin tarkastellessani...
Sehän olikin joku ihme rullatuolipaikka!
No, takaisin lipputoimistoon ja uusi jonotus.
Kopea rouva suvaitsi työstää uuden lipun - mitään anteeksipyyntöjä esittämättä, tietty.
Helppo kuvitella, millainen katastrofi reissusta fillarin kanssa "pyörätuolipaikalla" olisi pahimmillaan muodostunut..
Kesällä, kun junat täysiä. Fillaripaikat vähissä.
Konduktöörillä oikeus poistaa junasta mikäli fillaripaikkaa ei ole...
Pääsääntöisesti naisvirkailijoiden otsat menivät välittömästi kurttuun, kun paikalle astui näissä polkupyöräpaikka -asioissa.
Kerran yksi tietokonetta sörkkiessään totesi, että "hyvä kun he sentään saivat tämän mahdollisuuden, ennen ei ollut".
Siis mahdollisuuden LISÄTÄ polkupyöräpaikka matkalippuun, tässä tapauksessa siis "erikoiseen" Interrail -lippuun.
Kerran taas oli tiskin takana vuorossa eestiläinen naisvirkailija.
Hänet tunnisti heti murteesta.
Tulimme hyvin juttuun, käyttäen hänen äidinkieltään.
Hän oli - tyypillistä kyllä - ainoa huumorintajuinen virkailija kesän aikana.
Aikansa touhusi tietokonettaan, ja totesi:
"Täähän on ihan mahdotonta. Lipussa lukee "erikoisvapaalippu", joten saat sen ilmaiseksi. En löydä keinoa periä siitä maksua!".
Erosimme hymyssä suin.
Niin, tuo "erikoisvapaalippu"...
Tuo kummallinen merkintä toistui säännönmukaisesti nuissa kesän aikana OSTETUISSA polkupyöräpaikoissa.
Joskus virkailija mustalla tussilla vetivät sen yli, joskus taas eivät.
Ota tuostakin nyt selvää!
Aivan oma sotkunsa läpi kesän muodosti sitten tuo polkupyöräpaikka merkitty paikkalippu - siis henkilöpaikkalippu.
Varsinainen pyöräpaikka sijaitsi aina vaunussa neljä.
Sensijaan samaan polkupyöräpaikkalippuun oli merkitty myös oma istumapaikka, joka sijaitsi milloin missäkin vaunussa.
Tulos:
Kun kasseja ja muitakin kantamuksia oli aina massiiviset määrät, tottakai nousin aina saman vaunun numero neljä yläkertaan.
Luonnollisesti.
Sehän olisi ollut aivan pöljää, ja selälle murhaavaa, lähteä fillari vaunuun numero neljä jätettyään haahuilemaan jonnekin mahdollisesti hyvinkin pitkän junan toiseen vaunuun.
Ei helvetti.
Tämä tietenkin aiheutti muutamaan kertaan ankaraa kyselemistä konduktööreiltä: "Miksi herra ei istu omalla paikallaan?".
Piti kertoa tuo lipputoimistosta annettu selitys.
Jonka mukaan he eivät voi tässä Interrail -"erikoistapauksessa" vaikuttaa paikan valintaan.
"Järjestelmä" antaa istumapaikan sattumanvaraisesti.
Annettua paikkaa ei tarvitse kuulemma noudattaa.
Saa vapaasti valita paikkansa, sanoivat.
Tämä selvä!
Siis minulle - ei konduktööreille.
Eräs konduktööri, selityksen kuultuaan, alkoi kiinnostumaan asiasta erityisen paljon.
Selitin kuvion hänelle aivan juurta jaksain.
Kovin oli heppu täpinöissään, "etteihän se noin voi mennä".
Kovasti touhusi ottavansa asian esille, ja yrittävänsä vaikuttaa tilanteeseen.
Toivotin onnea yritykselle - todeten että paras olla varovainen.
Kaveri voi saada "hankalan ihmisen maineen", jos organisaatiossaan alkaa liikaa kyselemään...
😏
Tampere, elokuun alku
Kesän reissut tuolla Interrail -kortilla ovat ohi.
Joka ikinen kerta onnistui fillarin kuskaaminen mukana - vaikka erilainen sekoilu ja sähläys olikin aikamoista.
Nyt elokuun alussa kulku käy muissa asioissa Tampereen rautatieaseman VR -lipputoimiston ohi.
Lompsassa on vielä muuta viimeisin Helsingin lipputoimistosta ostettu fillarin kuljetuslippu.
Astun sisään lipputoimistoon.
Mikään ei ole kesäkuun alun jälkeen muuttunut.
Samat pari rouvaa istuvat palleillaan.
Toisella on asiakas.
Menen vapaana olevan eteen ja heilutan kädessä olevia lippuja.
Siis niitä, joidenka myyminen meni kesäkuussa heiltä vaikeaksi, niin vaikeaksi.
Selvästi nainen muistaa minut.
Onhan "tapaustani" siellä käsitelty varmaankin perusteellisesti, ja joukolla.
Lausun:
"Te onnistuitte kesäkuussa kehittämään ONKELMAN näiden pyöräpaikkojen suhteen.
Tässä muutamia viimeisimpiäni.
Kuluneena kesänä näitä tuli käytettyä kymmeniä!".
Nainen tajuaa mistä on kysymys.
Olen jo kääntynyt kannoillani, ja jatkamassa pois, kun hän huikkaa perääni:
"Parempaa päivänjatkoa!".
Vastaan:
"Ei tässä päivässä mitään vikaa ole!".
Että siis vieläkin, ryssittyään koko kuvion, pitää Tampereen lipputoimiston naisten yrittää vielä jotakin vängätä.
No, kauanko tuota Tampereen lipputoimistoakaan on enää olemassa?
Jää nähtäväksi.
x
Epilogi: Syksyllä.
"Syksyllä kaikki on toisin".
No niin.
Kesä meni, ja Interrail -kortin voimassaolo loppui. Elokuun toisella viikolla.
Hyvin sujui itse tuon kortin kanssa.
Oli ylellistä reissata ekassa luokassa pari kuukautta Suomessa.
Sieltä sai sitä kahviakin.
Sanomalehdet valitettavasti katosivat.
Sen sinänsä täysin turhan "korona" -hysterian" seurauksena.
Mutta jos oli kauheaa tahkoamista kesällä fillarin mukaan saaminen nuille junamatkoille Interrail -korttia käytettäessä, ei kuvio syksylläkään helpottunut.
Siis normi -pileteillä matkustaessa.
Sinänsä kyllä polkupyörän saa vaivattomasti liitettyä junalippuun, VR:n nettipalvelusta ostettaessa.
Mutta, mutta.
Mutta.
Sitten kun tuleekin kyseeseen jo ostetun matkalipun matkustuspäivän vaihto...
Vaikeaksi menee.
Kuten Suomessa käytännössä AINA, kun tulee kyseeseen jokin ihan normikuviosta "poikkeava" juttu.
Järjestelmä sekoaa!
Ensimmäinen tapaus:
Elokuussa tuli keissi, jolloin jo valmiiksi ostetun junalipun (polkupyöräpaikkoineen) päivämäärää tosiaan piti muuttaa.
Matkaosuus sama.
Kellonajatkin samat.
Taktikoin Helsingin rautatieaseman lipputoimistossa niin, että pääsin sen järkeväksi tiedetyn ainoan miesvirkailijan luokse.
Käytännössä tapahtuu niin, että ottaa useamman jonotusnumeron, ja antaa vuorojen mennä ohi siihen saakka että pääsee haluamalleen virkailijalle.
Asiallinen heppu alkoi värkkäämisen.
Vaihtomaksu vitosen.
Pian hän kuitenkin ilmoitti, ettei ko. osuudelle "ole polkupyöräpaikkoja vapaana".
Olin että HÄH?
Kyseisen junapäivän reitti: Orivesi - Jyväskylä - Ähtäri.
Maanantai -päivä, ei voi olla ruuhkaa.
No, "tilanne oli päällä", joten ilmoitin että OK.
Jätetään sitten fillaripaikka pois.
Poistuin lipputoimistosta siis muuten kelvollinen lippu taskussa, mutta ilman polkupyöräpaikkaa.
Ei muuta kuin heti nettiin tutkimaan asiaa.
Aivan oikein arvattu:
Ainoastaan osuus Orivesi - Jyväskylä on IC -juna.
Eli vain siihen tarvii varata sen pyöräpaikan.
Osuus Jyväskylä - Ähtäri on paikallisjuna.
Sinne ei edes tarvita mitään pyöräpaikkaa.
No niin.
Siis takaisin lipputoimistoon (ei samana päivänä), ja liittämään se pyöräpaikka tuohon Orivesi - Jyväskylä -osuuteen.
Ei mitään ongelmaa.
Lähtöön oli niin paljon aikaa, että hintakin oli sama.
Paitsi vitosen pyörämaksu piti pulittaa.
Ajan ja vaivan tuhlausta kylläkin, tietty.
VR:n pyörälippuohjelma on siis rakennettu niin, ettei järjestelmä osaa antaa pyöräpaikkaa tällaisissa lipunvaihto -tapauksissa, jos jatkoyhteys onkin paikallisjunalla!
Ja vaikka tuo Helsingin VR:n asiointipisteen ainoa miesvirkailija asiallinen kaveri onkin, hänen ammattitaitonsa ja tietämyksensä ei ensimmäisellä käynnillä riittänyt.
Eli asiakkaan pitää tietää ja osata enemmän kuin lipputoimiston virkailijat!
Tyypillistä.
Toinen tapaus:
Pikkuisen "haastavampi" keissi.
Siis Valtionrautateille.
Jälleen kyse valmiiksi ostetun junamatkan päivämäärän siirrosta.
Vaihtomaksu sen femman.
Mutta nyt tulikin kyseeseen myös päivämäärien hinnoittelu -erosta johtuva hinnankorotus.
Huomasin että virkailija oli em. hinnannousun lisäksi veloittamassa myös yhdelle juna -osuudelle lisäksi polkupyöräpaikan.
Huomautin, että jo viimeksi tuo meni pieleen.
Jo viimeksi samanlaisessa vaihto -keississä hän peri pyörämaksun toiseen kertaan.
Kuten jo pariin kertaan todettu, kyse asiallisesta kaverista.
Kuultuaan pointin kaivoi taskustaan jonkinlaisen Valtionrautateitten oman kortin, ja mitätöi maksupäätteellä tuon ylimääräisen pyörämaksun.
Lausuen samalla hövelisti jotakin tyyliin:
"Jos mä oon viimeksi jotakin mokannut, niin korjataan se tässä omaan piikkiin!".
Jaaha.
Häneltä jäi tietty täysin huomioimatta, että kun hän nyt mitätöi tämänkertaisen ylimääräisen pyörämaksun - se edellinen turha tuplamaksu pyörästähän jäi voimaan!
En kuitenkaan halunnut kärjistää tilannetta entisestään, ja annoin olla.
Tulin kuitenkin kaverille todenneeksi, että vaikeaksi on mennyt tämä fillarin kuskaaminen junassa.
Että onneksi täällä Helsingissä sentään vielä on tämmöinen live -asiakaspalvelupiste.
Hirvittää ajatellakaan, miten touhu onnistuisi netissä (ei mitenkään).
Tähän virkailija:
"Joo, olisin itsekin netissä heittänyt pyyhkeen kehään!".
Olipas siinä rehellinen Valtionrautateitten virkailija!
Kolmas tapaus:
Piti Ähtärin Eläinpuisto-Zoon pysäkiltä päästä Stadiin.
Tiistai 24.9.24
Edellisenä iltana muuten tuli tieto, että surullisenkuuluisa, miljoonia maksamaan tullut Panda -hömpötys loppuu ny sit...
Ei ollu kahdesta Kiinasta roudatusta epelistä saattamaan kriisikunta, Ähtäri -käpykylän konkka -taloutta kukoistukseen...
Toisin kuin oli suunniteltu.
Ähtäriläiset höppänät sydäntalvella muutama vuosi sitten hurmiossa tanssivat pandojen saapumisen kunniaksi letkajenkkaa tuppukylänsä "pääkadulla"...
Kovassa pakkasessa.
😏
Valtionrautateiden saitilta kun nyt lippua yritti ostaa, tarjottiin reittiä Jyväskylän kautta.
Eläinpuisto - Jyväskylä kiskobussilla..
Jyväskylässä yli tunnin odotus, ja vaihto IC-junaan.
Perillä Stadissa 16.54.
Hinta oli niin kova, että tuli tutkittua vaihtoehtoja.
Aivan oikein!
Eikun menee sillä samalla 10.30 kiskobussilla vain Haapamäelle asti.
Siellä noin kolmen tunnin odotus.
Jatkaa siten paikkarilla Tampereelle.
Tampereella noin tunnin vaihto-aika.
R -junalla Stadiin.
Tuloaika kello 18,49.
Lopputulos:
Oikein mukavaa "omaa aikaa" se kolmisen tuntia Haapamäellä.
Omalaatuinen, rautatiehistoriallinen paikkakunta.
Höyryveturipuiston "Ukko.Pekka" -ravintolassa hyvää laatu-aikaa nauttia mainiosta kotiruokalounaasta - työeläkekortilla vain kympin kustannus!
Paistettua lohta, paistettuja perunoita.
Lakkatuutinkin sai jälkkäriksi kahvin kanssa.
Haapamäen kirjastossa hyvät tietokoneet, sekä printtimediaa luettavaksi.
Tampereen -pysähdyksen aikana voi käväistä tutun Scandic Koskipuiston aulassa kahvilla ja WiFillä.
Sinne tulee Hesari ja Kauppalehtikin - toisin kuin Haapamäen kirjastoon.
Tulo Stadiin siis vain parisen tuntia myöhemmin kuin Jyväskylän kautta kiertäessä olisi ollut.
Entä kulut?
Luokkaa puolta halvempi reitti kuin tuo Valtionrautateiden saitin suosittelema Jyväskylän -kierros.
Jyväskylä - Stadi -osuushan on kallis IC -juna, ja siinä vieläpä pakollinen lisämaksu fillarista.
Kiskobusseissa filo seuraa mukana ilmaiseksi.
Ankaraa säätämistä taas - kaikki tarvii ite selvittää!
Ai niin.
Semmoinenkin kuvio vielä, "normi-piletillä" matkustettaessa, että:
Jos käy niin, että esimerkiksi unohtaa polkupyöräpaikan oston sen normi -matkalipun oston yhteydessä...
Käyden sitten lipputoimistossa ostamassa fillaripaikan erikseen...
Varsinaisessa matkalipussa on eri istumapaikka paikka kuin fillarin paikkalipun yhteydessä automaattisesti tulevassa toisessa paikassa!
Ihan vaan yksinkertaisuuden vuoksi, varmaankin!
Ettei homma vaan vahingossakaan menisi liian vaikeaksi.
Eli:
Yksi matka, yksi paikka(lippu) fillarille, mutta kaksi (2) paikkaa matkustajalle - itelle!
Yleensä eri vaunuissa, vieläpä!
Tämä selvä - harvinaisen selvä!
😏
Niin ja koko tämän fillarinkuljetus -sekoilun perussyy, sitten...
Tietenkin tuo katastrofaalinen virhe, mikä nykyisiä IC -junia suunniteltaessa tehtiin.
Polkupyörille vain kolme (3) paikkaa, siinä nelosvaunussa.
Toisissa junissa tosin ykkösvaunussa vielä pari "varapaikkaa", mutteivät ne Isoa Kuvaa muuta.
Kaiken huipuksi nuo nelosvaunun kolme paikkaa on varustettu sillä surkuhupaisalla teline -systeemillä.
Siis että fillarit pitäisi ripustaa niihin maailman epäkäytännöllisimpiin koukku -härveleihin..
Pisteenä iiii:n päällä vielä nuo värkit varustettu markka-aikaan kolikkosysteemillä - jota fiaskoa tosin juuri kukaan ei ole vuosiin edes yrittänyt käyttää.
Mahtaisivatko eurot edes kelvata.
Siis kolme - viisi pyöräpaikkaa per pitkä IC -juna!
Varsinkin kesäaikaan yhtälö on mahdoton!
Nuo teline -hökötykset vaan turhaan vievät sitä vähäistäkin tilaa.
Tilaa, johon vieläpä usein äidit ovat tuuppaamassa lastenrattaitaan.
Joskus joku on änkeämässä fillariakin, vaikka paikkalippu on jäänyt ostamatta.
Joskus taas matkustajat työntävät isoja matkalaukkujaan tuohon polkupyöräsyvennykseen.
Luvatonta sekin.
Entä miten muualla?
Saksassa on monenlaisia junia, mutta esimerkiksi niissä 80 -luvun junarungoissa on aivan omat osastonsa, jonne fillarit voi viedä.
Samoin rinkat, sukset jne.
Itse voi matkustaa samassa osastossa.
Olihan meilläkin vielä IC -junia edeltäneissä Sinisissä junissa kokonainen oma matkatavaravaunu.
Ja homma pelasi!
Yhteenvetona menneen kesän fillarilippu -härdelleistä:
Koko sotku niin nyky -suomalaista, niin nyky -suomalaista, että!
Varsin tyypillistä tälle Suomi -Hölmölän nyky -meiningille.
Ei niin pientä asiaa olekaan, ettei se menisi säätämiseksi.
Tyhjän värkkäämistä riittää.
(skannimine raudteejaama)
(Paimentupa, Koli 9.8.2024)
ArcticParadise.fi
I survived.
My memories are an undefatigable source of elation.
I can't wipe the smile off my face.- Tate
