Hauskimpia lukukokemuksia aikoihin.
"Suomen Kuninkaan" Matti Klemettilän (1875 - 1964) elämänkerta oman lapsenlapsensa kirjaan panemana.
Olihan tämä nimi Matti Klemettilä hämärästi tuttu.
Esi-isä Santeri Alkion elämänkerrasta, nimittäin.
Tuossa Aulis J. Alasen tiiliskivessähän on se kuvakin Ilkka -lehden perustamistilaisuudesta Alkion puutarhassa Laihialla 1906:
Matti Klemettilä ojentaa Santerille mustan kynän, jossa teksti:
"Lakia lykkää, oikeutta osoita, kansanvaltaa vartuta".
Klemettilä toimi Ilkka -lehden alkuaikoina jonkun aikaa hankkeen taloushallinnossa.
Alkio päätoimittajana, elämänsä loppuun asti, vuoteen 1930.
Tämä ei kuitenkaan estänyt tätä myöhemmin Matti Ensimmäinen Suureksi itsensä tituloinutta konkurssin jo 1910 -luvulla tehnyttä liikemiestä julistautumasta "Ilkka -lehden perustajaksi".
Joka jotenkin "armollisesti" soi Santeri Alkiolle päätoimittajuuden.
Samoin Maalaisliiton/Keskustapuolueen mies uskoi perustaneensa.
Aulis J. Alasen Alkio -elämänkerta tietää tästäkin toista.
Historioitsijat kiistävät Klemettilän väitteet jyrkästi, Sinikka Klemettilän kirjankin mukaan (s. 49).
Muuten ei hassumpi idea tuo Alkion & kumppaneiden Ilkka -lehden perustaminen Alkion puutarhassa silloin 1906.
Ilkka Oy on nykyään pörssiyhtiö.
Julkaisee lehtiä vieläkin, muun toimintansa ohessa.
Omistaa mm. 10.9% Alma Mediasta.
Markkina-arvo satakunta miljuunaa..
Työllistää viitisensataa henkilöä.
Ja maksoi mullekin taas osinkoa, 54,50 brutto kuluvan kuun alussa!
Santeri Alkio oli Matti Klemettilän oppi-isä:
"Santeri Alkio oli ilman muuta Matin aatteellinen oppi-isä, jonka näkemykset hän jakoi oikeastaan kaikessa, ja esikuva muutenkin: häntä vanhempi, karismaattinen, sivistynyt".
No, näkemyseroa tuli kuitenkin sitten aikanaan Klemettilän keksiessä tuon Suomen Kuningas -hömpötyksensä.
Mutta Alkio oli silloin jo kuollut...
Kummallista, ettei näin erikoisesta hahmosta viime vuosikymmeninä, ennen tätä kirjaa, juuri mitään ole kuulunut.
Oloissamme kuitenkin ainutlaatuinen tapaus.
Sanan parhaassa, englantilaisessa merkityksessä varsinainen eksentrikko.
Juuri tällaisiähan Saarivaltakunnassa perinteisesti on rakastettu..
Kirjoittaja tapasi isoisänsä vain kerran, pikkutyttönä, tämän kuolinvuoteella.
Ja kiinnostui aiheesta enemmän vasta 80 -luvulla kesätoimittajana Ilta-Sanomissa, kun isoisäänsä koskeva aineisto sattumoisin ilmestyi esille.
Kirjan kirjoittamisen aika koitti vasta neljännesvuosisadan päästä: Perinnön turvin ja vuorotteluvapaalla.
Kaikesta päätellen tietoisena siitä, että viimeiset hetket projektille ovat käsillä - muutamaa aikalaista saattoi vielä haastatellakin.
Ja ettei kukaan muu hankkeeseen alkaisi eikä kykenisikään.
Paljon jalkatyötä, tapaamisia, matkustamista, arkistojen kaivamista, ajattelemista.
Miellyttävä tyyli kirjassa - kirjoittaja suhtautuu omalaatuiseen, "rakastettavaan" esi-isäänsä suurella lämmöllä.
Siis meillä on Suomenmaassa ollut vuosikymmeniä hahmo, joka sinnikkäästi pyrki Suomen Kuninkaaksi?
Juuri tämä kuningasmielisyyshän tosiaankin sitten ratkaisevasti erottaa Klemettilän oppi-isästään Alkiosta.
Matti Klemettilä muistelmissaan:
"Santeri Alkion suuri valtioteko oli toki se, että hän esti saksalaisen kuninkaan Suomeen tulon. Toinen Alkion suurvaltioteko oli, että hän esti Mannerheimin valitsemisen tasavallan presidentiksi 1919, koska Mannerheim seikkailunhalussaan ja ymmärtämättä Suomen uutta valtiollista ja arkaluontoista ulkopoliittista asemaa olisi voinut tuhota koko Suomen nuoren itsenäisyyden. Sensijaan valitsi Alkio presidentiksi K.J.Ståhlbergin, joka solmi Tarton rauhan ja vahvisti väkijuomien kieltolain. Siksipä onkin hyvin ymmärrettävää, että Mannerheim muistiossaan kuittasi Alkion maininnan vain parilla rivillä".
Juurikin näin!
Alkiohan pettyi alunperin uskomaansa Manneheimiin pahasti, ja 20 -luvulla nimitti tätä jopa "Operettikenraaliksi".
Aulis J. Alasen Alkio -elämänkerran mukaan.
(Syystä, muuten...😏)
Teos jättää ilmaan mm. kysymyksen:
Kun Klemettilä Suomen -taloussotkujensa (konkurssi ja tuomio sekä mielisairaalareissu) jälkeen yritteli Pietarissa päästä jaloilleen jonkun Suomeen hommaamansa viljalastin avulla...
Joka hanke sekin meni myttyyn, aiheuttaen Matin lopullisen taloudellisen syöksykierteen...
Niin hallitsiko hän venäjänkielen?
Matin kouluvuosina 1800 -luvun puolella venäjä lienee ollut hänelläkin pakollisena ohjelmassa?
Edelleen:
Mitä Matti Klemettilä touhusi Pietarista paluun jälkeen, aina 30 -luvulle saakka?
Tiedot aika hajanaisia.
Paitsi että vielä ikämiehenä, jossakin vintillä Kirkkkonummella asustellesaan, toimi renkinä ja marjanpoimijana.
Mistä rahat esimerkiksi kalliiseen Tukholman -matkaan hotelliyöpymisineen olivat peräisin?
Sitten Matti Ensimäisen politiikka viime sotien aikana...
Hänhän kannatti neuvotteluja Neuvostoliiton kanssa, toisin kuin esim. Tanner ja Erkko!
Jonka jälkimmäisen mukaanhan Talvisotaakin on nimitety (Tukholmaan turvaan livahtaneen) "Erkon sodaksi".
Valtava määrä dataa sekä ajankuvaa tässä kirjassa.
Ja millä mukavalla kepeähköllä tyylillä!
Vauhtia riittää!
Vastaakohta professori Aulis J. Alasen Alkio elämäkertaan on raju.
Kyseisessä opuksessahan vatvotaan kymmeniä sivuja jotakin nuorisoseuraliikkeen/raittiusliikkeen/maalaisliiton/Ilkka -lehden kokouksia riitoineen ja puheenvuoroineen jostakin 1800/1900 -lukujen vaihteesta..
Alkio -kirjan läpi lukeminen kesti kuukausia - se toimitti kyllä mainiosti unilääkkeen virkaa.
Kirjojen tyyleissä kyse toimittajan teoksen ja professorin teoksen erosta.
Klemettilän oma kuningas -höpsötyshän puhkesi vasta paljon myöhemmin, 30 -luvun lopulla.
Ollen kiivaimmillaan 50 -luvulla.
Ja nyt ei ollutkaan kymysys enää tuontikuninkaasta - vaan meidän omasta Matistamme.
Kas näin, Matin mietteet:
Suomi perinnölliseksi Kuningaskunnaksi kolmen Pohjoismaan tyyliin.
Matti Ensimmäinen Suuri tietenkin kunkuksi.
Alkuperäinen Kuningatarkandidaatti "dollariprinsessa" Ameriikasta.
Henry Ford jopa vastasi pahoitellen, ettei hänellä ollut tytärtä.
Sitten Kuningatarkandidaatiksi Englannin Margaret.
Kuninkaanlinna Tähtitorninmäelle jnpp. jnpp.
Mahtava tyyppi!
Ja paljolti jopa oikeassa - tähän parlamentarismiin verrattuna - nuisssa Kuningas -kaavailuissaan.
Tuskin se tätä nykyistä teatteria huonompi tsydeemi olisi ollut...
😏
Monia omakohtaisestikin kutkuttavia yksityiskohtia kirjassa.
Tietenkin monet Alkio -viitteet.
Vai ovat Santeri Alkio, Matti Klemettilä ja kumppanit kahvitelleet vuonna 1919 Ekbergin kahvilassa?
Silloin oli Ekberg sijainnut jo muutaman vuoden nykyisessä osoitteessaan Bulevardilla...
Täytyykin ensi kerralla katsella vähän sillä silmällä ympärilleen, jotta missäköhän pöydässä herrat juttelivat.
Ettei vaan olisi ollut tuo syvennys, jossa lukioiaikoina koulusta lintsatessa tuli lueskeltua Gogolin "Pietarilaisnovelleja"...
Tai sitten tuo Sinikan kuvaus käynnistäään Vaasassa Raastuvankatu 30:n "pytingissä"(kirjan ilmaus), vintillä.
Matin talo vuosina 1911 - 1914.
Myyty konkan takia pois.
Mutta hei! Mähän tunnen tuon talon!
"Pytingissä" toimi kauan Vaasan Matkaiutoimisto, missä mulla vuosia oli korttiständi.
Siellä tuli ennen tätä läppäriaikaa lukuisia kertoja hyödynnettyä ilmaista nettipistettä.
Samoin tuonne Raastuvankatu 30:n matkailutoimistoon tuli tehtyä tilauksesta heille joku omakin postikortti.
Kuvattu viereisestä näkötornista.
Sinikan fiilistelyyn esi-isänsä vanhan talon rojua täynnä olevalla vintillä on niinikään helppo samaistua.
Sellaisen, joka on tehnyt vastaavan väkevätunnelmaisen ekskursion oman esi-isänsä Santeri Alkion Laihian -kotimuseon vintille.
Missä Äitikin sodanaikana evakossa Helsingistä asusteli.
Pölyisiä kirjapinkkoja, edellisen vuosisadan alun paperikantisia versioita, päällimmäisenä joku V.A. Koskenniemen esseekokoelma...
Kekkonen...
Niin, Urkki lähetti Matille onnittelusähkeitä, ainakin 70- ja 75 -vuotissynttäreiden johdosta.
Kehui tätä mielenterveyspotilasta "onnelliseksi mieheḱsi".
No, ehkä Matti sitä olikin - Urkkiin verrattuna, ainakin.
Toisaalta Urkkihan tunsi vetoa nimenomaan "persoonallisuksia" kohtaan.
Olipa kymysyksessä sitten homo -Reitari Särestöniemi, Timo Sarpaneva -vonkaaja tahi Tarmo Manni -hassuttelija...
Urkki oli kiinnostunut!
UKK onnittelusähkeessään 1955:
"Koko sen ajan, jonka olen Teidät tuntenut, olen tavallaan ollut kateellinen Teille, sillä Te olette onnellinen ihminen".
Hauska detalji kirjassa naiskirjoittajan aprikointi isoisänsä aviollisesta yhteiselämästä.
Muhkea tätihän tuo Matin vaimo silloin aikoinaan näkyy olleen.
Eihän siitäkään avioliitosta sitten lopulta mitään tullut - mistäpä tulisi.
Kirjeenvaihdossaan Matti vaikeroi jo varhain, että vaimon vaatima seksi vie mieheltä kaikki mehut - helppo kuvitella.
Kun katsoo kuvaa kyseisestä tantasta...
Ei saatana...
😏
Elämänsä loppuvuosikymmeninä Klemettilästä tuli jonkinlainen Eduskunnan epävirallinen maskotti.
Puolittain "asui" Eduskunnassa, pommittaen poliitikkoja ja mediaa loputtomilla hallitusohjelmillaan ja ministerilistoillaan.
Pääministeriksi tietty - kukapas muu kuin megalomaaninen Matti Klemettilä.
Suhtauduttiin kuin höpsöön kylähulluun.
Vaikka olihan Matin sanomissa paljon asiaakin.
Kylmän Sodan aikana ajoi USA:n ja NL:n rauhanneuvotteluja.
Ehdottaen sitten, tyylilleen uskollisena, itselleen Nobelin Rauhanpalkintoa.
Loppu siellä jossakin kirkkonummilaisen vanhainkodin pikkuhuoneessa oli sitten surkea.
Vuosikymmeniä poikki olleet välit sukuun aivan loppumetreillä vähän lämpesivät.
Matti Klemettilä finaalissa:
"En voi salata että elämäni on ollut karvas pettymys. Tosin on siinä ollut valoisiakin puolia, mutta lopputulos on kuitenkin nolo.- - Että hankkeissani on jotakin tosiperää ollut, osoittaa kirjeet joita olen saanut Ruotsin kuninkaalta, Y.K.:n pääsihteeri U Thantilta, Englannin p.m. McMillanilta, Engl. Kuningattarelta, Ruotsin, Norjan, Tanskan, Hollannin, Intian ym. hallituksilta. Niistä kirjeistä on osa talletettuna Valtion Arkistoon Helsingissä. Myös maailman rauhan asiaa olen tarmokkaasti ajanut. Samoin Suomen yleistä kulttuurijuhlaa olen yrittänyt aikaan saada. Mutta kaikesta huolimatta on lopputuloksena plus miinus nolla."
Turhuuksien turhuus, sanoi saarnaaja, turhuuksien turhuuus; kaikki on turhuutta! Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstänsä, jolla hän vaivaa itseänsä auringon alla. Sukupolvi menee, ja sukupolvi tulee, mutta maa pysyy iäti.
- Raamattu: Saarnaajan kirja
Sitäpaitsi eivätkös kahdellakin elämänalueella, urheilussa ja liike-elämässä, huippumenestyneen Paavo Nurmenkin viimeiset aatokset kuuluneet:
"Olen elänyt turhaan."
(skannimine Vaasa)
Lähde: Suomenmaa 14.4.2026:
"Erikoislaatuinen monarkisti..."
(Ms Finlandian lounge Tal - Hel 27.4.26)
ArcticParadise.fi
Tämän blogin kirjoittajan on Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtaja Ville Hytönen suvainnut julistaa "suomalaisen kirjallisuuden viholliseksi".
😏
