Olipa harvinaisen heikkotasoinen kirja.
Nämä "pakinat" ilmoitetaan kirjoitetuiksi kymmenvuotiskauden 1952 - 1962 aikana.
Henrik Ensio Ezechiel Rislakin ( 1896 - 1977, vuoteen 1934 Svanberg, pappisperheestä) tuotantoa.
Aniharvoja lukukokemuksen plussa -puolia oli törmääminen tuohon vanhaan tuttuun "pakina" -sanaan.
Eipä sitä ole vuosikymmeniin tavattukaan.
Nykyään tämmöiset lyhyet sutaisut kulkevat nimellä "blogipostaus".
Tunne, mikä useinkin nousi tekstejä lukiessa; Myötähäpeä.
Kirjoittaja kun ilmiselvästi kuvitteli olevansa jotenkin nokkela, jopa hauska.
Tällaista sontaa:
"En ole mistään saanut tietää mikä oli sen omenan rahallinen hinta, jonka Eeva antoi Aatamille, mutta vaikutus oli surkea ihmiskunnan kannalta. Paratiisi jäi, veräjä suljettiin ja kiroukset seurasivat perässä.
Omenia me yhä viljelemme, syömme niitä, lahjoitammekin.
Nyt kuuluu vain yksi ainoa kirous: "Piru vieköön, mihin minä pistän nuo omenat? Perhe ei jaksa niitä syödä, hintaa niistä ei saa ja sääli olisi antaa niiden mädäntyäkään..."
Mutta Aatami se nieleskeli omenansa hyvällä halulla.
Varsinkin kun sai sen Eevan kädestä..."
Hoh-hoijaa...
Vaikea kuvitella latteampaa "ajattelijaa" kuin tämä Valentin.
Toinen toistaan tyhjänpäiväisempiä juttuja.
Lisäksi Ensio "Valentin" Rislakki oli varhainen feministi, vieläpä sitä kaikkein ääliömäisintä sorttia.
Stoori "Miesten raukkamaisuudesta" sivulla 201 käy siitä hyvänä esimerkkinä.
"Logiikka" yhtä kieroutunutta kuin nyky -femakoillakin.
Aivan älytöntä miesvihaa:
"Huolimatta sodista, kunniamerkeistä, ylistävistä puheista ja itsetehostuksesta olemme me miehet kaikesta päätellen aikamoisia raukkoja. Varsinkin sodan jälkeinen aika on paljastanut meissä olevan alhaisia, halveksittavia piirteitä ylen määrin. Kaikki me sen asian oikeastaan tiedämmekin, mutta osaammeko painaa päämme häveten alas?".
Tämmöinen vastenmielinen skribentti kuitenkin pystyi rakentamaan varsin pitkän ja hienon uran lehtimiehenä. Aina Suomen Kuvalehden päätoimittajuutta myöten.
Wikipedian mukaan Rislakki onnistui saamaan kymmeniä kirjojaan julkaistua.
No, tämä kaikki kertoo tietenkin myös ja ennen kaikkea paljon Härmästä.
Miten heppoisilla eväillä maassa pystyykään uraa rakentamaan...
Ainakin sanomalehtityön kaltaisella "Huvitukset ja humbuugi" -osastolla.
Ainakin takavuosina.
Kuvaavaa tälle päästölle on, että kuvittaja Eila Kaustian pienet, kevyet piirrokset ennen lukuja ovat poikkeuksetta varsinaisia tekstejä laadukkaampia.
Valentinin "Lyhyesti" on varustettu Polvijärven kirjaston "Poistettu" -leimalla.
Ilmeisesti jostakin Pohjois-Karjalasta siis tarttunut matkaan.
Aamulla kaupareissulla kirja lentää pöpelikköön täällä Tampeeella.
Maatumaan.
Jotakin hyötyä tuostakin tekeleestä: Uutta biomassaa!
(Tampereen Lapinniemessä, 20.8.2022)
shop.ArcticParadise.fi
Reality check, please!
