No nyt tuli tilaisuus testata pitkästä aikaan tämä Meilahden legendaarinen lounasravintola "Meiccu", eli entinen "Risuhokki".
"Käpyhokki", "Kuusihokki"...
Paikka on kuulemma vaihtanut omistajaa ja nimeä.
Taas.
Pahoja aavistuksia...
Minkälaista tuhoa on aikaansaatu ainutlaatuiselle ravintolasalille?
Haa!
Eihän täällä ole muuttunut mitään!
Sisustusta ei ole sörkitty!
Parkettilattia, Paavo Tynellin valaisimet, vanhahtavat plyysipäällysteiset mööpelit, - täydellistä!
Miten voi olla mahdollista että on maltettu olla puuttumatta oikeastaan mihinkään?
Kaikkeahan nykyään "updeitataan".
Hampaat irvessä.
Onko tapahtunut jokin erehdys kun tämä klassikkoravintola on säästynyt "modernisoinnilta"?
😋
Entä lounas?
Yhden maissa elokuisena työpäivänä ruokailijoita puolisen tusinaa.
Ei todellakaan mitään ryysistä.
Väkeä saisi olla enemmänkin, jotta paikan tulevaisuus olisi turvatumpi.
Päivän lounaana "Rosepippuri -kalkkunaa" sekä riisiä.
Hinta 12,50.
Ihan "normi" siis, helsinkiläisittäin.
Kun tarjoilija -tädille - sille ainoalle, joka on vuorossa - näyttää Kela -korttia ja kysyy mitä kohteliaimmin "josko siitä olisi jotakin apua", tulee vastaan yrmeä suhtautuminen.
Aivan kuin tässä oltaisiin jotensakin kerjuulla, katselee kireä nainen korttia pitkin nenänvarttaan ja loihee lausuman:
"Ei kun me otetaan vaan kaikilta rahat pois!".
Olipa typerästi sanottu.
Vastaan rauhallisesti toistaen:
"Ai te otatte vaan kaikilta rahat pois?".
Lukuisissa paikoissahan - arviolta lounaspaikoista noin puolessa - saa Työeläkekortilla jonkin pienen alennuksen, luokkaa 1 - 2 euroa.
Pieni summa sinänsä, mutta toistuessaan kymmeniä kertoja vuodessa tulee siitäkin jo jonniinmoinen summa.
Monasti asiasta on mainittu lounaspaikan kotisivuilla, kyltillä kassan vieressä tms. Toisinaan ei, ja siksi kannattaa kysyä.
Paitsi täällä, näköjään.
Salaattipöytä on perin vaatimaton - siihen jää kokonaan puuttumatta.
Ei anna aihetta mihinkään toimenpiteisiin.
Pääruoka sensijaan ihan mukiinmenevää tasoa, "perusmättö -osastoa".
Kyllä tuolla saa nälän lähtemään!
Ilahduttavaa, että täällä ovat asiakkaiden luettavina molemmat iltapäivälehdet.
Niiden esilläpito kun on loppunut niin monesta vastaavasta paikasta.
Kahviin päästyä purjehtii em. törppö -nainen paikalle kyselemään maireasti tuota ääliämäisintä, mitä näissä kuvioissa ylipäätään voi tulla vastaan:
"No maistuiko ruoka?".
Täti on virittänyt ilmeisesti "parhaan" hymynsä kasvoilleen.
No, hymyn irvikuva se kylläkin on.
Selvästi tuo pienen pieni pikkuruinen sanailu maksun yhteydessä oli jäänyt häntä vaivaamaan, ja - yksinkertaisen ihmisen tavoin - yrittää tulla "paikkaamaan".
Vastaan mahdollisimman neutraalisti:
"Ainahan ruoka kulkumiehelle maistuu".
Onneksi nainen häipyy.
Saa rauhassa juoda kahvin loppuun ja ihailla tätä hienoa salia.
Jossa silmä lepää.
Täytyypä tulla tänne uudestaankin.
Eli "tukemaan" paikan toimintaa, jatkuvuutta.
Saas nähdä koska tänne tulee taas tultua...
Meneekö kuukausia, vaiko taas vuosia?
Niin taikka näin, tuo täti tuskin täällä enää silloin hääräilee.
Ravintola -ala on sellaista.
Henkilökunnan vaihtuvuus suurta.
Alakerrassa odottaa yllätys.
Samassa talossa, heti kulman takana, hiljainen, nöyrä jono ihmisiä.
Mitä ihmettä?
Kas, siellähän on käynnissä ruoka -avustusten jakelu jonkin järjestön toimesta.
Näinkö pitkälle on menty, että jopa vauraassa Meilahdessa ihmiset jonottavat ilmaisten ruokakassien perään?
Hyvä, Suomi!
Google -haku:
Matkamiehen mietteitä Risuhokki
(Töölön kirjaston asiakaspääte, 22.8.2022)
ArcticParadise.fi
Merkitykselliset arvot, visio sekä missio!
Eettisyys edellä, tietty.
Vastuullisuuskäytäntöjä alituisesti päivittäen, parhaita kansainvälisiä standardeja seuraten...
