Sinänsä hieno dokkari.
Laatutyötä.
Välillä käytetyt piirrokset toivat mieleen takavuosien Serge Gainsbourg -filmin - sama tekniikka.
Kyllä!
Jacques Brel oli nerokas.
Hänen huippuvuosien esityksensä...
An artist at the top of his game...
Antoi kaikkensa, ihan kaikkensa.
Paino putosi kuulemma melkein kilolla jokaisen setin aikana.
Hikoilun johdosta.
Tähän Brel:
"Jos et ole uupunut esityksen jälkeen, ei se ole ollut oikea esitys.
Sama juttu kuin panemisen jälkeen.
Jos et ole uupunut, ei se mitään naintia ole ollutkaan".
Bravo!
Mutta ne elämäntavat...
Dokkarin mukaan ekana konsertin jälkeen bisseä ja röökiä.
Ja sitä röökiä todellakin kärysi, vuosikymmenien ajan.
Kohtalokkain seurauksin.
Sinänsä hieno, tyylikäs kohtaus tossa leffassa Brelin tupakoinnista.
Miten hän pystyikään minuuttitolkulla puhumaan spaddu suupielessä roikkuen.
Todella coolisti!
Mutta keuhkösyöpähän siitä oli seurauksena.
Tietty.
Kuolema vain 49 -vuotiaana.
Tahti oli kieltämättä raju, sen vajaan parinkymmenen vuoden ajan mitä kiertue -elämää kesti.
Melkein keikka per päivä vauhtia.
Sitten esiintymisten jälkeisten öisten syömisten ja juomisten jälkeisiä loputtomia öisiä autoiluja pitkin etupäässä Länsi-Eurooppaa.
Tyylikkäällä Sitikalla.
Välillä "taloissa" pistäytyen.
Bordelleissa ranskalainen SuperTähti tunnettiin etunimeltä.
Dokkarin naispuolisen kertojanäänen mukaan Brelillä oli "omat mieltymyksensä".
😋
Kas tällainen on suhtautumistapa Ranskassa!
Vive la France!
Tai siis...
On perinteisesti ollut.
Epäilemättä sairas MeToo- ja "cancelointi" -vimma leviää Ranskaankin.
Tulemmeko näkemään Jacques Brelin "canceloinnin"?
Kiinnostava yksityiskohta dokkarissa oli tieto Brelin esiintymisestä Helsingin1962 "Maailman Nuorison Rauhanfestivaaleilla".
Ohhoh!
Kyseiset pippalothan - jotka menivät myös nk. "hulinaksi" - olivat Neuvostoliiton masinoimat.
Selitystä Brelin osallistumiselle lienee etsittävä tuosta taiteilijapiirien iki-aikaisesta naiviudesta.
Ja/tai miehen ranskalaisuudesta.
Ranskan kohtalo Toisen Maailmansodan aikana Saksan kynsissä lienee aiheuttanut tuollaista myötämielisyyttä kaikkia "fasismin vastaisia voimia" kohtaan...?
Elokuvassa päivitellään Brelin naissuhteita.
Miksiköhän?
Ihan normitouhultahan tuo vaikuttaa, nähdyn valossa.
Katolilainen kaksinaismoralistinen kotitausta ja kasvatus.
Ensimmäiset pettymykset naissuhteissa.
Avioliitto ja lapsia (kolme tytärtä) sangen nuorena,.
Vuosikymmenien kulissiavioliitto.
"Koti" Beligiassa, jossa viipyi muutaman päivän kuukaudessa.
Loppuaika baanalla, huorissa ja sittemmin erilaisten vaihtuvien naissuhteiden parissa.
Pesää alkoi kunnolla omaksi yllätyksekseen saamaan kuuluisuuden - tuon naisille niin hunajaisen - myötä.
Heppu, joka oli aina pitänuyt itseään rumana.
Katolilaiseen tyyliin nk "avioliitto" kesti kuitenkin loppuun saakka.
Vaimo hoiti siellä Belgian -kodissa firman asioita: Kustannussopimuksia, julkaisuoikeuksia sun muuta.
Vaimo sai siis myös elinikäisen työpaikan.
Miksi siis erota?
Ihan normi -pikkuporvarillisuutta, siis.
Aivan tavanomaista ylemmän keskiluokan katolisen miehen elämää, kaikkineen.
Filkan perusteella jäi kuva, että siinäkin suhteessa Jacques Brel eli mitä tavanomaisinta miehen elämää, että kaikki nuo monet naissuhteet jotenkin lässähtivät.
Ennemmin tai myöhemmin.
Tuo viimeinen, nuori (14 vuotta nuorempi) tummaihoinen seuralainenkin...
"Paksu lompakko, helppo on lempeä pyytää" - Tuomari Nurmio
Riitaa tuli oman tyttärenkin kanssa.
Jopa siinä määrin, että isä poisti tyttären purjeveneestä jollakin kaukopurjehduksella. Jätti oliko se Kanarian saarille.
Bointsit bardillemme siitäkin, että totesi ettei edes yrittänyt "ymmärtää" tyttäriään, koska "hehän ovat naisia".
😋
(Helsinki, Hotel Indigo, Bulevardi 30.9.2022)
ArcticParadise.fi
Arvot kohillaan!
