Tänään perjantaina ruuhkaisissa junissa Imatralta Kuopijoon.
IC -juna starttaa kello 11.02.
Onneksi Kouvolassa on 47 minuutin väliaika, junanvaihto.
Saa tänäänkin yhden lämpimän aterian.
Hienoa!
Täällä Kouvolan asemalla on edelleenkin mahdollisuus fillarin kanssa kiertää laiturin molemmissa päissä olevien ylikulkujen kautta asemarakennuksen eteen!
Monilla asemilla se ei enää käy.
Tampereellakin on laitettu puomi eteen. Jonka kiertäminen tosin on helppoa.
Suuri helpotus, kun ei tarvitse fillarin ja matkatavaroiden kanssa ängetä hisseihin ja alikulkukäytäviin!
Suunta on toki kaikkialla sama: Liikkumisen hankaloittaminen.
Keppihevosena käytetään tietty tuota taikasanaa; "Turvallisuus".
Niin aina.
Tutut, legendaariset kierreportaat ylös asemaravintolaan, nykynimeltään "Assan Popsis".
"Popsis"?
Mitä helkkaria?
Kouvolan aseman yläkerran "parvekkeella" sijainnut entinen vilkas kahvila on suljettu.
Näyttää, että on ollut jo aikoja.
Kahvila, jossa intti-aikoina tuli istuskeltua lukemattomia kertoja.
Kai kahta kertaa lukuunottamatta tuli käytettyä loma -reissuilla nimenomaan junaa.
Vaikka bussikuljetus olisi ollut paljon nopeampi.
Vekarajärveltä ja Vekarajärvelle kulki ihan omat linja-autot.
Mutta ei huvittanut noitakaan kaksi-ja-puolituntisia istua ahtaassa bussissa niiden sotapoikien keskellä.
Junaa käyttäessä sitä "omaa aikaa" sai enemmän.
Ei välttämättä "perillä kotona", mutta joka tapauksessa.
Assan Popsis toimii tilassa, jossa aikoinaan sijaitsi se Kouvolan aseman yläkerran ravinteli.
Mikä ikinä se vuosien varrella sitten nimeltään olikaan.
Vielä 90 -luvulla tässä tilassa tuli joskus junaa odotellessa iltaisin katteltua telkkua...
Iäkästä isäntää jututtaessa käy ilmi, että hän on kuin onkin sen legendaarisen Oikokadun Popsiksen entinen ravintoloitsija!
Hyvänen aika sentään!
Vanhan Popsiksen tiloissa toimii nykyisin kuulemma joku "Bistro".
Kouvolan Popsis, se Oikokadun paikka 1978 - 1979...
Tämän Kouvolan rautatieaseman yläkerran kahvila ja ravintola....
Olo on kuin Jeremy Ironsilla Evelyn Waugh -filmatisoinnissa Brideshead Revisited / Mennyt maailma.
Kun hän sodan aikana, upseerina, yksikkönsä kanssa palaa sotilasmajoitukseen nuoruutensa Bridesheadiin...
Ja muistaa kaiken...
Kouvola Revisited!
Oikokadun "Vanha Popsis" oli kohtalokas paikka.
Loka/marraskuun vaihde 1978.
Sinne tuli suunnistettua heti ensimmäisellä iltalomalla Vekaranjärveltä, Karjalan Prikaatin varuskunnasta.
Mikä mieletön tuuri!
Välittömästi sisään astuessa kohtasivat katseemme H.:n kanssa...
Herra paratkoon sentään, mikä OnnenPotku!
Varusmiesaika kuluikin siitä syystä sitten osin varsin mukavissa merkeissä.
Monessa suhteessa - ei vähiten neitiseuran johdosta - intissä meni jopa paremmin kuin mitä tuohon aikaan siviilissä oli mennyt.
Enhän ollut omaa polkuani vielä löytänyt...
Hirvittää ajatellakaan mitä kärvistelyä inttiaika olisi ilman "Vanhassa Popsiksessa" kohdatun H.:n seuraa ollut.
Oikeastaan vasta nyt, vuosikymmenien jälkeen, asia alkaa valjeta.
Muutamia hienoja viikonloppureissuja:
Mökillemme Inkooseen.
Valtionrautateiden henkilökunnan mökille Valkealan Kirjokiveen - saimme vapaasti käyttää mökkiä, koska H.:n isä oli rautatieläinen.
Eräskin helteinen, ikimuistoinen, kesäkuinen viikonloppu siellä Tihvetjärven rantakallioilla...
"Kesä Monikan kanssa" -osastoa.
Liftausmatkat Vekaranjärveltä Kirjokiveen olivat mieleenpainuvia, nekin.
Repussa eväinä kassun ruokalasta sosialisoituja isoja banaaneja sekä tietenkin runsaasti vanikkaa.
Ainoana tietyllä tavalla ikävänä kokemuksena intti-ajasta jäi mieleen puntisreissu.
Kun H. iltalomien ja hässimisen jälkeen sai houkuteltua jäämään luokseen...
Miehän jäin.
Samantien tuli lähdettyä sitten Stadiin muutamaksi päiväksi, kun se "sotilaskarkuruuden" raja oli viisi vuorokautta.
Soromnoo!
Samantien!
Vastaanotto takaisin kassulla oli suorastaan ylitsevuotava.
Komppanian "päivystävänä upseerina" toimineen ylivääpeli Hännikäisen - nyrkkeilijä, jota kaikki pelkäsivät - "puhuttelun" aluksi tarjosi tyyppi röökin ja kehoitti istumaan.
Ensimmäinen kysymys, virnistäen:
"Oliks se sen arvoista?".
Komppaniassa nousi arvostus ihan Taivaisiin asti - Sankari!
Kapiaiset...
Yliluutnantti Vähä-Pietilä, vääpeli Näveri ja ne muut mitättömyydet...
Antoivat mahtavan opetuksen.
Nimittäin väärentämällä puntis -dokumentin. (Se on tallella).
Pakottivat allekirjoittamaan paperin jonka mukaan puntisreissu olisi kestänyt muutaman tunnin - sehän kesti melkein viisi vuorokautta.
Heillä oli niin kova kilpailu komppanioiden kesken siitä, kenellä punttaamisia oli vähiten.
Kumpikohan oli pahempi rötös:
- Varusmiehen puntiksella olo (ja siitä sitten rangaistuksena seitsemän viikon poistumiskiellon kärsiminen)
No onneksi H. vieraili kassulla, ja livahdimme viettämään laatu-aikaa Sotilaskodin erääseen sopukkaan...😋
- Vaiko tuo viranomaisten harjoittama asiakirjaväärennys? 😋
Opetus, elinikäinen opetus:
Ei nuihin virkaherroihin ole luottamista.
Ei sitten yhtään!
Aina suhmuroimassa jotakin.
Ainua keino on olla mahdollisimman vähän tekemississä virkakoneiston kanssa.
Tiukan paikan tullen pitää tuntea pykälät hyvin omalta osaltaan.
Ainahan nuo virkaherrat - enemmistö nykyään naisia. - ovat jotakin yrittämässä.
x
Mukava mies, tämä "Assan Popsiksen" isäntä.
Kuultuaan että tässä ollaan "Vanhan Popsiksen" asiakkaita Oikokadulta, 70 -luvun lopusta, alkaa isäntä tarinoimaan jostakin silloisesta Popsiksen portsarista.
Jota kuulemma vieläkin naiset käyvät etsiskelemässä.
Tähän mie:
"Niin, niin.
Naisethan rakastavat rahaa, kuuluisuutta, valtaa".
Todellakin.
Osalle naisistahan - tietyn tyyppisille, tietyn tasoisille - jopa portsarit edustavat jotakin Unelmien Täyttymystä.
Varsinaisista uniformutyypeistä puhumattakaan.
Vieressä on paikan tarjoilijatar, tuollainen 55 + -ikäinen.
Naama menee hänellä omituiseksi, ja silmät muljahtavat päässä.
Odotan jonkinlaista raivokohtausta.
Sensijaan nainen virkkaa ilolsesti:
"No money, no honey!".
Tähän mie:
"Kiitos, Rakas!
Pelastit juuri päiväni!
Vihdoinkin olen löytänyt naisen, kenen kanssa ei tarvii riidellä!".
Naurua.
Entä sitten nyky -Popsiksen pöperöt?
Erittäin okei!
Kohtuullinen salaattipöytä.
Pääruokana jotain possua, jonka skippaan.
Mutta keittona gulassikeittoa, vasikanlihapohjaista, tietty.
Popsiksen gulassikeitossa ei ole mitään häpeämistä - sen voi vanha Unkarin -kävijä huoletta todeta.
Mikä parasta, ja Härmän oloissa poikkeuksellista, mausteissa ei ole pihdattu.
Annan kehut.
Kahvin kanssa vielä jotakin makeaa.
Iltapäivälehti lojui jossakin, sen sai samalla lukaistua.
Lounaan hinta kohtuulliset 10,90.
Keittolounas + salaatilounas 9,50.
Maksoin vahingossa ja kiireessä täyden lounaan hinnan - ensi kerralla viisaammin.
Sitäpaitsi eläkkeennauttija -alennuksenkin saa kello 13 jälkeen.
Ensi kerralla sekin, sitten.
Mutta, mutta...
Kun lähtevään Kuopion -junaan astellessa luo katseensa Kouvolan rautatieaseman halliin...
R -kioski, autovuokraamo karkkikauppa... Ei juuri muuta.
Hiljaista on.
Tässä ennen niin vilkkaassa asemahallissa.
Valtionrautateiden palvelupiste on poistettu, täältäkin.
Tietty.
Lippuautomaatti vielä löytyy - toistaiseksi.
Kai niistäkin pyritään eroon.
Kansa on ovelalla hivutustaktiikalla pakotettu nettiin ja äly-härpäkkeiden orjiksi.
Ulkona katse yläkerran suljetun kahvilan ulkoparvekkeelle, siihen kellon ja lämpömittarin viereen.
Voi hyvänen aika sentään!
Kesällä 1979 kun lähestyin tätä rautatieasemaa...
Tuolla odottava nuori nätti tyttö vilkutti.
Mennyt maailma.
Vasta vuosikymmenien jälkeen sitten vähitellen tosiaan valkenee:
Tuohan oli niitä elämän ihan huippuhetkiä!
Eihän sitä silloin tajunnut...
(Vuokatti, Sotkamo 23.9.2022)
ArcticParadise.fi
Reality check, please!
