Kirja-arvio: Lasse Lehtinen: "Punainen vuorineuvos" (WSOY 1987, 5.s painos)
Kävipä tuuri, että tämä pokkari löytyi Phuketin Karon Beachin Sugar Palm -hotellin aulan vapaasti lainattavien kirjojen hyllystä.
Kevään 2013 Thaimaan -reissun viimeiset päivät, ennen kaikkea pitkä ja raskas lentomatka kotiin, tuli pelastettua. Aina pitää olla joku kirja "työn alla".
En tosin pitänyt romaanista. En ollenkaan.
En tarinasta, en tyylistä millä kirja oli skrivattu. En "huumorista", en kirjasta välittyvästä tyypillisestä "suomalaisen miehen sielunmaisemasta".
Ajankulua, kuitenkin. Sopivan kevyttä matkalukemista.
Mielenkiintoa herätti lähinnä se, että kuinka paljon tuttua Moskovaa kirjasta löytyisi.
Olihan tuo kuukausi touko-kesäkuussa 1975, heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen, unohtumaton. Rakennusapumiehenä Suomen Moskovan -suurlähetystön remontissa. Työnantajana Finn-Stroi. Asuminen ja sapuskat ilmaisia, palkka kohtalainen ja verottomat päivärahat tilille Härmään.
Laupias Taivas, minkälainen kuukausi tuo oli!
Noilla tienesteillä sai ostettua uuden 10 -vaihteisen fillarin, ja heinäkuussa tehtyä pitkän fillarimatkan Itä-Suomeen.
Kyllä, jotakin tunnistettavaa Moskovaa Lehtisen kirjasta löytyi, mutta melko vähän.
Moskovan tuoksua Bresnevin aikaan kirjasta ei välity. Muistista sitä kylläkin löytyy...
Oikeastaan päällimmäisenä asiana kirjasta jää mieleen vuorineuvostason miehen elämän tyhjyys.
Lasse Lehtinen ammattitoimittajana on varmaankin kuvannut Punaisen vuorineuvoksen elämäntilanteen joidenkin tuntemiensa esimerkkitapausten pohjalta.
Mutta onko tuo muka jotain elämää?
Lähinnä säälittää tuollainen kenkäkauppias -vuorineuvos.
Herää jälleen kerran kysymys, miten vähään suomalainen mies tyytyy. Tätäkin miestä vedättävät suurinpiirtein kaikki. Vaimo, tytär, vävypoika, rakastajatar, autonkuljettaja, ay -liike...
Onko tuo muka jotain elämää?
Selväksi käy, että 20 -vuotias saman kevään ylioppilas saattoi touko-kesäkuussa 1975 Moskovassa elää paljon, paljon rikkaampaa elämää, kuin suomalainen vuorineuvos samassa kaupungissa muutamaa vuotta myöhemmin.
Siinä mielessä toki lukukokemus oli antoisa. Sai vertailukohtaa.
Kiitos tiedosta!
(Art Hotel Laine, Riga 6.4.2013)
www.ArcticParadise.fi
Kävipä tuuri, että tämä pokkari löytyi Phuketin Karon Beachin Sugar Palm -hotellin aulan vapaasti lainattavien kirjojen hyllystä.
Kevään 2013 Thaimaan -reissun viimeiset päivät, ennen kaikkea pitkä ja raskas lentomatka kotiin, tuli pelastettua. Aina pitää olla joku kirja "työn alla".
En tosin pitänyt romaanista. En ollenkaan.
En tarinasta, en tyylistä millä kirja oli skrivattu. En "huumorista", en kirjasta välittyvästä tyypillisestä "suomalaisen miehen sielunmaisemasta".
Ajankulua, kuitenkin. Sopivan kevyttä matkalukemista.
Mielenkiintoa herätti lähinnä se, että kuinka paljon tuttua Moskovaa kirjasta löytyisi.
Olihan tuo kuukausi touko-kesäkuussa 1975, heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen, unohtumaton. Rakennusapumiehenä Suomen Moskovan -suurlähetystön remontissa. Työnantajana Finn-Stroi. Asuminen ja sapuskat ilmaisia, palkka kohtalainen ja verottomat päivärahat tilille Härmään.
Laupias Taivas, minkälainen kuukausi tuo oli!
Noilla tienesteillä sai ostettua uuden 10 -vaihteisen fillarin, ja heinäkuussa tehtyä pitkän fillarimatkan Itä-Suomeen.
Kyllä, jotakin tunnistettavaa Moskovaa Lehtisen kirjasta löytyi, mutta melko vähän.
Moskovan tuoksua Bresnevin aikaan kirjasta ei välity. Muistista sitä kylläkin löytyy...
Oikeastaan päällimmäisenä asiana kirjasta jää mieleen vuorineuvostason miehen elämän tyhjyys.
Lasse Lehtinen ammattitoimittajana on varmaankin kuvannut Punaisen vuorineuvoksen elämäntilanteen joidenkin tuntemiensa esimerkkitapausten pohjalta.
Mutta onko tuo muka jotain elämää?
Lähinnä säälittää tuollainen kenkäkauppias -vuorineuvos.
Herää jälleen kerran kysymys, miten vähään suomalainen mies tyytyy. Tätäkin miestä vedättävät suurinpiirtein kaikki. Vaimo, tytär, vävypoika, rakastajatar, autonkuljettaja, ay -liike...
Onko tuo muka jotain elämää?
Selväksi käy, että 20 -vuotias saman kevään ylioppilas saattoi touko-kesäkuussa 1975 Moskovassa elää paljon, paljon rikkaampaa elämää, kuin suomalainen vuorineuvos samassa kaupungissa muutamaa vuotta myöhemmin.
Siinä mielessä toki lukukokemus oli antoisa. Sai vertailukohtaa.
Kiitos tiedosta!
(Art Hotel Laine, Riga 6.4.2013)
www.ArcticParadise.fi
