Sarjasta: Muotokuvia muistista
Henkilökuvaa Matti Kurjensaaren hengessä...
Anteeksi viittaus kirjallisuuteen - tässä sopimattomassa yhteydessä!
😉
Herr Bo "Bosse" Grahn
Tähän herraan minulla oli kunnia tutustua muutama vuosi sitten täällä Hangossa.
Tuli yővyttyä henkilőn silloisessa majoitusliikkeessä - Viking Motel nimeltään.
Häätyy sanua, että kyseinen hahmo teki lähtemättőmän vaikutuksen.
Puheillaan kuin myös rehvakkailla otteillaan:
Nimittäin.
Noihin aikoihin meillä oli Bossen kanssa jonkinlainen "asiakassuhdekin".
Tein hänelle Hanko -aiheisen käyntikortin.
(skannimine Hanko)
Jotenkin noissa kuvioissa tuli sitten yhden (1) kerran tosiaan yövyttyä ko. motellissa - olinhan jo oppinut löytämään mestan.
Mikä oli kyllä haastavaa, aluksi.
Ei meinannut millään löytyä tätä majataloa, sieltä jonkinlaiselta varasto-alueelta, läheltä "Hanko Pohjoinen" rautatieasemaa.
Aitojen takaa, syksyn pimeydessä.
Satoikin.
No, Viikinki-Bossen kanssa sitten juteltiin niitä näitä.
Tuohon aikaan mulla oli Viking Motellissa postikorttitelinekin - mutta vain hetken.
Kuvia kun katseltiin ja niistä rupateltiin - telineessä oli myös yksi kuva Bengtskärin majakalta - totesi herra Grahn tähän ytimekkäästi:
"No mutta eihän se oo ku yks vitun kivikasa!".
Asiaa selittäessään vatkasivat ViikinkiPäällikön kädet vimmatusti.
BIG TIME.
Mutta ei siitä sen enempää - emmehän ole tulleet tänne kenenkään terveysasioita setvimään. Tahi talousasioita.
Sehän olisi peräti sopimatonta, suorastaan niljakasta.
Ei tule kuulonkaan!
Täytyy kyllä myöntää, että mies onnistui lyömään meikäläisen ällikällä!
Eritoten kun kyseessä oli siis hankolainen matkailuyrittäjä!
Vielä tuolloin.
Selvät tuntuivat olemaan matkailuhenkilöllä sävelet - harvinaisen selvät!
😉
Ja mie kun olin aina ajatellut, että nimenomaan Bengskär olisi Hangon matkailun varsinainen Helmi.
Yksi niistä.
Itse asiassa...
Ajattelen niin edelleenkin, kuten olen aina ajatellut.
Ja tulenkin ajattelemaan.
Kohdehan on ainutlaatuinen - monessakin eri suhteessa.
Paitsi Pohjoismaiden korkeimpana majakkana, niin myös hienona rakennuksena, luontokohteena...
Myös aivan poikkeuksellisen sotahistoriallisen perintönsä johdosta.
Ilmeisesti hurjaa Viikinki -soturikansaa ihannoiva Bossemme ei kuitenkaan ole ollut vaikuttunut jatkosodan aikaisesta legendaarisesta, Suomen sotahistorian yhdestä kovimmista, Bengskärin taistelusta?
Sääli.
Ihannointikohteita kun tosiaankin löytyisi lähempääkin kuin muinaisesta Scandinavian historiasta, noista Bossen Viikingeistä.
Hangon vesiltä, Bengskäristä!
Siis jos kelpaisi....
Eräällä Bengskärin -reissulla sattui matkaan opas, joka varsin elävästi noita Jatkosodan aikaisia taisteluja kuvaili.
Heinäkuu 1941.
Huh-huh mitä toimintaa nuoren, vasta 25 -vuotiaan luutnantti Fred Lutherin joukoilta!
Fred Lutherista tuli sittemmin huippukemisti, joka teki pitkän uran teollisuuden palveluksessa.
Mutta entisen matkailuyrittäjämme toteamuksen mukaan kyse onkin kuulemma vain "yhdestä vitun kivikasasta".
Jassoo.
Apropoo.
Nuo legendaariset, muinaiset Viikingit...
Kaikesta päätellen varsin rajua sakkia, todellakin.
Fyysisestikin aivan valioyksilöitä.
Kenttäkelpoisuusluokkaa A 1!
Parasta A -sarjaa!
Sitten kun katsoo vaikkapa netistä kuvia nuista Viikinkejä nykypäivänä ihannoivista...
Isomahaisia, raihnaisia ja sairaalloisia tyyppejä.
Sieltähän nuo kuvat ovat nähtävissä.
Parin klikkauksen päässä.
😉 😉 😉
Oma kysymyksensä tietenkin on, jotta mitä ihmeen Bosse -tyyppistä ihailemista meillä suomalaisilla nuissa muinais -skandinaavisissa Viikingeissä oikein olisi?
Hehän tekivät ryöstö- ja murharetkiään Suomeenkin.
Tavallaan juuri he olivat sitten eräänlaista alkusoittoa myöhemmälle Ruotsin monisatavuotiselle Suomen orjuuttamiselle..
Ai niin...
Tuo muutaman vuoden takainen yöpyminen Viking Motellissa...
Oli siis marraskuu, ja aivan hirveä keli.
Kun raskaiden kantamusten kanssa illalla kotimatkalla selvisin Länsisatamaan, ja sen autoreitin kautta fillarilla tarvoin laivaan...
Vettä tuli kuin aisaa.
Kas!
Kännykkä hälyttää!
Mitä ihmettä?
Kuka tähän aikaan illalla suvaitsee soittaa?
No mutta - sehän onkin Viking Motellista!
Linjoja pitkin tulee voimakasta arvostelua.
Olen kuulemma poistunut motellista liian vähäpuheisesti.
Jos noin kävi, niin olisikohan se mahdollisesti johtunut siitä, ettei ollut mitään puhuttavaa?
😉
Kiinnostava henkilökuva muuten tästä ViikinkiPäälliköstämme löytyy vieläkin netistä:
Yle Areena: Seportaasi FST "Musta lammas lähtikö hammas" / vuodelta 2002.
Saamme tutustua herran ajatusmaailmaan...
Henkilö suvaitsee avautua.
Yksityiselämästään, jota hän auliisti julkisuudelle jakaa.
Häistä alkaen.
Siis silloin yli 20 vuotta sitten.
Kirkkohäät, juhlallinen vihkivala lausutaan papille.
Kaunista, kaunista. Herkkää, herkkää.
260 häävierasta - juhlapuvuissa.
ViikinkiPäällikön määräyksestä.
Virottarensa kanssa kuulemma oli kyse "Rakkaudesta Ensi Silmäyksellä", pakisee päähenkilömme.
Morsian taas kertoilee olevansa onnellinen tavatessaan miehen joka haluaa perheen ja lapsia.
Eli - edelleen morsianta lainataksemme - vauhdikkaan nuoruuden jälkeen "kokeilla perhe -elämää".
Rakkauden hetelmää - pienokaista - esitellään ohjelmassa runsain mitoin.
Meidän tulee olla tämmöisille Bosse -hahmoille kiitollisia.
Hehän tarjoavat suurenmoista viihdettä näillä julkisilla ulostuloillaan.
Samoin ViikinkiPäällikkömme kertoilee avomielisesti moottoripyöräkerho -harrastuksestaan.
Kyseinen kerho on kuulemma "indenpendent" - niin on paras.
Että hauskaa ja kavereita riittää!
Kyseisessä proggiksessa jatkaa Bosse hymy huulilla tarinointiaan "hurjista nuoruusvuosistaan".
Prätkäporukkansa oli kuulemma rysäyttänyt ikkunasta sisään hankolaiseen kirjakauppaan.
Ilmeisesti heille jäi hässäkästä satoja verisiä kirjoja - joita sitten lueskeltiin porukalla.
Hangon murteella ilmaistuna "lesa".
Sellainen kulttuuripersoona - kirjatkin verisiä!😉
Kiintoisaa katsella tästä dokumentista moottoripyöräkerholaisten avoimesti esittelemää vapaa-ajan viettoaan.
Kalja virtaa, ja välillä - totta kai! - mitellään voimia sekä painitaan.
"Musiikkihan" tuon tasoisilla on täytää räminää, ränttä-tänttää.
Miten muuten voisi ollakaan?
Herran mammakin esiintyy ohjelmassa.
Kertoilee olleensa "skeptinen" poikansa uusista kuvioista - mutta uskovansa nyt, että kaveri lienee vihdoinkin rauhoittunut, avioliiton satamaan purjehtimisensa jälkeen...
Niin, niin...
Mutta hetkonen!
Nainen, jonka kanssa ViikinkiPäällikön silloisessa motellissaan tapasin, ei kuitenkaan ollut se virotar, jonka kanssa häitä telkussa vietettiin!
Miehellä on uutta jälkikasvuakin - eri naisen kanssa...
Olisiko jälleen niin, jotta "rakkaus on ikuista - vain sen kohteet vaihtelevat"?
😉
(Hanko 2.12.2015)
shop.ArcticParadise.fi
Vastuullista postikorttituotantoa - mielipitteillä sekä iliman!
PÄIVITYS 7.8.2021
Kesä 2021 - toinen "koronakesä".
Matkailu on ollut pitkään lähes totaalisessə jumissa - turhaan, tietenkin.
Hotellien, laiva- sekä lentofirmojen tappiot huitelevat miljoonissa, kymmenissä ja sadoissa miljoonissa.
Pienen henkireiän tarjoaa Viking Line Visbyn -risteilyllään.
Suvaitsen ottaa siihen osaa - onhan yksi teinivuosien kesäkin kulunut nimenomaan Gotlannissa, kieltä oppimassa.
Silloin - taisi olla kesä 1974 - tuli lähinnä Visbyn satamasta hypättyä fillarin selkään ja suunnistettua tuolle maatilalle, missä rengin homma odotti. Visby jäi väliin.
Mutta kyllähän tämä nätti kaupunki on, jopa erittäin nätti.
Todellinen Itämeren Helmi.
Aikaa tänään on jotain 8 - 9 tuntia, ja paikkakunta tulee tutuksi.
Kirjastosta löytyy ilmainen netti, ja uimapaikka ihan vieressä.
Hauskana yksityiskohtana "Donnerska huset" Vanhassa Kaupungissa - lieneekö Jörkka -vainaan sukutalo?
Donner -sukuhan on alunperin Saksasta lähtöisin.
Miksei reitti Suomeen siis olisi voinut käydä juuri Gotlannin kautta?
Hyvinhän Jörkka täällä Gotlannissa viihtyikin - opettajansa Ingmar Bergmanin tykönä Fårössa...
Yksi kuvausteemakin löytyy.
Aiheena riippumatto - varma korttiaihe.
Kuvat eivät kuitenkaan onnistu - eri syistä.
Takaisin Viikkarin lautalla, hississä.
Olen hississä yksin, ja jo painanut nappia alaspäin.
Viime hetkellä ovi kuitenkin uudelleen aukeaa, ja iso mies pikkulapsen kanssa ilmestyy oviaukkoon.
Kuluu sekunnin murto-osa, ja tyyppi käskee möreällä äänellä:
"Trycka på knappen!".
Kas, vanha tuttu Bo-Håkanhan se siinä!
Vaikea sanua, tunnistiko heppu meikäläisen.
Tuo "Trycka på knappen!" -komento tuli joka tapauksessa ihan heti, alle sekunnissa.
Riippumatta siitä, kuka hississä olisi sattunut olemaan.
Vaikka Kekkonen.
En minä mitään "knappia" tietenkään alkanut Bosselle paineskelemaan.
Painoi itse, ja katosi seuraavassa kerroksessa lapsineen.
Siis näine uusine lapsineen.
I alla fall:
Tyyppi säilyy uskollisena tyylilleen.
Näköjään loppuun saakka.
ArcticParadise.fi
Eettisyys edellä!
Vähäpäästöistä toimintaa - ainoina tuotoksina lähinnä blogikirjoitukset.
