19.6.2020

Ryan O'Neil / Rodney "Peyton Place" Harrington Suomessa / Juhannus 1970: Dit rum! Sauna! Alast!



Olipa mainio dokkari tuo eilinen "Ryan O'Neil / Rodney Harrington Suomessa Juhannuksena 1970"!

Näin aikalaisen silmin.

Ihan kulttikamaa. 


"Rotnia" kuskattiin helikopterilla juhannusjuhlista toiseen, kiivaassa tempossa. Yöttömässä Yössä.

Yleisö kirkui.Tai siis naiset kirkuivat.

Isäntänä legendaarinen manageri Tappi Suojanen.

Joka muuten edelleenkin vakuuttaa, ettei Rotnille maksettu keikasta markkaakaan.

Ja että managerimme kuulemma "kidnappasi" Rotnin Härmään Köpiksen lentoasemalta...


Mahtava tyyppi, tuo Suojanen.

Helikopterikierroksen jälkeen, jossakin majatalossa:

Tis is ditt rum! Peyton Place rum! Gracias!

Rum! Sauna! Alast!


Onnekseen Rotni kuitenkin pääsi jollakin ilveellä pakenemaan Suojasen sönkötykseltä ja tunkeiluilta.

Dokkarin loppukohtaus ilmeisesti Hotelli Tammerin edustalla.

Lämpimästi halaa Rotni paikalle ilmestynyttä jotakin kansainväslistä manageriaan - varmaankin pelastajaansa.

Tammerin aukeaa valoisena Juhannusyön aamuntunteina - ja viimeisenä näemme sisällä odottavan vastaanottokomitean...


Hei, mutta...

Tuo tumma, vakava kaunotarhan on sen ajan legendaarinen seksikäs "SuperTyttö" - Seija Tyni!

Happy End lopulta Ryan O'Neilin koettelemuksille suomalaisessa Juhannusyössä.

Hän oli sen ansainnut.


Tuosta Ryan O'Neilistä:

Olipa harvinaisen komea mies, aikoinaan!

Lisäksi osasi parhaaseen kalifornialaiseen rentoon jenkkityyliin hoitaa tilanteet "kotiin". Selvisi jopa Suojasesta.

Hauska ja sanavalmis kaveri.

Ja mikä fysiikka!

Jossakin vaiheessa piti pujahtaa jonkun aidan alta - ja miten notkealla nyrkkeilijän - kondiksellaan Rotni sen tekikään!


Niin...

Peyton Placen jälkeen muistamme Ryan O'Neilin  muutamista ihan kelpo leffoistakin.

Stanley Kubrickin Barry Lyndon.

Ja ennen kaikkea: Kulttileffa Tough Guys Don't Dance.

Kirjailija Norman Mailerin ohjaus. Film noir -genreä.

Elokuva oli ikimuistoinen  kokemus kerran Parriisissa.

Teatterista Rue de Rivolille astuessa kumma tunne stoorin ja atmosfäärin tuttuudesta:

Aivan kuin Espoon Haukilahti 1970 - 71!

Avainsana: Dekadenssi.
 



                                                                Haukilahti - Jeda

 
Sitä ihmeellisempää oli, että sittemmin kun tuo kirja "Kovat kundit eivät tanssi" tuli luettua, osoittautui se täydeksi paskaksi.

Aivan turhaa, sekavaa, kökköä jaarittelua. Joka ei meinannaut koskaan loppua.

Mutta filmiversiosta Norman oli onnistunut kiteyttämään timantin.

Ehkä Mailer yksinkertaisesti vaan toimi väärällä alalla vuosikymmenet, kirjailijana?

Olisi pitänyt fokusoida filmintekkoon?


No, 40/50 -lukujen teokset Alastomat ja kuolleet sekä Hirvipuisto taisivat olla melko mukiinmeneviä.

Muistaakseni.

Kun ne joskus 70 -luvun sadekesänä tuli kesämökin vintillä luettua...



Niin tai näin:

Hienoa että Rotni pääsi livahtamaan Tappi Suojasen kynsistä Hotelli Tammeriin.

Hienoa että SuperTyttö odotti tähteä Tammerissa.

Heti sen legendaarisen ulko-oven takana.

Ulko-oven, jonka ovenkahvaa ei kukaan sen avannut voi unohtaa: Marsalkan sauva!

Tämähän tosiaankin oli Marskinkin käyttämä hotelli, ja F.E.Sillanpään, sekä monen muun.

Allekirjoittaneenkin, jopa usein 90 -luvulla, jonkin verran myös kuluvalla vuosituhannella. 

Vähemmän, tosin.

Koska kaunottaret katosivat keski-ikään...

Nyyh.


Mutta kivaa oli, montakin kertaa.

Olisipa kiva tietää, olemmeko majailleet Rotninkin kanssa samassa huoneessa.

 "Alast".

Siis eri aikoina.

Manakeri Tappi Suojasellehan saunominen ja "alast" yhtä aikaan Rotnin kanssa näytti dokumentin mukaan olleen vahva päähänpinttymä.


Entä mikä on Ryan O'Neilin -komistuksen tilanne tänään?

Säälittävää katsoa netistä klippi tähden nykykunnosta.

Ihmisraunio. 

Jolla lisäksi perhetragedioita on riittänyt.


Time waits for no one. 






(Tallinna 19.6.2020)

ArcticParadise.fi

Postikortteja mielipiteillä tai ilman 

Vastuullisuus keskiössä!