Hyvää settiä tuo äsken Teemalta tullut dokkari "Aalto".
Tuotanto Virpi Suutarin ja Martti Suosalon Euphoria Film Oy.
Huikea ura tuolla Alavuden pojalla.
Kaksikielisen kodin kasvatti, joka muun ohella oli myös ilmeinen kielinero.
Lasketteli sujuvat ranskat dokkarissa.
Hallitsi myös varmasti saksan ja enkun, ehkä muitakin kieliä.
Huimaavaa, miten paljon sai aikaan arkkitehtuurin ja muotoilun saroilla.
Vuosikymmenien ura, useissa maissa.
Minkälainen dynamo pitää olla kyetäkseen moiseen?
Ja ennen kaikea:
What made him tick?
Mikä pani Alvarin yrittämään nuin hirmuisesti?
Joku syyhän siihen täytyi olla...
Eikä nyky -Suomi olisi nyky -Suomi, ellei tähänkin proggikseen olisi väkisin ympätty tuota tasa-arvo -lässytystä.
Ensimmäisen vaimon, Ainon, "suuresta osuudesta" Alvarin hommiin.
Okei, okei, okei!
Myönnetään!
Toki Aino sai aikaiseksi sen - juomalasin.
Sehän on varsin nätti ja käyttökelpoinen esine.
Moni - 99,9999 prossaa - ihmisistä ei saa aikaiseksi edes tuollaista.
Hyvä, Aino!
Kunnia Ainolle!
Kyllä yhden juomalasin suunnittelu riittää varsin hyvin!
Enemmän kuin tarpeeksi!
Kovasti rainassa yritettiin tuoda framille Alvarin ja Ainon "eroottista latausta".
Miten heillä oli "vapaa avioliitto", harvinaisuus noina aikoina. Jne.
Mutta hetkinen!
Ainohan oli Alvaria useita vuosia... Vanhempi!
Aika erikoista.
Sitten tuo Aino kuvista päätellen oli varsin... sanoisimmeko tätimäinen.
Se siitä paljon puhutusta "erotiikasta".
Dokumentissä häiritsi BIG TIME valittu tekniikka käyttää kertojana noita eri ihmisten ääniä.
Sekavaa.
Kiinnostava - ehkä varsin kuvaava - yksityiskohta oli tuo filmissä esiin tuotu Alvarin valehtelu suhteestaan Le Corbusieriin.
Väitti ettei koskaan ollut tavannut.
Tämä oli elokuvan mukaan ihan fuulaa.
Herää kysymys, miksi moinen valehtelu?
Hillitöntä kateutta (kuolemansynti) sekä kunnianhimoa taustalla?
Tietyllä tavalla Alvari vaikuttaa traagiselta hahmolta.
Saavutti urallaan kaiken - minkä mittapuun mukaan hyvänsä.
Sitten ne viinanhuuruiset loppuvuodet...
Kauhea kertomus tuo, miten känninen Alvari saapuu johonkin Libanoniin saatuaan sieltä kovasti kaipaamansa toimeksiannon.
Umpikännissa, ja linnoittautuu pullojensa kanssa päiviksi hotellihuoneeseen.
Se siitä toimeksiannosta sitten.
Mikä häpeä!
Joku vuosi sitten tuli käytyä Alvarin kotona Munkkiniemessä.
Riihitiellä.
Ei maksanut paljon, ja sisäänpääsylippuun sisältyi opastuskin.
Mieleenpainuvinta oli tuo Akateemikkomme salainen pako-ovi.
Kapea kuin mikä - mutta toisaalta hänhän lieneekin ollut pienikokoinen henkilö.
Ovesta johti tosiaan pakoreitti katolle,
Stoorin mukaan Alvar livahti sinne neuvottelujen tilaajien kanssa alakerrassa käydessä liian kuumiksi.
Veti katolla hermosauhut.
Kymysys oli siis myyntityöstä.
Suutarin-Suosalon dokumenttielokuvassa tulee ilmi, miten Aalto myyntityöhön asennoitui.
Alvarin keroman mukaan myyntityön pitää olla semmoista, että asiakas ikäänkuin saa nyrkiniskun palleaansa.
Avot!
Paitsi maailmanluokan arkkitehti, monikielinen seurustelu -lahjakkuus, oli Aalto siis myös huippumyyjä.
Kaikki samassa persoonassa.
Jälleen kerran on syytä palata kysymykseen:
What made Alvar Aalto tick?
Joku syyhän täytyi olla noin hillittömään puurtamiseen.
Totta on, ettei kunnianhimoa ole listattu Seitsemän Kuolemansynnin joukkoon.
Ylpeys, kateus ja ahneus sensijaan ovat.
Samoin himo.
Miten kunnianhimo eroaa nuista neljästä?
Miten?
Jotenkin tuntuvat Alvari -keissin mittasuhteet melko käsittämättömiltä.
Esimerkiksi tuo myyntityö.
Mies siis aikaansai suuren määrän rakennustaiteen merkkiteoksia, varsin isojakin projekteja, vuosikymmenien aikana eri maihin, aina Ameriikaan saakka.
Hänen perusosaamisensa oli taiteellis-teknisessä arkkitehtuurissa ja suunnitelussa.
Ja joutui vielä urakoimaan omana myyntimiehenään?
Alvar Aallon projektit työllistivät kymmeniä, satoja, tuhansia ihmisiä vuosikymmenien aikana eri maissa.
Ja - tämän dokumenttielokuvan kertoman mukaan - uran loppu oli hyvin surullinen, ääri-esimerkkinä Libanonin fiasko.
Lisäksi nuoren polven arkkitehdit ottivat nyt jo establishmentiin kuuluvan Aallon maalitaulukseen.
Kuvaavasti elämän ehtoopuolen vene Keski-Suomessa oli varustettu latinankielisellä lauseella:
"Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan".
Niin...
Arkkitehtuuri...
Taiteista jokaista ihmistä lähimmin koskettava - halusipa sitä tai ei.
Muita taiteenaloja voi suurin piirtein vältellä, halutessaan - arkkitehtuuria sensijaan ei.
Rakennukset pysyvät pystyssä kymmeniä, satoja, tuhansia vuosia.
Rakennukset vaikuttavat meihin kansalaisiin - mielentiloihin, käyttäytymiseen jne.
Hyvässä ja pahassa.
BIG TIME.
Puhumattakaan arkkitehtuurin vaikutuksesta jokapäiväisen elämän työskentelyyn, liikkumiseen, asumiseen, nukkumiseen...
Sitten kun mietitään, millä perusteella noita rakennuksia oikein pystytetään...
Huh-huh!
Alvar Aalto kertoi tämän dokumenttielokuvan mukaan, jotta hänen myyntityönsä piti oleman "ikäänkuin isku vastustajan (asiakkaan) palleaan".
Luinka paljon jonkun rakennuksen pysyttämisessä sitten saattaa olla kysymys jonkun arkkitehdin egon pönkittämiestä?
Kuinka usein joku rakennus loppuviimein onkin jonkun arkkitehdin omaksi monumentiksi pystytetty?
Entä arkkitehtien erehdykset?
Siinähän ne jökötävät - kymmeniä vuosia, kauemminkin...
Finlandia -talon seinien surullisenkuuluisat Carraran marmorit?
Enso-Gutzeitin talo Eteläsatamassa?
Niin...
Alvar Aallon surullisista loppuvuosistahan kiertää tämmöinenkin juttu:
Hienot illallispartyt taas menossa - Alvar Aalto tietty mukana korkeissa seurapiireissä.
Kesken seurustelun Aalto taas tekee tuon "katoamistemppunsa", naapurihuoneeseen.
Vieraista jotkut jo silmäilevät levottomasti toisiaan - nytkö se taas alkaa...
Toden totta - kohta ovi aukeaa, ja Alvari astuu esiin.
Esittää tuon monille tutuksi tuleen bravuurinumeronsa - vetää vetskarin auki ja alkaa heiluttaa fjongaansa.
Arvovieraiden, mm. diplomaatinrouvien kauhistukseksi (vaiko sittenkin ihastukseksi...😉 ).
Missä määrin monumentit - rakennukset ovat fallossymboleita?
Obeliskit (meitä lähin taitaa olla Riiassa) eritoten, mutta myös muutkin raknnukset.
What made Alvar tick?
Rosebud?
Kysymys kuuluu:
Kuinka usein arkkitehtuuri, rakennusten pystyttäminen kymmeniksi ja sadoiksi vuosiksi, perustuu tuohon kikkelinheilutteluun?
Niin tai näin, tämmöisiä kotimaisia laatudokkareita soisi valmistettavan enemmän - perin harvinaisiahan nämä nykyään ovat.
Sekin ihmetyttää, kuinka tavattoman raskassoutuista dokumenttielokuvan tekeminen näkyy olevan, lopputekstien nälkävuosien pituisista krediiteistä päätellen.
Satoja nimiä.
Niin, ja kai isolle osalle noista nimistä piti jotakin maksaakin - kai?
Marttihan esiintyi jo helmikuusa julkisuudessa (IL 6.2.) Suomen koronarajoituksia kritisoiden.
Siis siihen aikaan, kun Härmän nk. "koronakonsensus" vielä oli melko suuri.
Olivat kuulemma töiden peruuntumisten takia joutuneet rouvan kanssa myymään vanhuuden turvaksi tarkoitun sijoitusasuntonsakin.
Bointsit Martille, mies oli oikealla asialla jo tuolloin!
Sitäpaitsi Suosalon Reino "Repe" Helismaa -hahmohan Timo Koivusalon "Kulkuri ja joutsen" - leffassa oli aivan napakymppi!
(Naantalissa 18.3.2021)
www.ArcticParadise.fi
Postikortteja netistä juuri Sinulle, Nainen.
Vastuullisesti. Eettisesti. Solidaarisesti.
