Helsingin Sanomat 10.3.2021:
Pääkirjoitus:
"Kirjailija Kihlaman oli ihmisyyden kuvaaja".
"(…) pyrki laventamaan ihmisyyden liikkumatilaa taistelemalla tabuja ja ennakkoluuloja vastaan".
"Teoksessa Kaikki minun lapseni (!) (1980) Kihlman avautuu intohimostaan argentiinalaiseen poikaprostituoitu Juaniin". - Kirjailijamme oli tuolloin muuten itse viisikymppinen...
" Christer Kihlmania kannatata yhä lukea, sillä parhaimmillaan hän kykeni tavoittamaan jotain ajatonta ja kestävää siitä, mitä on olla ihminen...".
Ai kuvauksia argentiinalaisen poikaprostituoidun takapuoleen tökkimisestä?
Kylddyyrisivut:
"Kihlmanin näkemykset herättivät paheksuntaa suomenruotsalaisissa piireissä, mutta myöhempinä vuosina tilanne rauhoittui, ja Kihlman vastaanotti monta merkittävää suomenruotsalaista kylddyyripalkintoa". - No tietenkin! Utan tvivel!
"Kihlman voitti urallaan muun muassa kirjallisuuden valtionpalkinnon kolmesti. Pro Finlandia -mitali hänelle myönnettiin vuonna 2003". - Pro Finlandia? Argentiinalaisesta poikaprostituutiosta? Toki!
"Taiteilijaprofessorina hän toimi vuosina 1975 - 1980". - Siis yhteiskunta maksoi nuo Argentiinan -keikat. Hyvä, Suomi!
Rappio"taidetta"!
Joskus 70 -luvulla tuli luettua yksi kyseisen sontakirjailijan opuksista - "Ihminen joka järkkyi".
Täyttä paskaa!
Hesari kirjoittaa, että paitsi homostelu, Kihlmanin aiheisiin kuuluivat eritoten alkoholismi sekä avioliitto -helvetin kuvaus.
Omakohtaisia, totta kai.
Jassoo.
Kuulostaa ihan Nobel -tason matskulta.
Ai ei vai?
No, Pohjoismainen Kirjallisuuspalkinto sentään olisi Christerille pitänyt suoda, tuollaisilla meriiteillä!
Noordiska litteratuurpriisset!
No, nyt se on myöhäistä.
Hävetkää, palkintolautakunnat!
(Tallinn 11.3.2021)
www.ArcticParadise.fi
Postikortit netistä - juuri Sinulle, Nainen!
Kestävän Kehityksen periaatteiden mukaisesti - vastuullisesti ja ympäristöystävällisesti.
