Helsingin Sanomat 10.3.2021:
Pääkirjoitus:
"Kirjailija Kihlaman oli ihmisyyden kuvaaja".
"(…) pyrki laventamaan ihmisyyden liikkumatilaa taistelemalla tabuja ja ennakkoluuloja vastaan".
"Teoksessa Kaikki minun lapseni (!) (1980) Kihlman avautuu intohimostaan argentiinalaiseen poikaprostituoitu Juaniin". - Kirjailijamme oli tuolloin muuten itse viisikymppinen...
" Christer Kihlmania kannatata yhä lukea, sillä parhaimmillaan hän kykeni tavoittamaan jotain ajatonta ja kestävää siitä, mitä on olla ihminen...".
Ai kuvauksia argentiinalaisen poikaprostituoidun takapuoleen tökkimisestä?
Kulddyyrisivut:
"Kihlmanin näkemykset herättivät paheksuntaa suomenruotsalaisissa piireissä, mutta myöhempinä vuosina tilanne rauhoittui, ja Kihlman vastaanotti monta merkittävää suomenruotsalaista kylddyyripalkintoa". - No tietenkin! Utan tvivel!
"Kihlman voitti urallaan muun muassa kirjallisuuden valtionpalkinnon kolmesti. Pro Finlandia -mitali hänelle myönnettiin vuonna 2003". - Pro Finlandia? Argentiinalaisesta poikaprostituutiosta? Toki!
"Taiteilijaprofessorina hän toimi vuosina 1975 - 1980". - Siis yhteiskunta maksoi nuo Argentiinan -keikat. Hyvä, Suomi!
Rappio"taidetta"!
Joskus 70 -luvulla tuli luettua yksi kyseisen sontakirjailijan opuksista - "Ihminen joka järkkyi".
Täyttä paskaa!
Hesari kirjoittaa, että paitsi homostelu, Kihlmanin aiheisiin kuuluivat eritoten alkoholismi sekä avioliitto -helvetin kuvaus.
Omakohtaisia, totta kai.
Jassoo.
Kuulostaa ihan Nobel -tason matskulta.
Ai ei vai?
No, Pohjoismainen Kirjallisuuspalkinto sentään olisi Christerille pitänyt suoda, tuollaisilla meriiteillä!
Noordiska litteratuurpriisset!
No, nyt se on myöhäistä.
Hävetkää, palkintolautakunnat!
(Tallinn 11.3.2021)
(skannimine Tallinn)
www.ArcticParadise.fi
Postikortit netistä - juuri Sinulle, Nainen!
Kestävän Kehityksen periaatteiden mukaisesti - vastuullisesti ja ympäristöystävällisesti.
