Talo elhää tavalhaan
Vieras kulkhee ajalhaan...
Tämmöinen "tervetulotoivotus" on kiinnitetty Salli ja Martti sekä Timo Keimiöniemen Törmäslompolon maatilamajoituksen ulko-oven viereen seinälle.
Melko tyrmäävä "vastaanotto", eikö?
Majoitusliikkeeltä.
Muutama vuosi siellä tuli majoituttua, 1 - 4 yötä vuodessa.
Kiitti, riitti!
Suljin äsken kyseisen majatalon oven viimeistä kertaa perässäni.
Sinänsä hieman sääli, toki.
Olihan kyse siististä ja ennen muuta edullisesta paikasta.
Näinä aikoina, jolloin majoitusten hinnat Lapissa ovat pompsahtaneet aivan pilviin. Ei mitään rajaa.
Ahneudella, nimittäin.
Törmäslompolon hintataso oli luokkaa 30 - 40 egeä per yö.
Ei tuollaista löydä näiltä selkosilta enää mistään.
Niin, ja paikan sijaintihan oli mitä parhain.
Parhain mahdollinen - muutama sata metriä Kutunivasta.
Herra Keimiöniemen, taksinkuljettaja -Martin, olen tuntenut jostakin 80 -luvun alusta asti.
Yhden (1) kerran jopa ollut miehen kyydissä.
Kun polkupyörästä meni kumi puhki.
Ehkä parisataa kertaa on taksi -Martin sininen tilataksi tullut vastaan näillä Muonion ja Jerisjärven pikkuteillä.
Kaikkina vuodenaikoina, kaikilla keleillä, melkein neljänkymmenen vuoden ajan.
Eikä kertaakaan ole noussut käsi tervehdykseen.
Siis hänen kätensä.
Ei senkään jälkeen, kun jo vuosia sitten silloin tällöin aloin yöpymään hänen majatalossaan, eli kotonaan.
Puheliaan Salli -vaimon kanssa lukuisia kertoja hoidimme raha-asioita ja teimme kuitteja, juttelimme samalla.
Yhtään ainoata kertaa ei siinä vieressä, tuvassa tai keittiössä istunut Martti sanonut sanaakaan.
Ei virkannut mittään. Ei yhtikäs mittään.
Ehkä vaitelias sfinksimme mietiskeli tuota mantraansa:
Talo elhää tavalhaan
Vieras käypi ajalhaan
😏
Vaikea sanua...
Kovin oli kireä tunnelma tällä kerralla - tällä viimeisellä kerrallani - täällä Törmäslompolossa.
Tai sanotaanko tavallistakin kireämpi.
Ainahan täälläkin on saanut tuta tuon suomalaisten syrjäseutujen tavattoman pikkusieluisuuden ja uteliaisuuden.
Jokaista askelta on vahdittu.
Jokaiselle liikkeelle pitää olla jokin "selitys".
Toisaalta ymmärtäähän sen, kun ei paikallisten omassa elämässä tapahdu juuri mitään.
Ainakaan mitään kiinnostavaa.
Juttua ja ihmettelemistä riittänee varmaankin vuosikausiksi siitäkin kauniista heinäkuun päivästä joku vuosi sitten, kun lainasin Keimiöniemiltä tikkaat.
Piti nimittäin Torasjärvellä päästä kiipeämään yhteen puuhun, kuvauskeikalle.
Anteeksi...
Kirjoitinko "lainasin".
Ei tietenkään "lainasta" ollut kysymys, vaan vuokrasta.
Ovathan jonnekin vuosikymmenien taakse jääneet ne ajat, jolloin Lapin matkailussa jätettiin jotakin rahastamatta.
Matkailusta on tullut bisnestä.
Kovaa sellaista.
Tänä keväänä extra -kireyttä aiheutti tietenkin korona.
Varauksen teon yhteydessä koronasta jo puhelimessa kyseltiin. Kerroin kyseisen "taudin" jo poteneeni - 100 % oireettomana, vieläpä.
Tullessa esitin todistuksen.
Ei riittänyt.
Suhtautuminen oli - jos ei kokonaan, niin melkein - kuin spitaaliseen.
Yhtenä iltana kämpille jostakin palatessa oli taksi -Martti juuri tulossa saunasta erään pitkäaikaisen asukkaan kanssa.
Ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin otti Martti meikäläiseen kontaktia.
Huh-huh!
Hän avasi suunsa! Uskomatonta!
Hymyili!
Alkoi silmät loistaen ja suu virneessä höpöttämään jotakin koronasta.
Näki, että aihe oli hänelle mieluisa ja meikäläinen - Etelästä tullut - ikäänkuin jonkinlainen "kohde".
Että "miten se korona siellä Etelässä riehuu, ja meillä täällä Muoniossa on kaikki niin hyvin"...
Joo, joo.
Sitten terästäytyi taksi-Martti vielä toisenakin iltana.
Majoitusrakennuksessa oli em. pitkäaikaisen asukkaan lisäksi yksi pariskunta, hiihtolomalla.
Nainen ilmiselvä korona -hysteerikko.
Kun istuskelin tuvan pöydän ääresssä Timon läppärin parissa illalla. ilmestyi isäntä hätistelemään pois.
Pariskunta oli nimittäin alkamassa ruokailun.
Siis "korona -riskinkantaja" haluttiin pois!
Asiasta oli selvästi etukäteen "keskusteltu".
Voi voi.
Vähänpä nuokaan koronasta ymmärtävät.
Tulee sitten yllärinä, kun lähikuukausina koronaa on Muoniossakin vähän yhdellä jos toisellakin - ja hyvä niin.
Juuri sitä kauttahan muodostuu sitä kuuluisaa "laumasuojaa", saapi eräiden lähteiden mukaan jopa elinikäisen suojan!
No, kunhan nyt aikansa kauhistelevat noita "tartuntoja"...
Vaikka THL:n viralliset tilastot nyt jo vuoden ajan puhuvat selvää kieltä:
- "Koronaan liittyvien" kuolemien luku mitätön, etenkin Suomen normaaliin kokonaiskuolleisuuteen (n. 5000 / kk) suhteutettuna
- itse tilastointiperusteet vähintäinkin epäselvät, pikemminkin harhaanjohtavat
- "henkilöltä todettu koronavirusta 30 päivää ennen kuolemaa" = tilastoissa "kuoli koronaan". Täyttä huuhaata!
- "uhrien" mediaani-ikä 84 vee
- 95 %:lla noista vanhuksista 1 - 2 perussairautta taustalla.
Näin siis THL:n virallisten tilastojen mukaan...
Timo Keimiöniemeä ei parina ensimmäisenä päivänä näkynyt.
Oli kuulemma terveys -reissulla Helsingissä.
Mukava kaveri, hänetkin olen tuntenut kai parisenkymmentä vuotta.
Tyypillistäkin tyypillisempi noin nelikymppinen, vanhempiensa kanssa asusteleva nk. "peräkammarin poika".
Taktiikkana oli majoitusvarauksissa aina soittaa juuri Timolle - käytännössä hinta oli usein edullisempi kuin äiti -Sallille soitettaessa.
Tietenkin.
No, Timo ilmestyi sitten hänkin kuvioihin sieltä Pääkaupunnin -matkaltaan.
Oli viipynyt Helsingissä useita päiviä.
Kävikö hän tällä elämänsä ensimmäisellä (ja viimeisellä?) Helsingin -reissullaan saman tien katselmassa nähtävyyksiä?
"EN!".
Oli katsonut parhaaksi jättää tuon lyhyen kenties kerran-elämässä siirtymisen Meilahdesta keskustaan väliiin, kuulemma "koronariskin takia!".
Just joo...
Törmäslompolosta poistuessa otin sukset mukaan, ne olivat olleet siellä jemmassa
En tarvitse tuolta enää sen paremmin majoitus- kuin suksien säilytyspalveluitakaan.
Enkä korona -jeesusteluita.
En kanna enää ropojani tuonne.
Talo eläkhöön tavallaan
Vieras äänestää jaloilhaan!
x
Muoniosta jatkui matka vielä Hettaan.
Tuttu majapaikka sielläkin.
Tämän majatalon rouva oli kovin tuohtunut Helsingin pormestari Jan Vapaavuoren jostakin korona -otteista.
Vapaavuorihan on kuukausia ollut napit vastakkain Sosiaali- ja terveysministeriön nk. korona-talibani-osaston ämmien kanssa.
Samalla soi tässä Hetan majoitusliikkeessä puhelin.
Jotkut Etelän immeiset varasivat tuleville kevätviikoille majoitusta, ovat tulossa hiihtämään.
Sekunnin murto-osassa vaihtui rouvan ääni kellossa, alkoi lipevästi toivottaa turisteja tervetulleiksi vaan.
Rahalla on ihmeellinen voima.
Lapin eräiden majoitusliikkeiden pitäjien korona -hysteriaakin väkevämpi.
x
Eipä silti...
Olihan tuosta nyt päättyneestä Törmäslompolo -episodista "tuotannollistakin" hyötyä:
Joku vuosi sitten, tammikuussa, tämmöinen aamu siinä ihan muutaman sadan metrin päässä, Kutunivalla:
(skanniminen luiget)
Menee melko hyvin kaupaksikin, kohta täytyy painaa uusi painos.
Kiitos, Törmäslompolon maatilamatkailu!
Kiitos, Salli, Martti ja Timo!
(Törmäslompolossa 23.3.2021)
ArcticParadise.fi
Postikorttieni luotettavaa ja vastuullista nettikauppaa.
Juuri Sinulle, Arvoisa Nainen!
Eko-ystävällisesti, tottakai!
