Sattuipa käsiin tämmöinenkin.
Kiinnostavaa selata Kameralehteä monen vuoden tauon jälkeen.
Tuttu julkaisu jo 60 -luvulta.
Siis selata.
Eipä tuossa juurikaan tarkemmin katseltavaa tahi luettavaa ollut.
Koko lehdessä pari - kolme edes mitenkään kelvollista kuvaa.
Ei ainoatakaan hyvää.
Kansikuva aivan hirvittävä.
Nk. "suoralla valokuvauksella" kovassa valossa räpätty karmeaakin karmeampi potretti jostakin vastenmielisen näköisestä tyttölapsesta.
Suu tolla hapannaamalla on lisäksi mutrussa.
Kaiken huipuksi tytön koko näkyvissä oleva vartalo kasvoineen päivineen iljettävien punaisten rohtumien tai paiseiden peitossa.
ÖYK!
Joku naisvalokuvaaja tietty asialla - lieneekö ollut peräti nykytyylin mukaisesti nk. "valokuvataiteilija".
Sisäsivuilta löytyi lisää ko. rappio -"taiteilijan" tuotoksia.
Naistoimittajan juttu, tietty.
Raskaana olevia naisia, naisia pikkulapsia sylissään ym. roskaa.
Sitten isohko juttu jostakusta naispuolisesta luontokuvaajasta.
Yksi kuva oli tyydyttävä.
Aiheensa perusteella - ei toteutuksensa.
Mutta siitäkin - kuten jokaisesta muustakin - puuttui "se jokin".
Kaikesta huomasi kyseeessä olevan naisluontokuvaajan.
Naistoimittajan juttu, tietty.
Sitten lehdestä löytyy kuvia - naiskuvaaja taas, tietty - vaari -ikäisistä harmaahapsisista miehistä pikkulapsi sylissään.
Kameralehden nykyinen agenda paistaa läpi tässäkin.
Kuvaaja: joku Minna Havukainen:
"Etsii aihensa elämänkaaren suurista käännekohdista".
"Valokuvista lähteneet projektit ovat laajentuneet myös yleisön osallistaviksi projekteiksi".
Hoh-hoijaa...
Kameralehden päätoimittaja nykyään nainen.
Samoin taittaja: Nainen.
Avustajakunnasta noin puolet naisia.
Ja sen todellakin huomaa!
Lehden tason laskuna, nimittäin.
Nähtävästi nykyinen Kameralehti markkinoi valokuvaamista jonkinlaisena koko perheen kivana harrasteena.
Ihan niinkuin luontokuvauksen suhteenkin on tapahtunut.
Joku vuosi siten valittiin "Vuoden luontokuvaksi" kännykällä kuvattu räpsäys jostakin kasvista rantakivikossa.
Täysin unohdettua on - tietoisesti - että kunnon kuvien synnyttäminen edellyttää aivan mieletöntä lahjakkuutta.
Sekä että laadukkaat luontokuvat syntyvät tuskan ja hien kautta.
Isossa Kuvassa kyse on paljon suuremmasta ja tärkeämmästä ilmiöstä kuin Kameralehden rappio.
Kyse on siitä, että kun naiset änkeävät yhä uusille aloille, vastaavasti kyseisen alan taso tämän invaasion seurauksena vääjäämättä laskee.
Media -alalla toimittajat ovat kohta kaikki naisia.
Heistä luokkaa 98 % jonkinsorttisia viherpipertäjä/suvakki/vassari/feministejä.
Suomi-Poijjaat toljottavat menoa huulet pyöreinä, syrjästä, vaieten kohteliaasti.
Lammasmaisesti,.
Ulkona kuin lumiukot.
Peli on menetetty.
Eivät nuo nahjukset mitään parempaa ansaitsekaan.
Niin.
Tämä on nyt tätä nykymeininkiä.
Ala toisensa perään mössöytetään.
LAATU tahdotaan nitistää, latistaa, kadottaa. Tuhota!
LAATUA ei ainoastaan karsasteta - sitä suorastaan VIHATAAN.
"Tasa-arvon" nimissä, tietty.
Pauli Oulasvirta, PK Jaskari, Raviniemet.
Voi jos nuo manalle poistuneet Kameralehden - koko valokuvaus -aatteen - menneet tulisielut näkisivät tämän rakkaan Kameralehtensä häpäisyn.
Rappion.
Kameraseura -liikkeellä on vuosikymmenien mittainen, kunnioitettava historia.
Samoin Kameralehdellä.
Nyt vedetään lokaan.
Päätellen tästä sattumoisin käteen joutuneesta Kameralehden numerosa 9 / 2022:
Loogista olisi, jos jatkossa esimerkiksi tämän pitkän, hienon perinteen omaavan valokuva -alan julkaisun kansikuvana käytettäisiin - kännykkäkamera -otosta sontapökäleestä.
Looginen jatkumo.
Tietyllä tavalla se, mitä valokuvaukselle on tapahtunut, muistuttaa kuviota kevyen musiikin puolella.
1960 -luvulla alkoi kova kapmppailu kevyen musan puolesta.
Tulisieluisia taistelijoita riitti.
Ensin saatiin "Sävelradio" - oliko se 1963.
Vähitellen, askel askeleelta, jazzin, iskelmän ja pop/rockin "arvostus" saatiin nouseman.
Apurahoihin, taiteilijaeläkkeisiin ja Linnan kutsuihin asti.
Jopa joku Danny on kuulemma nykyään "musiikkineuvos"...
😉
Lopputulos:
Aivotonta ääliö -ränttätänttää pursuaa joka tuutista, sitä ei pääse pakoon oikein mihinkään.
Todellista kapinallisuutta onkin sitten - kevyen musiikin välttämisen yrittäminen, tai pako klassiselle puolelle.
Vallankumous syö lapsensa.
Jokainen vallankumous.
Aina.
(Muonion kirjaston asiakaspäätteellä 24.1.2023)
ArcticParadise.fi
Kestävän eläåmäntavan mahdollistamia hyvän elämän kokemuksia!
Vastuullisuudella voit vaikuttaa ja toimia yhdessä toisten kanssa!
