Vaikeaa, perin vaikeaa oli löytää Stadista lounaspaikkaa näin "välipäivänä".
Niin moni mesta kiinni.
Juna Tampereelta Stadissa vasta 12.49, joten lounaan löytyminen muodostui "haasteeksi".
Kauheana uhkakuvana piili koko ajan, että josko tässä on hätäpäissään syöksyttävä jonnekin kebabille tai kiinalaiselle..
Mutta ei sentään.
Tämä "Kansallismuseon kahvila" - vaihtoehto löytyi viime tipassa, Töölön Kirjaston asiakaspäätteeltä.
Töölön Kirjastossa oli muuten poistunut päätteelle kirjautumispakko kirjastokortilla - nyt on homma avointa.
Aikaakin sai uudessa systeemissä heti kättelyssä tunnin, entisen 30 minsan asemasta.
Sitä ei nyt siis kerinnyt kylläkään käyttää.
Mutta tuo uusi käytäntö on Edistystä, yhtä kaikki!
Jaaha.
Kahteen saakka olisi netin mukaan "ruisleivitettyjä muikkuja" tarjolla Kansallismuseossa.
Sinne!
Aikaa ei ole hukattavaksi!
Etu-Töölössä hyvät talvivalot, lunta paljon kaduilla, puissakin vähän.
Töölö kauneimmillaan.
Lähestyn Kansallismuseota Museokadun puolelta, jatkaen pihan läpi Manskun puolelle.
Entinen koulutie, muutaman vuosikymmenen takaa.
Tosin kulkusuunta oli silloin päinvastainen.
Reitiltä Kalevankatu 9 (koti) - Kolmen Sepän bussipysäkki (linjalle 13) kun jäi Kansallismuseon kohdalla pois ja ylitti Manskun...
Tuo raskas puuportti pihalle auki, ja Kansallismuseon pihan läpi kouluun, Nervanderinkadulle.
Helsingin Suomalainen Yhteiskoulu!
"Nerojen koulu" - jonne jostakin käsittämättömästä syystä tuli eksyttyä.
Eikä ne voinu oikein poiskaan potkia - vaikka liikunnanopettaja Hautamäki kyllä julmisteli.
Usein oli aamun ensimmäinen tunti syksyisin jossakin yläkerroksessa, ja sai sitten rauhassa ikkunalautaan nojaten ihailla syysaamun valkenemista sumuisella Töölönlahdella...
Puuhuvilat vähitellen löysivät sumun seasta muotonsa....
Kouluvuosien kestävintä antia....
Mutta kas!
Täällä Kansallismuseon Manskun puoleisella sisäänkäynnillähän käy kuhina:
Akseli G-K:n -näyttely!
Ei auta - sekaan vaan, jos meinaa sapuskaa saada.
Kello on jo 13.50.
Tiukoille vetää.
Ja vielä tiukemmalle, kun siellä alakerran lounaspaikan kassalla on jonoa.
Aivan toivotonta hommaa nuilta näyttelyvierailta.
Voi Herran tähden sentään tuota värkkäämistä.
Asiakkaiden toivomuslista näyttää olevan loputon.
Välillä lapset huutavat pöydistä että haluavatkin sitä tai tätä...
Mitenköhän tässä käy - kohta varmaan korjataan lounas poiskin ennen kuin kerkiää maksaakaan.
Onneksi keittiöstä ilmestyy joku kiireisen oloinen heppu säätämään lounaspöydässä jotakin.
Tulee tilaisuus huikata hänelle, jotta lounasta ei vielä korjattaisi pois.
Vakuuttaa, ettei näin käy.
Hyvä!
Vihdoinkin onnistuu maksaminen, ja pääsee hakemaan ruokaa.
Kuittiin tulostuu kellonaika: 13:56:42.
Mutta mitä?
Täällähän piti netin listan mukaan olla "ruiskuorutettuja muikkuja".
Ei ole.
Jonkinlaisia pihvejä kyllä - selviää, että kyseessä "särkipihvit".
No, pakkohan nuita on ottaa - vaihtoehtoa ei kerta kaikkiaan ole.
(Paitsi joku kasvishömpötys).
Salaattipöytä niin onneton, että päätän skipata sen kokonaan.
Särkipihvien kanssa tarjolla on keitettyjä perunoita.
Kuorineen keitettyjä. Melko pienikokoisia.
Ihme!
Täähän toimii!
Pahoista aavistuksista huolimatta varsin mukiinmeneviä pottuja.
Vuodenaikakin on mikä on...
Nuo särkipihvit osoittautuvat nekin ihan syötäviksi - mutta ei niissä juurikaan makua ole.
Miten voisi ollakaan.
Särkihän on - kaikesta viimeaikaisesta hypetyksestä huolimatta - aivan mitäänsanomaton kala.
Eikä Härmä olisi Härmä, ellei tämän perinteisesti - eikä syyttä! - "roskakalana" pidetyn fisun hinta olisi monta euroa per purkki.
Jopa yli 10 euroa!
Hillitöntä vedätystä.
Täytyy joka tapauksessa olla kiitollinen, että sapuskaa lopulta sai.
Tosin ruokailu sinänsä tapahtuu äärimmäisessä metelissä ja tungoksessa.
Ainoa vapaa istumapaikka pikkupöytä ikkunasyvennyksessä.
Siivoamaton pöytä, kuten niin monet muutkin.
Kasseille ja päällysvaatteille on turha tässä sekamelskassa edes yrittää löytää jotakin säilytys/ripustamispaikkaa.
Myttyyn vaan, vaatteet, penkille.
Olen ainoa ruokailija ikkunasyvennyksessä.
Muut ovat nuita kulttuuritapahtumien kantavia voimia, nimittäin myöhäiskeski-ikäisiä rouvia.
Helmikanoja.
Heillä on aikaa istua juttelemassa hirvittää-ajatellakaan-kuinka-kalliiden kahviensa ja leivostensa parissa.
Tulotasonsa he ovat turvanneet - Valtion, tuon Naisen Parhaan Ystävän, myötävaikutuksella.
Lounaan hinta?
Melko kova, 14,30.
Siinä on "Kansallismuseo-lisää" pari -kolme euroa.
Totta, paikkahan on sinänsä jo elämys, jo pelkkä takapihan poikki saapuminen tänne.
Eri asia sitten, että päivä oli aivan väärä.
Akseli -näyttelystä johtuen karmean ruuhkainen.
Kuitista käy ilmi, että ravintoloitsijana toimii Kanresta Oy.
Firman taloustiedot murheellista katsottavaa...
Ei hyvältä näytä!
Kauanko tuollainen voi jatkua?
(Oodin yleisöpäätteellä 3.1.2023)
ArcticParadise.fi
Välittäminen, yhteistyö, rohkeus, ihmisoikeuksien jakamattomus!
