Pakkotilanne.
Kajjjaanin monivuotisessa lounaspaikassa Wanhassaz Kerhossa on valitettavasti tänään tarjolla karjalanpaistia - siis sikaa.
Nyt täytyy löyttää joku toinen vaihtoehto.
Mutta hei!
Tuossa Kauppakadullahan on tuon Sokos Hotel Valjuksen alakerrassa ollut se yksi mättöruoka -lounasvaihtoehto.
Vaikkei siellä olekaan tullut vuosiin käytyä, Wanhan Kerhon löytymisen jälkeen.
Ravintola sijaitsee yli 100 vuotta vanhassa museokiinteistössä, entisessä Kajaani Oy:n kerhotalossa.
Aito 70 -luvun sisustus jäljellä.
Täällä on Urkkikin vieraillut istunut kerran jos toisenkin.
Siis valjukseen.
Hiljaista on.
Kuten koko ennen niin vilkaalla Kauppakadullakin.
Tuttu katu jo 1960 -luvulta asti.
Tämäkin on onnistuttu tuhoamaan - kiitos mm. markettien.
"Hiljainen on kylätie...".
Kuten kohta kaikkialla Suomessa.
Erityisen karmea on tietenkin tilanne juuri täällä Kainuussa, perinteisessä "Nälkämaassa".
Väestönkehitys on ollut rajusti negatiivinen jo vuosikaudet, ja ennuste lähivuosikymmenille on sekin kurjaakin kurjempi.
Vaikea esimerkiksi kuvitellakaan surkeampaa paikkaa kujin vaikkapa joku Hyrynsalmi.
Nekin harvat jotka vielä jäävät sinnittelemään, ovat valtaosin rollaattoriväkeä.
Lohdutonta - joka suhteessa.
Vastapäätä Valjuksen hotellipuolen respatiskiä lojuu kasa sanomalehtiä pöydänkulmalla.
Käyn hakemassa lukemista lounaan ajaksi.
Samassa respan hepun kanssa jutteleva joku karvanaamainen paikallinen kaveri alkaa sättimään:
"Hei nyt toi varast... ottaa mun lehdet!".
Viime tipassa jättää sanan "varastaa" kesken.
Lehtiä on neljä:
Kainuun Sanomat, Savon Sanomat, Kaleva sekä Hesari.
Mie:
"Luetsä neljää lehteä yhtä aikaa?".
Otan nipusta Hesarin.
Tyyppi - arviolta kuusikymppinen ruokkoamattoman näköinen varhaiseläkeläisen oloinen - hiljenee.
Miekkosen otteet ovat sellaiset, että se todennäköisesti käy täällä päivittäin vain lukemassa lehdet.
Juo ehkä kupin kahvia.
"Tarpeettomia ihmisiä" -osaston edustaja.
Vastaanoton pöydältä löytyy lisäksi Kauppalehti - hyvä!
Se ei ollut tyyppiä kiinnostanut - miksi olisikaan, tuollaista tyhjätaskua?
Pari tyttöä norkoilee Sulo -ravintolan vastaanotossa, jo vielä kolmas tyttö on pysähtynyt heidän kanssaan rupattelemaan. .
Yhden (1) asiakkaan saapuminen on selvästi on heille ohjelmanumero.
Kolmas tyttö lipeää kuvioista, toinen alkaa kyselemään asiaani.
Kuultuaan vastauksen että lounaalle tässä ollaan tulossa, ilmoittaa tyttö tärkeilevästi ettei hän - kassakoneen vieressä seisova - voi rahastaa.
Rahastus "delegoidaan" vieressä seisovalle kolmannelle tytölle.
Hinta 12,70.
No ei täällä ainakaan henkiökuntapulaa ole!
Mysteeriksi jäi moinen "moniportaisuus".
Asiakaspulaa tässä Sulo -ravintolassa näkyy olevan sitäkin enemmän.
Koko salissa vain noin puolisen tusinaa lounastajaa.
Mitä helvettiä?
Luulin pääseväni mättölounaan kimppuun - mutta täällähän onkin nykyään lounas annoksittain.
Kolomen jiin Kajjjaanissa!
Iso pettymys!
Valinta osuus "kapris lohi" -nimiseen annokseen. Noin kirjoitettuna.
Vaisto kertoo, ettei tuosta ainakaan nälkä sitten lähde.
Siksipä - "kaukaa viisaasti" - etsimään salattipöydästä jotakin ruokaisaa.
Tarjolla valtaosin erilaisia ruohoja, jäniksenruokaa.
Onneksi tuossa on kulhollinen jotakin mössöä, jossa näyttäisi olvean lihaa tai kalaa.
Pitäisi vaan tietää tarkemmin, mitä.
Yksi tarjoilija vilahtaa ohi.
Käy ilmi, että tältä tytöltä on turha kysellä mitään.
Hää on täällä "vain töissä".
Mutta keittiön ovi on auki.
Alan huhuilemaan:
"Hei onko täällä ketään?".
Ketään ei näy, eikä kuulu.
Sitten kun äänen desibeliä nostaa, ilmestyy jostakin keittiön sokkeloista jälleen uusi tyttö.
Yllätys!
Tältä mukavanoloiselta maahanmuuttajalta tulee vastaus:
"Kanaa".
Selvä.
Iso satsi kyseistä sörsseliä lautaselle, pitää vain haarukalla tökkiä tästä kana/peruna -salaatista nuo epämääräiset rehut pois.
Nyt on kiire täyttämään vatsaa, ennenkuin "pääruoka" kiikutetaan pöytään.
Lounaspaikkojen vakijuomaa, kotikaljaa, ei löydy.
Pitävätköhän sitä nykyään sitten täällä Kajjjaanissa liian "rahvaanomaisena?".
Siltä vaikuttaa, kun tämä lounasruokailukin on mennyt tämmöiseksi annos - pelleilyksi.
Oikein arvattu - ennenkuin edellä mainittua "varmuuden vuoksi" -kana/perunasatsia ehtii haarukoida, kiirehditään "pääruoka" pöytään.
Annos on täysin odotusten mukainen piperrys.
Pari lohkottua perunaa alla, päällä mitättömän kokoinen pala Norjan lohta, muutama kapris tosiaankin päällä.
Lisukkeina kolme biittiä jotakin epämääräistä punertavaa juuresta, todennäköisesti punajuurta.
Vaikea sanua, kun tuli työnnettyä syrjään.
"Pääruoka" osoittautui siis alkupala -tasoiseksi.
Jälkkäriksi kahvi ja keksi.
Voi, voi.
Tähänkö on Kainuussa tultu?
Vähän yli sata vuaotta sitten pettuleivän syönti oli täällä Nälkämaassa arkipäivää.
Näin riimitteli Ilmari "Iki" Kianto:
"Kuulkaa korpeimme kuiskintaa,
jylhien järvien loiskintaa!
Kainuhun kansa, ah arpasi lyö!
Missä on ryhtisi, kunnia, työ?
Poistuessa - mahdollisimman nopeasti - istuu lehti -tyyppi synkkänä, äkäisesti mulkoillen vastaanotttotilan ikkunapöydässä.
Hepun pöydällä ei ole edes kahvikuppia.
Sellainen "asiakas".
Siinä pöydän vieressä seisoo muuten legendaarisen paltamolaisen Pitkän Tanelin (Daniel Cajanus, 1703 - 1749, pituus 247,5 cm) -näköispatsas.
Uskomaton tyyppi.
Ponnahti Nälkämaasta mualimalle:
Toimi Puolan kuninkaan henkivartiokaartissa.
Asui pitkään Hollannissa, jossa kohosi Haarlemissa sirkushommien jälkeen vauraaksi ja arvostetuksi kansalaiseksi.
Loppuvuosinaan kirjoitteli runoja hollanniksi...
Menenkö uudestaan lounaalle kolomen jiin Kajjjaanin Sokos Hotel Valjuksn "Sulo" -ravintolaan?
En, ainakaan niin kauan kuin tuo annos - höpsötys jatkuu.
Mikäli sinänsä mainiossa Wanhassa Kerhossa sattuu olemaan tarjolla vain sikaa, kelpaa hätätilassa jopa Hesen kana-ateria!
Tosin Wanhassa Kerhossa on melkein aina tarjolla jotakin muutakin kuin sikaa, tämänpäiväinen on poikkeustapaus.
Toki Valjusta pyörittävä Osuuskauppa Maakunta on vakavarainen toimija - mutta tuskin edes se kauaa katselee tuota ravintola "Sulon" asiakaskatoa.
Valistunut arvaus:
Kiinni menee, koko lounasruokailu.
Joutaakin mennä, nykytyylillä.
(skannimine Kajaani)
(Ahmovaara, Juuka 6.2.2023)
ArcticParadise.fi
Ihminen on olemassa Elämää varten! - Riki Sorsa
