(Work in process)
HenkilöGalleriaa muistista Matti Kurjensaaren hengessä
"Minä olen Kirjailijaliiton puheenjohtaja!".
Olipa harvinaisen kiinnostava kohtaaminen tänään Tal - Hel -välillä, Ms Finlandian loungessa.
Kohta puolitoista tuhatta Suomenlahden ylitystä tällä vuosituhannella takana, ja tällaista tapahtuu keskimäärin kerta viidessä vuodessa.
Täällä loungessakin, jota nyt muutama vuosi on tullut käytettyä, suomalaiset (eestiläisiä paikalla tuskin koskaan) lähinnä kesíkittyvät tuohon älyhärpäkkeittensä räpläämiseen.
Synkän hiljaisuuden vallitessa.
Eipä silti, että nyky -suomalaisilla mitään kinnostavaa "sisältőä" olisi tarjotakaan.
Se on vaan sitä samaa, PuppuGeneraattori -osastoa.
Tyypeistä näkee jo päältä, minkämoisia kliseitä sieltä suusta päästellään.
Ellei suu sitten pysy totaalisesti supussa, kuten niin usein Härmässä on asianlaita.
Paitsi tietty juubassa...
😉
Noteerasin kirjailija Ville Hytősen heti loungeen astuessa.
Rimpuili vaatteidenvaihtoa "lennossa" siinä vessojen vieressä käytävällä.
Eipä ole moista ennen Finlandialla nähtykään!
Ainakaan loungessa.
Herra tuli istumaan samalle penkkiriville, seinän viereen, kanssani.
Muita asikkaita ei juurikaan ollut.
Henkilő oli pukeutunut aitoon venäläiseen nk. "telnjaska" -paitaan. Kuten miekin.
Oli siis helppo heittäytyä juttusille.
Nopeasti kävi ilmi, että kyseessä oli todellinen "juttumies".
Seuraava ällistymisen hetki koitti, kun tarinoinnin jotenkin käännyttyä Teuvo Tulioon - keskustelukumppani tunsi Teukan tuotannon, jopa hyvin!
Heti tuttavuuden alkuvaiheissa oudoksutti tosin, miten topakasti Hytőnen latasi "pelin hengen" selväksi:
"Minä olen Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtaja!".
Mietin että jaahas.
"Sinä olet siis Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtaja?
Jassoo.
Grattis ja lycka till vaan!
Hytősen kanssa aika kuluu jouten.
Seuraava teema, joka tuntuu olevan miehelle läheinen, on - raha.
Oma-aloitteisesti alkaa kirjailija kertoilemaan jostakin onnistuneesta asuntokaupastaan Tallinnassa.
Samoin osakesalkustaan, jonka koon ja sisällön muitta mutkitta selvittää.
Upeaa!
Olipa Suomenmaassa enempi moista avomielisyyttä!
Sattumoisin mulla on salkussa päivän Kauppalehti, jossa iso ja ansiokas artikkeli osingoista.
Eli siitä miten itse asiassa osingot ovat täyttä huuhaata.
Rahan siirtämistä taskusta toiseen - jossa välissä verottaja nappaa osansa.
Tämä ei mene Hytőselle jakeluun.
Alka puhumaan Kirjailijaliitonkin salkusta, jonka tuoton käyttő niinikään kuulemma perustuu nimenomaan isojen pőrssifirmojen osinkoihin.
Ei auta, vaikka otan esimerkiksi maailman yhden legendaarisimman sijoittaja -gurun, Warrren Buffetin.
Buffetin Berkshire Hathaway -firmahan ei ole koskaan maksanut osinkoja.
Kaikki raha on sijoitettu toiminnan kehittämiseen.
Ei riitä Hytősellä henkinen notkeus asian ymmärtämiseen.
Osinkojen ajattelemiseen totutusta poikkeavasti.
No, kukin tulkoon uskossaan autuaaksi.
😉
Keskustelun aikana huomiota kiinnittää sekin, että Hytönen toistuvasti viittaa joihinkin menneisiin teoksiinsa tai artikkeleihinsa. "Saavutuksiinsa".
Selväksi käy, että henkilö pitää toimintaansa merkityksellisenä.
Jossakin kohtaa tulen käyttäneeksi termiä "kunnianhimo" jotenkin negatiivisessa merkityksessä.
Aivan kuin Hytönen olisi sanan kuultuaan hieman havahtanut...
Samassa, kesken lauseen, tajuan:
"Hei, tässähän sulla istuu vieressäsi todella kunnianhimoisen ihmisen perikuva!".
Tämä Kirjailijaliiton puheenjohtajamme osoittautuu - miellyttävää kyllä - varsin erinomaiseksi juoruilijaksi.
Meillä on yhteisiä tuttaviakin - alkaen edesmenneestä miljardööri Niko Herlinistä.
Erityisen suurella kiinnostuksella Hytönen kuuntelee raporttiani eräästä hänen runoilija -kollegastaan.
Taiteilija-eläkeläinen, peräisíin kauppaneuvos -tason porvarisperheestä.
Viimeksi muutama vuosi siten tavatessamme, alkoi heti tarinoimaan sijoituksistaan.
Ennen kuin tämä luokkatoveri kiiruhti pois...
Koki persoonani kiusallisena.
Eikä mennyt kuin pari vuotta, niin tyypille mentiin myöntämään tuo himoittu valtion elinikäinen taiteilija-eläke.
😉
Kun Hytőnen taas tuo esiin tuon hänelle niin tuiki tärkeän Kirjailijaliiton puhheenjohtajuuden, mietin hiljaa mielessäni.
"Joo, joo.
Olet, olet!
Ei tarvii jankuttaa.
Uskotaan vähemmälläkin!".
Joka tapauksessa, tämän ensimmäisen kohtaamisemme "kunniaksi", annan Hytöselle yhden oman tuotteeni:
Tämän Helsinki -postikortin.
(skannimine Helsingi)
Ei juuri minkäänlaista reaktiota, kuten ei yleensäkään niiltä jotka ovat oman tekemisensä lumoissa.
Poistun sen "oman uloskäyntini" kautta, josta pääsee raskaitten kantamusten kanssa suorempaa reittiä autokannella odottavalle fillarille.
Hytőnen vielä haluaa erikseen lausua kiitokset tiedoista, koskien mainitsemaani hänelle niin tuttua runoilijaa.
Hän on selvästi jäänyt aprikoimaan asiaa.
Vastaan:
"Ei mitään. Mukava jos saatoin olla avuksi'".
Toinen kohtaaminen
Jälleen lähes tyhjä lounge - olen rakentanut "leirini" vakipaikalle.
Kirjailijamme pyrähtää paikalle. Kovalla vauhdilla.
Ilmoittaa heti olevansa tulossa Porvoosta, "riiureissulta".
Punkkulasinsa tyhjenee nopeasti.
Niitä seuraa lisää.
Itse olen kahvilinjalla - hyvä niin.
Saa rauhassa keskittyä Arvoisan KylddyyriPersoonan juttuihin.
Niitä piisaakin, taas.
Hytőnen selvittää, jotta hänelläpä onkin nyt sitten New Flame.
Mikäs sen sympaattisempaa!
Onhan Simply Redin samannimisessä biisissä kiteytetty asian ydin:
Miten mielettőmän energiapläjäyksen Uusi Liekki aina antaakaan.
Niin kauan kujin sitä kivaa kestää...
😉
Henkilő haluaa jopa näyttää ihastuksensa kuvaa.
Minulle, tällä toisella tapaamisellamme.
Vaikea tuosta kuvasta on mitään lausua - kuvilla voi esittää mitä tahansa.
Fotoa katsellessani olen kuitenkin muistavinani, että Hytőnen on esitellyt perhe-elämäänsä julkisuudessa.
Jaaha.
Nyt ei sitten enää Annina Ljokkoista puhutakaan mitään.
Normaalia.
Uutta matoa koukkuun, vaan!
Kirjailija julistaa, että tämän Uuden Liekin islantilainen exä on "runkkari".
Joku monimutkainen juridinen oikeusprosessi, huoltajuudesta.
Mistäpä muustakaan...
(Myöhemmin googlan keissin. Kyllä, nainen on setvinyt asiaa julkisuudessa. Siis omalta kannaltaan...).
Suunnitelmissa on kuulemma tämän Uuden Liekin muutto Eestiin. Lapsineen.
Kunhan asiat "saadaan selvitettyä".
Hytönen kertoo "ei -olevansa väkivaltainen hahmo", mutta Uuden Liekin exää tekisi mieli Islannissa kuulemma käydä muksimassa.
Mikäpäs siinä...
Eivät ne lentoliput Islantiinkaan niin kalliita ole.
Eihän mikään estä Arvon Kirjailijaamme hyppäämästä koneeseen, käväisemässä kyseistä Uuden Liekkinsä exää turpaan mättämästä, ja nopeasti palaamasta koto -Härmään!
Mission accomplished!
Onnea matkaan!
😉
Kyllä tuosta Uuden Liekin Eestiin muutto -kuviosta varmaan hyvä tulee. ..
Lapsellekin uusi asuinmaa, kieli...
Avot!
😉
Kirjailijaliiton puheenjohtajan tarinoidessa ihmissuhde -kiemuroistaan tyhjenee hänen punkkulasíinsa.
Seuraava. Seuraava...
Mikäs siinäkään..
Tavallaanhan litkiminen täällä loungessa onkin pelkkää säästyä.
Bisse- ja vinkkuhanat ovat auki, sisältyen lipun hintaan.
Kuka sen piletin sitten maksaakaan...
😉
Mie maksan ite.
Alennuksella, tosin - Rederi Ab Eckerön osakkeenomistajan roolissa, nimittäin.
Selvää kuitenkin on, että Hytősellä matka satamasta kotiin jonnekin Tallinnan ulkopuolelle menee taksíhommiksi.
Jälleen lisäkuluja Porvoon -reissulta.
Loppumatkasta tunnelma alkaa kiristyä.
Syynä tuo aiheista tulenarin - kylddyyri -immeisten apuraha- ja eläkevaatimukset.
Varsin nopeasti käy selväksi että keskustelukumppanini on jyrkän linjan miehiä.
Kyselee voitonvarman oloisena, paljonko uskon kirjailijoiden vuosiansioiden tuosta kirjailijanhommastaan olevan?
Räväyttää tiskiin luvun, jonka luulee lopettavan kaikki vasta-argumentit.
Se luku on jotain puolitoista tonnia - vuodessa.
Ei ihmetytä ollenkaan - muistelinkin luvun olevan tuota luokkaa.
Vastaan että tuohan vaan kertoo sen, että kirjoittavat vääränlaisia kirjoja.
Joita yleiső ei ole valmis ostamaan.
Että Härmässä on aivan liikaa kirjailijoiksi.-itseään-kutsuvia.
Kuten kaikenmoista muutakin kylddyyri -puuhastelua.
Väkilukuun ja resursseihin nähden.
Hytőnen, vauhtiin päästyään, kertoo Kirjailijaliitossa olevan oliko se noin 850 jäsentä, joista yhden käden sormet riittävät laskemaan ne, jotka pystyvät itsensä "kirjailijuudellaan" elättämään.
Olen että MITÄ?
Valtaosallahan on muita töitä: Opettajia, lehtimiehiä jne.
Hytőnen ei peräänny.
Heppu näkyy ottaneen itselleen jonkinlaisen ay -pomon roolin.
Sinänsä lyhytnäkőistä.
Tuo kylddyyri-alahan kuuluu nk. "huvitukset ja humbuugi" -osastoon.
Kansa tulee vallan mainiosti toimeen ilmankin.
Leipä tulee ykkösenä, sirkushuvit vasta kaukana sen jälkeen.
Mikäli "kylddyyri" -ala kovin ärhäkkaästi esittää nuita vaatimuksiaan, seuraa siitä entistäkin nuivempi suhtautuminen "viulujen maksajan" eli Härmän lottoavan tuulipukukansan taholta.
Sitten lipsahtaa juttelumme jotenkin vaaleihin.
Ne ovat juuri olleet.
Tulen maininneeksi, että oli lähellä etten ensimmäistä kertaa elämässäni tullut äänestäneeksi.
Historioitsija Teemu Keskisarjaa, nimittäin.
"Pelastuksekseni" kuitenkin koitti, että olin tuona sunnuntaina Savonlinnassa.
Ulkosuomalaisena olisi pitänyt äänestää Helsingin Kaupungintalossa.
Tavallaan hyvä - nyt ei sitten ole edelleenkään minkäänlaista "rikosrekisteriä", mitä äänestämiseen tulee.
Paitsi että...
Ai niin:
Parissa ossuuskaupan vaalissa on kyllä tullut äänestettyä.
Turun Osuuskaupalta tuli kerran palkinnoksi satasen lahjakorttikin!
😉
Kuultuaan tämän - kauhistus! - Perussuomalaisten ehdokkaan nimen menee Arvon Kirjailijamme naama taas mykkyrälle.
Hänen on mahdotonta käsittää - vaikka asian rautalangasta väännänkin - että kyse olisi ollut henkilön äänestämisestä. Ei puolueen!
Entistäkin happamammalta alkaa Hytönen näyttää kuultuaan pari kiittävää sanaa kyseisen puolueen puheenjohtajan, Riikka Purran lausunnoista.
Hänhän on ollut ainoa, joka - mitä väestökehitykseen ja haittamaahanmuuttoon tulee - on ottanut käyttöön sanan "sopeutuminen".
Kun kaikki - työnantajista äärivasemmalle - vaan hokevat tuota mantraansa "Suomi tarvitsee uusia käsiä"...
Höpö - höpö.
Nyt varsinkin kun AI tekee ryminällä tuloaan, ei millekään "uusille käsille" tule jatkossa olemaan tarvetta.
Lähestyvän massatyöttömyyden aikakaudella.
Tämäkin aihe on Hytöselle liikaa.
Ei riitä kirjailijalla nytkään henkinen notkeus.
Vaikka juuri senhän pitäisi olla kirjailijoiden perusominaisuus.
Mutta ei.
Kuullessaan sanan "perussuomalainen" loppuu Hytöseltä kaikkinainen älyllinen sutjakkuus (jos sitä olikaan).
Hänestä tulee tuollainen PuppuGeneraattorista latteuksiaan suoltava pahimmanlaatuinen "suvakki".
Nuohan ne nykyään kaikkein suvaitsemattomimpia ovatkin, nuo nk. "suvaitsevaiset".
Karu fakta vaan on, että nimenomaan perussuomalaisilta viime vuosina on Suomen politiikassa tullut eniten - itse asiassa ainoana - mitään uusia, hedelmällisiä avauksia.
Kaikki nuo "vanhat puolueethan" ovat vaan sitä yhtä ja samaa konsensus - mössöä, mikä Suomi -neidon on tähän nykyiseen toivottomuuden tilaan aikaansaattanut.
Onneksi - tavallaan - aika loppuu, lähestymme Helsinkiä.
Tunnelma on kiristynyt, rintamalinjat ovat tulleet selviksi.
Kolmas kohtaaminen
Tänään alkaa melkein kuukauden Interrail -reissu Keski-Eurooppaan.
Eka etappi Ms Finlandialla Tal -Hel.
Loungessa, tietty!
Kas!
Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtaja Ville Hytönen ilmestyy taas paikalle!
Hyväkäytöksinen hemmo, ei änkeä samaan pöytään.
Istuutuu kuitenkin lähistölle - nähtävästi viimekertaiset jutustelumme ovat tehneet vaikutuksen, ja haluaa jatkaa.
Loungen laina -läppäri oikuttelee - pyydän apua.
Kohtelias, osaava Hytönen saa sen pelittämään.
Hänen seisoessaan edessäni, noin metrin päässä, joudun hetken tuijottamaan miehen pötsiä.
Sitä ne kirjoitushommat ja riittämätön liikunta aikaansaavat...
Hytönen keskittyy kirjoittamaan jotakin - kuulemma arvostelua- ja mie alan värkkäämään selvitystä Kelalle.
Loungessa on jakelussa uusi Baltic Guide -ilmaisjakelulehti.
Tuo Tallinnassa ilmestyvä, pääasiassa brenkkumainoksilla rahoitettava julkaisu.
Hytösen kolumni löytyy lehdestä - luen sen saman tien.
Kolumnilla on ansionsa - en tiennytkään, että Paisten rumpusymbaalit ovat virolaista perua, alunperin!
Mutta Hytönen ei olisi Hytönen, ellei hän kiirehtisi kertomaan, että tänä aamuna on jossakin ilmestynyt jokin toinenkin herran hengentuote.
Samoin hän mainitsee juuri skrivailevansa jotakin Hesariin, jossa "on neljä juttua jo jonossakin julkaistavaksi".
Aha.
Hyvä tietää!
Kuultuaan, että olen juuri palannut Balkanin -kiertomatkalta, suvaitsee kirjailija ikäänkuin ohimennen mainita, jotta "hän on joskus kirjoittanut jonkin kirjankin sieltä".
Hytönen lisää, että kyse on "kovan luokan pornoilusta."
Olen että HÄH?
Täähän kiinnostava persoona onkin!
Mie kun olin ollut käsityksessä, että Hytönen olisi profiloitunut nimenomaan lastenkirjailijana.
Nyt julistaakin olevansa pornokirjailija.
Tässähän menee ihan sekaisin...
Lastenkirjailija vai pornokirjailija?
KUMPI?
Viimekertaisesta poiketen ei Hytönen esittele tuota Uutta Liekkiään.
Varovaisen kysymykseen Porvoon -reissusta tulee jokin välttelevä vastaus...
Ei puhu eikä pukahda teemasta, kuten viime kerralla innoissaan markkinoi Uutta Rakkauttaan.
Päinvastoin.
Kun totean "ihmissuhteiden" nykyään olevan lyhytkestoisia, ja että siinä välissä tarvitaan useimmiten sosiaaliviranomaisia ja juristeja...
Myöntelee, että homma perustuu - sanojensa mukaan - "sarjamonogamiaan".
Hienoa, että on tajunnut asian.
Viimeistään nelikymppisenä asian pitääkin olla selvinnyt.
Valitettavasti tosin tuossa vaiheessa elämän suuret ratkaisut ovat jo tehty, tai pikemminkin päässeet tapahtumaan.
Maksaminen (siis miehelle) jatkuu kyllä sitten - hautaan asti.
Siinä Hytösen kanssa samalla soffalla (tosin kohtuullisen välimatkan päässä) istuessani tulen samalla netistä tsekanneeksi eiliset EuroJackpot -numbat.
Ei voittoa.
Kerron kirjailijalle, että kyseessä on historiallinen lottokuponki - viimeiseni Suomessa, todennäköisesti.
15.5.2023 tulevat nimittäin voimaan uudet mielisairaat määräykset, joidenka mukaan Veikkauksen peleihin osallistuminen edellyttää Suomessa olevaa osoitetta.
Nyt seuraa Ville Hytösen isku:
"No hyvä, sittenhän sun ei enää tarvii rahoittaa kirjailijoita".
Aha.
Vai tällaista on siis Hytös-Ville hautonut...
Jaahas.
Tuon Suomen Kirjailijaliiton Arvoisan Herra Puheenjohtajan, pornokirjailija-lastenkirjailija Ville Hytösen kanssa täytyy näköjään ottaa uusi kierros tästä häntä riivaavasta apuraha-taiteilijaeläke -kysymyksestä.
Selvä. Sopii!
Aloitan toteamalla Hytöselle, että nykyään on kirjailijoiden kanssa vähän samoin kuin nuiden maisteris -naistenkin kanssa.
Tilannehan on se, että kun Salessa käy muonaa ostamassa, n. 75 %:n todennäköisyydellä kassaneiti on jonkin sortin maisteris -immeinen. Tai vastaava.
Kirjoittanut tutkielmansa jostakin höpö-höpö -aiheesta, ja tietenkin omasta mielestään "väärin kohdeltu", kun ei löydä "koulutusta vastaavaa" työpaikkaa.
Sama juttu kun avaa minkä tahansa naistenlehden.
Käytännössä jokaisesta numerosta löytyy iso värikuvajuttu jostakusta nuoresta "naiskirjailijasta".
Julkaissut kirjan tai pari, päässyt jäseneksi Kirjailijaliittoon, ja on nyt niin kirjailijaa, kirjailijaa, että!
Kuten Playboy -malli Kata Kärkkäinenkin!
Näille sadoille tuo Hytönen siis vaatii massiivista apurahoitusta, eläkkeitä, "tunnustusta" jne.
Kun KANSA ei nuita turhakkeita rakasta, eikä ole valmis roskakirjoja ostamalla touhua rahoittamaan.
Naismaisteri -kirjailijoiden aihepiiri?
Tietenkin nuo tavanomaiset nais -aiheet:
Kaikki kehoon liittyvät ongelmat. Joskus ammoin ¨"koettu" vääryys, tyypillisesti "seksuaalinen ahdistelu" tms.
Painonhallinta. Ihmissuhteet, eritoten vaikeat sellaiset. Äiti-suhde.
Kirjoittamistouhun pohjavirtana tuo eräänkin kullannupun esilletuoma "vitutuspatoutuman purku".
Ei ihme että lukijat puuttuvat.
😉
Otetaanpa - kauhistus kylddyyri-immeisille! - taskulaskin apuun:
Hytösen mukaan 852 kirjailijaliiton jäsentä, joista "muutama" kykenee elättämään itsensä hommalla.
Lasketaan:
Otetaan vaikka luvuksi 840 kirjailijana-itseään-pitävää, jokaiselle tuo taitelija-eläkkeen suuruinen apuraha käteen kuukausittain (sitten ehkä olisivat vaiti?):
840 x 1.400,- = kustannukset pelkästään tästä 17.640.000,- / vuosi
Keskimääräinen nautinta-aika (sisältäen myöhemmin tietty valtion "taiteilija-eläkkeen") vaikkapa 35 vuotta.
Tekee kokonaiskulua noin 617,- miljuunaa euroa.
Sittenkö olisi Hytönen nuine naismaisteri -kirjailijattarineen tyytyväinen?
HÄH?
Kaikki tämä aikana, jolloin kansakunta on totaalisen ylivelkaantunut - viimeisimpänä kiitos edemenneen, edesvastuuttoman naismaisteri -hallituksen.
Kun satojen miljuunien lisäkulunkien sijaan nyt pitäisi löytää miljardien säästökohteita!
Vuosittain!
Jatkan toteamalla Hytöselle, ettei raha ratkaise.
PALO - kirjoittamisen, sanomisen, tekemisen palo - ratkaisee.
Todellinen taiteilija tekee hommansa vaikka ilmaiseksi.
Ajatus ei mene kirjailija Hytöselle jakeluun, ei sitten ollenkaan.
Alkaa välittömästi sotkea asioita.
Alkaa marisemaan, jotta "Niin, niin, taiteilijoiden pitäisi olla vaan niin nöyrää...".
Korjaan Hytöstä välittömæsti:
"Älä sotke!
Köyhyys ja nöyryys ovat kaksi eri asiaa!".
Ei vastausta Kirjailijaliiton puheenjohtajalta.
Jatkan vielä:
Kerron silmieni auenneen jo joskus 70 -luvulla, mökillä matkaradiota kuunnellessa.
Professori Tarmo Kunnas tarinoi kirjallisuudesta.
Todeten, että todennäköisyys että jostain kielellisestä suurvallasta - Saksasta, Englannista, Ranskasta, Venäjältä jne. - putkahtaa merkittävä kirjailija on luokkaa yksi per vuosista.
Miten sitten pikkuruinen Suomi kykenisi huippukirjailijoita tuottamaan?
Hytönen alkaa heti vastustelemaan:
"Joo joo, mutta se oli 70 -luvulla, sen jälkeen on tullut niin paljon paremmat apuraha -ja työskentely -olosuhteet!".
OHO!
Tässähän meinaa mennä vallan sekaisin Hytös -Villen stooreja kuunnellessa.
Ensin kauhea valitusvirsi suomalaisten kirjailijoiden "huonoista olosuhteista".
Sitten heti perään kehut, kuinka nuo samat olosuhteet ovat 50 vuodessa niin oleellisesti parantuneet!
Ota tuosta nyt selvää!
(Mitään logiikkaa ei ole).
Paitsi tuo "lisää, lisää, lisää -logiikka".
😏
Sitten seuraa Suomen Kirjaijlijaliiton puheenjohtaja Hytöseltä raju tunteenpurkaus:
Olisiko neljännen tai viidennen punkkulasinsa jälkeen:
"Sä vihaat suomalaista kirjallisuutta!".
Tyyppi katoaa vessaan.
Kirjailijamme palattua kiitän nauraen häntä:
"Hei kuule! Kiitos tuosta.- Olet tehnyt lähtemättömän, ikimuistoisen vaikutuksen!.
Tiedätkö muuten, että ilmoitit tuon juuri Leinon, Koskenniemen ja Helaakosken runouden ystävälle?".
Hytönen yrittää luikerrella:
"Niin mutta jos nuin ajattelee, näivettyy koko suomalainen kirjallisuus!".
Vastaan että se joutaakin näivettyä, ja onkin jo pahasti näivettynyt.
"Olen 68 -vuotias, enkä tule ikinä kykenemään lukemaan menneinäkään vuosikymmeninä julkaistusta hyvästäkään suomalaisesta kirjallisuudesta kuin pikkuruisen murto -osan.
Asser Korhosen "Sydämen asialla" oli hyvä, samoin Tuomas Vimman "Helsinki 12".
Viime syksynä oli Istanbulissa matkalukemisena fantastinen Mika Waltarin "Lähdin Istanbuliin".
Waltarin otan erityisesti esille.
Mikahan oli aivan esimerkillinen kirjailija.
Kirjailija!
Teki pitkän uran ammattikirjailijana.
Tuotantoa Kieku ja Kaiku -sarjakuvien riimittämisestä, mainosteksteistä jne. aina Sinuheen asti.
Kustantamojen autot muuten kuuluvat usein odottaneet siinä alhaalla, Tunturikadulla, Kieku ja Kaiku -tekstien valmistumista jotta saisivat kuskata ne kiireellä perille painoon...
Totta tosin on, että Waltari kirjoitti sontaakin pitkän, monikymmenvuotisen uran varrella.
Google -haku:
Matkamiehen mietteitä Mika Waltari
Mutta toisaalta häneltä on peräisin suomalaisen kirjallisuuden yksi vaikuttavimmista novelleista, "Ennen maailmanloppua".
Sekä tuo viime syksynä Turkin -reissulla ahmittu "Lähdin Istanbuliin" - aivan täydellistä, nautittavaa tekstiä.
Pointti on pitkä, monipuolinen ura, sekä itsensä (ja perheen) elättäminen ammatilla.
Nykyiset ei tuohon kykene. Wikipedia:
" Waltari selitti tuotteliaisuuttan sillä, että hänen täytyi saada poikkeuksellisen suuri asunto maksettua ja lisäksi elättää perheensä".
No, Hytönen alkoa tietenkin kaiken tämän kuuleessaan inisemään jotta "mutta sekin sai apurahoja".
Hetkinen!
Ei tuolloin mitään nykymuotoista apuraha- systeemiä ollut.
Jos Mika jotain joskus sai, niin hyvä niin.
Vai kuvitteleeko joku, että Tunturikadun arvo-asunto, perheen elättäminen, Sadun opiskelut ja vaellusvuodet Pariisissa ("Kahvila Mabillon") jne. maksettiin apurahoilla?
Se mitä kirjallisuudessa on tapahtunut muistuttaa tietyllä tavalla keven musan ja valokuvauksen tilanteita..
Voi noita tulisieluja, jotka 1960 -luvulla taistelivatkaan em. alojen "arvostuksen", koulutuksen ja apurahojen puolesta.
Nyt on sitten tilanne se, että rokin räminää pursuaa joka tuutista,
Valokuvaus on valtaosin pelkkää räpsimistä.
Hytönen mulkoilee epäluuloisesti, hän on päätöksensä tehnyt.
OK.
Selvää on, että Suomen kirjailijaliiton puheenjohtaja SOTKEE "apuraha-kirjailulle" irvailun ja suomalaisen kirjallisuuden harrastuksen ja ystävyyden.
Apuraha - teeman lopuksi teen Hytöselle rakentavan ehdotuksen:
Koska nuo taiteilija -apurahat ovat perusluonteeltaan kuitenkin sosiaalitukia, siirrettäköön niiden myöntäminen, hallinnointi jnpp. pois tuolta sisäänpäinlämpiävältä ja korruptoituneelta, niljakkaalta taidehallinnolta KELAlle.
Minne ne kuuluvatkin, muiden sosiaaliavustusten joukkoon.
Tämäkään ei kelpaa Hytöselle.
Alkaa selittämään, että taidehallinnon "hallintokulut ovat kevyitä".
No, yhtä kaikki:
Turhaa tupla -hallinnointiahan tuo on.
Nyt alkavalle noin kolmen ja puolen viikon Euroopann -rundille löytyy matkalaukusta parisen kiloa lukemista:
Santer Alkion Valitut teokset (työvoitto, loppusuoralla)
Arvo Tuomisen "Karjala - koko tarina"
Jyrki "Jyräys" Hämäläisen (idolini) "Hopeinen kuu"
Armas J. Pullan "Helsinkiä - Kustaa Vaasasta Kekkoseen"
Että sellainen "suomalaisen kirjallisuuden vihaaja".
Koko elämänsä lukenut ja kirjoittanutkin.
Kuvateosten tekstityksiä, leffa-arvosteluja, useampaa blogia jne.
2000 -luvun alusta alkaen myyntituotteena ollut kirja tai kirjoja.
Lähes kuukausittain on kirjamyynnistä tullut tilitettyä arvonlisäveroa.
No, okei, viime vuosina vähemmän, koska Pitkästen parhaita Opus 2 - kirja (2008 ) on jo useita vuosia vanha ja lähes loppuunmyyty.
Hyvä kuitenkin, että niitä vielä hyllyssä vähän on.
Toisaalta:
Muistui sitten mieleen, että Hytönenhän parisen vuotta sitten oli masinoimassa tuota vastenmielistä, iljettävääkin iljettävämpää ilmianto- ja cancelointikampanjaa Virossa vaikuttavaa toimittaja Sami Lotilaa vastaan.
Virossa asuvien suomalaisten "kylddyyri -immeisten " (mukana herran silloinen siippa Annina Ljokkoi) julkinen kirjelmä "toisinajattelija" Sami Lotilan hiljentämiseksi.
Lotilahan on kunnostautunut vuosien ajan erinomaisten informatiivisten Eesti -juttujen kirjoittajana Suomen lehtiin.
Toisaalta on totta, että henkilön oma blogi on ihan täyttä sontaa.
Ei sitä voi enää lukeakaan.
Ihmetystä herättää, miksi Lotila moisen ääliön haluaa itsestään tuoda esiin.
Mutta sananvapauteen kuuluu myös vapaus tehdä itsestään dorka!!!
Yhtä kaikki.
Hyi helvetti!
Mikä erottaa moisten Lotila -julkilausumien allekirjoittajien (ensimmäisenä tietty Hytönen) toiminnan takavuosien surullisenkuuluistasta ilmiantaja Matti Rossista?
Vastaus:
Ei mikään.
Ihan sitä samaa kylddyyri -stalinismia - nykyään sitä kutsutaan "canceloinniksi".
Bing - ja Google -hakuja:
Matkamiehen mietteitä Karri Kokko
Matkamiehen mietteitä Tarmo Kunnas
Matkamiehen mietteitä Eckerö LineT
PÄIVITYS 21.10.2023
KESKEN
Palailemassa kotio Talskuun kahden viikon Turkin -reissulta..
Mm. Kappadokia.
Muuten meni hyvin, mutta IHMISET pilasivat yhden ainutkertaisen kuvaustilanteen.
"Ihmisiä on kuin sittisontiaisia..."- Veikko Lavi.
Ms. Finlandian "loungessa" tulee keskityttyä suomalaisiin lehtiin, sekä nettiin.
Myös avoinna oleviin bisse - ja vinkkuhanoihin.
Eipä nuiden kansamatkustajien - varsinaisten mököttäjien -kanssa mitään puhumista olisikaan.
Olen Tallinnassa poistumassa loungesta, viimeisenä - melkein.
Pientä jutustelua tutun tarjoilijan kaa.
Yllättäen nurkassa itsekseen istunut n. nelikymppinen nainen alkaa ottaan "kontaktia"
Hyvänen aika sentään!
Varsin nopeasi henkilö esittää asiansa:
Hän on vasta elokuussa muuttanut Talskuun.
Lähdenkö hänen kanssaan baariin?
Tunnenko Villen?
No, tottahan toki minä Villen tunnen!
Baarikutsuun vastaan, että tissuttelen mieluummin yksin.
Niin hänkin, kuulemma.
Ei tekisi mieli lähteä baariin, mitta "kun Ville odottaa".
Aha.
Raskaita nuo "parisuhteiden" velvollisuudet.
Illalla googletan tyypin nopeasti.
Aivan oikein, tuohan on se Maaria Päivinen, josta Hytös -Ville keväällä hurmioituneesti tarinoi.
Erinomaisen tyydyttävästi sujuneen Kotkan -visiittinsä jälkeen, tässä samassa loungessa.
Esitellen jopa "New Flamensa" fotoja.
Pika -googleus kertoo tämän Päivisen sotkeentuneen kai vuosia kestäneeseen huoltajuuskiistaan Islannissa.
Tilittänyt - nykytyylin mukaisesti - sotkustaan värikuvalehdissä.
Raahannut lehtien palstoille jopa pienen lapsensa!
Herra paratkoon!
Päivinen on julkaissut kirjan "Kellari":
"Toisen lapsen syntyessä parisuhteesta on jäljellä vain rippeet, eikä toinen lapsi riitä pitämään miestä talossa, sillä rinnakkaissuhde on jo syntynyt. Mielestään kaikkensa miehelleen antanut Vilma raivoaa ja tyrskii, mutta pitää ulkokuoren puhtaana. Mies saa viimein Vilman hänelle määräämän koston, jonka täydellisyys huimaa Vilmaa itseäänkin. Vilma sulkee miehen talonsa kellariin pois maailmasta ja elämästä. Jos minä en sinua saa, ei saa kukaan mukaan. Surullisimmassa asemassa ovat pariskunnan lapset, joilta pettynyt aviovaimo vie isän ja lopulta myös oman rakkautensa".
Että sellaista stooria.
"Romaani on vangitseva teos pakkomielteisetä rakkaudesta ja kitkerästä mustasukkaisuudesta".
Ei saatana...
Toinen kirja "Pintanaarmuja":
"Kertoo väkivaltaisesta parisuhteesta, jossa masentunut, raskaana oleva lyöty nainen toivoo sikiön kuolemaa".
Hyi helevetti...
Entä Tohmajärven -tytön apuraha -kuviot? Hyvin tuntuu pyyhkivän.
Taas nopealla googletuksella löytyy heti ekalta sivulta montakin hittiä:
Tonnin viiva kymppitonnin potteja on viime aikoina ropissut, tiheään tahtiin.
Samoin joku "puolivuotinen" - siis oman leipätyön (ope) ohella.
Ilmankos arvon kirjailijattarellamme onkin varaa istuskella hintavassa loungessa.
Eikä Suomi olisi Suomi, ellei tämäkin taiteilijaksi-itseään-kutsuva istuisi "kahdella pallilla" - nimittäin myös nuita apurahoja jakavassa "taidetoimikunnassa".
Toki!
Iliman muuta!
Sehän on nk. maan tapa!
"Fast Forward" -googlettamisessa taisi vilahtaa ohi väkivaltaan - kenties jopa sadomasoon? - viittaavaakin matskua tämän Päivisen teksteissä.
Jotain juttua mustelmista, joku repliikki "etkö osaa lyödä kovempaa" tms.
Hoh - hoijaa.
Siis juuri niin sekaista tekstiä, kuin mitä nuo suomaiset nyky -naiset yleensäkin ovat.
Täysin pihalla.
Menetinköhän paljon, kun en lähtenyt kyseisen Maaria Päivisen mukaan baariin?
Samalla olisi ehkä ollut mahis tavata myös Hytös -Ville...
😋
(Tallinna 21.10.2023)
ArcticParadise.fi
"Aina on toivoa!". - Tommi Läntinen: Via Dolorosa (Live -versio 2005)
