21.10.2023

Kohtaamiani: Bisnes-Pappi Lasse Vahtola. Pirjo -rouvineen. (TSS:n Turkin -reissu lokakuu 2023)

Henkilökuvaa muistista Matti Kurjensaaren hengessä...


Olipa mukavaa, että Travel Service Scandinavian kahden viikon Turkin -reissulta löytyi ryhmästä yksi (1) tyyppi, jonka kanssa jotakin järkevää voi jutella.

Koko muu porukka täydellistä tolvana -osastoa.

Masentava kuva nyky -suomalaisista: 

Aloitekyky, yleissivistys, käytöstavat, huumorintaju - kaikki totaalisesti  hukassa. 

100%!


Tämä herra sensijaan osoittautui todelliseksi juttumieheksi, jo Seutulan lentokentällä, ennen koneeseen nousua.

Valtava tietomäärä elämän eri osa-alueilta.

Selkeä ulosanti. 

Kaiken lisäksi vielä musiikkimies.

Tuli ihan Vanhat Hyvät Ajat mieleen, ajat, jolloin Suomen kansa ei ollu vielä lobotomiaansa  läpikäynyt.

Eikä tuo kaiken kattava pyrkimys "poliittiseen korrektiuteen" ollut vielä tuhonnut Suomen ilmapiiriä.

Jolloin ihmisistä löytyi vielä hitusen särmää ja kipinääkin - toisin kuin enää vuosiin.

Niin, ne menneet ajat ovat ohi.


Nythän se menee niin, että kun normi -suomalainen avaa suunsa, tietää jo etukäteen mitä latteuksia ja fraaseja sieltä pomppaa ulos.

Päästöjä.

Hyvin on tasapäistäminen onnistunut!

Kansakunnan suurimpia ellei suurin ongelma: Ikävyys.

(Ylipainon ja fyysiseen kunnon romahtamisen ohella, tietty).

 

Tylsyyteenkin voi kuolla!

Jopa kokonainen kansakunta! 

 

Mutta tämän tuttavuuden kanssa ei käynyt aika pitkäksi! 

 

Tosin häätyy sanua, että jo toisella tapaamiskerralla (tuolloin hän kertoi ammattinsa) oli miehen talous -tarinointeja kuunnellessa pakko spontaanisti todeta:

"Joo, joo. Mutta oletko varma ettet ole toiminut väärällä alalla?". 

Tähän eläkkeellä oleva rovastimme:

"Juu, ilman muuta. Olen aina toiminut väärällä alalla".

 

Ihailtavaa suorapuheisuutta Vahtolan Lasselta! Kertakaikkiaan!

😉  

 

Heti alusssa kävi ilmi, että Lasse tunsi erään parisen vuotta sitten nk. "epäselvissä olosuhteissa" kuolleen varsin tunnetun (pahamaineisen) Tallinnan -suomalaisen:

Teemu Vasankari


Muistamme tämän murha(?)/itsemurha -keissin parin vuoden takaa. 

Härmäläinen viisikymppinen mitättömän ulkomuodon omaava pyknikko - pisnesmies ja kaunis nuori virolaismalli.


Vasankarihan oli juuri lähdössä oikeuteen raskaista talousrikoksista epäiltynä.


Päätti sitten päättää päivänsä, ja vosunsa samantien, kun Game Over lähestyi vääjäämättömällä varmuudella.  

Liiketoimintakielto herralle tulossa. 

Vasankari oli jotenkin nivoutunut myös legendaariseen oululaiseen konkkafirma Urokseen.


Mielenkiintoni heräsi, ja kysyin Lasselta lisätietoja Vasankarista.

Niitä tulikin. 

Erittäin mielenkiintoista. 


Samalla sai pientä esimakua tuosta Kunnianarvoisasta Rovastinnasta, rouva Pirjo Vahtolasta.

Että minkälainen tyyppi on kymysyksessä...


Nimittäin kun aloin pähkäilemään liikemies  Teemu Vasankari / se eestiläinen nuori missityttö -suhteen laatua.

Jotta mahtoikohan kyseesssä olla TosiRakkaus...?

Heti tuli rovastinnalta noottia, tyyliiin:

"Ei me voida mennä toisten suhteita arvioimaan".


Paskan marjat!


Tuohan Vasankari/virolaismissi -kuviohan oli ilmiselvä "P4P". 

Siis selevää pässinlihhaa! 

Prostituutiota - mitä nykyään kiertoilmauksin kutsutaan "sponsoroinniksi". 


Mutta eihän Pirjo Vahtolan jänkäys mitenkään yllärinä voinut tulla - hänhän on härmäläinen naispappi!


No, hyvä että naispappimme sentään paljasti korttinsa - vaikkei niissä mitään paljastamista oikeastaan ollutkaan. 

Samaa tuubaa oli tiedossa sitten koko matkan ajan...


(Onko Telluksella muuten mitään hirveämpää kuin - naispapit?)

 

Irvokasta. Yök! 

 

Jatkoimme Lassen kanssa teemasta "Sanna Marin".

Härmän edellisen, katastrofaalisen nais -hallituksen Rouva Pääministeri.

Hallituksen, joka paljon muun hirvittävän hallinnon (absurdi korona -hysteria jne.) meni ottamaan Valtiolle uutta velkaa 38 miljardia euroa!).

Ikäänkuin entisissä yli sadassa miljardissa ei tarpeeksi olisi... 

 

Löysimme Lassen kanssa heti yhteisen sävelen - todeten Marinin olevan kuplan.

Kovin ovat heppoiset eväät Sannalla repussaan - eritoten nyt kun hän on alkanut "maailmanvalloituskiertueensa".

"Tasa-arvo, ihmisoikeudet, ilmastonmuutos" jne. - hoh - hoijaa, mitä löpinää.

Suppea agenda, josta ei riitä pitkän uran rakentamiseksi.

Siksipä Marin jättikin "takaportin auki" koto -Suomen kuvioihin paluuta silmälläpitäen.

 

Pirjo Vaahtola alkoi heti Marinia puolustelemaan.  


Eläkeläisrovasti Lasse Vahtolan asenne oli toinen. 

Jo tässä vaiheessa, tuttavuutemme alkumetreillä.

Hän alkoi pitää meikäläistä mielenkiintoisena tyyppinä, kuulemma "kyynisen asenteeni" takia.

Kyseli sähköpostiosoitetta, "jotta voisi olla myöhemmin yhteydessä"...


No, matkan aikana sitten kohtasimme Vahtoloiden kanssa usein, ehkä kymmenkunta kertaa. 

Lassen kanssa juttua tosiaankin piisasi. 


Käytännössä Lasse oli siis ainoa henkilö koko tuolla ryhmämatkalla, jonka kanssa joitakin ajatuksia pystyi vaihtamaan.

Taloudesta, politiikasta, matkajärjestelyistämme jne.

Muu porukka kokonaisuudessaan - siis kokonaisuudessaan - täysin toivotonta sakkia.

 

Joistakin matkalaisista piti oikein arvailla, mahtoivatko he olla jotenkin jälkeenjääneitä.

Esimerkiksi bussissamme takapenkillä istunut savolaismies. Heinävetinen "Tane".

Varsinainen Peräkammarin Poika.

Lippalakki, henkselit kannattelivat lökäpöksyjä.

Selaili pysähdyspaikoilla kahviloissa jotakin kirppareilta löytämiään vanhoja sarjakuvalehtiä.


Jopa oppaamme kysyi: 

"Miten kukaan on voinut päästä tuon tyypin yksin reissuun?".

 

Sitten tuokin nuorehko nainen - vanhapiika, tietenkin - joka oli mässännyt ruhonsa jättiläismäiseksi. Varsinainen köntys.

Tyypin lihavuus oli niin massiivista luokkaa, että se esti jopa pysähdyspisteissä bussista ulos nousun.

Paljon jäi naiselta hienoja paikkoja reissussa näkemättä, esimerkiksi Kappadokiassa. 

Huoltoasemien vessoja kolusi sitäkin ahkerammin.

Pyytäen toisinaan apua esim. portaissa. 

Tokan viikon "omalla ajalla" hotellissa istuskeli lähinnä resepsuunin nojatuolissa juttuseuraa ootellen...  

Jäinköhän paljostakin paitsi kun en alkanut kyseisen otuksen kanssa "keskustelemaan"?


Suureksi yllätykseksi Lasse -juttukumppanini ei reissun missään vaiheessä alkanut tuputtamaan uskontoa.

Vaikka melko alussa jo - kuultuani molempien Vahtoloiden ammatin - teinkin tiedoksi että en ole uskovainen. 

Ehkä juuri siksi?


Kaikesta muuta kyllä tarinaa riitti, mutta uskonnosta ei halaistua sanaa.

Vähitellen alkoi tajuamaan mistä johtui, että tämä pappi heti alkajaisiksi totesi "työskennelleensä väärällä alalla".

😉

Ilmankos mies pitkään toimikin nimenomaan Suomen liikemiesten lähetysseuran toiminnanjohtajana.

Sopii kuvaan - täydellisen hyvin!

 


Vielä ymmärrettävämmäksi asia kävi, kun matkakumpanini kertoi nuoruusvuosien opintokuvioistaan. Tiedotusala ja oikeustiede olivat olleet vaihtoehtoina. 

Ja sen huomaa. 


Emme olleet ensimmäisellä viikolla, nk. "Kappadokian kierroksella", samassa bussissa. 

Toisella viikolla, nk. "oma aika" -viikolla, tapasimme sitten päivittäin. 


Eräästä tunnetusta pappismiehestä, joka sotkentui takavuosina raha-asioissan ihan totaalisesti, totesi Lasse:

"Joo, joo, tuo oli taas sitä "hyväntahtoiset idiootit" -osastoa. 

Ai miten virkistävältä tuo V.I. Leninin lanseeraama sanonta "hyväntahtoiset iditootit" kuulostikaan.

Kiitin .

Toi ihan mieleen taas ne Wanhat Hyvät Ajat, joilloin em. sanontaa käytettiin lähinnä politiikan parissa. 

Koskien mm. nuita vasemman laidan Halosia, Sorsia ja kumppaneita.


Piti oikein muistella koska tuota "hyväntahtoiset idiootit" -luonnehdintaa viimeksi olisi kuullut. 

Siitä on vuosia, vuosia... 

Eihän tuollaista saa nykyään enää sanoa, itsesensuurin läpäisemässä Härmässä...

 

Monta muutakin hyvää heittoa ja lohkaisua pappi -tuttavuudeltani.

 

Henkilö osoittautui myös osakesäästäjäksi.

Meillä oli hyvää rupattelua mm. Eckerö Linen osakkeesta.

Parhaita, ellei paras sijoitukseni ikuna.

Kaikkine eri kerrannaisvaikutuksineen.

Aukenihan samalla puolittain "uusi elämä" Eestissä.

Harvinaista tavata manner-suomalainen Eckerö -sijoittaja.

 

x

 

Ekalla viikolla, sillä "kiertoajelulla", järkyttävää kattella osallistujaryhmää.

Tai OLISI ollut järkyttävää, ellei tuohon oli jo tottunut.

Viides TSS:n eläkeläisreissu Etelään nyt muutaman vuoden aikana.

 

Tietyllä tavalla helppoja reissuja kuitenkin nuo. 

Aina oma huone, useimmat hotellit niin isoja että sinne voi "kadota" monikansalliseen joukkoon aamiaisilla jne.

Bussissa sitten voi valloittaa sen oman penkin, ja käytännössä olla halutessaan ihan omissa oloissaan. 

Vaikka nukkua. 

Kukaan ei häiritse - kysehän on suomalaisista.

 

Määrätynlaista tyylitajuttomuuden huipentumaa edustavat sitten nuo pulskat, lyhyenlännät, iäkkäämmät suomalaisnaiset.

Onkohan heidän "pakko" - ihan PAKKO! - jatkuvasti kuuluttaa isolla äänellä koko bussilastilliselle, jotta "Mä meen nyt vessaan!".

Montakohan kymmentä kertaa bussiviikon aikana tuon julistuksen sai kuulla...?

Joskus jopa yksityiskohtineen jonkun tädin ripuloinnista... 

Toisinaan jopa tuolla Suomi-Tyttöjen vittu -mielisanalla ryyditettynä. 


Suomalainen nainen - very sexy nainen...!

😉

 

Bussissa kolme naisparia - suhteensa laatu ei tiedossa. 

Ai niin, yksi oli äiti ja ilmeisti vajaa -älyinen tytär.  

 

Sitten nuo eläkeläispariskunnat...

Lätinät lätisty jo joskus vuosikymmeniä sitten.  

Seksi - if any - niinikään kadonnut joskus ammoin.  

Karmeaa ylipainoa ja fyysistä rappiota muutenkin.  

Todella rapakuntoista porukkaa. 

Siis aivan kuten nyky -härmäläiset yleensäkin - hyvänä esimerkkinä kutsunta -ikäiset.

"Pariskuntien" molemmat osapuolet katselevat ruokapöydässä jonnekin toistensa ohi - milloin eivät räplää kännyjään.

"Parisuhteet" perustuvat ilmeisesti jonkinlaiseen läheisriippuvuuteen, taloudelliseen pakkoon, sovinnaisuusvaatimuksiin, yksinolemisen pelkoon...

Niin tai näin:

Perverssiä!

 

Yksi hankaluus - ei ainoa - näillä ryhmämatkoilla ovat nuo suun avaamisesta koituvat seuraukset.

Koko aika on joku ääliö kirjaimellisesti korvat höröllä vaanimassa.

Joskus joku jopa usean päivän "pohdintansa" jälkeen yrittää vaivihkaa lähestyä ja kysellä jostakin itseltä jo unohtuneesta lausahduksesta. 

Tavallaan ymmärrettävää - eihän moisilla itellään ole pääässä muuta kuin sahanpurua, jos sitäkään. 

 

Tietynlainen yliveto oli se rupsahtaneen huuhkaja -siippansa kanssa reissannut oranssipöksyinen hyypiö.

Edusti joukon "intellektuelli -osastoa"?

Ohjelmaan kuului käynti mereen laskevalla putouksella. 

Kooltaan tuollaista Kuusamon Jyrävän luokkaa.

Kun talsimme kohti nähtävyyttä, halusi kyseinen olio "ottaa kontaktia" ja tuli kysymään: 

"Ai onks täällä joku vesiputous, vai?". 

 

Ja tämmöisillä on siis varaa ja aikaa reissata? 

Kyllä on eläkeläisillä (ei kaikilla) Suomessa asiat hyvin!

Kuinka kauan? 

 


 

Lähtöpäivänä Lasse ehdotti "viskien juontia" lentoasemalla.

Ruuhkassa aviopari katosi näköpiiristä.

Kunnes sitten tapasimme Burger Kingissä.

He olivat drinkkinsä jo käyneet ottamassa. 


Pirjo -rouva halusi tässä kohtaa palata johonkin aikaisempaan lausumaani tyyliin "Rakkaus on ikuista, vain sen kohteet vaihtelevat".

Oli jäänyt vaivaamaan.


Hän puki sanomansa runomuotoon.

Se meni jotenkin näin:

 

"Tunteita, kyllä tunteita piisaa, 

mutta vain Sinulle olen sanonut "Tahdon!".

 

Olin juuri kommentoimassa tuota lausetta, kun Arvoisa Rouva Hengenpalvelija jo oli livahtanut pois. 

Vessaan, varmaankin.

Se täytyy kyllä tämän papittaren hyväksi todeta, että jätti sen suomalaisnaisen "Mä meen nyt vessaan!"  lausumatta.

Kiitos!


Kommentointini olisi mennyt jotenkin näin:

"Ahaa, jos kerran tunteita piisaa sinne sun tänne, mutta yhdelle on tullut sanotuksi "Tahdon", niin eikös tuo ole melkoinen Pakkopaita?

Siltä ainakin kuulostaa". 

 

Muuten:

Eikö vihkivalan muotoa voisi vähän mulkata?

Muutettakoon se muotoon "Tahtoisin...". 

😊 


Palattuaan, istuuduttuaan alas kekkasi Arvoisa Rouva Papitar alkaa huomauttamaan tätä vaatimatonta persoonaani. Käytöstäni.

Huomautuksen aihe:

Tuossa melko täydessä, vilkaassa hampurilaispaikassa oli laskenut salkkuni naapuripöydälle. 

Rovastinnamme mielestä tuo salkku "häiritsi".  

No, jos se jotakuta "häiritsi", niin tätä kyseistä "huomautuksen" antajaa. Ei ketään muuta. 


Istuimme siis lentoaseman toisen kerroksen Burger Kingissä.

Lähtöselvitys kauheine jonoineen toimi alhaalla isossa salissa. 

Aikaa paluulennon lähtöön oli vielä runsaasti, mutta Pirjo -rouva jo hätääntymään.

Kävi kurkkimassa tilannetta ja alkoi patistamaan, että nyt tarttis lähteä kirjautumaan lennolle.

Lasselta pientä sanailua:

"Kun tuo Pirjo niin mielellään menee bussipysäkillekin sateeseen aivan liian aikaisiin odottelemaan ja kastumaan".

Ei tarvii selittää ennemmän.

Kyseinen naistyyppi on tuttu!

😊 

 

Koneessa kävi tuuri.

Meikäläinen istutettiin ihan omalle, tyhjälle riville, sattumoisin juuri Vahtolan pariskunnan eteen.

Olipa ylellistä!

Sai makoilla pituuttaan, ja jopa tuli nukahdettua. 

Herätessä, osin pöllämystyneenä, ylös noustua kurkistin taakse ja totesin Vahtoloille:

Huomenta!

Tähän Pirjo -rouva:

"Ei nyt oo mikään aamu!".

Aha. Selvä pyy!

😊

 

Lentomatkan aikana mukavat jutustelut Lassen kanssa jatkoivat.

Teemoina mm. eläkevakuutukset, joista meillä molemmilla oli osin erikoista, lopulta onnekkaasti päätynyttä kokemusta.

Hänellä Apollosta, mulla Suomi-Yhtiöstä.

Lasse jatkoi, että hänen mielestään koulussa pitäisi opettaa lapsille ja nuorille talousasioita. 

Nythän he ovat aivan pihalla. 

Loistavaa, Lasse!

Vein kuitenkin ajatuskulun astetta pitemmälle: 

 

"Niin.

Kaksi elämän tärkeintä osa-aluetta, Raha ja Rakkaus.

Eikä kummastakaan opeteta koulussa mitään.

Jos jotain opetetaankin, on se kokonaan väärin.

Näissä kysymyksissä pitää elämänpolulla itse opiskella, useimmiten erehdysten kautta".

 

Lasse myhäili muikeasti tämän kuullessaaan, Pirjo -rouva tietenkin alkoi heti valittamaan että nuo kaksi teemaahan ovat "aivan eri asioita".

Tähän totesin että "Miten niin? Useimmitenhan ne liittyvät tiiviisti toisiinsa".

Närkästynyt hiljaisuus Pirjo -rouvalta. 


Seuraavaksi Lasse totesi oma-aloitteisesti, jotta "naiset eivät osaa laskea".

Istuen vaimonsa ja erään toisen naisen välissä. 

Olin että JEE!

 

Lisäsin kuitenkin, että miksi naisten edes pitäisi osata laskea?

Kyllähän valtio heistä huolenpitää, Finaaliin asti.

Lista naisten eduista (perhe-, avioliitto ja perintö-oikeus) on pitkä, mutta ottakaamme vaikka esimerkiksi naisten noin seitsemän vuotta pitemmän elinajan.

Joidenka lisävuosien aikana kaikki edut rullaavat mukavasti sisään. 

"Hei rullaati rullaa..."

 

Tietenkin Pirjolla oli jotakin huomauttamista tästä(kin) ajatuksenjuoksusta, tyyliin "Ei se naisten vika ole!".

Kukaan ole väittänytkään, että kyseessä "naisten vika" olisi.

Sensijaan tämä on olemassaoleva fakta.  


Jossakin ehkä Puolan kohdalla lentoa tulee Lasselta varsinainen pommi.

Eläkeläis -rovastimme ilmoittaa aivan muina miehinä, jotta hänen veroprosenttinsa on huimaavan korkea. Mainitsee luvun.

Niin korkea, että hänen nettoeläkkeensä on luokkaa nelinkertainen omaani verrattuna.

Ohhoh.

Mahdanko olla siis neljä kertaa huonompi ihminen?

 

Ja tämä ilmoitus tuli mieheltä, joka ensinnäkin kertoili opintosuunnan valintansa teologiseen olleen "laiskan miehen valinta".

Kun oikiksen pääsykoekirjat, Veli Merikosken "Suomen julkishallinto 1 ja 2" olivat niin hirveitä - kuten ne tottavie olivatkin!

Sitten pappimme kertoo oma-aloitteisesti "toimineensa väärällä alalla".

Edelleen: kahden viikon tuttavuuden ja lukuisten keskustelujen jälkeen ei henkilöstä löydy minkäänlaista viitettä pappiudesta.

Talous-asiat kiinnostavat sitäkin enemmän

 

Sitten kun lentelemme jo jossakin asuinmaani Eestin päällä, pääsee Vahtolan Lasse jälleen yllättämään.

Jos papin "Naiset ei osaa laskea" -lausunto olikin pommi, seuraa nyt varsinainen ydinlataus. 

Olen juuri luonut silmäyksen matkustamoon, ja todennut porukan lähes täydellisen eläkeläisvoittoisuuden.

Lasse aloittaa luomalla sinänsä aivan oikean taloudellisen katsauksen nykyisen eläkejärjestelmän mahdottomuudesta.

Hyvä.

Mutta ei siinä vielä kaikki!

Rovasti Vahtola jatkaa samasta teemasta, ihmisten nousevaa elinaika -odotetta koskien, jotta hän (75 vee) todennäköisesti elää ysikymppiseksi!

Hän, olemukseltaan ei mitenkään sporttinen, joka vieläpä ei sylje lasiin! 

En ole uskoa korviani! 

Kiitos!

 

Jo pelkästään tämän Lasse Vahtolan yhden toteamuksen johdosta tälle reissulle kannatti osallistua!

Niin ja extra -bonuksena pappi osti kirjani - Pitkästen Parhaita Opus 1.

Siihen tuli omistuskirjoitus - Pirjolle! 

😉 

 

 

Johtopäätös:

Hyvää bisnettiä  tuo uskonto -satuilu.

Jos kerran nuilla papeilla on moiset palkat sekä eläkkeet!

 

Se harmi vaan tilanteessa, että nämä TSS:n sinänsä hyvän hinta/laatusuhteen omaavat Etelän -reissut oppaan kertoman mukaan ovat lopahtamassa.

Pohjoismaalaisilta ja holskeilta, nimittän.

"Ei ole kannattavaa", kun ostamme liian vähän nuista pakollisista pysähdyspaikoista:

Kulta, nahka- ja mattokaupoista.

Oppaan mukaan reissut kyllä jatkuvat avokätesimmille keskieurooppalaisille....

 


(Tallinn 21.10.23)

ArcticParadise.fi

"Jäähyväiset valheille joihin uskottiin

Jäähyväiset puheille joilla synnit sovitettiin..."

Liisa Tavi: Jäähyväiset aseille

 

 

  

10.10.2023

Sikiävää sorttia, nuo gazalaiset

Gazan väkiluku 1967: 430 000 henkeä.

Gazan väkiluku 2023: 2 200 000 henkeä.

 

Köyhyydessä elää 80%.

15 - 29 vuotiaiden työttömyys 60%...

Alle 15 -vuotiaiden osuus väestöstä yli 50%... 

Asukastiheys moninkertainen esim. Los Angelesiin verrattuna...

Jne. jne.

 

Just joo.

 

Sikiävää sorttia, nuo gazalaiset.


Just joo.


Nimenomaan uusia ruokittavia suitahan sinne Gazan toivottomaan pätsiinsä, kuumaan helvetinkoloonsa juuri tarvitaankin!

Toki!


(Kappadokia, Turkki 10.10.2023)

ArcticParadise.fi

Future shock!

 

 



27.9.2023

Super! Korkein Oikeus ei antanut (ehdolliseen) vankeuteen tuomitulle Tytti Yli-Viikarille valituslupaa!

 

Mikä ihana aamu!

 

Korkein Oikeus eväsi Tytti "Pukki Kaalimaan vartijana" - Yli-Viikarin valituslupa -hakemuksen!

Valtiontalouden Tarkastusviraston poispotkitun Rouva Pääjohtajan rikoksistaan saamat tuomiot pysyvät!

 

Tää oli sit lopullinen niitti!

 

Tai ehkä ei sentään...

Olemmehan Suomessa...

 

Kunhan pöly hieman laskeutuu, tulemme todennäköisesti löytämään kyseisen henkilön jostain hyväpalkkaisesta julkisen sektorin virasta...

Tyyliin:

 

"Väli-Suomen hyvinvointialueen kuntayhtymän sote -keskuksen vastuullisuus- tasa-arvo- ja vihreä siirtymä -koordinaatiotyöryhmän toisen jaoston apulaisosastopäällikkö".

 

Tai jotain.

Hääräilemästä. 

Viemästä käytäntöön tuota kuuluisaa Sorbonnessa opiskelemaansa "Uutta Hallintokulttuuria" jota agendaa niin ponnekkaasti VTV:ssa ilmoitti ajaneensa. 

Silloin kun omien etujensa ajamiselta ehti. 

Sikäli kuin ollenkaan ehti.

 

Tuollaisia nolla -virkojahan on Suomenmaa täynnä - viranhaltijoista 95% naisia, tietty.

Vaiko enemmän?

Kyllä sinne hallinto -kullannuppujen joukkoon yksi Tytti Yli-Viikarikin sekaan mahtuu.

Vallan mainiosti.

Palkka tietenkin lähempänä kymppitonnia kuin viittä.

 

Työtön Tyttihän on vasta about nelivitonen - parisenkymmentä vuotta pitäisi vielä työelämässä sinnitellä. 

 

Niin ja onhan rouva jo muutamaan virkaan ollutkin tyrkyllä - toistaiseksi laihoin tuloksin.

Viimeisin yritys taitaapi olla Järvenpään hallintojohtajan pesti.

Tosin jo tuhannet järvenpääläiset ovat allekirjoittaneet  hanketta vastustavan adressin...

"Ei saatana - ei Tyttiä tänne!".

😉


Vinkki Tytille:

Nimenvaihto!

Nykyinen nimi on aivan liian erikoinen ja mieleenpainuva.

Kun ei Härmässä onnistu sama kuin Jenkkilässä, jossa asiansa sössittyään voi aina vaihtaa vaikka itärannikolta länsirannikolle, ja aloittaa kaiken alusta.


Hyvä, Suomi!

Ja Onnea!

 

Bing- ja Google -haut:

Matkamiehen mietteitä Tytti Yli-Viikari  


(Lappeenranta 27.9.23)

ArcticParadise.fi

"Kun ei pelkää itseään, 

ei pelkää myöskään elää elämää.

Maailma on salaisuuksia täynnä, 

joka hetkessä asuu ikuisuus".

- Liisa Tavi: Jäähyväiset aseille

 

 

25.9.2023

Miksi ruåttalaisten sokeripalat niin isoja, hötöjä, ja nopeesti sulavia?


 

No niin...

Tänään se taas Tukholmissa koettiin... 

Sama juttu aina Sveduissa. 


Siis sokerihan on myrkkyä.

Mega -luokan ongelma.

Aloitetaan nyt vaikka siitä, että noin neljäsosa suomalaisista nykyään kuuluu kategoriaan "lihava".

Tai vaikkapa siitä, että tavallisessa maustetussa jugurtissa tiettävästi ainesosista noin puolet on - sokeria. 

Järkyttävää.

Mitä kaikea valtavaa kansanterveydelllistä haittaa sokeri aikaansaakaan!


Kun sitä ängetään ihan kaikkeen.

Jopa leipää on Suomesta vaikea hankkia - lähinnä Fazerin/Oululaisen "Jälkiuunileipä" tekee tervetulleen poikkeuksen.

Ruåttissa taas vain näkkärit ovat syötäviä.

 

Kaiken lisäksi sokeri on ihmiskunnan historiassa uusi tuote.

Eivät nuo metsastäjäkeräilijät, muinaiset pellonraivaajat jne, sokerista mitään 

tienneet! 

Ilmankos nyky -Homo Sapiensin metaboliikka niin sekaisin onkin. 

 

Hollantilaisten nimitys sokerille?

"Valkoinen tappaja".

 

Niin...

Kaiken ylenpalttisen runsas sokerointi todellakin on yhteiskunnallinen ongelma - BIG TIME.

Mitä voi kansalainen sitten omalla mikro -tasollaan tehdä?

 

Yksi esimerkki:

Kaikissa ravitsemusliikkeissä Suomessa ei ole tarjolla hienoa sokeria.

Valitettavasi.

Sokeripalat yleensä ovat valtava kokoisia, aivan liian suuria.

Siis ne yksittäiset sokeripalat.

Ne, jotka on pakattu kaksitellen kääreisiin ovat kyllä vähän pienempiä, mutta silti nekin liian isoja.

Siis ne Dansukkerin tuotteet.

 

No.

Tehdään niin, että asetetaan tuo sokeripala lusikalle teetä tahi kahvia nauttiessa.

Heilutellaan lusikka nesteen pinnan alla samalla tarkkaillen sokerin liukenemista.

Sitten - esimerkiksi sokeripalan olessa noin puoliksi sulanut - ÄKKIÄ YLÖS ja loput roskikseen!

Kun toimenpide toistuu esimerkiksi pari - kolme kertaa päivässä, tulee "säästöksi" eli suuhun laittamattomiksi sokeripaloiksi luokkaa monta sataa per vuosi.

Melkoinen läjä!

Totta, eihän tämä kikka kenekään liiallista sokerinsaantia estä - mutta askel oikeaan suuntaan se on.

 

Mutta Ruåttissa...

Sokeripat ova vielä suurempia kuin Härmässä.

Eikä siinä vielä kaikki... 


Samaa edellä kerrottua kikkaa kun yrittää Sveduissa soveltaa...

Ei meinaa tulla mitään!

Ruåttalaiset sokerlpalat ovat niin höttöisiä, että sulavat alta aikayksikön!

Ei kerkii onkia juomasta pois sitä tuhraa noin puolikasta!

Toki se onnistuu, jos pysyy tilanteessa "vorppeillaan" (kuusamolaista sanontaa käyttääksemme".

Mutta ensimmäiset kerrat meinaa aina Ruåttissa mennä pieleen, kun on tottunut tähän Härmän rauhallisempaan "sokerin-onkimis-tahtiin". 

 

Toisaalta.

Millaiset sokeripalat - sellainen maa.

Eroa Suomen ja Ruåttin välillä todellakin löytyy - tässäkin asiassa,

tilalla

Suomeen vielä palataksemme:

Juoman - siis kahvin tahi teen - lämpötilalla on merkittävä rooli. 

Mikäli neste on tosi kuumaa, meinaa usein käydä "ruåttalaiset":

Koko sokeripala sulaa "sen siliän tien", ennekuin huomaakaan.  


Mutta yhteenvetona:

Kun nykyään kaikkeen muuhunkin todelliseen tai kuviteltuun sorsimiseen, "vastuullisuuteen", "kiusaamiseen", "viha-puhheeseen" jne. (lista on loputon) ollaan niin hanakasti puuttumassa...

 

Koska näemme kampanjan sokeripalojen koon pienentämiseksi?

Olisi korkea aika !

 

(Ms Gabriella Stockholm - Helsinki 25.9.2023)

ArcticParadise.fi

Heja Sverige!

Du gamla, du fria! 

Allt för Sverige!

19.9.2023

Suomi 1944 versus Ukraina 2023 - vertailua


Helsingin Sanomat 1.9.2023:

TULTA HELSINGIN TAIVAALLE 

"Neuvostoliiton Suomen delegaatiolle maaliskuussa 1944 esittämät rauhanehdot olivat ankarat:  Talvisodan rauhan raja, saksalaiset internoitava huhtikuun loppuun mennessä, armeija supistettava puoleen toukokuun loppuun mennessä ja saatava rauhanajan vahvuuteen kesä - heinäkuussa. Sotakorvauksia Neuvostoliitto vaati 600 miljoonaa dollaria.  

Suomen poliittisesta johdosta ehtojen hyväksymistä ja varsinaisten rauhanneuvottelujen aloittamista kannatti ainoana Paasikivi. Muita epäilytti, että jos neuvotteluihin ryhdyttäisiin, Neuvostoliitolla olisi vielä lisää vaatimuksia".

 

Miksi tämä kuulostaa niin tutulta tänä päivänä? 

Tilannehan on lähes identtinen nyt Ukrainassa. 

 

Suomi taisteli aikansa, ja saavutti Voiton - nimittäin torjuntavoiton. 

Aivan kuten Ukrainakin. 

Nyky -Venäjä ei pystynyt marssimaan Kieviin "muutamassa päivässä", kuten suunnitelma oli. 

 

Suomi taipui koviin rauhanehtoihin silloisen suurvalta -Neuvostoliiton kanssa.

Ukrainalla ei toistaiseksi ole ollut minkäänlaisia haluja rauhanneuvotteluihin. 

 

Meillä meni suomalainen Karjala, noin 10% alueesta ja väestöstä.

Ukrainan itä-osista taistellaan - alueet ovat sitäpaitsi suurelta osin venäläisperäistä asujaimistoa. 

 

Ankarien rauhanehtojen jälkeen Suomi on pärjännyt suorastaan loistavasti.

Toki meidän piti teeskennellä "ystävyyttä" vuosikymmenet, mutta silti. 

 

Mitä Karjalaan tulee, herää kysymys alueiden, pinta -alan merkityksestä nykymaailmassa. 

Tarvitsisiko Suomi lisää maata?

Kun ei entistäkään aluetta - Euroopankin mittakaavassa suurta - kyetä pitämään elinvoimaisena. 


Läpi -korruptoitunut, sotaa käyvä Ukraina haaveilee NATOon ja Unioniin pääsystä.

Ei mitään mahdollisuuksia, vuosikymmeniin. 


Eli molemmat osapuolet ovat jo saavuttaneet sen, mitä ovat halunneetkin saavuttaa.

Venäjällä - vieläkin alueellinen suurvalta - on hallussaan Ukrainan venäläisperäiset itä-osat, sekä Krim.

Tataarien Krim, jonka ukrainalaistaustainen Nikita Hrutsev 50 -luvulla humalapäissään lahjoitti Ukrainan neuvostotasavallalle. 

Ukraina taas on osoittanut kykenevänsä puolustamaan maataan, estänyt maansa miehittämisen. 


Muuten Nikitän mieltymys soppaanhan oli se syy, miksi Kremlin herrat antoivat hänelle sittemmin kenkää.

Kun Hrutsev saunoi ja kaljoitteli Urkin kanssa, pelättiin Kremlissä:

"Nyt se perkele menee lahjoittamaan Karjalan takaisin nuille tsuhnille!",

Potkut tuli, ja lähtiäislahjaksi hieno Hasselblad -kamera.

Jonka parissa loppuvuodet kuluivat sitten kukkia kuvaten datsalla Moskovan liepeillä... 


Eli mitä vikaa rauhanneuvotteluissa Ukrainan suhteen siis nyt olisi?

Mitä lisä-arvoa sodan jatkaminen Ukrainallekaan toisi?

Vain entistä pahemmin tuusan nuuskaksi pommitetun maan? 

Josta miljoonat asukkaat ovat jo paenneet pois. 

 

Miten "Voitto" määritellään?

 

Onko Venäjän iso ongelma lähitulevaisuudessakaan Ukraina ja Länsi - vaiko sittenkin muslimien Etelä, ja ennekaikkea Kiina?

Ovathan isot osat Siperiaakin entistä Kiinan aluetta. 

Entä Venäjän talouden rapistuminen - ja väestön väheneminen?

Tuleeko sekin aika, jolloin Venäjällä on kova tarve ja halu löytää ystäviä - Lännestä?


Se kuitenkin lienee varmaa, että kaiken tämän jälkeen vihanpito jatkunee Ukrainan ja Venäjän välillä  luokkaa tuhat vuotta...

 

(Tampere 19.9.2023)

ArcticParadise.fi

Reality check, please!

 

15.9.2023

Mennyt viikko: Mistä näitä uusavuttomia, "sääntöihin" hirttäytyneitä naisia oikein piisaa? (Keissit Svenska SJ ja Åland Post)


Männä viikolla:

 

Tukholmi maanantaina:


Taustaa:


X 2000 -stoge rajusti myöhässä osuudella Malmö - Stokis 7.6.2023.

Viikkari lähtisi Stadiin klo. 16.30.

Juna Stokiksessa vasta 16.03. 

Ei mitään mahiksia ehtiä Stadsterminaliin.

 

Tulos:

Menetetty, valmiiksi maksettu lauttalippu.

Ylimääräinen, kallis yöpyminen Tukholmissa.

Samoin ylimääräinen yöpyminen seuraavana päivänä Turussa.

Muitakin metro- ja bussikuluja, yht. noin 300 euroa. 


Soitto Tallinnaan matkavakuutusyhtiöön heti junasta Malmö - Stokis.

Nopea vastaus:

"Ei mitään hätää, vakuutuksesi korvaa".


Mutta, mutta.

Ainahan tuo on yhtä Helvettiä, nuiden viranomaisten tai puoli -viranomaisten kanssa värkkäileminen.

Niin nytkin.

 

Tositteet toki tuli laitettua jemmaan - EI siis matkakuluiksi - heti "projektin" alussa. 

Mutta kesä meni työn touhussa, eikä oikein motivaatio riittänyt tähän ruljanssiin.

Kunnes sitten elokuussa...

 

Ensiksi kova vääntö eestiläisen vakuutusyhtiön kanssa puuttuvasta Eestin henkilötunnuksesta.

Heidän korvaushakemuksensa netissä oli säädetty sillä "oletuksella", että asiakkaalla on "ilman muuta" Eestin henkilötunnus.

Ei ole.

 

Seuraavana esteenä korvaushakemuksen digitaalisuus.

Pitäisi jotenkin saada kuitit digitaalisesti liitettyä korvaushakemukseen.

Vaikeaa. Erittäin vaikeaa.  

Ainakin minulle - digi -idiootille.

 

No, tämäkin vaikeus tuli sitten voitettua.

Tampereella Holiday Club Lapinniemen respan yöportsari ystävällisesti skannasi nuo kuitit, ja lähetti omaan sähköpostiin.

HUH!

 

Mutta sitten...

Täytyyhän tähän saada mukaan joku dokumentti junan myöhästymisestä!

Aivan ymmärrettävää.

Muutenhan kuka tahansa voisi väittää mitä tahansa vakuutusyhtiölle.


Nyt menikin sitten vaikeaksi.

Tai siis entistäkin vaikeammaksi.


Statens Järnvägenin saitilla on kyllä kohta, jolla lipun tilausnumeron mukaan voi tsekata junien aikoja ja myöhästymisiä.

Mutta syystä tai toisesta se ei juuri tämän kyseisen junan kohdalla anna tietoa.


Seuraavaksi useampia meilejä SJ:n saitilta löytyvään "Kundtjänstin" osoitteeseen.

Ei mitään reaktiota.

Mahtaneeko niitä kukaan edes lukea.

Tuskin.

 

Mutta hei!

Mähän oon takavuosina useinkin asioinut Centralstationin SJ:n lipputoimistossa.

Sinne! 


Aivan turha reissu.

Pitihän se arvata.

Mitään lipputoimistoa ei enää ole.

 

Isossa keskusaulassa pyörii vain jokunen SJ:n virkailija "konsultoimassa" asiakkaita.

Heiltä kysyminen osoittautuu - kuten tämänkin arvata saattoi - täydelliseksi ajanhukaksi,

 

"Ystävällisiä" nuo "konsulentit" toki ovat - miten elegantisti osaavatkaan korulauseita pyöritellä!

Selittelyjen sisältö:

"Me ei tiedetä mistään mitään".

 

Just joo. 

Heja Sverige!


Seuraavaksi puhelisoitto -yrityksiä SJ:n saitilta löytyneeseen "asiakaspalvelu" -numeroon.

Ensimmäinen soittoyritys ihan katastrofi.

Kauhean jonotuksen jälkeen tulee automaattitiedote jonotustilanteesta.

Jonossa kymmeniä ihmisiä.

Jasså. Tack så mycket!


Toisella kerralla, illansuussa, ihme!

Puheluun vastataan!

Voiko olla totta?


No, vastataan ja vastataan.

Hämmästyksestä päästyä tiedustelen vielä, olenko soittanut tosiaan SJ:n asiakaspalveluun.

Tyttö alkaa heti kiemurtelemaan:

"Kyllä, joo, tavallaan...".

Siis mitä?

Minähän sain tämän numeron SJ:n saitilta!

"Niin, niin, teemme kyllä töitä SJ:lle, muttemme ole henkilökuntaa".

 

Jaaha.

Niinpä tietenkin.

Joku vuokratyöntekijä -firma, jolle homma on "ulkoistettu".

Sen tietää, mitä siitä seuraa.

Kuten seurasikin.

 

Kun tytölle rautalankamallista vääntäen selvitetään, mitä asia koskee...

Siis että tarvitaan jonkinlainen dokumentti  kyseisen junan myöhästymisestä..

Neidon "ammattitaito" riittää siihen, että hän lipun tilausnumeron saatuaan saa naputettua sen järjestelmään, ja pääsee itsekin todentamaan junan myöhässäolon.

Asian pitäisi siis olla selvä.


Mutta kun ei ole.

Kaikkea muuta.


Tyttö tekee totaalisen tenän.

Vaikuttaa, että hän ei ole koskaan kuullutkaan tällaisesta pyynnöstä - siis dokumentista junan myöhässäolosta.

Asia ei kerta kaikkiaan ole hänelle tuttu, hän ei ollenkaan osaa antaa minkäänlaista vastausta.

Hänelle ei ole "opetettu" tällaista tapausta.

 

Minkäänlaista luovaa asennetta tai oma-aloitteisuutta tytöllä ei ole.

Kun hänellä kerran oli näytöllään dataa ko. junan myöhästymisestä, olisi asia ollut sillä selvä, jos hän olisi yksinkertaisesti pyytänyt meiliososoitteen ja nakannut k.o. dokumentin tulemaan! 

Mutta ei!

Liikaa odotettu. 

 

Tietty verenpaine on tässä vaiheessa jo kohonnut - ihme jos ei olisi.

 

Mitä nainen tekee tässä vaiheeessa, kun häneltä argumentit (jos niitä olikaan) ovat jo loppu?

Tietenkin alkaa inisemään, "ettei hänelle saa huutaa". 

Niin, ja tietenkin  kyseiseen muka - "SJ:n Kundtjänstiin" soittaessa heti alkuun tulee nauhalta teksti, jotta kaikki puhelut nauhoitetaan.

Niinpä tietenkin. Toki.

 

Sinne meni siis nauhalle miunkin loppulauseeni, ennenkuin totaalisen tuskastuneena "paiskasin luurin kiinni":

"Det här är en fullständigt noll -samtal!". 

 

 x 

 

Niin muuten:

Elokuussa kun Kontiomäen asemalla tunnin rankkasateessa -odottelun jälkeen piti ottaa taksi Sotkamon Katinkultaan...

Toki  korvaushakemuksen käsittelyssä VR:llä vierähti muutama viikko.

Aika monta meiliä suuntaan jos toiseenkin.

Lopulta se taksista maksettu 50,- tuli kyllä tilille - mutta väärälle sellaiselle.

Neidillä kun oli tilinumeron suhteen "ymmärtämisvaikeuksia".

Hyvä kuitenkin kun fyrkat lopulta tulivat, vaikka koville ottikin.

HUH!


Maarianhamina tiistaina:


Postissa.

Maarianhaminassahan sijaitsee todella iso (ja enimmäkseen tyhjä tai lähes tyhjä) postikonttori kaupunnin parhaalla, keskeisimmällä paikalla.

Ei kai missään Suomessa noin hulpeaa postikonttoria ainakaan noin pienellä paikkakunnalla olekaan.

Tiskien takana - ihme! - ihan oikeita postivirkailijoita Useita!

Alla tiders!

 

Tosin eivät nuita rouvia työt näy rasittavan.

Mutta tuo työnteon näytteleminen - se vasta raskasta lieneekin!  

 

Niin, ja kyllä tuossa samassa postikonttorissa on ennenkin ollut rähäkkää.

Muutama vuosi sitten.

 

Ei jaksa enää muistaa kaikkia tapauksen yksityiskohtia.

Jotenkin se meni niin, että virkalija -naisen kanssa hommat menivät juntturaan.

Sitten kun sille alkoi ISOILLA KIRJAIMILLA selvittämään, juoksi paikalle jostakin takahuoneesta nk. "mies-oletettu".

Tosi surkimus.

"Ritari valkealla ratsulla" riensi neitoa " pelastamaan".

Jotakin tiukkaa sanailua siinä oli, ja sinne jäivät närkästyneinä tuijottamaan poistujan jälkeen.

Niin... Oolannissahan piitää olla "kohtelias"...

Höpö - höpö.


Kirjalliseen valitukseen tuli pikavauhtia "vastaus" joltakin naispuoliselta esimi... anteeksi! esihenkilöltä.

Sitä tavanomaista korulauseisiin puettua selittelyä. Mössöytystä.

Yhtä tyhjän kanssa.

 

Mutta nyt.

Juuri kun luulee, ettei tämän hullummaksi voi mennä...

Väärin!

Ammattitadottomuudella ja hölmöydellä ei todellakaan ole rajoja! 

Ainakaan Maarianhaminan postikonttorin rouvien suhteen. 


No niin.

Marssin siis parin kirjeen samoinkuin parin kortit kanssa virkailijan tykö.

Muita asiakkaita ei Maarianhaminan postikonttorissa ole.

Jotenkin kirjeiden lähettäminen onnistuu - sekoilun kautta, tosin.

Rohkenen nimittäin nk. "vanhasta muistista" tiedustella, mahtaako nykyään Oolannista mannermaalle lähetetyillä kirjeillä olla kaksi hintaluokkaa eli kaksi nopeutta.

Kuten ennen oli asianlaita.

Vähän aikaa asian kanssa vaikeroituaan saa virkailija vihdoi vastatuksi: "Ei ole".

Koville otti, tämänkin tiedonmurusen kiskominen naiselta.


Sitten vuorossa pari postikorttia.

Kortit, normikokoiset, ovat tiskillä virkailijan edessä.

Kysyessäni niiden hinnoittelusta, alkaa virkailijan kiemurtelu taas...


Ällistyksellä ei ole rajaa, ei määrä, kun luuseri -nainen alkaa selvittämään että "postikorttien postimaksu riippuu korttien KOOSTA!

Siis tapauksessa, jossa normi -kortit olivat jo minuuttien ajan olleet tiskillä hänen edessään!

Tuo koko -sekoilu oli kyllä yliveto!



Mistä ihmeestä nuo naiset oikein keksivätkään näitä UFO -juttuja?



Niin tai näin...

Knn naisille - nuille kullannupuille,  kansallisuudesta riippumatta - annetaan joku "virka", vaikkapa postissa tiskin takana istuminen, alkavat vaikeudet.

Terve järki lentää roskikseen - välittömästi.


Seuraukset ovat usein katastrofaaliset.


(junassa Turku - Tampere 15.9.2023)

ArcticParadise.fi

Ranskalaiset: 

"Säännöt ihan kivoja silloin kun niistä sattuu olemaan jotakin hyötyä tai iloa.

Muissa tapauksissa: Laissez tomber!".