Sarjasta "Kohtaamiani":
Muotokuvia Muistista, Matti Kurjensaaren hengessä
Erikoinen tapaus kesäkuun alusta, 2011.
Aikani kuluksi köpikseläisessä hotellissa satuin Suomen Kuivalehden nettisivuille. Siellä vanha luokkatoveri Karri Kokko oli Kohtaamisia -palstallaan joutunut apuraha -asioista väittelyssä pahasti alakynteen palautteen antajien kanssa.
Kovasti kehui Karri Taiteen keskustoimikuntaa, joka hänelle Italian residensiin oli stipendin antanut. No, se nyt vielä olisi puuttunut, että lahjansaaja olisi haukkunut hyväntekijäänsä. "Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt".
Oli kiintoisaa seurata noita Karrin postauksia Italiasta ja syntynyttä keskustelua, sen lyhyen aikaa kun sitä kesti.
Perin vaatimatonta tasoa olivat K.K.:n postaukset. Runoilijamme kertoili joistakin paikallisista kyläjuhlista. Oli käynyt katsomassa Sienan katedraalia. Tammipuita seudulla oli monen sorttisia...
Edelleen: "Kuuntelen lintuja. Jotkut lajit tunnistaa samoiksi kuin Suomessa, toisten kanssa on vaikeampaa. (...) Käen kukunnassa ei ole eroja. Varis ja harakka ovat samannäköisiä. Peippo ei täällä viserrä, joku pajulinnun tapainen sen sijaan kyllä." - Tämäntasoista tekstiä siis kokeneelta ammattitoimittajalta, s. 1955. Kuvatkin ihan räppäyksiä, huippuna otos hepoista laitumella.
Joku keskustelijoista totesikin, jotta minkä matkailumarkkinoijan ala Karrissa onkaan menettänyt!
Useimpiin K.K.:n postauksiin ei tullut ainoatakaan kommenttia. Joihinkin vain yksi. Pariin sitten sitäkin kiukkuisempi palauteryöppy, juuri K.K..n ylistämää apurahajärjestelmää koskien. Tyyliin "Kiva matkailla verorahoilla!".
Tähän KK, todettuaan ensin ettei Suomella ole paljoakaan "puolustettavaa" viiden vuoden kuluttua, mikäli lakkaamme tukemasta "kulttuuria" verorahoilla:
"Niin, ja milloin olitte ajatelleet lakata maksattamasta minulla lastenne koulunkäyntiä ja isienne sairaanhoitoa? Nämä nyt vaan ovat asioita, joihin yhteisiä varoja hassataan".
Hassataan?
Nyt on bardimme kyllä pahasti eksyksissä, jos - ei vaan kun - hän laittaa "kylddyyrin" kaltaisen "Huvitukset ja Humpuuki" - osaston touhun mainitsemiensa perustarpeiden lasten koulunkäynnin ja vanhusten sairaanhoidon edelle.
-
Sekin on perin outoa, että nuo Karrin kaltaiset nettiin omaa aineistoaan kommentointimahdollisuudella suoltavat heti alkavat vikisemään, kun kommentointi ei olekaan heille mieluista. Sitten alkaapi hirmuinen valitus "puskasta ampumisesta". - No, tuohonhan on yksinkertainen ratkaisu: Ei postaile hengentuotteitaan yleisön riepoteltavaksi. Kuten Karri muuten syystä tai toisesta ainakin SK:n foorumille sittemmin kesällä lopettikin... Veti omat, oikeat johtopäätöksensä. Ellei lehden päätoimittaja sitten vetänyt.
Vastaillessaan vihaisille veronmaksaja - kansalaisille, hänen Italian -reissunsa kustantajille, totesi runoilijamme kokevansa jopa pahoinpitelyn uhkaa. Ohhoh!
Minulle apurahataiteilijamme suvaitsi lähettää kiukkuista meiliä, jossa esitti väitteen, että joku postauksista olisi Yours Trulylta. No, ainahan sitä saa väitteitä esittää, ja Karrillahan on normaalit Suomen kansalaisen oikeusturvakeinot käytettävissään. Mikä intoa ja perusteita riittää.
Ehkä skrivasin, ehkä en.
Joka tapauksessa on omituista, että Karrin tapaisesta henkilöstä, jonka luokkatoverina siis hyvin muistan, kehkeytyi tuollainen Härmän läpimädän apuraha -järjestelmän ylistäjä.
Ekonomi/toimitusjohtajaperheen poika Helsingin Munkkiniemestä, eliittikoulu SYK:n kasvatti. Asunut lapsuudessaan/nuoruudessaan siinä kuuluisassa Munkan tiilitornissa, jonka rokkari Ville Valo taannoin joillakin miljuunilla osti.
Suomen sairaan apurahajärjestelmän apologeetikko - vieläpä siihen pisteeseen asti, että hänen preferensseissään maan keskinkertaisten "taiteilijoiden" tukeminen menee lasten koulunkäynnin ja vanhustenhoidon edelle?
Jokin kuviossa mättää. Pahasti.
Ai niin. Yrittihän Karri jossakin postauksessaan kritisoida maahanmuuttokritiikoitakin - jääden tässäkin debatissa 6 - 0 alakynteen. Ei ollut runoilijastamme poliiitikoksi.
Kun se nyt vaan ON niin, että maahanmuuttokriitikoilla, Jussi Halla-ahosta alkaen, ovat FAKTAT puolellaan. Tyyliseikoista voidaan sitten olla montaa mieltä. - Noilla lipilaareilla on sitten vastaavasti sitäkin enemmän hurskaita, fantasiamaailmasta lähtöisin olevia toiveita sekä moraalista närkästystä.
No, kuten todettu, Karri Kokon "Kohtaamisia" -palsta hiljeni sitten. Heinäkuun lopun jälkeen 2011:
"Silenzio"...
Feidaantui veks.
-
Tuli muuten käytyä sittemmin, syksyllä 2011 tsekkaamassa nk. Fast Forward tai pikemminkin Fast Fast Forward -menetelmällä tuon Suomen Kuvalehden "Kohtaamisia" -palstan aiheluettelo, vähän yli vuoden ajalta.
Ei oikeastaan yhtään kiinnostavaa aihetta.
Siellä näkyi olevan joku pätkä jopa tästä Elina Brotherus -vedätyksestämme.
Pelkästään tuo juttuluettelo puhuu omaa, karua kieltään kylddyyrihenkilömme maailmankuvasta. Mitä hirvittävämmästä taide-paskasta on kymysys, sitä varmemmin näkyy Karri olevan asiasta kiinnostunut.
Toivottomalta näyttää tilanne, mutta toisaalta... Edellämainitun aiheluettelon taustaa vasten jopa tuo ylläoleva Karri Henrikin pöyristyttävä lausunto aiheesta kylddyyri versus lasten koulunkäynti ja vanhustenhoito alkaa aueta.
(Heltermaa Hotell, Hiiumaa 16.10.2011)
www.ArcticParadise.fi
Päivitys 30.9.2017
Henkilökuvaa Matti Kurjensaaren hengessä
Päiväreissulla Suomessa, entisessä kotikaupungissa Helsingissä, ja fillarilla viemään paketteja Verkkokauppa.comin postiin. Olenhan vielä - päinvastoin kuin lähes kukaan ikätoverini - työelämässä mukana.
Ylellistä!
Ekäketurvakeskuksen mukaan Suomessa keskimääräinen työeläkkeelle siirtymisaika vuonna 2016 oli 61,1 vuotta!
On ilo jatkaa töitä vielä 62,5 -vuotiaana!
Todellinen etuoikeus!
Toki Helsinki Kymppikin olisi auki, mutta ei niitä virkailijoita siellä kestä. Ellei ole aivan pakko mennä.
Koska Verkkokauppa.comin posti toimii yksityisellä henkilökunnalla, on asiointi tietenkin monin verroin jouhevampaa kuin Postin virkailijoiden kanssa. On ne niin jähmeitä ja jäykistyneitä siellä Postitalossa.
Kas vaan!
Verkkokauppa.comin ovesta astuu juuri ulos runoilijaksi-itseään-kutsuva Karri Kokko!
Tunnistammme toisemme välittömästi. Sekunnin murto-osassa. Tietenkin.
Vaikka vuodet ovatkin tehneet tehtävänsä, löytyy sieltä kuoren sisältä se alkio samasta ihmisestä kuin joskus 60/70 -luvun vaihteessa.
Kuka paremmassa, kuka huonommassa kondiksessa...
Karri alkaa heti tivaamaan: "Mitä sä teet? Asut siellä Eestissä ja valokuvaat?".
Aha, ai tuo on tuota tasoa...
Vastaan hänelle että teen niin paljon ettei aika - hänen aikansa - riittäisi asian käsittelyyn. Jatkan, että varsinainen ammatinihan on aina ollut Tommi Pitkäsenä oleminen.
Kyllä se työstä käy - mutta ah! niin antoisaa!
Karri ei tiedä mitä vastata.
Alkaa heti - syystä tahi toisesta - tilittämään omia eläke-kuvioitaan:
Hän on kuulemma varhennetulla vanhuuseläkkeellä, 62 vuotta täytettyään. Eihän hänen juttujaan ole lehdissä vuosiin näkynytkään.
Alkaa kehua retostelemaan miten hyvä palkka hänellä toimittajan töissä oli, ja siksipä eläke - hän mainitsee summankin - on ihan mukavan suuruinen.
Totean Karrille, että kuvioon sisältyy koukku: Matemaattinen fakta on, että "varhennettu vanhuus-eläke" pienentää lopullista eläkettä 0,4 prossaa jokaisesta "nautitusta" kuukaudesta.
Päinvastoin kuin vanhan järjestelmän mukainen nk. "osa-aikaeläke", jolla itse olen ollut 61 vuotta täytettyäni. Pieni lottovoitto.
Olemme Karrin kanssa melkein päivälleen saman ikäisiä, joten hänen tapauksessaan kyse on 15 x 0,4 pinnasta eli kokonaisesta kuudesta (6) prossasta.
Sehän on todella iso pienennys lopulliseen eläkkeeseen!
Karri ei ota puhetta kuuleviin korviinsa.
Jatkaa vaan, että hän kyllä ottaa tuon tarjotun varhennetun, ja voi esimerkiksi "sijoittaa" kyseisiä masseja.
Jaaha.
Mikään järkipuhe ei mieheen tehoa.
Hän ei halua kuulla enempää koko asiasta. Viittaa kintaalla argumenteilleni.
...
No, mikäs siinä.
Jos sitä fyrkkaa kerran on, niin samapa kai tuo sitten.
Karrin mainitseman luvun perustella voi päätellä, että hänelle on tulossa tosiaankin muhkea lopullinen eläke. Omaan itse maksettuun yrittäjäeläkkeeseeni verrattuna noin kaksinkertainen.
Tulee mieleen että ihmekös tuo jos printtimedia on kriisissä, jos toimittajien palkat ja eläkkeet todellakin ovat olleet tuota luokkaa.
Siis olleet...
Kaikki tuohan on jo hyvää vauhtia muuttumassa.
Nyt kun meistä jokainen voi olla oma mediansa.
Mihin noita kovapalkkaisia toimittajia tarvitaan?
...
Olemme tunteneet Karri Henrikin kanssa toisemme melkein puoli vuosisataa, ja nähneet viimeksi joskus parisenkymmentä vuotta siten.
Tämä tapaamisemme kadulla on kuitenkin kovin, kovin lyhyt - Karri nimittäin ottaa jalat alleen.
Kohtaamisemme ja lyhyt keskustelumme oli hänestä vissiin niin epämiellyttävä, että hän luikki tiehensä.
Runoilija ei selvästikään ollut mukavuusalueellaan.
Tavallaan harmi, olisin kyllä voinut henkilön kanssa rupatella kauemminkin, mutta näin bardimme suvaitsi valita.
Selvä.
Sinne häipyi. Mahtoiko olla jo viimeinen kerta, kun polkumme kohtasivat?
Surkea runoilija. Varsinainen taide-paskan suoltaja.
Joskus vuosikymmeniä sitten yritin lukea hänen jotain tuotostaan.
Ei siitä mitään tullut.
Olisi se sellaista sontaa.
...
Niin...
Mitenkäs Jean Sibelius aikoinaan totesikaan...
Mukava seurustella liikemiesten kanssa, kun heidän parissaan voi keskustella esimerkiksi Taiteesta.
Niin kutsutut "taiteilijat" sensijaan jankuttavat aina vaan rahasta - sehän tuolla Kokon Karrillakin oli päällimmäisenä mielessä.
Kauppaneuvoksen pojalla. Runoilija-sijoittajalla.
Syntynyt kultalusikka suussa.
(Hotell Mardi, Kuressaare, Saaremaa 3.10.2017)
shp.ArcticParadise.fi
Pitkästen postikorttien verkkokauppaa
Muotokuvia Muistista, Matti Kurjensaaren hengessä
Erikoinen tapaus kesäkuun alusta, 2011.
Aikani kuluksi köpikseläisessä hotellissa satuin Suomen Kuivalehden nettisivuille. Siellä vanha luokkatoveri Karri Kokko oli Kohtaamisia -palstallaan joutunut apuraha -asioista väittelyssä pahasti alakynteen palautteen antajien kanssa.
Kovasti kehui Karri Taiteen keskustoimikuntaa, joka hänelle Italian residensiin oli stipendin antanut. No, se nyt vielä olisi puuttunut, että lahjansaaja olisi haukkunut hyväntekijäänsä. "Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt".
Oli kiintoisaa seurata noita Karrin postauksia Italiasta ja syntynyttä keskustelua, sen lyhyen aikaa kun sitä kesti.
Perin vaatimatonta tasoa olivat K.K.:n postaukset. Runoilijamme kertoili joistakin paikallisista kyläjuhlista. Oli käynyt katsomassa Sienan katedraalia. Tammipuita seudulla oli monen sorttisia...
Edelleen: "Kuuntelen lintuja. Jotkut lajit tunnistaa samoiksi kuin Suomessa, toisten kanssa on vaikeampaa. (...) Käen kukunnassa ei ole eroja. Varis ja harakka ovat samannäköisiä. Peippo ei täällä viserrä, joku pajulinnun tapainen sen sijaan kyllä." - Tämäntasoista tekstiä siis kokeneelta ammattitoimittajalta, s. 1955. Kuvatkin ihan räppäyksiä, huippuna otos hepoista laitumella.
Joku keskustelijoista totesikin, jotta minkä matkailumarkkinoijan ala Karrissa onkaan menettänyt!
Useimpiin K.K.:n postauksiin ei tullut ainoatakaan kommenttia. Joihinkin vain yksi. Pariin sitten sitäkin kiukkuisempi palauteryöppy, juuri K.K..n ylistämää apurahajärjestelmää koskien. Tyyliin "Kiva matkailla verorahoilla!".
Tähän KK, todettuaan ensin ettei Suomella ole paljoakaan "puolustettavaa" viiden vuoden kuluttua, mikäli lakkaamme tukemasta "kulttuuria" verorahoilla:
"Niin, ja milloin olitte ajatelleet lakata maksattamasta minulla lastenne koulunkäyntiä ja isienne sairaanhoitoa? Nämä nyt vaan ovat asioita, joihin yhteisiä varoja hassataan".
Hassataan?
Nyt on bardimme kyllä pahasti eksyksissä, jos - ei vaan kun - hän laittaa "kylddyyrin" kaltaisen "Huvitukset ja Humpuuki" - osaston touhun mainitsemiensa perustarpeiden lasten koulunkäynnin ja vanhusten sairaanhoidon edelle.
-
Sekin on perin outoa, että nuo Karrin kaltaiset nettiin omaa aineistoaan kommentointimahdollisuudella suoltavat heti alkavat vikisemään, kun kommentointi ei olekaan heille mieluista. Sitten alkaapi hirmuinen valitus "puskasta ampumisesta". - No, tuohonhan on yksinkertainen ratkaisu: Ei postaile hengentuotteitaan yleisön riepoteltavaksi. Kuten Karri muuten syystä tai toisesta ainakin SK:n foorumille sittemmin kesällä lopettikin... Veti omat, oikeat johtopäätöksensä. Ellei lehden päätoimittaja sitten vetänyt.
Vastaillessaan vihaisille veronmaksaja - kansalaisille, hänen Italian -reissunsa kustantajille, totesi runoilijamme kokevansa jopa pahoinpitelyn uhkaa. Ohhoh!
Minulle apurahataiteilijamme suvaitsi lähettää kiukkuista meiliä, jossa esitti väitteen, että joku postauksista olisi Yours Trulylta. No, ainahan sitä saa väitteitä esittää, ja Karrillahan on normaalit Suomen kansalaisen oikeusturvakeinot käytettävissään. Mikä intoa ja perusteita riittää.
Ehkä skrivasin, ehkä en.
Joka tapauksessa on omituista, että Karrin tapaisesta henkilöstä, jonka luokkatoverina siis hyvin muistan, kehkeytyi tuollainen Härmän läpimädän apuraha -järjestelmän ylistäjä.
Ekonomi/toimitusjohtajaperheen poika Helsingin Munkkiniemestä, eliittikoulu SYK:n kasvatti. Asunut lapsuudessaan/nuoruudessaan siinä kuuluisassa Munkan tiilitornissa, jonka rokkari Ville Valo taannoin joillakin miljuunilla osti.
Suomen sairaan apurahajärjestelmän apologeetikko - vieläpä siihen pisteeseen asti, että hänen preferensseissään maan keskinkertaisten "taiteilijoiden" tukeminen menee lasten koulunkäynnin ja vanhustenhoidon edelle?
Jokin kuviossa mättää. Pahasti.
Ai niin. Yrittihän Karri jossakin postauksessaan kritisoida maahanmuuttokritiikoitakin - jääden tässäkin debatissa 6 - 0 alakynteen. Ei ollut runoilijastamme poliiitikoksi.
Kun se nyt vaan ON niin, että maahanmuuttokriitikoilla, Jussi Halla-ahosta alkaen, ovat FAKTAT puolellaan. Tyyliseikoista voidaan sitten olla montaa mieltä. - Noilla lipilaareilla on sitten vastaavasti sitäkin enemmän hurskaita, fantasiamaailmasta lähtöisin olevia toiveita sekä moraalista närkästystä.
No, kuten todettu, Karri Kokon "Kohtaamisia" -palsta hiljeni sitten. Heinäkuun lopun jälkeen 2011:
"Silenzio"...
Feidaantui veks.
-
Tuli muuten käytyä sittemmin, syksyllä 2011 tsekkaamassa nk. Fast Forward tai pikemminkin Fast Fast Forward -menetelmällä tuon Suomen Kuvalehden "Kohtaamisia" -palstan aiheluettelo, vähän yli vuoden ajalta.
Ei oikeastaan yhtään kiinnostavaa aihetta.
Siellä näkyi olevan joku pätkä jopa tästä Elina Brotherus -vedätyksestämme.
Pelkästään tuo juttuluettelo puhuu omaa, karua kieltään kylddyyrihenkilömme maailmankuvasta. Mitä hirvittävämmästä taide-paskasta on kymysys, sitä varmemmin näkyy Karri olevan asiasta kiinnostunut.
Toivottomalta näyttää tilanne, mutta toisaalta... Edellämainitun aiheluettelon taustaa vasten jopa tuo ylläoleva Karri Henrikin pöyristyttävä lausunto aiheesta kylddyyri versus lasten koulunkäynti ja vanhustenhoito alkaa aueta.
(Heltermaa Hotell, Hiiumaa 16.10.2011)
www.ArcticParadise.fi
Päivitys 30.9.2017
Henkilökuvaa Matti Kurjensaaren hengessä
Päiväreissulla Suomessa, entisessä kotikaupungissa Helsingissä, ja fillarilla viemään paketteja Verkkokauppa.comin postiin. Olenhan vielä - päinvastoin kuin lähes kukaan ikätoverini - työelämässä mukana.
Ylellistä!
Ekäketurvakeskuksen mukaan Suomessa keskimääräinen työeläkkeelle siirtymisaika vuonna 2016 oli 61,1 vuotta!
On ilo jatkaa töitä vielä 62,5 -vuotiaana!
Todellinen etuoikeus!
Toki Helsinki Kymppikin olisi auki, mutta ei niitä virkailijoita siellä kestä. Ellei ole aivan pakko mennä.
Koska Verkkokauppa.comin posti toimii yksityisellä henkilökunnalla, on asiointi tietenkin monin verroin jouhevampaa kuin Postin virkailijoiden kanssa. On ne niin jähmeitä ja jäykistyneitä siellä Postitalossa.
Kas vaan!
Verkkokauppa.comin ovesta astuu juuri ulos runoilijaksi-itseään-kutsuva Karri Kokko!
Tunnistammme toisemme välittömästi. Sekunnin murto-osassa. Tietenkin.
Vaikka vuodet ovatkin tehneet tehtävänsä, löytyy sieltä kuoren sisältä se alkio samasta ihmisestä kuin joskus 60/70 -luvun vaihteessa.
Kuka paremmassa, kuka huonommassa kondiksessa...
Karri alkaa heti tivaamaan: "Mitä sä teet? Asut siellä Eestissä ja valokuvaat?".
Aha, ai tuo on tuota tasoa...
Vastaan hänelle että teen niin paljon ettei aika - hänen aikansa - riittäisi asian käsittelyyn. Jatkan, että varsinainen ammatinihan on aina ollut Tommi Pitkäsenä oleminen.
Kyllä se työstä käy - mutta ah! niin antoisaa!
Karri ei tiedä mitä vastata.
Alkaa heti - syystä tahi toisesta - tilittämään omia eläke-kuvioitaan:
Hän on kuulemma varhennetulla vanhuuseläkkeellä, 62 vuotta täytettyään. Eihän hänen juttujaan ole lehdissä vuosiin näkynytkään.
Alkaa kehua retostelemaan miten hyvä palkka hänellä toimittajan töissä oli, ja siksipä eläke - hän mainitsee summankin - on ihan mukavan suuruinen.
Totean Karrille, että kuvioon sisältyy koukku: Matemaattinen fakta on, että "varhennettu vanhuus-eläke" pienentää lopullista eläkettä 0,4 prossaa jokaisesta "nautitusta" kuukaudesta.
Päinvastoin kuin vanhan järjestelmän mukainen nk. "osa-aikaeläke", jolla itse olen ollut 61 vuotta täytettyäni. Pieni lottovoitto.
Olemme Karrin kanssa melkein päivälleen saman ikäisiä, joten hänen tapauksessaan kyse on 15 x 0,4 pinnasta eli kokonaisesta kuudesta (6) prossasta.
Sehän on todella iso pienennys lopulliseen eläkkeeseen!
Karri ei ota puhetta kuuleviin korviinsa.
Jatkaa vaan, että hän kyllä ottaa tuon tarjotun varhennetun, ja voi esimerkiksi "sijoittaa" kyseisiä masseja.
Jaaha.
Mikään järkipuhe ei mieheen tehoa.
Hän ei halua kuulla enempää koko asiasta. Viittaa kintaalla argumenteilleni.
...
No, mikäs siinä.
Jos sitä fyrkkaa kerran on, niin samapa kai tuo sitten.
Karrin mainitseman luvun perustella voi päätellä, että hänelle on tulossa tosiaankin muhkea lopullinen eläke. Omaan itse maksettuun yrittäjäeläkkeeseeni verrattuna noin kaksinkertainen.
Tulee mieleen että ihmekös tuo jos printtimedia on kriisissä, jos toimittajien palkat ja eläkkeet todellakin ovat olleet tuota luokkaa.
Siis olleet...
Kaikki tuohan on jo hyvää vauhtia muuttumassa.
Nyt kun meistä jokainen voi olla oma mediansa.
Mihin noita kovapalkkaisia toimittajia tarvitaan?
...
Olemme tunteneet Karri Henrikin kanssa toisemme melkein puoli vuosisataa, ja nähneet viimeksi joskus parisenkymmentä vuotta siten.
Tämä tapaamisemme kadulla on kuitenkin kovin, kovin lyhyt - Karri nimittäin ottaa jalat alleen.
Kohtaamisemme ja lyhyt keskustelumme oli hänestä vissiin niin epämiellyttävä, että hän luikki tiehensä.
Runoilija ei selvästikään ollut mukavuusalueellaan.
Tavallaan harmi, olisin kyllä voinut henkilön kanssa rupatella kauemminkin, mutta näin bardimme suvaitsi valita.
Selvä.
Sinne häipyi. Mahtoiko olla jo viimeinen kerta, kun polkumme kohtasivat?
Surkea runoilija. Varsinainen taide-paskan suoltaja.
Joskus vuosikymmeniä sitten yritin lukea hänen jotain tuotostaan.
Ei siitä mitään tullut.
Olisi se sellaista sontaa.
...
Niin...
Mitenkäs Jean Sibelius aikoinaan totesikaan...
Mukava seurustella liikemiesten kanssa, kun heidän parissaan voi keskustella esimerkiksi Taiteesta.
Niin kutsutut "taiteilijat" sensijaan jankuttavat aina vaan rahasta - sehän tuolla Kokon Karrillakin oli päällimmäisenä mielessä.
Kauppaneuvoksen pojalla. Runoilija-sijoittajalla.
Syntynyt kultalusikka suussa.
(Hotell Mardi, Kuressaare, Saaremaa 3.10.2017)
shp.ArcticParadise.fi
Pitkästen postikorttien verkkokauppaa
