Tapaus Kylmäpihlajan majakkasaarelta, Rauman edustalta, heinäkuu 2010.
Päiväretkellä saarella.
Aamulla Poroholmalta vesibussilla reissuun.
Tuttu kohde. Löysin tämän saaren pari vuotta sitten, ja tajusin heti että tänne jään.
Siellä onkin tullut jo paljon kuvattua, uitua, syötyä hyvin... Pitkäsen Postikortitkin menevät Kylmiksellä kaupaksi! Ihanteellista!
No, tämänkesäinen käynti on siis vain päiväreissu. Saarella jää muutama tunti aikaa ennen paluukuljetusta Raumalle. Hyvä niinkin!
Syntyy uutta matskua, asiakasuhdetta saa hoidettua. Uintia! Uutuutena löytyy saaren opastuskeskuksesta ilmainen nettipiste. Hienoa!
Kuten tavallista, aika kuluu touhutessa niin hyvin ja nopeasti, että paluumatkalle, vesibussiin tulee kiire. Juoksujalkaa laiturille...
Mitä ihmettä!
Aikaa paluukuljetuksen lähtöön on enää pari-kolme minuuttia, ja ryhmämme odottaa kiltisti laiturilla.
Ryhmän koko about tusinan verran. Joku eläkeläispariskunta, pari lapsiperhettä jne. Sekä minä.
Spontaani huudahdukseni, kun pyyhällän laiturille: "Miksi te siinä vielä istuskelette? Vesibussi lähtee aivan kohta!".
Vastaus kuuluu: "Kun ei oo annettu lupaa".
Tähän minä: "Ootte te kyllä aika erikoisia! Tehän olette maksavia asiakkaita täällä!".
Vaivaantunut hiljaisuus.
No, samassa olen jo paatin takakannella.
Kajuutasta ilmestyy vesibussin lähes parimetrinen kansimies. Mulkoilee minua epäluuloisesti.
Kaikesta huomaa, että se on siina ja siinä, ettei tyyppi ala rutisemaan jotakin "omavaltaisesta käyttäytymisestäni". Aikaa lähtöön on enää minuutti, ehkä sen takia hän jättää väliin, vaikka mieli selvästi tekee. - Niin, ja se vakiomantrahan on se "turvallisuus" -höpötys, millä lähes minkälainen idiotismi hyvänsä saadaan vietyä läpi.
Heppu menee sensijaan laiturille viittilöimään noille harvoille maksaville asiakkaille, jotta nyt sopisi nousta kyytiin...
Lammaslauma kömpii alukseen...
-
Niin, tapaus sinänsä pieni, mutta hyvin kuvaava Härmän nykymeiningille.
Suomalaisten "koulutus" on edennyt tähän pisteeseen.
Aloitekyvyn puute on likimain täydellistä.
Omatoimisuus ja omilla aivoilla ajatteleminen loistavat poissa-olollaan.
-
No, ylipainoisuus sentään lisääntyy lisääntymistään. Kaikkinainen velttous. Henkinen pahoinvointi.
Kaikki tämä velkavetoisesti, tietty.
-
Kohta sitten kuuluu jotta "POKS".
