Gran Canaria, tammikuu 2012:
Kun nyt tänne asti on tultu, käydään tsekkaamassa ne kuuluisat Playa del Inglesin hiekkadyynit. Muutama aika komea foto niistä on liikkeellä: Kuin pienois -Sahara, tai meidän Lappimme, muutamasta kohdin...
Bussilla Puerto Ricosta Maspalomasiin, puolisen tuntia. Pysäkki on juuri siinä Faron majakan tienoilla. Reitti dyyneille alkaa aivan tuosta vierestä.
Välissä on kuitenkin kosteikko, luonnonsuojelualue. Paljon vesilintuja.
Haa! Tuossa on jätskikoju. Reissun eka jäde on tapahtunut tosiasia! Cocos -jädeä! Mutta aika hintavaa täällä, pari pientä boltsia 1,90. Ei täällä mitenkään halpaa ole muutenkaan...
Kupletin juoni käy selväksi: Dyynit muodostavat niemen Maspalomasin ja Inglesin välillä. Suosituin harrastusmuoto täällä näyttää olevan niemen kiertäminen kävellen rantaviivaa pitkin. Liikkeellä on tuhansia ihmisiä.
Tuulee, kuten Gran Canarian etelärannalla kuulemma usein. Täälläpäin sirocco -tuulta kutsutaan nimellä calima. Näin nämä dyynitkin ovat muodostuneet: Tuulen tuoma hiekka on peräisin Saharasta. Afrikkaanhan ei ole pitkä matka.
Muutaman minuutin kuluttua huomaan vähän syrjemmällä noin viidenkymmenen metrin päässä rannasta pari puskaa, joiden syrjässä on painauma hiekassa. Sinne! - Pian olemmekin jo Unten Mailla...
Suloisten aurinko -torkkujen jälkeen varusteiden tsekkaus: Kaikki on tallella. Mutta hiekkaa on kertynyt isot läjät kassin ja reppujen päälle. Hiekka on niin hienoa, ettei sitä muuten huomaisikaan.
Sitten ylittämään dyynit, sitä vartenhan tänne on tultu.
Ei perkele...
Kuvat ovat taas valehdelleet. Eivät nämä dyynit kuvausmielessä ole paljon mistään kotoisin. Aurinko on liian korkealla, valoa liian paljon, ihmisiä liian paljon... Eri puolilla teltat ja ihmisrykelmät pilaavat maiseman.
Täytyy olla niin, että nuo muutamat upeat fotot näistä dyyneistä on kuvattu joskus tosi aikaisin aamulla, jolloin ihmisiä ei ole vielä ollut. Aamulla kuviin on saatu varjot, syvyys mukaan. Näin keskipäivällä tämä on aivan mahdoton kuvauskohde. Ei tarvitse kaivaa kalustoa repusta koko päivänä, se on selvää.
Kaikenlaiset homot ja muut friikit näkyvät valloittaneen tämänkin mestan.
Alastonta väkeä tulee vastaan jatkuvasti.
Täällähän on kokonaisia yli 50 -vuotiaiden isomahaisten, kultaketjuilla koristautuneiden homojen leirejä.
Tuossa taas lyllertää eräs lihavimmista koskaan nähdyistä naisista, ilman rihman kiertämää. Ihme että pystyy liikkumaan. Paino varmaan puolitoistasataa kiloa.
Törkeätä. Osalla - tosin pienellä - rantaa kiertävistä ihmisistä on nimittäin lapsiakin mukana!
Mikä perkele siinä on, että friikit röyhkeästi tulevat elvistelemään mainstream -ihmisten ilmoille? Eikä siihen puututa, täälläkään?
Eikö olisi kohteliasta ja sivistynyttä, että he pervoilisivat omissa porukoissaan - täälläkin on tuota takamaastoa pusikkoineen riittämiin, sinne vaan! Omiin oloihinsa!
Mutta ei.
Harvassa paikassa on koko "Länsimaisen kulttuurin" rappio niin konkreetissti esillä, suorastaan tyrkyllä kun täällä.
Niemen uloimmassa kärjessä päätän oikaista reittiä vähän. Edessä kulkeva alaston 60 + -pervo pysähtyy, ja katsoo asialliseksi kusta hiekalle. Just joo... Jo on röyhkeys huipussaan!
Täytyy sanoa, että on suuri helpotus, kun dyynien Friikki-Sirkuksesta pääsee pois, Inglesin kaduille. Onneksi kadunkulmasta löytyy nettikahvila.
Mutta ei! Homotus jatkuu täälläkin! Pöytä jolla pääte sijaitsee on kuormitettu homojen propaganda -flaijereilla. Eikö heistä pääse eroon?
-
Dyyneillä kävi juuri päinvastoin kuin luulin. Tai siis toivoin.
Dyyneiltä ei löytynyt kuvattavaa, eikä puhdasta, Homo sapiens -vapaata kohtaa.
Ihmis-saastaa kaikkialla!
-
Seuraavana päivänä Puerto Ricossa eestiläinen lomaosake-kauppias tarjoaa kahvit, juttelemme hyvän tovin.
Kun kerron kokemuksistani, on hänellä vastaus valmiina:
"Jah! Vene pedet!".
Nuo dyynit ovatkin kuulemma tunnettu venäläisten pederastien kokoontumispaikka...
Lomaosakemyyjä on kiinnostava heppu, ja tekee tarjouksenkin:
Jos antaisin hänelle 5 - 15 tuhatta euroa, pääsisin mukaan hänen systeemiinsä, joka takaa SuperEdullisia yöpymisiä jopa viiden tähden hotelleissa seuraavan 15 vuoden ajan.
Hmmmm... Sangen mielenkiintoinen tarjous, ehkä kuitenkin tällä kertaa passaamme sen...;-) Joku toinen kerta, ehkä...
-
Puerto Ricosta löytyy suomalainen ravintola, Ulvova Mylläri.
Pari kivaa mustatukkaista eestiläistä tarjoilijaa, Pille ja Merilin. Hiiumaan ja Pärnun tyttöjä.
Illalla kun siellä käy syömässä, kuuluu alle kympin suppilovahvero/kalkkunapasta -annokseen myös salaattipöytä. Näissä oloissa hyvä diili, Kanaria on tosiaankin hintava kohde.
Ravintolan omistaja tilaa Pitkäsen Tommin postikortteja, Suomen lippu -aiheisia, myyntiin.
-
Viimeisenä iltana respan tyyppi kysyy, miten menee.
Vastaan: "Tristana!", koska huomenna alkaa kotimatka. Muistelen, että tuo Luis Bunuelin leffan nimi tarkoittaa surullista, tai jotenkin sinne päin.
Käy ilmi, ettei respan kolmevitonen edes tiedä, kuka Luis Bunuel on.
Kerron, että kyseessä on kuuluisa espanjalainen elokuvaohjaaja.
Hän: "But I don't watch too much television!".
Aha.
Espanja taitaakin tosiaan olla vanha kulttuurimaa...
(Puerto Rico 13.1.2012)
www.ArcticParadise.fi
